Amsterdamin katuja ja kanavia

Amsterdamin museokierroksen lopuksi kuvia itse kaupungista. Kuten kaikki tietävät, siellä on tietysti kanavia...

ja siltoja niiden yli.

Kertoman mukaan ikkunat ovat suuret koska maaperän kantavuuden tai pikemminkin sen puutteen vuoksi talot piti rakentaa mahdollisimman keveiksi...

kuin myös kalteviksi että vintille hilattavat kauppatavarat eivät riko ikkunoita. Palkit tavaroiden vinssausta varten kuuluvat edelleen amsterdamilaiseen kaupunkirakentamiseen, uuteenkin, osana perinnettä.

Ja sittenhän siellä on paljon polkupyöriä...

ja juustoja.

Näyteikkunaprostituutio on Amsterdamin suuria nähtävyyksiä, aamuvarhaisella ei vain nähtävää vielä ollut.

Punaisten lyhtyjen alueella on kaikenlaista muutakin aiheeseen liittyvää.

Prostituutiota on kaupungin matkailumaineessa hyödynnetty ylenpaltisesti, ja se toinen teemahan ovat tietysti huumeet.

Aiemmassa postauksessa mainittu sotamuistomerkki Dam-aukiolla lienee aina matkailijoiden valtaama.

Ohjelmaakin aukiolla taitaa olla aika usein, tässä musiikkia Aasiasta.

Mustomerkkiä vastapäätä aukion toisella laidalla on kuninkaanlinna. Taustalla Nieuwe Kerk...

jossa näytti tältä. Paikka ei toimi enää kirkkona vaan maksullisena näyttelytilana.

Matto pöydällä piti kuvata jo erään vanhan postauksen vuoksi...

ja suurikokoiset puukengät joiden kuvaa muuan numismaatikkotuttava ehti jo odotella kun olimme velä matkalla.

Tupakkapurkki antiikkikaupan ikunassa piti sekin kuvata vastaavanlaisia oman kokoelmamme purkkeja käsittelevän postauksen vuoksi.

Kanavaristeilyltä ei oikein järjellisiä kuvia saanut, tässä kuitenkin muutaman tältä likipitäen pakolliselta ohjelmanumerolta sille joka kaupungissa ensi kertaa on. Opastus hoitui englanniksi kuulokkeiden kautta.

Hotelli sijaitsi ns. museokorttelissa. Sen lähikaduilla koululaiset olivat juhlistaneet urakkansa päättymistä ripustamalla reppunsa lipputankoihin.

Lähistöllä oli myös suuri puisto, Vondelpark, jossa helteisinä kesäiltoina oli hauska kävellä. Puistossa elää jopa vihreiden papukaijojen populaatio, karanneista lemmikeistä alkunsa saanut!

Lopuksi vielä Amsterdamin päärautatieasema. Olimme tulleet junalla Brysselistä ja sinne myös palasimme. Paluuta edeltävänä päivänä joku jihadisti oli tapattanut itsensä Brysselin keskusasemalla ja sotkenut hetkeksi junaliikenteen, mutta paluupäivänämme liikenne sujui taas normaalisti. Vielä kesäkuussa junissa oli mukavan väljääkin.

.

Amsterdamin Homomonument

Anne Frankin taloon oli sen luona käydessämme niin tavaton jono että se jäi sitten väliin, mutta osuimme sen lähellä olevan, seksuaalivähemmistöjen vainolle omistetulle muistomerkille, joka tunnetaan nimellä Homomonument. Se koostuu kolmiosta joiden kulmista Keisersgrachtin kanavaan kurottava on huomiotaherättävin.

Se osoittaa kohti Dam-aukion sotamuistomerkkiä. Anne Frankin taloa kohti osoittavassa katutasossa olevassa kolmiossa on puolestaan Jacob Israël de Haanin runosta poimittu säe Naar Vriendschap Zulk een Mateloos Verlange ("Niin loputon ystävyyden kaipuu").

Kolmas nurkkaus, noin polven korkeudellle kohoava, taas osoittaa Alankomaiden SETAa vastaavan järjestön toimistoa päin. Nolosti on myönnettävä että missasimme sen aukion vilinässä, mutta se näkyy mm. tässä kuvassa taustalla.

Rembrandthuis

Rembrandt asui Amsterdamissa osoitteessa Jodenbreestraat 4 vuodesta 1639 vuoteen 1658 jolloin vararikko pakotti hänet muuttamaan, ja irtaimisto myytiin huutokaupassa. 1911 talossa avattiin Rembrandtin kotimuseo, Museum Het Rembrandthuis, jonka irtaimisto on koottu vastaavanlaiseksi kuin se Rembrandtin ikana säilyneiden asiakirjojen mukaan oli.

Sisäänkäynti on taloon liittyvän uudemman rakennuksen puolelta.

Huoneista kertoi mukaan saatu englanninkielinen audioguide. Tässä kyökin puolta.

Vieraat otettiin vastaan sisääntuloaulassa, jonka seinillä riippuvat maalaukset olivat samalla myyntinäyttely.

Kun tuolin nosti korokkeelle, ei vetoisa lattia haitannut niin paljon. Ja samalla saattoi katsella ulos ikkunasta.

Museotuoleille ei saa istua. Siitä huomautettiin niille asetetuilla kuivakukilla.

Alankomaissa oli ilmeisesti varsin tyypillisenä barokkikaappi, jonka yläosa oli alaosaa matalampi, niitä näki useammassakin museossa.

Viereisen huoneen liinavaateprässi oli tuttu jo Turun linnan Brahensalista.

Makuuhuone, komea takka sielläkin.

Savonarolatuoleja ei kokoelmissamme ole...

mutta sängynlämmittimet ovat sitäkin tutumpia.

Taiteilijan oma ateljee.

Tietysti sitäkin piti lämmittää.

Kuriositeettikabinetti kuului jokaisella suurella taiteilijalla olla.

Opissa olleiden taiteilijanalkujen ateljeet olivat ylemmissä kerroksissa.

Kierros päättyi vaihtuvien näyttelyiden tilaan, jossa nyt oli esillä Rembrandtin etsauksia.

.