keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Glad Valborg!
Jo viides perinteinen vappuaaton vappupallopostaus! Blogin 4-vuotispäivä kuukausi sitten livahti ohi ilman suurempaa huomiota, mutta niin kauan tätä bloginpitoa on siis jo harrastettu. Kiitokset lukijoille ja kommentoijille! Viime syksystä asti blogilla on ollut oma sivusto, jonne linkitän kaikki postaukset ja muutakin historia-aiheista matskua, käykäähän katsomassa.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Glorian antiikki 129 (4/2014)
Romanttiset makuukamarit eivät juuri napanneet, mutta sitäkin enemmän juttu Luonnontieteellisen museon ylikonservaattorista. Viran ensimmäinen haltija oli ollut Magnus von Wright, ja myöhemmin siinä oli toiminut turkulaisille tuttu Jussi Mäntynen, molemmat toki tuttuja nimenomaan eläintaiteestaan.
Ammatillisesti kiintoisa oli juttu vanhojen huonekalujen mestarinleimoista, tai pikemminkin niiden harvinaisuudesta. Esiteltyjen joukossa oli toki tuttuja: kokoelmistamme löytyy Fredrik Johan Tjäderin peili ja Johan Christian Linningin lipasto.
Ulkomaiden museoissa on käyty Pietarin Shuvalovin palatsissa, jossa on avattu yksityisellä rahoituksella Fabergen tuotantoa esittelevä museo, sekä Venetsian Buranon saarella sijaitsevassa pitsimuseossa.
Jälkimmäisestä vain kevyen aasinsillan kautta oman hännän noston. Rauman museossa on avattu pitkäaikaisemmaksi kaavailtu näyttely Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström. Siihen on lainattu myös yksi Turun museokeskuksen esine: nypläystyyny, jonka "Lundströmin Biinu" lahjoitti tyttärelleen Anna Johannalle tämän ollessa 5-vuotias.
Ammatillisesti kiintoisa oli juttu vanhojen huonekalujen mestarinleimoista, tai pikemminkin niiden harvinaisuudesta. Esiteltyjen joukossa oli toki tuttuja: kokoelmistamme löytyy Fredrik Johan Tjäderin peili ja Johan Christian Linningin lipasto.
Ulkomaiden museoissa on käyty Pietarin Shuvalovin palatsissa, jossa on avattu yksityisellä rahoituksella Fabergen tuotantoa esittelevä museo, sekä Venetsian Buranon saarella sijaitsevassa pitsimuseossa.
Jälkimmäisestä vain kevyen aasinsillan kautta oman hännän noston. Rauman museossa on avattu pitkäaikaisemmaksi kaavailtu näyttely Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström. Siihen on lainattu myös yksi Turun museokeskuksen esine: nypläystyyny, jonka "Lundströmin Biinu" lahjoitti tyttärelleen Anna Johannalle tämän ollessa 5-vuotias.
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Arma 2014 hankintoja
Arma Aboa ry:n jokakeväisillä asemessuilta ei tänäkään vuonna kauhean paljon hankintoja tullut tehtyä, pari kirjaa kuitenkin ja käsikranaattikokoelman alku, ranskalainen F-1, varustettuna M1935 sytyttimellä eli toisen maailmansodan aikainen malli siis. Käsikranaatit on tapana jakaa "offensiivisiin" (painevaikutteisiin) ja "defensiivisiin" (sirpalevaikutteisiin), ja tämä siis on jälkimmäistä lajia. Ja siltä varalta että joku nyt huolestuu, niin kerrotaan että kranaatti on deaktivoitu poistamalla sen sisältä räjähdysaine. :-)
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Clontarf 1000 vuotta
Clontarfin taistelu käytiin pääsiäisenä 1014, jolloin pitkäperjantai osui huhtikuun 23. päivälle. Täsmälleen vuosipäivänä aloitimme pelin jälleen kerran. Miten peli meni edellisellä kerralla, kerrottiin täällä. Mainittakoon tässä, että arkeologia ei ole löytänyt tästä Dublinin vieressä käydystä taistelusta jälkeäkään.
Alkuasetelma irlantilaisten taholta katsottuna.
Irlantilaiset myös aloittivat, ja iskivät vasemmalla vasten viikinkien oikeaa siipeä.
Seuraavaksi syntyi taistelukosketus oikealla.
Keskellä otettiin yhteen kun viikingit rynnistivät rinnettä alas hyödyntäen sääntöä nimeltä downhill charge.
Yleinen mäiske alkoi, ja kummankin oikea siipi alkoi sortua paineen alla, luoden "kiertoliikkeen", jonka vuoksi näkökulmakin on tässä kuvassa jo toinen.
Pelin lopetus jäi seuraavaan kertaan, mutta kiistää ei voi, että viikingit olivat taas altavastaajan roolissa, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Kuvasta rajautuivat pois oikealta tulossa olevat vahvistukset, 4 yksikköä, jotka aktivoituivat vasta kierroksella 6.
Clontarfista on Youtubessa kaikenlaista, mutta tämä säväytti. Voisiko meille ikääntyneille strategiapeliharrastajille olla tällaista kierrätyskäyttöä, turisemassa kahvikuppi kädessä kivellä istuen vanhoista tappeluista.
.
Alkuasetelma irlantilaisten taholta katsottuna.
Irlantilaiset myös aloittivat, ja iskivät vasemmalla vasten viikinkien oikeaa siipeä.
Seuraavaksi syntyi taistelukosketus oikealla.
Keskellä otettiin yhteen kun viikingit rynnistivät rinnettä alas hyödyntäen sääntöä nimeltä downhill charge.
Yleinen mäiske alkoi, ja kummankin oikea siipi alkoi sortua paineen alla, luoden "kiertoliikkeen", jonka vuoksi näkökulmakin on tässä kuvassa jo toinen.
Pelin lopetus jäi seuraavaan kertaan, mutta kiistää ei voi, että viikingit olivat taas altavastaajan roolissa, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Kuvasta rajautuivat pois oikealta tulossa olevat vahvistukset, 4 yksikköä, jotka aktivoituivat vasta kierroksella 6.
Clontarfista on Youtubessa kaikenlaista, mutta tämä säväytti. Voisiko meille ikääntyneille strategiapeliharrastajille olla tällaista kierrätyskäyttöä, turisemassa kahvikuppi kädessä kivellä istuen vanhoista tappeluista.
.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Keisariperhe kolmesta suunnasta
Jatkona eiliseen vielä toinenkin Turun museokeskuksen kokoelmien teos, jossa näkymä riippuu vahvasti näkökulmasta. Tässä tapauksessa keskellä on Venäjän keisari Aleksanteri III.
Oikealta nähdään hänen puolisonsa Maria Fjodorovna, syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar.
Kolmantena on kruununperijä, tuleva keisari Nikolai II.
Kuten näkyy, ei kamera toista tätä illuusiota niin hyvin kuin mukautuvaisempi silmä.
Oikealta nähdään hänen puolisonsa Maria Fjodorovna, syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar.
Kolmantena on kruununperijä, tuleva keisari Nikolai II.
Kuten näkyy, ei kamera toista tätä illuusiota niin hyvin kuin mukautuvaisempi silmä.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Kolme näkökulmaa Algerian valloitukseen
Turun museokeskukseen kokoelmiin kuuluu taulu, joka esittää samalla kertaa kolmea eri henkilöä, riippuen mistä kulmasta sitä katselee. Suoraan edestä näkee Abdelkader El Djezairin (1808-83), joka johti taistelua vuonna 1830 alkanutta ranskalaisten maahantunkeutumista vastaan.
Kun katselee samaa taulua oikealta, näkee hänen päävastustajansa, Algerian ensimmäisen ranskalaisen kenraalikuvernöörin, marsalkka Thomas Robert Bugeaudin (1784-1849).
Vasemmalta näkee puolestaan Christophe Léon Louis Juchault de Lamoricièren (1806-65), ranskalaisen kenraalin, joka toimi väliaikaisena kenraalikuvernöörinä ja lopulta vangitsi Abdelkaderin vuonna 1847.
Algerialaisjohtajan voi siis nähdä symbolisesti joutuneen kahden tulen väliin, niin keskushenkilö kuin näennäisesti onkin. Abdelkader joutui vangitsemisena jälkeen ensiksi vankina Ranskaan, ja sieltä maanpakoon. Algeria jäi ranskalaisille aina katkeraan vapaussotaan 1954-62 saakka. Senkin ranskalaiset voittivat sotilaallisesti, mutta hävisivät poliittisesti, kokonaisen arabimaan pitäminen osana "merentakaista Ranskaa" oli toisen maailmansodan jälkeen jo mahdotonta.
Nämä "3D-taulut" lienevät olleet melko suosittuja 1800-luvulla, kokoelmissamme niitä tai niiden osia on muitakin.
Kun katselee samaa taulua oikealta, näkee hänen päävastustajansa, Algerian ensimmäisen ranskalaisen kenraalikuvernöörin, marsalkka Thomas Robert Bugeaudin (1784-1849).
Vasemmalta näkee puolestaan Christophe Léon Louis Juchault de Lamoricièren (1806-65), ranskalaisen kenraalin, joka toimi väliaikaisena kenraalikuvernöörinä ja lopulta vangitsi Abdelkaderin vuonna 1847.
Algerialaisjohtajan voi siis nähdä symbolisesti joutuneen kahden tulen väliin, niin keskushenkilö kuin näennäisesti onkin. Abdelkader joutui vangitsemisena jälkeen ensiksi vankina Ranskaan, ja sieltä maanpakoon. Algeria jäi ranskalaisille aina katkeraan vapaussotaan 1954-62 saakka. Senkin ranskalaiset voittivat sotilaallisesti, mutta hävisivät poliittisesti, kokonaisen arabimaan pitäminen osana "merentakaista Ranskaa" oli toisen maailmansodan jälkeen jo mahdotonta.
Nämä "3D-taulut" lienevät olleet melko suosittuja 1800-luvulla, kokoelmissamme niitä tai niiden osia on muitakin.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
1913
Ensimmäisen maailmansodan aattoa kuvataan usein pelkästään Euroopan näkökulmasta, ja siitä, millaista elämä oli suurvaltojen pääkaupungeissa Pariisissa, Wienissä jne. Charles Emmersonin kirjassa 1913: The World Before the Great War käydään niissä kaikissa, mutta myös lukuisissa muissa kaupungeissa, kaikkiaan 23:ssa, ympäri maailman viimeisenä rauhan vuonna 1913.
Koska kaikki 1900-luvun paha - maailmansodat, bolsevismi, fasismi, holokausti - tuntui vuosisadan jälkipuolelta asiaa tarkasteltuna johtuneen kohtalokkaan kesän 1914 tapahtumista, sai sitä edeltänyt aika suorastaan romanttisen hohteen, kadonneen maailman auran.
Emmersonin kirja on tervetullut muistutus ettei idylli ollut täydellinen, ei edes Euroopassa, jonka mahtinsa huipulla olleita sirtomaavaltoja raastoivat sisäiset ristiriidat ja pelko oman aseman murenemisesta yhä kiihtyvässä suurvaltakilpailussa. Levotonta oli muuallakin, vallankumouksen kourissa olivat tuolloin niin Meksiko, Turkki kuin Kiina. Eurooppalaiset imperiumit saattoivat olla laajimmillaan, mutta myös vastarinta niitä vastaan oli yltymässä Aasiassa ja Afrikassa.
Emmerson on käynyt läpi tavattoman laajan aineiston aikalaislähteitä ja tutkimuskirjallisuutta, ja tuloksena onkin vaikuttavaa ajankuvaa eri puolilta maailmaa. Valitun tavan mukaisesti kuvaus päättyy kaikkialla vuoteen 1913 eikä seuraa kuvattuja kehityskulkuja siitä eteenpäin, ja jää lukijan historiantuntemuksen varaan tietää mitä tuleman piti. Sota ei ollut väistämätön, mutta historian myllerryksiltä sen välttäminen ei maailmaa olisi pelastanut.
Koska kaikki 1900-luvun paha - maailmansodat, bolsevismi, fasismi, holokausti - tuntui vuosisadan jälkipuolelta asiaa tarkasteltuna johtuneen kohtalokkaan kesän 1914 tapahtumista, sai sitä edeltänyt aika suorastaan romanttisen hohteen, kadonneen maailman auran.
Emmersonin kirja on tervetullut muistutus ettei idylli ollut täydellinen, ei edes Euroopassa, jonka mahtinsa huipulla olleita sirtomaavaltoja raastoivat sisäiset ristiriidat ja pelko oman aseman murenemisesta yhä kiihtyvässä suurvaltakilpailussa. Levotonta oli muuallakin, vallankumouksen kourissa olivat tuolloin niin Meksiko, Turkki kuin Kiina. Eurooppalaiset imperiumit saattoivat olla laajimmillaan, mutta myös vastarinta niitä vastaan oli yltymässä Aasiassa ja Afrikassa.
Emmerson on käynyt läpi tavattoman laajan aineiston aikalaislähteitä ja tutkimuskirjallisuutta, ja tuloksena onkin vaikuttavaa ajankuvaa eri puolilta maailmaa. Valitun tavan mukaisesti kuvaus päättyy kaikkialla vuoteen 1913 eikä seuraa kuvattuja kehityskulkuja siitä eteenpäin, ja jää lukijan historiantuntemuksen varaan tietää mitä tuleman piti. Sota ei ollut väistämätön, mutta historian myllerryksiltä sen välttäminen ei maailmaa olisi pelastanut.
torstai 17. huhtikuuta 2014
Hyvää pääsiäistä Turun Kivipainosta!
Pääsiäisolutta valmistetaan edelleen, mutta pääsiäismettä ei, ei myöskään pääsiäisvohveleita. Olisiko tuotekulttuurimme tosiaan voinut myös köyhtyä?
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Neandertalilaiset Porissa
...eikä kyseessä ole mikään raumalaisten murjaisu. Satakunnan Museossa avautuu tänään yleisölle näyttely näistä paleoliittisen ajan eurooppalaisista, joiden perimän on tutkimus vahvistanut elävän meissä edelleen. Viime viikolla porilaiskollegat olivat vielä rakentamassa näyttelyä.
Susiluolaa ei tässä tapauksessa voi olla nostamatta esiin. Kiistely sen löydöistä on jatkunut kiivaana vuosikausia, mutta ainakin viimeisimmän uutisoinnin mukaan kyseessä on the real thing - ja todiste siitä että neandertalilaisia on nykyisen Suomenkin alueella elänyt.
Näyttely on auki 28.9. saakka.
Susiluolaa ei tässä tapauksessa voi olla nostamatta esiin. Kiistely sen löydöistä on jatkunut kiivaana vuosikausia, mutta ainakin viimeisimmän uutisoinnin mukaan kyseessä on the real thing - ja todiste siitä että neandertalilaisia on nykyisen Suomenkin alueella elänyt.
Näyttely on auki 28.9. saakka.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Gangut 200 vuotta
Sattuneesta syystä Venäjän suurvalta-ajan alun muistelu ei juuri nyt hyvältä kuulosta, mutta koska Turussa järjestetään kesällä Gangut Regatta sen muistoksi että Riilahden meritaistelusta (1714) tulee kuluneeksi 300 vuotta, nostetaan esille yksi siihen liittyvä Turun museokeskuksen raha- ja mitalikabinetin esine.
Tätä taistelun 200-vuotismitalia jaettiin 1914 Venäjän keisarillisen laivaston upseereille ja miehistölle, ja se on kopio Pietari Suuren joukoilleen voiton jälkeen jakamasta mitalista. Riilahden eli Hankoniemen eli Hangö uddiin (joka venäläisillä vääntyi muotoon Gangut) taistelu oli Pultavan (1709) taistelun merellinen vastine, jonka mukaan nimettiin keisariajalla neljä alustakin.
Vain kolme vuotta mitalin jakamisen jälkeen laivaston matruusit nousivat ensimmäisten joukossa Romanovien keisarisukua vastaan ja syöksivät sen vallasta.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Satakunnan Museossa
Viikon takainen Turun museokeskuksen kevätretki suuntautui Poriin, ja kohteena oli Satakunnan Museo, alueensa maakuntamuseo ja monella tapaa veljesmuseo täällä Suomen lounaiskolkassa.
Perusnäyttely on nimeltään Vesien sylistä Satakunnaksi.
Tuttuja esineitä, tuttua kulttuuria.
Vaikuttavan laaja pienoismalli kuvasi Poria 1800-luvun lopulla.
Hienosti toteutettu näyttely, mutta välillä mieleen tuli, että voisi olla katsomassa Vapriikin perusnäyttelyä Tampereen historiasta, ainoana erona vain suomirockin bändit. Mutta minkäs teet, Suomen historia on samanlaista kummassakin. Turussa ei ole tätä nykyä näyttelyä sen enempää kaupungin kuin maakunnankaan historiasta, mutta jos olisi miten se eroaisi Porin tai Tampereen vastaavista? Siinäpä mietittävää jos haaveet uudesta näyttelystä joskus toteutuvat.
Ylimmässä kerroksessa on Elämänkaari-näyttely satakuntalaisen vaiheista kehdosta hautaan.
Daamit ja plyymit esittelee satakuntalaisnaisten asustemuotia.
Myös säilytystiloihin kurkattiin ja kovin tutulta näytti sielläkin.
Rakenteilla oli myös aivan uusi näyttely, mutta siitä ylihuomenna.
Perusnäyttely on nimeltään Vesien sylistä Satakunnaksi.
Vaikuttavan laaja pienoismalli kuvasi Poria 1800-luvun lopulla.
Hienosti toteutettu näyttely, mutta välillä mieleen tuli, että voisi olla katsomassa Vapriikin perusnäyttelyä Tampereen historiasta, ainoana erona vain suomirockin bändit. Mutta minkäs teet, Suomen historia on samanlaista kummassakin. Turussa ei ole tätä nykyä näyttelyä sen enempää kaupungin kuin maakunnankaan historiasta, mutta jos olisi miten se eroaisi Porin tai Tampereen vastaavista? Siinäpä mietittävää jos haaveet uudesta näyttelystä joskus toteutuvat.
Ylimmässä kerroksessa on Elämänkaari-näyttely satakuntalaisen vaiheista kehdosta hautaan.
Daamit ja plyymit esittelee satakuntalaisnaisten asustemuotia.
Myös säilytystiloihin kurkattiin ja kovin tutulta näytti sielläkin.
Rakenteilla oli myös aivan uusi näyttely, mutta siitä ylihuomenna.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Waterloon taistelu korttipelinä
Aina ei stratagiapeliin tarvita karttaa, vaan sitä voi pelata pelkillä korteilla. Sellainen peli on Eagles: Waterloo, jossa aiheena on tuo Abban hitistä tunnettu, Napoleonin sodat päättänyt taistelu vuodelta 1815.
Joukot on siis esitetty kortteina, yksi kortti vastaa prikaatia, ja sen kuvituksena on yhden prikaatiin kuuluneen rykmentin sotilas. Joukot jakautuvat armeijakuntiin, joille kullekin on yksi tai useampi kenraali. Kenraali antaa omille joukoilleen tukea morale check -heitossa, sen lisäksi armeijakomentajat Napoleon, Wellington ja Blücher voivat tukea kaikkia alaisiaan joukko-osastoja. Joukot ovat jalkaväkeä, ratsuväkeä ja tykistöä. Ratsastava tykistö voi sekä karauttaa kiinni viholliseen että ampua samalla kertaa, muiden on valitta joko liike (move) tai ampuminen (fire).
Osastolla on CV-arvo, joka määrittelee kuinka monella nopalla se ampuu. Fire-arvo määrittelee millä noppalukemilla se osuu: F1=6, F2=5-6 jne. Morale value kertoo miten hyvin tai huonosti se itse kestää osumia (laskevasti A-D). Taistelua käydään kolmella lohkolla (vasen, keski ja oikea), joista jokaisessa on oma ja vastustajan puoli. Voiton vie se, joka pääsee yksinään vihollislohkon hallitsijaksi jollain sektoreista.
Vaikka pelissä ei ole karttaa, on siinä kuitenkin neljänlaisia maastokortteja eli metsää, rakennuksia, jokia ja kukkuloita, jotka auttavat puolustusta tai vaikeuttavat vastustajan hyökkäystä. Lisäksi on ns. tapahtumakortteja, joilla voi monin tavoin avittaa omiaan tai kampittaa vihollista.
Pelissä on 4 skenariota kuten itse Waterloon sotaretkessäkin: Quatre Bras, Ligny, Wavre ja varsinainen Waterloo. Peliä varten 300 kortin pakasta valikoidaan ao. taistelun osastot, pakka sekoitetaan ja jaetaan kahtia. Toinen puoli on käytössä heti alussa, ja toinen vahvistuksina 1-2 kortin tahdilla per kierros.
Tilaahan tämä vaatii, joko ison pöydän tai olkkarin lattiaa, tässä jälkimmäinen. Ranska on hyökännyt brittien asemiin vasemmalla ja keskellä, mutta joutunut puolustuskannalle preussilaisia vastaan oikealla.
Sama brittiläis-preussilaiselta kannalta katsottuna. Tämä on Waterloo-skenario, jossa preussilaiset voivat operoida vain vasemmalla lohkolla, ja vasta vedettyään vahvistuspakasta (heillä ei tässä alkupakkaa olekaan) jonkun kenraaleistaan.
Osumia merkitään kuvissa näkyvillä keltaisilla merkeillä. Näille joukoille heitetään oman kierroksensa alussa morale check. Epäonnistunut kortti heitetään sivuun. Käytännössä taistelut ovat varsinaista kulutustaistelua viimeiseen korttiin asti. Säännöt ovat helpot oppia nuoremmallekin pelaajalle.
Joukot on siis esitetty kortteina, yksi kortti vastaa prikaatia, ja sen kuvituksena on yhden prikaatiin kuuluneen rykmentin sotilas. Joukot jakautuvat armeijakuntiin, joille kullekin on yksi tai useampi kenraali. Kenraali antaa omille joukoilleen tukea morale check -heitossa, sen lisäksi armeijakomentajat Napoleon, Wellington ja Blücher voivat tukea kaikkia alaisiaan joukko-osastoja. Joukot ovat jalkaväkeä, ratsuväkeä ja tykistöä. Ratsastava tykistö voi sekä karauttaa kiinni viholliseen että ampua samalla kertaa, muiden on valitta joko liike (move) tai ampuminen (fire).
Osastolla on CV-arvo, joka määrittelee kuinka monella nopalla se ampuu. Fire-arvo määrittelee millä noppalukemilla se osuu: F1=6, F2=5-6 jne. Morale value kertoo miten hyvin tai huonosti se itse kestää osumia (laskevasti A-D). Taistelua käydään kolmella lohkolla (vasen, keski ja oikea), joista jokaisessa on oma ja vastustajan puoli. Voiton vie se, joka pääsee yksinään vihollislohkon hallitsijaksi jollain sektoreista.
Vaikka pelissä ei ole karttaa, on siinä kuitenkin neljänlaisia maastokortteja eli metsää, rakennuksia, jokia ja kukkuloita, jotka auttavat puolustusta tai vaikeuttavat vastustajan hyökkäystä. Lisäksi on ns. tapahtumakortteja, joilla voi monin tavoin avittaa omiaan tai kampittaa vihollista.
Pelissä on 4 skenariota kuten itse Waterloon sotaretkessäkin: Quatre Bras, Ligny, Wavre ja varsinainen Waterloo. Peliä varten 300 kortin pakasta valikoidaan ao. taistelun osastot, pakka sekoitetaan ja jaetaan kahtia. Toinen puoli on käytössä heti alussa, ja toinen vahvistuksina 1-2 kortin tahdilla per kierros.
Tilaahan tämä vaatii, joko ison pöydän tai olkkarin lattiaa, tässä jälkimmäinen. Ranska on hyökännyt brittien asemiin vasemmalla ja keskellä, mutta joutunut puolustuskannalle preussilaisia vastaan oikealla.
Sama brittiläis-preussilaiselta kannalta katsottuna. Tämä on Waterloo-skenario, jossa preussilaiset voivat operoida vain vasemmalla lohkolla, ja vasta vedettyään vahvistuspakasta (heillä ei tässä alkupakkaa olekaan) jonkun kenraaleistaan.
Osumia merkitään kuvissa näkyvillä keltaisilla merkeillä. Näille joukoille heitetään oman kierroksensa alussa morale check. Epäonnistunut kortti heitetään sivuun. Käytännössä taistelut ovat varsinaista kulutustaistelua viimeiseen korttiin asti. Säännöt ovat helpot oppia nuoremmallekin pelaajalle.
torstai 10. huhtikuuta 2014
Tex Willer, Alaska ja Turku
Uusimmassa Maxi-Texissä Alaskan ihmissyöjät Tex Willer pääsee niin "lähelle" Suomea kuin kaiketi mahdollista lienee. Alkuun on jopa lisätty muutaman rivin esipuhe, jossa kerrataan Venäjän Alaskan suomalainen historia, suomalaissyntyiset kuvernöörit Etholén ja Furuhjelm sekä tietysti Sitkaan koulua perustamassa ollut Uno Cygnaeus.
Sitkaan ja sen lähelle sijoittuu myös Texin ja kumppaneiden seikkailu valaanpyytäjien ja alkuperäiskansa tlingitien parissa. Sodaksi asti tulehtuneiden välien paikkailu kehittyy vähitellen kadonneiden tyttöjen mysteerin selvittelyksi ja viimein aseelliseksi loppuselvittelyksi kaukana erämaiden sylissä. Tex-tarinoiden on sanottu yleensäkin verkkaistuneen, ja ainakin tämä laahasi jo suorastaan unettavan pitkänä suuren osan 300+ sivustaan.
Mutta miten tästä päädytään Turkuun? Tex seikkailee jo Yhdysvalloille siirtyneessä Alaskassa, mutta ennen vuotta 1867 Alaskassa asui kenties satoja suomalaisia, ja sen rannoilla kävi koko joukko suomalaisia merimiehiä. Kulttuurien museoon kertynyt Alaska-kokoelma on nimetty Etholénin mukaan. Myös Turkuun tuli eksoottista esineistöä, joka turkulaisten koulujen kautta päätyi joksikin aikaa myös Turun museokeskuksen edeltäjälle, ja edelleen Helsinkiin. Ei kuitenkaan kaikki, vaan pari Alaska-esinettä meillekin jäi, nimittäin keides muiden kuin tlingitien matkamuistoiksi veistämät kaksi kanootin pienoismallia. Niiden esikuvina ovat olleet tlingitien omat kanootit.
.
Sitkaan ja sen lähelle sijoittuu myös Texin ja kumppaneiden seikkailu valaanpyytäjien ja alkuperäiskansa tlingitien parissa. Sodaksi asti tulehtuneiden välien paikkailu kehittyy vähitellen kadonneiden tyttöjen mysteerin selvittelyksi ja viimein aseelliseksi loppuselvittelyksi kaukana erämaiden sylissä. Tex-tarinoiden on sanottu yleensäkin verkkaistuneen, ja ainakin tämä laahasi jo suorastaan unettavan pitkänä suuren osan 300+ sivustaan.
Mutta miten tästä päädytään Turkuun? Tex seikkailee jo Yhdysvalloille siirtyneessä Alaskassa, mutta ennen vuotta 1867 Alaskassa asui kenties satoja suomalaisia, ja sen rannoilla kävi koko joukko suomalaisia merimiehiä. Kulttuurien museoon kertynyt Alaska-kokoelma on nimetty Etholénin mukaan. Myös Turkuun tuli eksoottista esineistöä, joka turkulaisten koulujen kautta päätyi joksikin aikaa myös Turun museokeskuksen edeltäjälle, ja edelleen Helsinkiin. Ei kuitenkaan kaikki, vaan pari Alaska-esinettä meillekin jäi, nimittäin keides muiden kuin tlingitien matkamuistoiksi veistämät kaksi kanootin pienoismallia. Niiden esikuvina ovat olleet tlingitien omat kanootit.
.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Nymfejä Turun linnassa
The Girl King -elokuvan kuvaukset Turussa ja Turun linnassa päättyivät viime viikolla ja ensi-ilta on ensi vuoden alussa. Samaan aikaan on MTV3:lla kuitenkin alkanut pyöriä fantasiasarja Nymfit, jota Turussa kuvattiin jo vuosi sitten. Nämä nymfien ja satyyrien seikkailut tapahtuvat "nykyhetken" Helsingissä, mutta kun kuolemattomat olennot ovat kyseessä, liikutaan takaumissa eri puolilla Eurooppaa eri aikakausina. Juuri näitä takaumia kuvattiin Turun linnassa, ja niinpä esilinnan tuttuja tyyli-interiöörejä voi bongata siellä täällä, tähän asti Suomessa esitetyistä jaksoista varsinkin kolmannessa. Sarjaa voi seurata netissä Katsomosta:
Jakso 1. Täysikuu
Jakso 2. Hunajamehiläiset
Jakso 3. Solmu
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Itään viedyt
Varsovassa on runsaasti muistomerkkejä Hitlerin Saksaa vastaan käydylle taistelulle, mutta myös Stalinin uhreille on monumenttinsa, vuonna 2011 pystytetty. Se on omistettu vuosina 1939-55 vankileirien saaristoon kyydityille, ja on saanut osuvasti radan ja junanvaunun muodon.
"Ratapölkkyihin" on nimetty Gulagin pakkotyöleirit, joille puolalaisia päätyi, tuttuja Solženitsyninsä lukeneille: Magadan, Kolyma... Jälkimmäinen oli jopa Gulagin universumissakin oma maailmansa, kauhein kaikista.
Leireille rahdattiin umpi-, ei avovaunuissa, mutta tässä taiteilija on kuvannut vain symbolista vaunua, ja kärsimystä joukolla ristejä, katolisessa Puolassa jotenkin itsestään selvästi, voisi sanoa.
Samoin voi kaiketi tulkita radan alun rukoukseen (?) liittyneet kädet.
Vaunu kyljessä oleva päivämäärä 17.9.1939 viittaa Neuvostoliiton suorittamaan Puolan itäalueiden miehitykseen, Molotov-Ribbentropin sopimuksen mukaisesti, maan ollessa sidottuna taisteluun Saksaa vastaan länsirajallaan. Se merkitsi samalla stalinistisen terrorin alkua Puolassa.
Propagandassaan Neuvostoliitto perusteli valtausta alueen valkovenäläis- ja ukrainalaisväestön "suojelemisella", nykyhetken näkökulmasta varsin huonokaikuisesti. Natsien hyökkäykseltä ja tuhoamissodalta se ei näitä kuitenkaan pystytty suojelemaan. Sodan jälkeen alueet pysyivät osana Valko-Venäjän ja Ukrainan sosialistisia neuvostotasavaltoja, ja puolalaisväestä siirettiin puolestaan saksalaisista tyhjennetylle alueelle Puolan länsiosaan.
Itä-Puolan, tai Länsi-Ukrainan, miten vain, mukana neuvostoimperiumi kahmi rajojensa sisään myös ne kansallismielisimmät ukrainalaiset, joista niin kovin paljon vaivaa kuuluu nyt olevan. Esim. Lviv tuli vasta toisen maailmansodan yhteydessä osaksi Moskovan valtapiiriä, johon se ei sitä ennen ollut koskaan kuulunut, toisin kuin Suomi (vuosisadan) tai Viro (kaksi vuosisataa).
"Ratapölkkyihin" on nimetty Gulagin pakkotyöleirit, joille puolalaisia päätyi, tuttuja Solženitsyninsä lukeneille: Magadan, Kolyma... Jälkimmäinen oli jopa Gulagin universumissakin oma maailmansa, kauhein kaikista.
Leireille rahdattiin umpi-, ei avovaunuissa, mutta tässä taiteilija on kuvannut vain symbolista vaunua, ja kärsimystä joukolla ristejä, katolisessa Puolassa jotenkin itsestään selvästi, voisi sanoa.
Samoin voi kaiketi tulkita radan alun rukoukseen (?) liittyneet kädet.
Vaunu kyljessä oleva päivämäärä 17.9.1939 viittaa Neuvostoliiton suorittamaan Puolan itäalueiden miehitykseen, Molotov-Ribbentropin sopimuksen mukaisesti, maan ollessa sidottuna taisteluun Saksaa vastaan länsirajallaan. Se merkitsi samalla stalinistisen terrorin alkua Puolassa.
Propagandassaan Neuvostoliitto perusteli valtausta alueen valkovenäläis- ja ukrainalaisväestön "suojelemisella", nykyhetken näkökulmasta varsin huonokaikuisesti. Natsien hyökkäykseltä ja tuhoamissodalta se ei näitä kuitenkaan pystytty suojelemaan. Sodan jälkeen alueet pysyivät osana Valko-Venäjän ja Ukrainan sosialistisia neuvostotasavaltoja, ja puolalaisväestä siirettiin puolestaan saksalaisista tyhjennetylle alueelle Puolan länsiosaan.
Itä-Puolan, tai Länsi-Ukrainan, miten vain, mukana neuvostoimperiumi kahmi rajojensa sisään myös ne kansallismielisimmät ukrainalaiset, joista niin kovin paljon vaivaa kuuluu nyt olevan. Esim. Lviv tuli vasta toisen maailmansodan yhteydessä osaksi Moskovan valtapiiriä, johon se ei sitä ennen ollut koskaan kuulunut, toisin kuin Suomi (vuosisadan) tai Viro (kaksi vuosisataa).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)