Bryselin kaupunginmuseo sijaitsee aivan Grand Placen / Grote Marktin reunalla, kuningassuvun vierastaloksi rakennetussa rakennuksessa nimeltä Maison du Roi / Broodhuis.
Bryssel tunnetaan renessanssiajan kuvakudostapeteistaan, mutta museon kokoelmiin kuuluu myös paperifresco jota kutojat käyttivät mallinaan. Sen restauroinnista kerrotaan museon sivuilla.
Alue eli kukoistuskauttaan keskiajan lopulla. Siltä ajalta on säilynyt monenlaista loisteliasta esineistöä.
Keskiaikaista kivenveistoa.
Värikästä keramiikkaa.
Posliinitehdaskin täällä on toiminut.
Heraldiikkaa ikkunoissa.
Vanha Bryssel jakautui kuninkaalliseen yläkaupunkiin ja porvarilliseen alakaupunkiin, jälkimmäisessä myös Grand Place.
Kaupunkikuvaa vanhana grafiikkana. Rakennuskanta kärsi pahoin ranskalaisten tykistöpommituksessa Pfalzin perimyssodan aikana vuonna 1695.
Ja tietysti museossa on alkuperäinen, ja monet kolhut kokenut Manneken Pis (suihkulähteen luona on kopio). Mutta sille on ihan omakin museo, josta toiste.
.
torstai 31. elokuuta 2017
keskiviikko 30. elokuuta 2017
Hämäävän moderni makeisrasia
Viime viikolla postasin siitä miten joukkoistaminen tuo informaatiota tuntemattomasta esineestä. Joskus voi kuitenkin hauskuuttaa lukijoitaan somessa esineellä jonka alkuperä on vissisti tiedossa. Tilaisuus tuli kun luetteloimattomien esineiden joukosta nousi esiin tällainen peltirasia.
Rasia on 10,80 cm kanttiinsa oleva kuutio, ja vaikka ensin tulee mieleen leppäkerttu pilkkuineen, on se oikeastaan punainen noppa eli arpakuutio, jossa mustat pallot muodostavat oikean nopan tavoin aina vastakkaisilla sivuilla luvun 7.
Alkuperämaan ja valmistusajan arvuuttelu sai ehdotukset sinkoilemaan Englantiin, Japaniin, Tsekkiin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Puolaan, Intiaan, Ruotsiin, Suomeen, Hollantiin, Tanskaan ja Neuvostoliittoon, siis melkeinpä joka puolelle maailmaa, näemmä Amerikan mannerta lukuun ottamatta. Ajoitukseksi useimmat uskoivat toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet. Käyttötarkoitukseksi epäiltiin mm. tee- tai pelimerkkirasiaa. Oikeaa vastausta ei tullut, joten oli aika avata rasian kansi:
Perin modernilta näyttänyt muotoilu menikin siis 1900-luvun alun keisarilliselle Venäjälle. Kannesta voimme lukea makeisia valmistaneen yrityksen nimen "ЖОРЖ БОРМАНЪ" ("George Borman") ja paikkakunnat С.ПЕТЕРБУРГЪ (Pietari) МОСКВА (Moskova) ХAРЬКОВЪ (Harkova) ja НИЖЕГОРОДСКАЯ ЯРМАРКА (Nižni Novgorodin markkinat).
1862 aloittanut yritys toimii edelleen, ja sen historia on englanniksi luettavissa täältä. Suklaatehtailija Borman oli alansa edelläkävijä Venäjällä, ja hänen tehtaansa tuotteita myytiin ennen vallankumousta myös Suomessa.
PÄIVITYS 31.8.2017 Kadunnutta aikaa etsimässä jatkoi teemasta venäläinen suklaateollisuus.
Rasia on 10,80 cm kanttiinsa oleva kuutio, ja vaikka ensin tulee mieleen leppäkerttu pilkkuineen, on se oikeastaan punainen noppa eli arpakuutio, jossa mustat pallot muodostavat oikean nopan tavoin aina vastakkaisilla sivuilla luvun 7.
Alkuperämaan ja valmistusajan arvuuttelu sai ehdotukset sinkoilemaan Englantiin, Japaniin, Tsekkiin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Puolaan, Intiaan, Ruotsiin, Suomeen, Hollantiin, Tanskaan ja Neuvostoliittoon, siis melkeinpä joka puolelle maailmaa, näemmä Amerikan mannerta lukuun ottamatta. Ajoitukseksi useimmat uskoivat toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet. Käyttötarkoitukseksi epäiltiin mm. tee- tai pelimerkkirasiaa. Oikeaa vastausta ei tullut, joten oli aika avata rasian kansi:
Perin modernilta näyttänyt muotoilu menikin siis 1900-luvun alun keisarilliselle Venäjälle. Kannesta voimme lukea makeisia valmistaneen yrityksen nimen "ЖОРЖ БОРМАНЪ" ("George Borman") ja paikkakunnat С.ПЕТЕРБУРГЪ (Pietari) МОСКВА (Moskova) ХAРЬКОВЪ (Harkova) ja НИЖЕГОРОДСКАЯ ЯРМАРКА (Nižni Novgorodin markkinat).
1862 aloittanut yritys toimii edelleen, ja sen historia on englanniksi luettavissa täältä. Suklaatehtailija Borman oli alansa edelläkävijä Venäjällä, ja hänen tehtaansa tuotteita myytiin ennen vallankumousta myös Suomessa.
PÄIVITYS 31.8.2017 Kadunnutta aikaa etsimässä jatkoi teemasta venäläinen suklaateollisuus.
perjantai 25. elokuuta 2017
Amsterdamin katuja ja kanavia
Amsterdamin museokierroksen lopuksi kuvia itse kaupungista. Kuten kaikki tietävät, siellä on tietysti kanavia...
ja siltoja niiden yli.
Kertoman mukaan ikkunat ovat suuret koska maaperän kantavuuden tai pikemminkin sen puutteen vuoksi talot piti rakentaa mahdollisimman keveiksi...
kuin myös kalteviksi että vintille hilattavat kauppatavarat eivät riko ikkunoita. Palkit tavaroiden vinssausta varten kuuluvat edelleen amsterdamilaiseen kaupunkirakentamiseen, uuteenkin, osana perinnettä.
Ja sittenhän siellä on paljon polkupyöriä...
ja juustoja.
Näyteikkunaprostituutio on Amsterdamin suuria nähtävyyksiä, aamuvarhaisella ei vain nähtävää vielä ollut.
Punaisten lyhtyjen alueella on kaikenlaista muutakin aiheeseen liittyvää.
Prostituutiota on kaupungin matkailumaineessa hyödynnetty ylenpaltisesti, ja se toinen teemahan ovat tietysti huumeet.
Aiemmassa postauksessa mainittu sotamuistomerkki Dam-aukiolla lienee aina matkailijoiden valtaama.
Ohjelmaakin aukiolla taitaa olla aika usein, tässä musiikkia Aasiasta.
Mustomerkkiä vastapäätä aukion toisella laidalla on kuninkaanlinna. Taustalla Nieuwe Kerk...
jossa näytti tältä. Paikka ei toimi enää kirkkona vaan maksullisena näyttelytilana.
Matto pöydällä piti kuvata jo erään vanhan postauksen vuoksi...
ja suurikokoiset puukengät joiden kuvaa muuan numismaatikkotuttava ehti jo odotella kun olimme velä matkalla.
Tupakkapurkki antiikkikaupan ikunassa piti sekin kuvata vastaavanlaisia oman kokoelmamme purkkeja käsittelevän postauksen vuoksi.
Kanavaristeilyltä ei oikein järjellisiä kuvia saanut, tässä kuitenkin muutaman tältä likipitäen pakolliselta ohjelmanumerolta sille joka kaupungissa ensi kertaa on. Opastus hoitui englanniksi kuulokkeiden kautta.
Hotelli sijaitsi ns. museokorttelissa. Sen lähikaduilla koululaiset olivat juhlistaneet urakkansa päättymistä ripustamalla reppunsa lipputankoihin.
Lähistöllä oli myös suuri puisto, Vondelpark, jossa helteisinä kesäiltoina oli hauska kävellä. Puistossa elää jopa vihreiden papukaijojen populaatio, karanneista lemmikeistä alkunsa saanut!
Lopuksi vielä Amsterdamin päärautatieasema. Olimme tulleet junalla Brysselistä ja sinne myös palasimme. Paluuta edeltävänä päivänä joku jihadisti oli tapattanut itsensä Brysselin keskusasemalla ja sotkenut hetkeksi junaliikenteen, mutta paluupäivänämme liikenne sujui taas normaalisti. Vielä kesäkuussa junissa oli mukavan väljääkin.
.
ja siltoja niiden yli.
Kertoman mukaan ikkunat ovat suuret koska maaperän kantavuuden tai pikemminkin sen puutteen vuoksi talot piti rakentaa mahdollisimman keveiksi...
kuin myös kalteviksi että vintille hilattavat kauppatavarat eivät riko ikkunoita. Palkit tavaroiden vinssausta varten kuuluvat edelleen amsterdamilaiseen kaupunkirakentamiseen, uuteenkin, osana perinnettä.
Ja sittenhän siellä on paljon polkupyöriä...
ja juustoja.
Näyteikkunaprostituutio on Amsterdamin suuria nähtävyyksiä, aamuvarhaisella ei vain nähtävää vielä ollut.
Punaisten lyhtyjen alueella on kaikenlaista muutakin aiheeseen liittyvää.
Prostituutiota on kaupungin matkailumaineessa hyödynnetty ylenpaltisesti, ja se toinen teemahan ovat tietysti huumeet.
Aiemmassa postauksessa mainittu sotamuistomerkki Dam-aukiolla lienee aina matkailijoiden valtaama.
Ohjelmaakin aukiolla taitaa olla aika usein, tässä musiikkia Aasiasta.
Mustomerkkiä vastapäätä aukion toisella laidalla on kuninkaanlinna. Taustalla Nieuwe Kerk...
jossa näytti tältä. Paikka ei toimi enää kirkkona vaan maksullisena näyttelytilana.
Matto pöydällä piti kuvata jo erään vanhan postauksen vuoksi...
ja suurikokoiset puukengät joiden kuvaa muuan numismaatikkotuttava ehti jo odotella kun olimme velä matkalla.
Tupakkapurkki antiikkikaupan ikunassa piti sekin kuvata vastaavanlaisia oman kokoelmamme purkkeja käsittelevän postauksen vuoksi.
Kanavaristeilyltä ei oikein järjellisiä kuvia saanut, tässä kuitenkin muutaman tältä likipitäen pakolliselta ohjelmanumerolta sille joka kaupungissa ensi kertaa on. Opastus hoitui englanniksi kuulokkeiden kautta.
Hotelli sijaitsi ns. museokorttelissa. Sen lähikaduilla koululaiset olivat juhlistaneet urakkansa päättymistä ripustamalla reppunsa lipputankoihin.
Lähistöllä oli myös suuri puisto, Vondelpark, jossa helteisinä kesäiltoina oli hauska kävellä. Puistossa elää jopa vihreiden papukaijojen populaatio, karanneista lemmikeistä alkunsa saanut!
Lopuksi vielä Amsterdamin päärautatieasema. Olimme tulleet junalla Brysselistä ja sinne myös palasimme. Paluuta edeltävänä päivänä joku jihadisti oli tapattanut itsensä Brysselin keskusasemalla ja sotkenut hetkeksi junaliikenteen, mutta paluupäivänämme liikenne sujui taas normaalisti. Vielä kesäkuussa junissa oli mukavan väljääkin.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)