Vapriikin Ostia, portti Roomaan -näyttely avautui marraskuussa 2019, ja näyttelyaikaa jatkettiin tammikuulle 2021 museoiden jouduttua sulkemaan ovensa koronan vuoksi keväällä 2020.
Ostia on liki Pompeijin veroinen klassisen arkeologian kohde, esiin siitä on kaivettu 2/3.
Ostia sijaitsee Tiberin suulla, ja keisariaikana sen viereen rakennettiin suuret satama-altaat ottamaan vastaa Roomaan toimitettavaa valtavaa rahtimäärää, jossa vilja ja muut elintarvikkeet näyttelivät huomattavaa osaa.
Näyttelyssä onkin esillä antiikin ajan laivan hahmotelma (taustanaan satamamakasiineja)...
jonka kyydissä olevia amforoita voi opiskella näyttelyjulkaisusta. Kuvasta voi bongata ainakin Keski-Italiassa valmistetun Dressel 1 B -tyypin (keskellä), Kapitän II -tyypin itäiseltä Välimereltä (ensimmäinen vasemmalta) ja afrikkalaisen Africana II D -tyypin (enismmäisen oikealta). Kaksi ensimmäistä oli tarkoitettu viini, kolmas kalakastike garumin kuljetukseen
Vapriikin aiemmassa Birckala 1017 -näyttelyssä oli kuvattu ihmisiä rautakauden pukuennallistuksissa. Nyt he liikkuivat seinille heijastetuilla videoilla.
Valaistustekniikkaa oli hyödynnetty havainnollistamaan miten värikkäitä antiikin reliefit saattoivat olla. Näyttelyssä olikin paljon Ostiasta löytyneitä reliefejä, osa kopioita, suurin osa alkuperäisiä.
Kamelien valvojan (praepositus camellorum) Titus Flavius Stephanuksen hautakivi. Stephanuksen vastuulla lienevät olleet monet muutkin eksoottiset eläimet, joita Rooman areenoille Ostian kautta tuotiin: kiveen on kaiverrettu kahden kamelin lisäksi norsu.
Mosaiikeissa värit ovat säilyneet paremmin. Kala-aihe lattian keskuskuvasta.
Vesijohtoputkien liitos, liitin pronssia, putket lyijyä. Tunnetun teorian mukaan vesijohtojen lyijy myrkytti Rooman asukkaat ja johti valtakunnan tuhoon, mutta itse asiassa kalkkipitoinen vesi muodosti pian putken sisäpintaan eristävän kalvon.
Karkailemaan pyrkineen orjan kaulapanta, jossa kerrottiin tästä omistajalle harmillisesta taipumuksesta tiedoksi muille.
Kuten muuallakin Rooman valtakunnassa, varakkaammat asuivat omakotitaloissa (domus), ja vähemmän varakkaat kerrostaloissa (insula). ostialaisen kerrostalokorttelin pienoismalli.
Ostiassa on yksi säilyneistä Mithran pyhäköistä (mithraeum), mutta toisin kuin usein, se ei täällä näytä liittyneen armeijan läsnäoloon (veistos kopio).
Eroottisia aiheita amuleteissa ja öljylampuissa. Etualan amuletin kuva suurennoksena taustalla. Pornografian tuntijoita kiinnostanee tietää että roomalaiset tunsivat reverse cowgirl -asennon nimellä Venus pendula aversa.
Kaikenlaista muutakin hauskaa pienesineistöä näyttelyssä oli, kuten avaimia...
pelimerkkejä...
gladiaattori- ja eläinaiheisia veitsenkahvoja...
ja hautajaissängyn luisia koristeita.
Näyttelyn loppu käsitteli, kuten odotettua olikin, ostialaisten elämän loppua ja kaikkea kuolemaan liittyvää. Esillä oli n. 30-35-vuotiaana kuolleen suolakenttien työntekijän luuranko. Miehen leuat olivat syntyessä yhteenkasvaneet, joten etuhampaisiin oli tehty aukkko, josta nestemäisen ravinnon nauttiminen oli mahdollista.
Erittäin hieno antiikin ajan näyttely, ja muistaakseni ensimmäinen Suomessa sitten yli vuosikymmenen takaisen Amos Anderssonin museon Pompeiji-näyttelyn. Näyttelyyn oli tehty myös laaja julkaisu, josta ehkä lisää kunhan saan sen pimeinä talvi-iltoina luettua.