maanantai 30. syyskuuta 2019

Latgallian kulttuurihistoriallinen museo

Latgales Kultūrvēstures muzejs sijaitsi Rezeknen pääkadun varrella.


Latgallia oli Liivinmaan sodissa joutunut Puolalle, ja Puolan jakojen jälkeen lopulta Vitebskin kuvernementtiin. 1917 latgallialaiset kokoontuivat Rezeknessä ja päättivät liittyä muun Latvian yhteyteen. 100-vuotismuistolle oli omistettu oma näyttelynsä.




Perusnäyttely ei ollut kovin laaja. Se esitteli Rezeknen vaiheita 1200-luvulta eteenpäin.




Alkuhärkä ja mammutti, fragmentteja sukupuuttoon kuolleista lajeista.



Sotarompetta vanhemmilta ajoilta.





Sotarompetta uudemmilta ajoilta.




Hopeaa ja muita maalöytöjä.



Terveydenhuoltoa, oikealla suoneniskurauta.


Latvian armeijan 9. rykmentti palveli sotienvälisenä aikana Rezeknessä.


Suomen tunnetuin latgallialainen, Teuvo Tulio, oli myös muistettu.


Yläkerrassa oli näyttely latgallialaisesta keramiikasta aina kampakeramiikan ajoista lähtien.


Melkoisen komeaa se olikin, ja ilmeisesti nuo monihaaraiset kyntteliköt ovat paikallinen bravuuri.




Ja sitten oli tietysti muotia, nykytaidetta, työpajaa jne.



Myös täältä tuli ostettua kahvimuki.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Rēzekne

Aamu valkeni Rezeknessä pilvisenä mutta poutaisena. Ennen ohjelman jatkamista ehdittiin tehdä aamukävelu hotellin viereisen Rezeknejoen varrella.




Suuren isänmaallisen sodan sankaritkin olivat täällä vielä kunniassaan.


Joen yli menevässä sillassa oli muisteltu kaikki kaupungin nimet, alkaen saksalaisesta muodosta Rositten.


Ensimmäinen kohde oli linnavuori jonne saksalainen ritarikunta perusti linnan vuonna 1285.


Juurella oli linnavuoren legendaan liittyvä taideteos.



Millainen linna mäellä lieneekään ollut, ei siitä valitettavasti ollut paljoa jäljellä...


vain kaari ja pala seinää...


ja perustusten jäänteitä.



Tämäkin kiviseinä lienee ollut osa ristiritareiden linnaa.


Mäeltä oli näkymä matkamuistokauppaan...


josta tuli ostettua muki, magneetti ja Latgallian lippu, ei kuitenkaan pinssiä suuresta valikoimasta huolimatta. Mikähän pointti olisi ollut 1.50 € -pinssissä?


Matka jatkui pääkadulle, jossa oli mm. tämä Latvian yhteinäisyydelle omistettu veistos, kahdesti kaadettu ja kolmasti pystytetty.


Lattgallia on aina ollut monien uskontokuntien maakunta, tässä ortodoksinen kirkko.







Museon edustalla oli pronssiin valettu runoilija Antons Kūkojs kirjoineen.



Museosta lisää seuraavaksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...