tiistai 31. toukokuuta 2011

Askaisten kirkko ja Ritaripuisto


Askaisten kirkon rakennutti Herman Fleming vuonna 1653 Louhisaaren kartanon kappelikirkoksi. Kartanolta johtaa kirkolle lähes 3 km pitkä L-muotoinen puukuja.

Kirkkomaalla oli luonnollisesti Mannerheim-suvun hautakappeli.


Mielenkiintoista oli myös nähdä Carpelan-suvun hautakappeli. Teimme Carpelaneista v. 2007 näyttelyn, jota olen käsitellyt aiemmin täällä. Heidän sukukartanonsa on ollut Maskun Ohensaari.


Askaisten sankarihaudat.


Heti tien toisella puolella on Askaisten Ritaripuisto, muistomerkki 191:lle Mannerheim-ristin ritarille.


Jokainen ritari on saanut nimellään, ristin järjestysnumerolla sekä saantihetken sotilasarvolla varustetun kivikuution. Marski itse on numero 18.


Yrjö Keinosen sotamuistelmateos Kärkijoukkona Syvärille kuului lapsuudenkotini kirjahyllyyn, joka muutoin ei monia sotakirjoja käsittänyt. Keinonen ehti toimia puolustusvoimien komentajanakin, kiisteltynä tosin.


Jollain tavoinhan tuo Ritaripuiston estetiikka tuo mieleen Berliinin holokaustimuistomerkin, tai ehkä myös proosallisemmin panssariesteen, kenties tarkoituksellakin. Tämä vuonna 2007 avattu muistomerkki on näyttävällä paikalla pienen harjun laella.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Louhisaaren kartano, osa III

Alakerran sisustus olikin sitten karumpaa. Täällä valmistettiin ateriat kartanon asukkaille.


Linnantuvassa oli esillä mm. Claes Flemingin allekirjoittama tilustenvaihtoa koskeva asiakirja vuodelta 1642.


Naistentuvan seinällä oli kartanon mailta esiinkaivettu rengashaarniska. Näitä ei Suomessa ole monta säilynyt.


Holvattu kivisali oli arki- ja talouskerroksen hienoin tila, jossa nyt on esillä alueen arkeologisia löytöjä.


Talouskerroksen arkkuja ja tiinuja.




Siipirakennukset palvelivat nekin aikoinaan taloustiloina. Kartanosta katsoen vasemmassa on nyt lipunmyynti ja museokauppa sekä näyttelytiloja, oikeanpuoleisessa mm. tämä suuri biljardipöytä, joka aikoinaan oli päärakennuksessa...


...sekä tekstiilien valmistukseen liittyvää esineistöä.


Kartanon puutarhasta oli näkynyt vilauksittain jo sisältä...


..mutta todella hienolta se näytti tietysti ulkona. Onneksi sattui kaunis sää, jossa kelpasi ritariklubilaisten kirmailla voikukkien keskellä!


Taustalla näkyvä on vuonna 1825 valmistunut merikylpylä, arkkitehtina mahdollisesti A.F. Granstedt. ranta oli silloin heti rakennuksen takana.


1900-luvun alun jugendtyylinen kakluuni on Turun kaakelitehtaan valmistama.




Kuvassa näkyvä opaskyltti tosin kertoi suunnittelijaksi Engelin ja valmistumisajankohdaksi 1830-luvun... Miten lienee, vuosi 1825 mainittiin virallisessa opaskirjasessa.

Leikkimökin opaskirja ajoitti 1870-80-luvuille.


Ja tietysti löytyi puutarhasta muistomerkki sen kuuluisimmalle asukkaalle.


"Mereltä päin" katsottuna kartano on vaikuttavan korkea. 1600-luvulla meri todella ulottui tältä puolelta lähes rakennukseen saakka.


Hauska yksityiskohta ovat ikkunat, jotka syytä tai toisesta on muurattu kiinni, mutta maalattu "näkyviin" seinäpinnan symmetrian vuoksi. Tässä kaakkoisseinällä...


...ja tässä luoteispuolella. Maali näyttää tällä puolen valuneen pahemmin, syystä tai toisesta.


Louhisaaren kartanosta ei tämän enempää, huomenna muutama kuva läheiseltä Askaisten kirkolta.

Turun linnan ritariklubi tekee omakustanteisia retkiä lähelle ja kauas. Elokuuksi 2012 suunnittelemme matkaa Visbyn keskiaikaviikolle. Ritariklubin jäsenyys maksaa vain 5 € vuodessa, tietoa jäseneksi liittymisestä saa täältä, ja kesän 2011 ohjelman löytää täältä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Louhisaaren kartano, osa II

Kierrerappusten alapäässä oli kolo, mutta mitä varten?


Kertoman mukaan siksi, että herrasväen tekemät tarpeet laitettiin sangossa palvelusväen korjattaviksi. Kolo tarjosi sangolle tarpeeksi tilaa.

Toinen kerros on sisustettu Mannerheim-suvun aikakauden, 1800-luvun tyyliin.Ensimmäisenä vastassa oli ns. isoäidin makuuhuone. Isoäiti oli tässä tapauksessa  Carl Mannerheimin puoliso Eva Vilhelmina (o.s. Schantz, 1810-1895).


Hienoja olivat myös "luolan" seinä- ja kattomaalaukset. Huone oli marskin lapsuudessa tyttöjen makuuhuone.




Ison salongin tyylinä oli kustavilaisuus.



Kattaus ruokasalissa.


Förmaaki biedermeiertyyliin.


Vihreän kamarin ammesohva...


...ja sänky, lyhyemmässä olomuodossaan.


Kreivin kirjastossa olivat mm. keisari Aleksanteri I...


...ja kaimansa Aleksanteri Suuri.


Kreivin eteisestä löytyi vielä puhetorvi, johon kelpasi huudella määräyksiä henkilökunnalle alakertaan.


Seuraavalla kerralla kurkistetaankin sinne palvelusväne puolelle.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Louhisaaren kartano, osa I


Turun linnan ritariklubi teki lauantaina 21.5. retken Askaisten Louhisaareen. Tämä 1655 valmistunut rakennus on ainoa renessanssityylinen kartanolinna Pernajan Suur-Sarvilahden ohella. Kartanon rakennutti Flemingien aatelissuku, mutta erityisen kuuluisaksi se on tullut marsalkka Mannerheimin lapsuudenkotina. Mannerheimin ratsastajapatsashankkeesta jäi aikoinaan niin paljon rahaa yli, että patsastoimikunta osti ja lahjoitti kartanon Suomen valtiolle. Tämä Museoviraston ylläpitämä ja Kansallismuseon kokoelmista kootuilla esineillä sisustettu linna onkin todella näyttävä kokonaisuus.

Edellisestä käynnistäni oli aikaa, ja sillä välin oli portin pieleen ilmestynyt aluetta 1800-luvulla kuvaava pienoismalli.


Tässä kunniapiha, cour d'honneur, pienoismalliperspektiivistä.


Retkueemme kokoontui kunniapihalla...


...ja asteli sitten sisään kivisestä portaalista, jonka on aikoinaan veistänyt tukholmalainen, mutta Hessenistä kotoisin ollut Johan Wendelstam.


Porraskivet oli raudoin ankkuroitu toisiinsa.


Opastettu kierros vei suoraan kolmanteen eli juhlakerrokseen. Pääportaitten katto oli koristeltu lintuja esittävin maalauksin.



Kattomaalaukset jatkuivat juhlasalin palkkikatossa. Niiden tekijäksi tiedetään lyypekkiläinen Jochim Langh.



Juhlasalin sisustusta.





Seuraavaksi pirunkamariin, jonka seinätapetissa "piru", ts. antiikin mytologian satyyri sarvineen.


Oli myös fiktiivinen muotopuutarha...


...ja metsästysasetelma.


Ison herrainkamarin kaakeliuuni on koristeltu Fleming-suvun vaakunoin.


Aseitakin oli muutama: piilukkoiset kivääri ja pistooli sekä karoliinimiekka M1729.


Ison makuukamarin katossängyn verhot ovat peräisin Pernajan Sjögårdin kartanosta ja ovat ainoat Suomessa säilyneet barokkisängyn verhot.


Sängynlämmitin oli talvisin epäilemättä tarpeen. Säiliö täytettiin hehkuvilla hiilillä ja sitä liikuteltiin petivaatteiden välissä ennen nukkumaanmenoa.


Pieni sininen makuukamari, jossa C.G.E. Mannerheim tiettävästi syntyi.


Välikön komero, jossa joku Flemingeistä kuulemma säilytti vaimoaan matkoilla ollessaan. Louhisaaren opaskirja ei tarinaa tunne ja taitaapa sen luotettavuus olla niin ja näin.


Palvelusväen rappuset olivatkin sitten hieman paraatirappusia pienemmät.


Kierros jatkui alas rappusia toiseen kerrokseen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...