tiistai 30. marraskuuta 2010

Venäjän "Punainen neilikka"?


Museon kokoelmatyössä törmää jos jonkinlaisiin proveniensseihin eli esineiden alkuperätietoihin. Tänään sellainen oli vuonna 1957 kokoelmiin hankittu pöytäliina, joka on ajoitettu vuoteen 1795. Omistajan kaukaisen esi-isän, amiraali Bodiscon kerrottiin saaneen sen "Katariina Suurelta kiitokseksi siitä, että hän kuljetti laivalla pakolaisia turvaan Ranskasta Englantiin".

Kyseessä on venäläinen amiraali Nikolai Andrejevitsh Bodisco (1757-1815), joka taisteli niin Kustaan sodassa 1788-90 kuin Suomen sodassa 1808-09. Jälkimmäisessä sodassa hän valloitti Gotlannin, mutta joutui vetäytymään sieltä ja menetti hetkeksi sotilasarvonsakin. Tsaari lauhtui kuitenkin ja 1812 hänestä tuli jo Viaporin komendantti. Bodisco kuoli Viaporissa ja hänet on haudattu Hietaniemen ortodoksiselle hautausmaalle (kuva ylhäällä).

Venäjänkielisen wikiartikkelin mukaan Bodisco laivoineen purjehti englantilaisen laivasto-osaston mukana Pohjanmerellä vuosina 1795-97. Terrori oli tuolloin loppunut, mutta Bodisco mainitaan fregatti Venuksen kapteenina jo vuonna 1793. Purjehtiko Bodisco jo tuolloin Ranskan rannikolla, varhaisen Schindlerin tai ehkä paremminkin Punaisen neilikan roolissaan?

Kuva: Vladimir Menkov, Wikimedia commons

maanantai 29. marraskuuta 2010

Hantvärkki avattu!


Viime perjantaina vihittiin käyttöön Luostarinmäen käsityöläismuseon kauan odotettu uudisrakennus. Tässä yleisöpalvelurakennuksessa ovat saman katon alla lipunmyynti- ja infopiste sekä museokauppa Hantvärkki. Museokaupan nimestä järjestettyyn kilpailuun tuli koko joukko ehdotuksia, joista voittajaksi nousi konservaattori Sari Selkeen ehdotus.

Hantvärkki on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-16, ja valikoimissa on monenlaista joululahjaksi sopivaa.

Kuva: TMK

lauantai 27. marraskuuta 2010

Trajanuksen Rooma

Pakkasen paukkuessa sopii taas muistella Rooman helteitä ja koluta Rooman raunioita.

Keisari Trajanus hallitsi Rooman valtakuntaa vuosina 98-117 jKr. Hänen aikanaan Rooman imperiumi saavutti suurimman maantieteellisen laajuutensa ulottuen (nykymaantieteen termein) Skotlannista Irakiin. Mussolinin aikana rakennetun paraatikadun Via dei Fori Imperialin varrelta löytyy joukko karttatauluja Rooman laajenemisesta, tässä Trajanuksen valtakautta kuvaava:


Via dei Fori Imperiali, "Keisarillisten forumeiden tie", on nimensä mukainen, se peittää alleen Keisareiden forumit, joiden raunioita on kuitenkin näkyvillä tien molemmin puolin. Kadonnut on myös Trajanuksen forum, mutta sen keskellä aikoinaan sijainnut kuuluisa pylväs on jäljellä. Nyt sen huipulla vain ei enää ole keisaria, vaan apostoli Pietaria esittävä veistos.


Pylvästä kiertää 190 metriä pitkä friisi reliefejä, jotka kuvaavat Trajanuksen Daakiassa vuosina 101-102 ja 105-106 käymiä sotia. Kuvat ovat suurenmoinen kuvallinen lähde tuon ajan roomalaiseen arneijaan ja sodankäyntiin ja niitä on käytetty kuvituksena ja ennallistusten inspiraationa lukemattomissa teoksissa, mm. Ospreyn kirjoissa.

Keisari itse vaimoineen oli haudattu pylvään jalustaan.



Keskiaikaisen tarinan mukaan paavi Gregorius Suuri liikuttui reliefistä, jossa keisari auttaa sodassa kaatuneen pojan äitiä, niin paljon, että pyysi Jumalaa vapauttamaan keisarin sielun helvetistä. Jumala suostui pyyntöön, mutta ilmoitti myös ettei pakanoita enempää pelastettaisi. Vielä paremmaksi tarina muuttuu, kun Trajanuksen tuhka kaivettiin esiin: kallo ja kieli olivat jäljellä ja kieli kertoi että keisari oli todella helvetistä pelastettu!

Nykyajalle ovat sen sijaan pelastuneet Trajanuksen hallit, antiikin suurimpiin ihmeisiin luettu myymäläkompleksi, aikansa Mylly tai Sello. Paikassa toimii museo, joka on ehdottomasti käymisen arvoinen.


Järjestelmälliseen roomalaiseen tapaan käytävät ja niiden varrella olevat myymälät on numeroitu.


Myymälä sisältäpäin. Tiloissa oli myös nykytaidetta, mutta etualla oleva EI ole sitä, vaan aito antiikin fragmentti... Hassua kyllä miten varsinkin pronssiveistosten osat esillepantuina antavat aina jotenkin modernin vaikutelman. :-)


Rakennus on näyttävä myös ulkopuolelta.



Kaarevan linjan paikalla ollut muuri erotti aikoinaan kauppahallin forumista.


Näkymä forumille ja pylväälle päin hallien yläosasta.


...ja näkymä päinvastaiseen suuntaan.


Lähellä on myös keskiaikainen nähtävyys, Torre delle Milizie, josta Neron kerrotaan katsoneen Rooman paloa... no, Roomassa näitä tarinoita riittää.


Lopuksi vielä kuva kauppahallien läpi johtavasta pääkadusta, joka sai nimensä Via Biberatica sen varrella sijainneista kapakoista.


Trajanuksen forumin ja hallien antiikinaikainen pohjakaava löytyy mm. täältä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Asehistoriaa aloittelijoille

Weapon on Ospreyn uusin sarja, 64-sivuinen kirjanen erinäisistä terä- ja ampuma-aseista kautta ihmiskunnan historian. Taannoin lanseeratun Command-sarjan yhteydessä mainitsin pakosta laittaa näihin sarjan ensimmäisiin kirjasiin jotain tuttua ja turvallista. Siitä on ainakin tässä kyse. Thompson-konepistooli, "Tommy Gun", on yksi maailman tunnetuimpia aseita, jopa niin, että sana iconic on kirjoittajalla herkässä.

Ase suunniteltiin ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen vyörytyksiin, mutta ensimmäinen versio valmistui vasta sodan jo loputtua 1919. Alkuvaiheet olivat jokseenkin skandaalinkäryisiä: heti ensimmäisistä eristä meni osa IRA:n taistelijoille. Yhdysvalloissa asetta markkinoitiin lainvalvojille, mutta vastuuton jälleenmyynti antoi aseen kieltolakiajan ja suuren lamakauden rikollisten käsiin. Aikakauden gangsterielokuvat ikuistivat aseen maineen "Chicagon pianona"

Toisen maailmansodan syttyminen toi aseelle uuden kukoistuskauden. Sekä Britannian että USA:n asevoimat havaitsivat, ettei niillä ollut käytettävissään konepistoolia. Alunperin suorastaan 1800-lukulaisen aseseppäperinteen taidolla rakennettu ase korvattiin pian robustimmalla M1A1-versiolla, joka rumpulippaalla ja etukahvalla varustetun "gangsterimallin" ohella on jokaiselle tuttu niin sotadokumenteista kuin lukuisista sotaelokuvista.

Ospreyn julkaisujen tapaan tämäkin on lähinnä johdatus aiheeseensa. Pikkutarkkoihin julkaisuihin tottuneelle aseharrastajalle kirjasella ei juuri annettavaa liene, meille muuten vain aiheesta kiinnostuneille kylläkin. Kiinnostava sarja kuitenkin, ja mielenkiintoisempaa on luvassa. Ja onhan se metkaa, että kun kokonaiset taistelulaivaluokat on kuitattu 48-sivuisella New Vanguardilla, niin nyt saa yksi ainoa pyssy 64 sivua... :-)

Thompson submachine gun Wikipediassa.
Artikkeli Thompson-konepistoolista Arma Aboan sivuilla.
Kirjoittaja Martin Peglerin kotisivut.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Digitointiprojekti tuo museoesineitä verkkoon

Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisen kokoelmatoiminnan digitointiprojektissa aloitti tänään kaksi työntekijää. Heidän läpikäymänsä aineisto siirretään kokonaisuudessaan Museot Onlineen.

Muskettikäyttäjien kokoontumisessa viime viikon keskiviikkona kävi ilmi, että Museot Online tulee osaksi Kansallista digitaalista kirjastoa (Kdk). Jääkö Museot Online käyttöön sen jälkeen enää ollenkaan, vai selataanko museokokoelmia pelkästään Kdk:n asiakaslittymän kautta, on vielä auki.

Kuvassa Museot Onlinessa jo oleva Turun museokeskuksen esine, Gustaf Mauritz Armfeltille kuulunut pöytäkello.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Arkeologiaa ja historiaa Hämeen linnassa


Hämeen linnassa järjestettiin tänään Suomen Keskiajan Arkeologian Seuran seminaari, jonka teemana oli Arkeologia ja historia: kohti monitieteisyyttä.

Georg Haggrén havainnollisti miten erilaisiin lopputuloksiin kaksi eri tieteenhaaraa voivat päätyä. Kirjalliset lähteet mainitsevat ensimmäisen lasiastian vasta 1500-luvun puolivälistä ja muutenkin niiden mukaan lasi yleistyi Suomessa hitaasti. Mutta arkeologiset löydöt ovat todistaneet, että jo 1300-luvun kallista venetsialaislasia käytettiin Turussa, ja keskiaikaista lasia on löytynyt sittemmin ihan maaseudultakin.

Anu Lahtinen kertoi historillisten henkilöiden ja arkeologisten löytojen yhdistämisestä. Mitä pitäisi ajatella Schmalkaldenin liiton protestanttijohtajia esittävien kaakeleiden löytymisestä 1500-luvun Suomesta - uskonnollis-poliittinen kannanotto?

Hanna-Maria Pellisen tutkimusaiheena ovat hämmästyttävän laiminlyöty aihe: keskiaikaiset pappilamme. Niiden sijaintikin on usein hämärän peitossa; tendenssinä näyttää olleen niiden siirtyminen kirkon luota kauemmas. Aineelliselta kulttuuriltaan ne vertautuvat Pellisen mukaan kartanoihin.

Ilkka Leskisen aiheena olivat Turun eliitin kauppasuhteet 1500-luvun alussa. Tulokset kirvoittivat vilkkaan keskustelun: mitä Lyypekin ja Danzigin tulliluettelot todella kertovat? Vietiinkö Turusta todella suunnattomat määrät nahanpaloja Saksaan?

Riku Kauhanen lanseerasi minulle uuden termin: konfliktiarkeologia. Esitys keskittyi hattujen sotaan, mutta ulottui aina nykyaikaan asti. Erittäin mielenkiintoisia perspektiivejä.

Eva Ahl-Waris väittelee piakkoin Naantalin birgittalaisluostarin tutkimuksesta ja luostarin historiallisen kuvan kehityksestä. Mieleeni jäi teesi luostarin aseman "rauhan tyyssijana" korostumisesta sota- ja konfliktiaikoina.

Olin ensimmäistä kertaa SKAS:n seminaarissa ja aiheet olivat todella mielenkiintoisia. Itse olen kevytmielinen kulttuurihistorioitsija, jonka arkeologian opinnot jäivät opintokokonaisuus A:han joskus jurakaudella. Nyt oli tilaisuus sivistää itseään lisää, ja hankinkin Janne Harjulan kirjat Sheaths, Scabbards and Grip Coverings ja Before the Heels sekä Kirsi Majantien toimittaman Ruukkuja ja Ruhtinaita.

Kiitokset Riikalle, Maaritille ja Jannelle hauskasta matkaseurasta!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Autonomian ajan palovakuutusmerkki

Esittelin jo aiemmin
Ruotsin vallan aikaisen palovakuutusmerkin. Tuli on irti! -näyttelyn lähestyessä (aukeaa 15.1.2011) on paikallaan esitellä merkin myöhempi malli. Uusklassinen tyyli elää muotoilussa edelleen vahvana, mutta vallan vaihtuminen on saanut ilmentymänsä: ylimpänä komeilee keisarillinen kruunu.
Merkki on ollut aikoinaan Turun Linnankatu 57:ssä. Talo tunnettiin nimellä Gröna varfvet, ja se purettiin vuonna 1884.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Ei miekka vaan miekan kuva

Sunnuntain Turun Sanomissa kerrottiin, miten Turun museokeskuksen maalöytökokoelma on kaupunkiarkeologisen toiminnan tuloksena kasvanut 100000 esineeseen, suurimmalta osin 12 viime vuoden aikana.

Kuvassa yksi löydöistä, 11 cm korkea ja 4,5 cm leveä puulevy, joka esiintyy myös Miekka Suomessa -kirjassa julkaistun Janne Harjulan artikkelin kuvituksena. Jannen artikkelin aiheenahan olivat keskiajan ja renessanssin miekat.

Levy löytyi Vanhan Suurtorin kaivauksilta ja on ajoitettu 1300-luvun alkuun. Itseäni tämä pieni artefakti on kiehtonut siitä asti kun sen ensimmäisen kerran näin. Kuka kumma kaiversi, ja miksi, miekan kuvan pienelle puupalalle Turun kaupungissa sen historian alkuaikoina? Vastausta emme koskaan saa tietää.

Kuva: TMK/Martti Puhakka

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Diocletianuksen kylpylä

Rooman hotellimme sijaitsi Via Volturno 22:ssa, joten Diocletianuksen kylpylän rauniot olivat ihan kulman takana. Nämä termit olivat aikoinaan maailman suurimmat, minkä hyvin uskoo, kun massiivisia raunioita katsoo.




Alueella sijaitsee yksi Rooman kansallismuseon alayksiköistä. Keskellä aukeaa viehättävä ristikäytävä, joka on kuulunut paikalla myöhemmin sijainneeseen Michelangelon suunnittelemaan luostariin.



Oli myös melkoisen henkitoreissaan oleva puu, joka pidettiin pystyssä kaikin keinoin. Kenties puulla oli roomalaisille erityistä tunnearvoa?


Museossa itsessään oli hieno kokoelma antiikin aikaisia esineitä. Ulkona ristikäytävässä oli lisää veistoksia, niin päättömiä alastomia...

...kuin päättömiä vaatetettuja ja haarniskoituja..


Haarniskaa ympäröivä nauha oli ilmeisesti upseerinarvon tunnus, siis ehkä samalla tavalla kuin eurooppalaisten upseerien nauhat (engl. sash) 1600-1700-luvuilla.

Sisäkuvat eivät täälläkään oikein onnistuneet, tässä kuitenkin pari kertomaan miten korkeista systeemeistä on kyse.



Lähikuva roomalaisesta tiiliseinästä. Tiilet ohuita, ja väliin laastia tiilen verran, näyttää olleen roomalaismuurareiden motto. Muiden arvorakennusten tapaan kylpylää ei ollut peitetty marmorilevyin vaan stukkopinnoituksella, joka aikojen saatossa on sitten hävinnyt.


Käväisin myös Santa Maria degli Angeli e dei Martirin kirkossa (Michelangelon työtä sekin), joka on rakennettu kylpylän frigidariumiin. Wikipedian kuvista saanee myös käsityksen siitä, miten pramealta kylpylä näytti antiikin aikana.

Lähellä oli myös toinen Rooman kansallismuseon yksikkö, Palazzo Massimo, mutta niin vain myöhästyimme ratkaisevan minuutin ja tutustuminen jäi seuraavaan kertaan.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Blogia viritetty


Ja se on nyt entistä suurempi, pitempi ja... öh, pinkimpi? Joka tapauksessa lisäsin Pois työpöydältä -blogin innoittamana LinkWithin -gadgetin, joka arpoo jokaisen postauksen alle kolme aiempaa postausta, hieman erilaiset eri kerroilla.

Myös lukijaksi voi ilmoittautua klikkaamalla tuota Lue-painiketta, tällöin täytyy kirjautua (tai olla jo kirjautuneena) Bloggeriin tai Googleen. Blogger ja Google näyttävät olevan naimisissa tavalla, jota en aina ymmärrä. Joka tapauksessa Bloggeriin kirjauduttuani huomaan olevani kirjautuneena myös Googleen... viisaammat selittäköön.

Joka postauksen alla on myös vempaimia, joilla voi levittää tekstin maailman tuuliin kaikenlaiseen sosiaaliseen mediaan. Ja mikäpä sinä, katsoihan Turun kaupunki työntekijöidensä mukaanmenon sosiaaliseen mediaan suotavaksi, mikä oli osaltaan vauhdittamassa tämänkin blogin syntyä ja allekirjoittaneen Facebookiin liittymistä.

Työskentelen Turun museokeskuksen (entinen Turun maakuntamuseo, entinen Turun kaupungin historiallinen museo) kulttuurihistoriallisessa kokoelmatoiminnassa, joten blogin alaotsikko voisi olla myös "ulospäinsuuntautunutta kokoelmatoimintaa". Blogi sisältää paljon Turun museokeskuksen toimintaan liittyvää, mutta missään nimessä tämä ei ole mikään "virallinen" museoblogi, vaan sisältää myös kaikenlaista omaa hauskaa matkoista, kirjoista, militariasta ja muistakin lukijoiden kärsivällisyyttä koettelevista aiheista.

Harmikseni olen huomannut, että vanhojen postausten kirjoitusvirheiden korjaus tai muu päivitys sinkauttaa ne uudelleen Agricolan ja Kansallisen digitaalisen kirjaston blogiseurantaan - pahoittelen!

Hyviä gadget-ideoita otetaan vastaan! :-)

torstai 11. marraskuuta 2010

Ajaton aarre - hopeaa Pohjoismaista

Moni muistaa varmaan vielä vuoden 2005 näyttelyn Hohda hopea, joka esitteli turkulaista hopeaa keskiajalta nykypäivään. Huomisesta lähtien hopea hohtaa jälleen Turun linnan isossa linnantuvassa. Aiemmin Hämeenlinnassa esillä ollut Ajaton aarre -näyttely esittelee Suomen, Ruotsin ja Tanskan hopeanvalmistusperinteitä 1600-luvulta lähtien.

Turun museokeskuksen hopeiden lisäksi näyttelyssä on esineitä ruotsalaisten Skoklosterin linnan ja Hallwylin museon sekä tanskalaisen Koldinghusin linnan kokoelmista. Näyttely on auki 10.4.2011 saakka.

Kuvassa Turun räätälinkisällien pikari, jonka turkulainen kulta- ja hopeaseppä Axel Hansson Båga valmisti  vuonna 1673.  Pikari on esillä huomenna avautuvassa näyttelyssä ja sen jälkeen tutulla paikallaan päälinnan pohjoisen näyttelyhallin perusnäyttelyssä.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Miekka-ilta Turun linnassa 8. joulukuuta 2010

Miekkojen tiimoilta tapahtuu taas! Turun museokeskus järjestää yhteistyössä Turun asehistoriallisen yhdistyksen Arma Aboa ry:n kanssa Miekka-illan Turun linnan Bryggman-salissa ke 8.12.2010 kello 17-20.
 
Ohjelmassa kahden Miekka Suomessa -teokseen kirjoittaneen asiantuntijan esitelmät:
Tom C Bergroth: Miekka arvovallan symbolina. Siviilivirkapuvun sivuase
Ingmar Kämpe: Abraham Tillberg - keisarien ja Ruotsinsalmen kuuluisa miekantekijä
 
Tilaisuudessa on mukana myös Wenzel Hagelstam, jolta saamme tietoa siitä, miten huutokaupat voivat palvella keräilijöitä ja alan harrastajia kun kohteena ovat miekat.
 
Tilaisuus on avoin kaikille alan harrastajille, keräilijöille ja antiikista kiinnostuneille. Yleisöllä on mahdollisuus ennen tilaisuutta klo 16-17 kysyä alan asiantuntijoilta omissa kokoelmissaan olevista miekoista. Miekka Suomessa -kirjaa on myynnissä 15% alennuksella.

Bryggman-saliin tulee allekirjoittaneen toimesta esille miekkoja em. kirjoittajien aihepiireistä. Kuvan esine on Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluva venäläinen siviilivirkapuvun miekka M1855 säämiskäisine säilytyspusseineen.

Kuva: TMK/Martti Puhakka

EDIT: No jopas, tämä olikin jo 100. postaus!

maanantai 8. marraskuuta 2010

Glorian antiikki 93 (8/2010)

Toiseksi uusimman Glorian antiikin teemana on kulta tai pikemminkin kultaus, jonka menetelmistä lehdessä on Kari-Paavo Kokin artikkeli ja sitä hyvin täydentävä kultaajamestari Raimo Snellmanin haastattelu.

Lehtikultaa on käytetty niin puu- kuin metallipintojen kultaamiseen. Kulta on materiaalia, joka voidaan takoa uskomattoman ohueksi, ja saatu lehti kiinnittää liimalla pintaan. Lehtikultauksen menetelmistä polimentti- eli kiiltokultaus on tunnettu tuhansia vuosia, öljykultaus n. 900 vuotta.

Metalliesineitä (usein pronssisia) on myös polttokullattu. Elohopeaan liuotettua kultaa on sivelty esineen pintaan ja kiinnitetty kuumentamalla, jolloin elohopea on höyrystynyt pois ja kulta jäänyt. Menetelmä oli tekijälleen äärimmäisen myrkyllinen. 1800-luvun puolivälistä alkaen on tunnettu kaksi turvallisempaa menetelmää, galvaaninen kultaus sekä kultapleteeraus. Edellisessä kulta kiinnitetään elektrolyysillä, jälkimmäisessä valssaamalla.

Köyhän miehen kultauksena on käytetty myös ns. lyöntimetallia, pinnan päällystämistä kuparin ja sinkin seoksella. Lakalla suojattu lyöntimetallipinta alkaa kuitenkin tummua 50-100 vuoden päästä, toisin kuin aito kulta.

Mielenkiintoinen oli (näin Vickanin ja Danielin vierailun aikoihin) myös artikkeli Sigvard Bernadottesta, joka morganaattisen avioliiton vuoksi menetti prinssinarvonsa, mutta loi merkittävän uran teollisena muotoilijana. Matkailijalle tunnetuin työ lienee Tukholman metrojunien sininen väri, jonka nimikin on Bernadottensininen.

Militariaharrastajana nostan esiin vielä yhden teeman. Todella hienoista vanhoista aseista kiinnostuneille voinee suositella Designmuseon Tsaarien metsästys -näyttelyä, joka on auki vielä 12.12. saakka.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Pikavisiitti paavin valtioon

Vatikaaniin mentiin myös ryhmän mukana, mikä taisi olla vikatikki, sillä lähtö viivästyi, ja kun perille ehdittiin, oli paikalla jo turkasenmoinen jono. Vatikaanin museo jäi myös kovin vähälle, kun oli kiire Sikstiiniläiskappeliin, joka sinä päivänä sulkeutui tavallista aiemmin.

Matkalla ohitettiin Castel Sant-Angelo, paavien linnoitus, joka alunperin valmistui keisari Hadrianuksen mausoleumiksi. Vatikaanista johtaa sinne pylväiden varaan rakennettu käytävä. Linnaan tutustuminen jäi seuraavaan matkaan. Jonkinmoinen asekokoelma siellä kuuluu olevan.


Vatikaanin palatsin sisällä olevalla Cortile del Belvederellä on niin jättiläismäinen antiikinaikainen pronssikäpy...


...kuin marmoriveistoksia...


...ja Arnaldo Pomodoron Sfera con Sfera vuodelta 1990.


Vatikaanin museon saleissa riittää marmoria...


...ja koreita kattoja.





Sikstiiniläiskappelissa oli kuulemma kiellettyä puhua ja valokuvata. Ja mikä olikaan tilanne sisällä: kauhea puheenpulina ja salamavalojen räiskintä ilman että henkilökunta (jota oli paikalla runsaasti) puuttui asiaan mitenkään. Kappelin maalauksiin on helpointa tutustua paikan virtuaaliversiossa.

Pietarinkirkossa oli aivan liian hämärää kuvaamiseen, tässä kuitenkin pohjoismaalaisten suosikkikohde, Ruotsin kuningatar Kristiinan hautamuistomerkki (itse hauta on kryptassa).


Pietarinkirkon kupoli on... no miten sen nyt sanoisi, hyvin suuri ja korkea.


Kultaa, pronssia, marmoria massiivisessa skaalassa; barokkitaiteen vääntelehtiviä hahmoja; veistos, jonka varpaan hipaisu tuottaa onnea ja tätä hipaisuaikaa on henkilö pantu vahtimaan; ja vielä kaiken huipuksi esillepantu kuollut paavi (Johannes XXIII) olivat jokseenkin hämmentävä kokemus. Lyhyesti sanottakoon, että koko barokkitaiteen propaganda-arsenaali oli maksimaalisessa käytössä. Kirkon lattiaan oli vielä merkitty kristikunnan muiden kuuluisien kirkkojen pohjakaavoja, kaikki pienempiä kuin tämä kolossi. Miksi moinen elvistely, kaikkihan tietävät että tämä ON maailman suurin kirkko?

Ulkona valvoivat valtiaansa rauhaa paavin Sveitsiläiskaartin sotilaat.


Näkymä kirkon ovelta aukiolle. Aukion keskellä egyptiläinen obeliski, joita Roomaan on kertynyt useita.


Carlo Modernon suunnittelema fasadi.


Näkymä Sikstiiniläiskappeliin ja museolle päin.

´
Aukiota ympäräivä Berninin pylväikkö on vaikuttava, remontinkin peittämänä.


Pylväikön varjoon olivat hakeutuneet niin uupuneet turistit kuin paljasjalkaiset munkit kaavuissaan. Hetken huilaamisen jälkeen mekin poistuimme valtiovierailultamme tähän maailman pienimpään valtioon.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...