maanantai 30. syyskuuta 2013

Kuninkaalliset tallit

Buckinghamin palatsi on yleisölle auki vain elo-syyskuussa hovin ollessa Skotlannissa. Heinäkuussa sinne ei ollut asiaa, mutta kiinni sattui olemaan myös kuningattaren taidekokoelmia esittelevä Queen's Gallery sinä päivänä kun sen kohdalle satuimme. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa, ja heti seuraavana vurossa olikin palatsin olennaisena osana toimiva The Roayl Mews eli kuninkaalliset tallit. Tässä kuvassa ne ovat alaoikealla oleva palatsin puutarhaan rajautuva kortteli.


Tallit niihin kuuluvine henkilökunnan asuntoineen ovat 1800-luvun alusta, yllä olevassa kuvassa kadunsuuntainen ratsastuskoulun maneesi...


...kuitenkin 1700-luvun puolelta. Yleisölle avoimissa tiloissa pääsee näkemään hevosia...


...ja varsinkin vaunuja, umpi- ja avonaisia, joita on vaikka millä mitalla. Tässä näytiksi vain yksi.


Limusiineja löytyy viisi, joista kolme Rolls-Royceja ja kaksi Bentleytä, tässä yksi edellämainituista.


Varsinainen vetonaula on kuitenkin tämä hökötys, vuonna 1762 valmistunut, kokonaan kullattu, 4 tonnia painava ja 8 vetohevosta vaativa Gold State Coach, jolla ajellaan vain kruunajaisissa ja isommissa bileissä, viimeksi vuoden 2012 timanttiriemujuhlassa.



Ovien maalauskoristelu on Giovanni Battista Ciprianin (1727-85) kädenjälkeä.



Kullanhohtoisten satuvaunujen jatkona oli kokoelma vaatimattomampiakin menopelejä, jotka kurkistelivat karsinoistaan.


Varsin sympaattinen oli tämä pyörin varustettu kantotuoli, millaista sen "kuljettajana" toimiminen sitten lieneekään joskus ollut.


Jotenkin lohduttavaa ettei joulureen koristeita oltu poistettu. Pakkaahan ne roikkumaan pitkään itse kullakin.


Talli työllistää kymmenittäin ihmisiä, tässä heistä yksi työnsä ääressä.


Koska kuningattaren vuosittaisen seremonialiikehdinnän lisäksi myös mm. Britanniaan akkreditoidut suurlähettiläät viedään valtionpäämiehen luo vaunukyydillä, kertyy tallin hevosille keikkoja keskimäärin vuoden joka viikolle.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Suomen kaartin jetoni

Erilaiset jetonit olivat keisarillisen Venäjän loppuajoille tyypillinen esineryhmä, mutta Turun museokeskuksen kokoelmissa on myös Suomen historiaan liittyviä jetoneita. Ohessa kuvattua valmistettiin n. 40 kpl ja jaettiin Henkikaartin 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoonan eli Suomen kaartin upseereille muistoksi, kun pataljoona osana venäläistämistoimia lakkautettiin vuonna 1905.

Jetonin on valmistanut helsinkiläinen Hjalmar Edvard Fagerroos. Jetonit oli numeroitu, ja tämän takana on numero XXVIII.

Kuva: TMK

torstai 26. syyskuuta 2013

Suuri Pohjan sota 2013 v. 2.0


Pax Baltican toinen pelikerta näki karoliiniarmeijan taas jyräävän Itä-Euroopan taistelukentillä. Venäjä pudotettiin pelistä, mutta palasi taas takaisin neljän vuoden "jäähyn" jälkeen. Myös Saksi pudotettiin pelistä, kuninkaan oman nappulan tuhouduttua. Ruotsi valtasi Saksin hallussa olleet Varsovan ja Krakovan, mutta uudelleen peliin palannut Saksi-Puola valtasi ne taas takaisin. Pelin puolueettomana aloittanut Tanska tuli mukaan ja valtasi Ruotsin Pohjois-Saksassa olevat omistukset, mutta oli itse hätää kärsimässä Norjassa, eikä romahdus ollut kovinkaan kaukana. Ruotsi itse menetti niin monta armeijaa että attritio meni täysille, ja jopa Kaarlen oma nappula tuhoutui. "Maanpako" jäi kuitenkin lyhyeksi ja peliin hän palasi jo seuraavana vuonna.

Peli päättyi jälleen Ruotsin pienempään voittoon, ja siihen se tuntuu suorastaan pedatulta. Suurempaan voittoon ei saisi menettää ainuttakaan provinssia ja se taas on aika hankalaa, luulisi jonkun kolmesta vihollisesta aina yhden onnistuvan nappaamaan.

Kuvassa Narvan taistelua 1700 esittävä kohtaus Haapsalun Rannarootsi Muuseumin Aibovaipista.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Opiskelua keskiajan Pariisissa (4)



Pariisin opiskelijakollegioissa elettiin määrättyjen sääntöjen mukaan. Linköpingin talon säännöt eivät ole säilyneet, mutta Uppsalan ja Skaran ovat.

Uppsalan säännöt mm. edellyttivät rukousten lukemista ennen ja jälkeen aterioiden. Ateriat syötiin yhdessä, yksin huoneessaan sai syödä vain sairaana, tai jos ei varattomuuttaan kyennyt osallistumaan yhteisaterioiden kustannuksiin, jälkimmäisessä tapauksessa asiaan oli oltava talon esimiehen lupa. Ketään ei saanut kutsua omaan huoneeseen syömään tai juomaan, ja vieraat oli sallittu vain esimiehen  luvalla. Asukkaiden oli puhuttava latinaa, kansankieltä sai puhua vain palvelijoille ja vierailijoille. Liian kovaakaan ei saanut puhua, eikä laulaa tai metelöidä mutenkaan, opiskelurauhan takaamiseksi. Shakki, nopat ja muutkin peli oli kielletty, samoin koirien tai metsästyshaukkojen pitäminen. Säännöt myös painottivat ystävällistä käytöstä opiskelijatovereita kohtaan ja kaikenlaisen rähinöinnin välttämistä.

Skaran statuutit 1400-luvun alusta painottivat nekin sopuisaa käytöstä, ja kielsivät opiskelijaa haukkumasta tai lyömästä tovereitaan ja palvelijoita, tai rikkomasta taloa millään tavoin. Sanktioina oli sakkoja kuten Uppsalan talossakin, mutta prostituoitujen tuomisesta taloon seurasi sakon lisäksi myös karkotus. Säännöt vahvistavat myös huoneiden lämmittämättömyyden: polttopuita ei saanut viedä omaan huoneeseen, vaan ne käytettiin ruoanlaittoon ja lämmitykseen yhteisessä huoneessa. Opiskelijan kuollessa toverit olivat velvollisia kantamaan hänet hautaan ja pitämään messuja edesmenneen muistoks.

Linköpingin kollegion säännöt olivat kaiketi samansuuntaiset. Olivatko Henrik Djäkn ja kumppanit velvollisia noudattamaan niitä, hehän eivät olleet Linköpingin hiippakunnan lähettämiä? Aivan epäilemättä Jacobus Petri Röd piti pojat kurissa ja nuhteessa, ja aivan yhtä hyvin voimme päätellä että suomalaisopiskelijatkin olivat taipuvaisia rikkomuksiin, jotka säännöissä nimenomaan kiellettiin.

Kuvassa vertailussa "hyvät ja huonot tavat". Linköpingin kollegion ruokasalin pöydässä ei naisia liene kuitenkaan näkynyt.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Churchill War Rooms (2)

Jatkoa eiliseen. Kellaritiloissa on näyttely myös Winston Churchillin koko elämänkaaresta (1874-1965), toki toisen maailmansodan vuosiin painottuen.


Valaistus oli äärimmäisen hämärä kuten uusissa näyttelyissä tapana on. Korostaa se toki itse esineitä ja erilaisia interaktiivisia härpäkkeitä.


Härpäkkeistä vaikuttavin oli keskellä salia ollut aikajana, suurin näkemäni kosketusnäyttölaite.


Hipaisemalla sai esiin tapahtumia (ja erikoistehosteita) Churchillin koko elämän ajalta.


Valaistus ei juuri valokuvaamista suosinut, tässä kuitenkin lippu, joka peitti arkkua hautajaisissa (niistä kertova video pyörii taustalla).


W.C. voittaa aina Britannian "suurin britti" -äänestykset kuten meillä Mannerheim, ja keskeinen hänen roolinsa 1900-luvun historiassa onkin. Ranskalaisten antautumisesta vuonna 1940 jaksetaan nälviä, mutta tosiasia on, että myös Britannian johdossa oli ihmisiä, jotka olisivat olleet valmiita nostamaan kädet ylös. Churchillin nousu pääministeriksi oli täysin ratkaisevaa sodan jatkumisen kannalta. Tätä eivät natsit, eivät silloiset eivätkä nykyiset, ole antaneet anteeksi, vaan Churchillin (ja Rooseveltin) dissaus jatkuu netin historiafoorumeilla.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Churchill War Rooms (1)

Churchill War Rooms on osa Imperial War Museumia ja sijaitsee Whitehallin hallintokorttelin alla. Se valmistui juuri ennen toisen maailmansodan alkua, ja toimi Britannian sodanjohdon keskuksena niin kauan kuin sotaa kesti. Paikka oli todella top secret, ja ilmeisesti Saksan tiedustelu ei koskaan saanut sen olemassaoloa selville. Sisustus on sellainen kuin se oli vuonna 1945.

Sodanaikaisen hallituksen kokouksille oli oma huoneensa, tämä on yleisesikunnan käyttöön annettu tila. Monet tärkeät strategiset päätökset tehtiin täällä, epäilemättä sakeassa tupakansavussa.


Majoitustilat olivat askeettiset. Nämäkin ovat vielä päällystön huoneita. Rivimiesten ja -naisten tilat olivat kerrosta alempana, jonne näyttely ei edes ulottunut. Vuosien maanalainen elämä aiheutti viettäjilleen D-vitamiinin puutteen!


Pääministerin ei sentään tarvinnut nukkua kerrossängyssä.


Näkymä käytävälle.


Palonturjuntakalustoa, ämpäreissä hiekkaa. Mukana ollut VPK:n nuoriso-osastolainen huomautti letkun liittimen vanhanaikaisuudesta. Museonäyttelyihin on monia näkökulmia!


Näyttelyä on elävöitetty nukeilla. Tässä Atlantin yli menneen "kuuman linjan" operaatiohuone.


Churchill itse, kuuluisine sikareineen, puhelinneuvottelussa Rooseveltin kanssa.


Alati päivystänyt karttahuone puhelinrivistöineen lienee ollut paikan todellinen hermokeskus.


Ja karttoja oli, kaikilta rintamilta Baltiasta Borneolle.




Joukko-osastojen ja rintamien liikkeitä varten tarvittiin suuret määrät erivärisiä nastoja.


Strategiapeliharrastajan täpinät olivat tässä vaiheessa jo maksimissaan. Tämä oli paikka, jossa countereita siirreltiin kartalla - ja tuhansia ja taas tuhansia sotilaita myös todellisessa sodassa.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Saksan siirtomaajoukkoja ja muuan fiktiivinen kolonisaatioyritys

Jälleen vormukirja 1800-luvulta, tosin ulottuen 1900-luvun puolelle eli aiheena ovat keisarillisen Saksan siirtomaajoukot, niin saksalaiset kuin kolonioista värvätyt. Kirjanen on Alejandra de Quesadan kirjoittama ja Stephen Walshin kuvittama ja nimeltään Imperial German Colonial and Overseas Troops 1885-1918.

Saksa ehti mukaan kilpajuoksuun siirtomaista varsin myöhään ja sille jäikin lähinnä rippeitä, Afrikasta nykyiset Togo, Kamerun, Namibia sekä Tansanian, Ruandan ja Burundin muodostama Saksan Itä-Afrikka. Kiinassa Saksan lippu liehui Tsingtaon satamakaupungissa sekä koko joukolla Tyynenmeren saaria, jotka sittemmin nousivat otsikoihin toisessa maailmansodassa niiden jäätyä ensimmäisen maailmansodan seurauksena Japanin hallintaan.

Joidenkin edellämainittujen paikkojen saksalainen historian vaihe saattoi teille olla ennestään tuttu, ja ainakin sotahistorian harrastaja on selvillä siitä miten muiden kolonioiden kukistuttua ympärysvaltojen offensiiveihin,  Saksan Itä-Afrikka piti puoliaan sodan loppuun asti ja antautui vasta sodan Euroopassa päätyttyä.

Päivitys:

Tämän postauksen alkuperäisessä versiossa kerrottiin kirjan tietoiskulaatikossa mainitusta yrityksestä perustaa siirtokunta Klein Curacaon saarelle, mutta asian tarkempi tutkiskelu osoitti de Quesadan joutuneen nettihuijauksen uhriksi: tieto perustui vain virheelliseen väitteeseen englanninkielisessä Wikipediassa! Asia, josta sietäisi ottaa opikseen niin Ospreyn kuin itsenikin.

torstai 19. syyskuuta 2013

Opiskelua keskiajan Pariisissa (3)



1500-luvun puolivälissä Pariisista tehtiin "ilmakuvakartta", josta yllä (lännestä päin nähtynä) Linköpingin kollegion (Ad Cornu Cervi in vico Sancti Hylarii apud Carmelitas) kulmakunta. Kollegion paikka on merkitty sinisellä, itse rakennushan oli ilmeisesti jo purettu ja toinen rakennettu tilalle. Mustalla nuolella on merkitty Skaran kollegio, joka käsitti oikeastaan kaksi rakennusta, toisesta käytettiin nimeä Image de Notre-Dame (sen fasadissa oli siis Neitsyt Marian kuva?) ja toinen oli vailla tunnusta (in qua non est intersignium) ja siten nimeä, joskin 1500-luvun asiakirjoissa se kulkee nimellä Maison du Cadran (Quadran). Muiden ruotsalaiskollegioiden tavoin Skarakin oli autioitunut Henrikin ja kumppaneiden aikaan, ja sen omistuksesta väännettiin kättä englantilaisen kansakunnan ja Skaran hiippakunnan välillä.

Skaran kollegion vasemmalla puolen on suurehko rakennus, oikeustieteellisen tiedekunnan Le Grand Décret. Sen nimi on sijoitettu umpikujalle (ruella sine capite) nimeltään Rue Joselin tai Ruella Jocelini Anglici. Sekä Skaran että Linköpingin kollegiot kuuluivat alueeseen nimeltä Clos Bruneau. Skaran talot sijaitsivat Rue Jean-de-Beauvaisilla, johon nähden poikittain on myöhemmin vedetty Rue des Écoles. Kollegion vaiheita tutkinut A.L. Gabriel on sijoittanut sen paikan em. katujen kulmaukseen. Googleautosta näyttää paikka nykyään tältä (Rue Jean-de-Beauvais lähtee oikealle).


.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Delfiinit taiteessa

Charles Averyn A School of Dolphins (joka suomeksi on delfiiniparvi, ei -koulu) kertoo delfiinien sukeltelusta mytologian ja taiteen aallokoissa minolaiselta kaudelta nykypäiviin. Olipa tämä merinisäkäs piirretty millaiseksi vain (joskus se sai aika hurjiakin muotoja), on se aina ollut "hyvä" hahmo, toisin kuin vaikkapa "paha" mustekala, jollainen kansikuvassakin (Rafaelin Galateian triumfi Villa Farnesinassa) on delfiinin hampaissa.

Antiikin mytologiassa delfiinit esiintyivät monen hahmon seuralaisena. Ne pelastivat mereen heitetyn runoilija Arionin ja seurasivat Apollonia, Venusta ja Neptunusta. Cupidot ja nereidit (jollainen Galateiakin oli) ratsastelivat delfiineillä siellä ja täällä. Dionysos puolestaan muutti kimppuunsa käyneet merirosvot delfiiniparveksi. Delfiini oli myös psykopompos, olento joka johdattaa sielun tuonpuoleiseen, ja sellaisena se sujahti kristillisenä symbolina keskiajan taiteeseen.

Renessanssi löysi uudelleen antiikin taiteen delfiinin, mutta samalla eläin alkoi banalisoitua kaikkeen merelliseen ja vedelliseen liittyväksi ornamentiksi, varsinkin suihkulähteisiin. Itselleni oli uutta venetsialaisten näkemys kaupungistaan delfiininmuotoisena, idea jonka vuoksi kaupungin visuaalista hahmoa kartoissa saatettiin parannella, ja joka on päätynyt Venetsian liikennelaitoksen logoon. Monenlaisiin heraldisiin yhteyksiin ja logoihin delfiini onkin päätynyt, ja loppukaneetissa nostettiin esiin vielä yksi hyvä esimerkki, kirjan kustantaneen Thames & Hudsonin logo, kaksi delfiiniä.

Hieno kuvitus, mutta mitään oikein syvällistä analyysiä ei löytynyt, kukaties sitä ei aiheesta saakaan. Mikä todella alkoi riepoa, olivat monet pienet asiavirheet: Neptunuksen isä ei ollut Okeanos vaan Kronos, Santo Stefanon ritarikunnan risti ei ole musta vaan punainen, ja kahdesta vaakunasta neliöimällä yhdistetyssä vaakunassa identtistä paria eivät muodosta 1. ja 3. vaan 1. ja 4. kenttä. Parempaa toimittamista olisi odottanut kustantamolta, jonka kirjoja on tottunut ihaillen lukemaan.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Melkein Kaartinmuseossa

Lontoossa useampikin aiottu kohde sattui olemaan vierailuhetkellä  kiinni, näin mm. Banqueting House ja Queen's Gallery. Ja kun tulimme The Guards Museumin ovelle, niin kiinnihän sekin oli. Paikassa oli yksityistilaisuus, ja sinne valui monin kunniamerkein palkittujen sotaveteraanien virta.


Tämä museo on omistettu kaartin viidelle jalkaväkirykmentille, mutta niiden historiallisiin artefakteihin tutustuminen jäi siis seuraavaan kertaan. Sodassa tuhoutunut, mutta uudelleen rakennettu kaartin oma kirkko oli sentään auki.


Seinillä riippui kaartinrykmenttien lippuja. Niitä oli (niin kauan kuin lippuja taisteluun kannettiin) brittirykmenteillä aina kaksi, toinen Union Jack ja toinen rykmentin omilla tunnuksilla varustettu.


Pihalla oli Ferret-merkkinen panssariauto, jota valmistettiin vuosina 1952-71.



Mareth-linjan taistelukentälle Tunisiaan 1943 kaatuneiden kaartinsotilaiden muistoksi pystytetty risti oli myöhemmin siirretty tänne.


Ja mikäs näin sotilaallisin kuvioihin sopisikaan kuin tinasotilaskauppa!


Se oli sentään auki, ja ihasteltavaa riitti.



Pari kaartinsotilasfiguuria sieltä ostimmekin, toisen ratsain ja toisen jalan, täydennyksenä jo edellisellä Lontoon-matkalla aloitettuun kokoelmaan.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kaartin ratsuväen museo

Kevään 2011 lämmössä oli katseltu vahdinvaihtoa Whitehallin paraatikentällä. kesällä kaksi vuotta myöhemmin olimme siellä taas, mutta nyt vuorossa oli King's Troop, Kuninkaallisen ratsastavan tykistön ainoa todella ratsastava osasto.


Aukion reunalla on myös kaartin ratsuväelle omistettu The Household Cavalry Museum.


Museo on Lontoon museomaailmassa uusi tulokas, vasta 2007 aukaistu. Sen erikoisuus on näkymä (pleksin läpi)  talleihin, joissa ratsuväki säilyttää ja hoitaa hevosiaan.


Osa tallista on jäänyt museon puolelle. Päälleen voi pukea kaartin asusteita eri ajoilta.


Pieni näyttely kertoo kaartin ratsuväen historian 1600-luvulta alkaen. Ja kun kuninkaallinen kaarti on kyseessä, ovat vermeetkin olleet sen mukaisia.





Kaarti on osallistunut kaikkiin merkittävimpiin Britannian käymiin sotiin, joista oli muistona niin Napoleonin sotien aikainen puujalka...


...kuin luodin pysäyttänyt taskun sisältö ensimmäisestä maailmansodasta.


Ratsukaarti ei todellakaan ole vain paraatijoukko. Varsin vaikuttava oli tieto, että jossain vaiheessa jokainen sen jäsen oli palvellut Afganistanin viime vuosien sodassa.

Museokaupan kautta täältäkin poistutaan. Kummasti barettipäiset nallet pehmentävät muutoin militaristista sisältöä.

.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...