perjantai 27. toukokuuta 2016

Hangastenmäen linnavuori

Luulisi ettei linnavuoria enää nykyään löytyisi, mutta niinpä vain kolme vuotta sitten löydettiin Janakkalasta, metallinetsinlöytöjen perusteella, Hangastenmäen linnavuori. Paikkaa on jo ehditty tutkimaan arkeologisesti, ei kuitenkaan matkailullistamaan polkujen ja kylttien muodossa, joten luvassa oli esihistoriamatkailulle ominaista ryteikössä rämpimistä.




Oppaina täälläkin Ilari Aalto ja Jasse Tiilikkala.


Kahden kiven välissä on mahdolisesti ollut linnoituksen portti.


Kuvan keskellä rautakuonaa, todiste pajatoiminnasta. Opimme myös mitä on pajahilse. Se kertoo arkeologeille alasimen sijainnin.


Linnoituksen vallit muodostavan suorakaiteen ja ovat osittain niin selviä ettei voi kuin ihmetellä ettei paikkaa ole aiemmin tunnistettu varustukseksi.


Edelliskesäisen arkeologisen kaivauksen peitettyä aluetta. Löydöt ovat olleet varsin sotaisia, miehiin ja hevosiin liittyviä, ja ajoitettu keskiajalle. Oliko Hangastenmäki Hakoisten linnavuoreen liittyvä ratsuväen leiri?


Vielä päivän lopuksi katseltiin Räikälän 1700-luvulta perityvän kievarin kivijalkaa (1970-luvulla palaneessa kievarissa kerrotaan itsensä Elias Lönnrotin käyneen, mutta missäpä Lönnröt ei olisi käynyt, sellainen maankiertäjä kun oli)...


uhrilehdon kuppikiveä...


ensimmäisen maailmansodan entisöityjä juoksuhautoja...



Laurinlähdettä...


ja Janakkalan Pyhän Laurin kirkkoa.

.

torstai 26. toukokuuta 2016

Hakoisten linnavuori

Janakkalan Hakoisten linnavuori on yksi Hämeen ja koko Suomen merkittävimpiä. Juurella ollut kyltti kertoi sen vähän mitä paikasta oikeastaan tiedetään, kartan kera.


Eipä sitten muuta kuin kapuamaan polkua.


Linnavuoren rinteet ovat kuuluja monista kulltturikasveistaan, nekin oli infotauluissa mainittu, mutta minähän en erota voikukkaa päivänkakkarasta, joten se tästä florapuolesta. Reitti ylös oli täynnä keväistä vehreyttä ja jyrmyjä kallioita.


Ensin pysähdyttiin esilinnan valleille.


Esilinnan "kaivo" tai pikemminkin vesivarasto kallion juurella.




Päälinnan kallioseinämä ei hyökkääjää kiipeilemään houkutellut.


Onneksi ylhäälle pääsi helpompaakin reittiä, ei vaaraton sekään, mutta onneksi Museovirasto varoitti.


Ylhäältä on kerrassaan hulppeat näköalat joka suuntaan, joka suunnassa on myös tunnettuja muinaisjäänteitä, kuten kalmistoja, lisää linnavuoria jne. Kaukana ei ollut myöskään paikka, josta löytyi kansainvälisen sensaation aiheuttanut "Janakkalan miekkamies".




Ylhäällä oli möyritty. Pahaa-aavistelevat arkeologit epäilivät pahinta, mutta tällä kertaa asialla oli ollut laittomien metallinetsijöiden sijasta entinen maamyyrä, nykyinen kontiainen.


Suurempi kuoppa oli sadan vuoden takaisten arkeologisten kaivausten tulosta, arvelivat oppaina olleet arkeologit Jasse Tiilikkala (vas,) ja Ilari Aalto.


Linnavuorelta ei ole rautakauteen lityviä löytöjä, kaikki tunnetut löydöt viittaavat keskiaikaan, erityisesti 1200-lukuun. Linnavuoren on arveltu olleen "vanha Hämeen linna", eli "Vanain linna", jonne venäläiset hyökkäsivät 1311. He onnistuivat tuolloin valtaamaan esilinnan mutteivät päälinnaa.

Linnavuoren laella on myös mielenkiintoinen luonnonmuodostuma, hiidenkirnu.


Kallion juurella sijaitsee Hakoisten kartano, sinne johti puistokuja kuten kartanoon kuuluukin.


.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Hattulan Pyhän Ristin kirkko (2)

Hattulan Pyhän Ristin kirkon sisäpuolella olikin sitten nähtävää vaikka miten paljon, kirkkohan on, niin voi sanoa, Suomen sikstiiniläiskappeli, täynnänsä maalauskoristelua 1510-luvulta: kuvasarjoja luomiskertomuksesta viimeiseen tuomioon ja tarinaan siitä miten keisari Konstantinuksen äiti Helena löysi pyhän ristin Jerusalemista.

 





Lisäksi kirkkosalissa on Suomen vanhin saarnatuoli vuodelta 1550...


...ja uudempi 1700-luvun alusta oleva.


Jälkimmäistä kannatteli Pyhä Kristoforos.


 Kirkossa on myös n. 40 keskiaikaista puuveistosta, kuten Pyhä Yrjänä -ryhmä...


ja värinsä suurenmoisesti säilyttänyt Hattulan madonna.


Puinen kasteallas jäljitteli muodoltaan ehtoollismaljaa eli kalkkia.


Hautajaisvaakunat ovat 1600-luvun kerrostuma, aatelissuvut täyttivät niillä kotipitäjiensä kirkot.


Alttaritaulu on Nils Schillmarkin työ vuodelta 1782.


Sakaristossa oli sielläkin seinämaalauksia, kuten kuollut Kristus...


keskiaikainen kattokruunu (taustalla Jeesuksen sukupuu)...


ja piscina, johon pyhitetty vesi kaadettiin. Kastevesi kaadetaan siihen yhä.


Uskomaton taideluomus kaiken kaikkiaan. Parempia kuvia löytää Tottosaaren sivuilta.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Hattulan Pyhän Ristin kirkko (1)

Hattulan Pyhän Ristin kirkko oli retken pääkohde, se kierrettiin Ilari Aallon opastuksella ulkoa ja sisältä. Tänään katsellaan ulkopuolta.


Länsipäätyä ja kellotapuli. Aikoinaan hautojen täytämä kirkkomaa oli voikukkien valtaama. Oppaana oli täälläkin Ilari Aalto ja hämmästyksekseni kuulin että kirkko oli 1800-luvulla uuden kirkon valmistuttua ollut pari vuosikymmentä hylättynä ennen kuin varhaiset antikvaarit ymmärsivät sen arvon.


Seinien reiät olivat rakennustelineiden vaakapalkkien paikkoja.


Länsipäädyn ristin "poikkipuun" on arveltu viittaavan kirkon arvokkaimpaan reliikkiin, palaan Jesuksen ristinpuuta, jota ilmeisesti säilytettiin sisällä olevan ristiinnaulitunkuvan pystypuussa.


Toinen erikoisuus ovat eri puolilla kirkon seiniä olevat kasvot, rakentajienko?



Itäpääty. Hattulan kirkko on Turun tuomiokirkon ohella ainoa keskiaikainen tiilikirkko, ja se on ajoitettu samanaikaiseksi Hämeen linnan tiilirakennusvaiheen kanssa, siis 1400-luvun jälkipuoliskolle.


Ikkunan yläpuolella on kuvattu Golgata-näkymä, pyhään ristiin liittyvä sekin.


Itäpäädyssä on erityisen runsaasti pyhiinvaeltajien puumerkkejä. Toisin kuin kivikirkot, Hattulan kirkon seinät eivät koskaan ole olleet rapattuja, joten merkit ovat suoraan tiileen tehtyinä säilyneet. Rapatuista seinistä ne ovat kadonneet rappauksen mukana.


Kirkkomaalle vie kaksi porttia, tämä pohjoisempi on aiemmin ajoitettu keskiajalle, mutta nyttemmin 1700-luvulle (Markus Hiekkanen).




Hautojen puiset ristit ovat kadonneet, kirkkomaalla on enä pari metallista ristiä ja tämä vaikuttava paai kirkkoherra Gustaf Polvianderin (1747-1805) hauta.


Haudan vieressä, sakariston puolella kirkkoa on jäljellä perustukset rakennelmasta, jonka funktio on jäänyt mysteeriksi: alkuperäinen sakaristo vai pyhiinvaellukseen liittyvä sivukappeli?


.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...