keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Kauheuksia Turussa

Ostin lokakuussa Turun kirjamessuilta Rauno Lahtisen uutuusteoksen Murhia ja hirmutekoja Turussa (Kustannusliike Sammakko 2021), joka muistini mukaan myös palkittiin tietokirjojen sarjassa samoilla messuilla. Kirjassa on esitelty sanomalehtiaineistoon perustuen kronologisessa järjestyksessä 61 Turussa tapahtunutta (tai Turkuun liittyvää) henkirikosta tai muuta kauheutta (pari uhreja vaatimatonta ryöstöäkin joukossa) 1900-luvun alusta aina vuoden 2017 terrori-iskuun.

Tapaukset painottuvat 1900-luvun alkupuolelle, eikä ihme, aika oli huomattavasti väkivaltaisempaa kuin omamme, ja murhat ja tapot yleisiä. Masentavan yleinen peruskuvio oli umpijurrissa oleva mies puukottamassa kaveriaan, veljeään tai satunnaista ohikulkijaa. Viinaa juotiin paljon, jokainen työmies kantoi puukkoa, ja ampuma-aseitakin tuntuu olleen käsillä aina kun tarvittiin.

Pakko tunnustaa että mielenkiintoisimmiksi nousevat yläluokkaisemmat, komisariopalmumaiset murhat, kuten Alma Malkin katoaminen 1924 (ruumis löytyi Ruissalon vesiltä 1926, mutta ilmiselviä syyllisiä ei koskaan tuomittu) ja kauppias John Engblomin murha Vartiovuorenmäellä 1927. Jälkimmäisestä tapauksesta tuli todellinen aikansa mediaspektaakkeli, ja tekijät armahdettiin pian tuomionsa jälkeen. Tapahtuma on antanut aiheen Turun kaupunginteatterin näytelmäänkin vuonna 2018. Varsin kuuluisia olivat aikanaan myös Turun hovioikeuden presidenti Valde Hirvikannan murha 1911, sekä kahden jääkärin välienselvittely Hamburger Börsissä 1921.

Kun muutin Turkuun 1982, niin Sirkka-Liisa Valjuksen murha Rauhankadun kerrostalossa 1963 oli vielä jonkinlaista elävää kansanperinnettä, ja itse asiassa tämä selvittämätön tapaus näyttää kiehtovan nojatuolisalapoliiseja edelleen. Vaikken rikosuutisointia ole juuri seurannut, on muutama vuoden 1982 jälkeinen tapaus jäänyt mieleen: Mini-Hinnan tuhopoltto 1983, Hirvensalon Papinsaaren taksisurma, antikvariaattimurha Läntisellä Pitkälläkadulla 1986, vappupuukotukset 1999 ja tietysti terrori-isku vuonna 2017.

Jotkin ovat sitten vain menneet ihan ohi ilman mitään muistikuvia, kuten Viking Sallyn tapaus 1987, jota vastikään on alettu penkoa uudelleen, tai Mannerheiminpuiston puukkomurha 2009, jonka tekijä tunnusti tekonsa vasta vuosia myöhemmin, ja kertoi seuranneensa Murha.infon sivuilta oliko poliisi päässyt hänen jäljilleen.

Monet 1900-luvun alkupuolen murhapaikoiksi joutuneet puutalot ovat hävinneet, mutta vielä tietysti löytyy paikkoja, joissa vierailla jos morbidia mielenkiintoa aihepiiriin tuntee. Turussa järjestetään kesäisin myös murha-, rikos-, kauhu- ym. kierroksia joille osallistua. Useimmat kirjan teot tehtiin keskustan ruutukaava-alueilla ja loput lähinnä pahamaineisissa esikaupungeissa. Ruissalossakin tuntuu monen elämä päättyneen väkivaltaisesti, jopa romanttisella Choraeuksen lähteellä, jonka luona tai lähistöllä syksyllä 1947 sai surmansa kolme ihmistä. Lähimmäs omia kulmia tulee kevään 1956 Halistenkoskesta löytynyt päätön, kädetön ja jalaton tatuoiden miehen ruumis. Tapaus toi jo mieleen romaanin 1793 torsomurhan. Ruumis tunnistettiin ja teolle löytyi epäilty tekijäkin, jota kuitenkaan ei koskaan tuomittu.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...