Lehden kannessa on prominentisti otsikko Modernin paluu, mutta toinen teema ovat kirjat ja siitä onkin mielenkiintoisia juttuja. Kari-paavo Kokin Tunnista tyyli -sarjassa on tavanomaisten lipastojen ja tuolien sijasta käsitelty kirjakaappien tyylihistoriaa. Toki niilläkin sellainen on, jouduin vain myöntämään etten itse sitä ollut koskaan tullut ajatelleeksi.
Sastamalassa (ehkä useimmille vielä tutumpi vanhalla nimellään Vammala) avattu "kirjamuseo" Pukstaavi vaikutti todella mielenkiintoisen toiminnalliselta uutuudelta ja tutustumisen arvoiselta - milloinkahan sinnekin ehtisi?
St. Gallenin luostarin kirjaston rokokoo-interiööriin oli myös käyty tutustumassa, ja komea paikka näyttää olevan, ehkä vain Sastamalaakin epätodennäköisempi kohde satunnaiselle suomalaismatkailijalle, sääli kyllä. Nykyään maailmanperintökohteena oleva luostari oli varhaiskeskiajalla todella merkittävä laitos ja sen alkuperäinen pohjakaava on yhden jos toisenkin keskiajan historiaa käsittelevän kirjan kuvituksena. Kirjaston valtavaa käsikirjoituskokoelmaa on alettu digitoida ja se löytyy täältä.
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
Tie Pultavaan
Kaisan suurta Pohjan sotaa käsittelevää sarjaa säestääkseni esittelen pelin, jossa on mallinnettu tämä Suomenkin historiaan suuresti vaikuttanut konflikti. Pelin nimi on On to Moscow! ja se on julkaistu Strategy & Tactics -lehden numerossa 171 (marras-joulukuu 1994). Suunnittelija on Joseph Miranda, jonka tilille on vuosien mittaan kertynyt melkoinen määrä strategiapelejä.
Joukot koostuvat jalkaväestä, ratsuväestä, rakuunoista, tykistöstä ja pioneereista, linnoituksilla on omat varusväkensä. (Rakuunat olivat alunperin ratsastavaa jalkaväkeä ja tässä ne ovat juuri sitä eli liikkeessä ne lasketaan ratsuväeksi ja taistelussa jalkaväeksi.) Lisäksi on huoltoa kuvaavia vankkureita, laivoja, joilla voi kuljettaa joukkoja, sekä ennen kaikkea nimettyjä komentajia alkaen Kaarle XII:sta ja Pietari Suuresta. Peliaika kattaa vuodet 1707-12, vuodessa on neljä kierrosta ja kierroksessa kolme impulssia.
Sotajoukon liikkeelle saaminen edellyttää menestyksekästä heittoa marssitaulukosta (march table), ja hyvien johtajien läsnäolo helpottaa asiaa. Taistelut koostuvat linnoitusten piirityksistä ja kenttätaisteluista, ja niiden lopputulos riippuu paljon johtajien ja joukkojen laadusta (jälkimmäisen porrastus parhaasta pahimpaan on Guard-Veteran-Line-Rabble).
Kartta on S&T:n hyvää keskitasoa ja maasto luonnollisesti enimmäkseen Itä-Euroopan suurten jokien halkomaa tasankoa. Suomen sotanäyttämö on sen sijaan metsää kuten odottaa sopii, ja näyttää tältä:
Jostain syystä kartalle on päässyt Helsinkfors(sic)-niminen kyläpahanen. Pietari-Paavalin linnoitus on tuolloin laskettu jo Tallinnan (Reval) muurien veroiseksi, mutta kaikkein huiminta on että Turusta (Abo) löytyy Narvan ja Viipurin (Viborg) veroiset muurit! Turunmaan saaristo on pelin kannalta tarpeettomana jätetty pois, sisämaan suuret järvet näyttävän löytyvän.
Ruotsin ja Venäjän lisäksi on mukana on Saksin, Brandenburgin ja osmannien joukkoja sekä kasakoita. Näiden mukanaolo on riippuvainen pelin diplomatiasäännöistä. Kyseessä on kuitenkin selkeä kaksinpeli, Kaarlen ja Pietarin ratkaiseva yhteenotto idän aroilla.
Pelin lopputulos määritellään voittopisteiden määrän mukaan. Niitä saa linnoituksista hieman vaihtelevin taksoin ja itse asiassa "Abon" 10 pistettä on varsin hyvä saalis, ehkäpä siksi meille on rakennettu nuo imaginaariset muurit. Kaarlen ja Pietarin kaatuminen tai vangiksi joutuminen ei sekään anna enemmän kuin 10 pistettä. Moskova ja Pietari ovat 20 pisteen arvoisia ja jotkin linnoitukset vain viiden.
Taas täytyy myöntää, ettei ole oikein selkeitä muistikuvia pelatuista peleistä, eikä niitä kai paria enempää olekaan. Mielenkiintoista kyllä, tässä ei ole Mirandan usein peleissään käyttämää kikkaa nimeltä political track. Kyseessä on asteikko, jolla markkeri liikkuu sitä mukaan kuin sotatapahtumat kehittyvät ja yksi rökälevoitto/tappio voi heittää sen ns. takalaudasta lävitse ja lopettaa koko pelin siihen. Pultavan tappiohan oli juuri tällainen ratkaisutaistelu.
Joukot koostuvat jalkaväestä, ratsuväestä, rakuunoista, tykistöstä ja pioneereista, linnoituksilla on omat varusväkensä. (Rakuunat olivat alunperin ratsastavaa jalkaväkeä ja tässä ne ovat juuri sitä eli liikkeessä ne lasketaan ratsuväeksi ja taistelussa jalkaväeksi.) Lisäksi on huoltoa kuvaavia vankkureita, laivoja, joilla voi kuljettaa joukkoja, sekä ennen kaikkea nimettyjä komentajia alkaen Kaarle XII:sta ja Pietari Suuresta. Peliaika kattaa vuodet 1707-12, vuodessa on neljä kierrosta ja kierroksessa kolme impulssia.
Sotajoukon liikkeelle saaminen edellyttää menestyksekästä heittoa marssitaulukosta (march table), ja hyvien johtajien läsnäolo helpottaa asiaa. Taistelut koostuvat linnoitusten piirityksistä ja kenttätaisteluista, ja niiden lopputulos riippuu paljon johtajien ja joukkojen laadusta (jälkimmäisen porrastus parhaasta pahimpaan on Guard-Veteran-Line-Rabble).
Kartta on S&T:n hyvää keskitasoa ja maasto luonnollisesti enimmäkseen Itä-Euroopan suurten jokien halkomaa tasankoa. Suomen sotanäyttämö on sen sijaan metsää kuten odottaa sopii, ja näyttää tältä:
Jostain syystä kartalle on päässyt Helsinkfors(sic)-niminen kyläpahanen. Pietari-Paavalin linnoitus on tuolloin laskettu jo Tallinnan (Reval) muurien veroiseksi, mutta kaikkein huiminta on että Turusta (Abo) löytyy Narvan ja Viipurin (Viborg) veroiset muurit! Turunmaan saaristo on pelin kannalta tarpeettomana jätetty pois, sisämaan suuret järvet näyttävän löytyvän.
Ruotsin ja Venäjän lisäksi on mukana on Saksin, Brandenburgin ja osmannien joukkoja sekä kasakoita. Näiden mukanaolo on riippuvainen pelin diplomatiasäännöistä. Kyseessä on kuitenkin selkeä kaksinpeli, Kaarlen ja Pietarin ratkaiseva yhteenotto idän aroilla.
Pelin lopputulos määritellään voittopisteiden määrän mukaan. Niitä saa linnoituksista hieman vaihtelevin taksoin ja itse asiassa "Abon" 10 pistettä on varsin hyvä saalis, ehkäpä siksi meille on rakennettu nuo imaginaariset muurit. Kaarlen ja Pietarin kaatuminen tai vangiksi joutuminen ei sekään anna enemmän kuin 10 pistettä. Moskova ja Pietari ovat 20 pisteen arvoisia ja jotkin linnoitukset vain viiden.
Taas täytyy myöntää, ettei ole oikein selkeitä muistikuvia pelatuista peleistä, eikä niitä kai paria enempää olekaan. Mielenkiintoista kyllä, tässä ei ole Mirandan usein peleissään käyttämää kikkaa nimeltä political track. Kyseessä on asteikko, jolla markkeri liikkuu sitä mukaan kuin sotatapahtumat kehittyvät ja yksi rökälevoitto/tappio voi heittää sen ns. takalaudasta lävitse ja lopettaa koko pelin siihen. Pultavan tappiohan oli juuri tällainen ratkaisutaistelu.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 18
89. Berlin, Brandenburger Thor II.
Olemme tulleet Unter den Lindenin toiseen päähän, jossa seisoo Berliinin tunnetuin symboli, Brandenburgin portti (kartassa vasemmalla).
Carl Gotthard Langhansin (1732-1808) suunnittelema kaupunginportti rakennettiin vuosina 1788-91 ja Johann Gottfried Schadowin (1764-1850) pronssinen nelivaljakko (Quadriga) lisättiin 1792.
Alunperin kyseessä oli todellakin kaunpunginportti, ei riemukaari. Kaiken lisäksi sitä ehtivät voitonparaatissaan ensimmäisenä käyttämään ranskalaiset, jotka kukistivat Preussin vuoden 1806 sodassa. Napoleon ei tyytynyt tähänkään vaan vei Quadrigan (kuten muuten myös venetsialaistenkin valjakon) mukanaan Pariisiin, tunnetun pilakuvan mukaan:
"Ranskalaisten keisarin" valtakunnalle pantiin Euroopan muiden kansakuntien toimesta aikanaan piste ja berliiniläiset saivat nelivaljakkonsa takaisin. Saksan yhdistyessä keisarikunnaksi Preussin johdolla portista tuli toden teolla uuden suurvallan triumfikaari, jonka ali marssittiin voittoisiin sotiin ja niistä takaisin.
Portti sai osansa toisen maailmansodan tuhoista, mutta korjattiin Itä- ja Länsi-Berliinin yhteistyöllä 1950-luvulla. Muurin tullessa 1961 se rakennettiin aivan portin länsipuolelle, lopulta 3 metriä paksuksi panssariesteeksi. Näkymä lännestä käsin symboloi vuosikymmenet Saksan jakoa, kävihän Ronald Reagankin paikalla vaatimassa muurin alasrepimistä.
Ja alas muuri tulikin, 9.11.1989, ja varmasti kaikki tuon ajan eläneet muistavat muurin päälle kertyneet väkijoukot, joita DDR:n rajajoukot vielä viimeisenä eleenä yrittivät häätää vesisuihkuin samana yönä. Muuri purettiin, portti avattiin ja voitonenkelin sauvassaan kantamaan seppeleeseen palautettiin rautaristi ja Preussin kotka.
Autoliikennettä ei portin ali sallita, mutta muuten kuhinaa riittää. Portin itäpuolinen Parizer Platz on yksi suosituimpia paikkoja turismille ja kaikelle siihen liittyvälle liiketoiminnalle, tässä näkymiä syyskuulta 2011.
Seuraavat kuvat jo länsipuolelta, mm. yksityiskohta sodan reijittämän pylvään paikkauksesta.
Viimeinen kuva on suoraan lännestä, keskeltä Tiergartenin puiston halkaisevaa Kesäkuun 17. päivän katua, joka nimettiin vuoden 1953 Itä-Saksan kansannousun muistoksi.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 17
109. Berlin, Friedrichstrasse, Panopticum.
Toinen poikkeama Unter den Lindeniltä vie meidät liikennettä kuhisevalle Friedrichstrasselle, keisariajan kaupallisen toimeliaisuuden pääväylälle. Vilinä todella herättää huomiota, Unter den Linden on kaikissa tähänastisissa kuvissa ollut suorastaan autio.
Valokuva on Friedrichstrassen ja Behrenstrassen kulmasta. Keskellä näkyvän kulmatalon sisäänkäynti vei 1873 avautuneeseen kauppakäytävään nimeltä Kaisergalerie.
Kuvassa näkyvät Berliinin molemmat tuonaikaiset vahakabinetit, Passage Panoptikum sekä Castans Panoptikum. Kummankin kertoo v. 1913 matkaopas olleen auki päivittäin klo 9-22 ja pääsymaksun olleen 50 penniä (Pfennig) aikuisilta ja 25 lapsilta. Kuvan rakennukset vahakabinetteineen ovat hävinneet, mutta Berliinin Madame Tussauds sijaitsee aivan lähellä, Unter den Linden 74:ssä.
Historiallisten henkilöiden lisäksi erilaiset kauhut ja iljettävyydet yleisön kosiskelemiseksi kuuluivat alusta alkaen vahakabinettien tarjontaan. Moni varmaan muistaa Suomea vuosikaudet kiertäneen "anatomisen vahakabinetti Panoptikonin", lääketieteelliseksi havaintomateriaaliksi tarkoitetun saksalaisen näyttelyn. Maininnat siitä netissä ovat jo vuosien takaa, missä lienevät kupan runtelemat ruumiinosat ja muut shokeeraavat yksityiskohdat nykyään?
maanantai 26. syyskuuta 2011
Itämainen pahe länsimaisin silmin
Oopiumin historiasta kertovat kirjat ovat kuvitukseltaan useimmiten sangen köyhiä julkaisuja, mutta sitä ei voi sanoa Barbara Hodgsonin kirjasta Opium - A Portrait of the Heavenly Demon. Kuvitus on korkealaatuista ja taitto kekseliästä, melkeinpä voi sanoa että tästä kannattaisi ottaa oppia museojulkaisuihinkin.
Aiheena on pääosin oopiumin itämainen käyttö eli "polttaminen" piipussa, tapa jonka välineistöä esittelevää kirjaa käsittelin täällä. Teksti sinänsä on kompilaatiota tähänastisesta tutkimuksesta, mutta kirjan anti onkin runsaassa ja monipuolisessa aikalaiskuvituksessa. Mukana on valokuvia (myös varhaisia 3D-kuvia) oopiumiluolista, piirroskuvia oopiumin valmistuksesta, elokuvien still-kuvia, kirjojen kansia ja elokuvajulisteita, ylipäätään kaikenlaista oopiuminpolton kuvaan länsimaissa liittyvää materiaalia. Kirjan voi sanoa olevan jatkumoa orientalismin pitkässä traditiossa, tapana katsella eksoottisia itämaita, ja huumaantua varsinkin seksin ja huumeiden kutkuttavasta yhdistelmästä - olkoonkin että oopiumilla on todellisuudessa libidoa hillitsevä vaikutus.
Kuten jo toisesta oopiumiaiheisesta postauksesta joku jo varmaan oivalsi, liittyy aihe Turun museokeskuksen tuleviin tuotantoihin. Ensi vuoden teemana on Nautinto ja kiusaus, mutta palataanpa asiaan kun hankkeet alkavat valmistua.
Aiheena on pääosin oopiumin itämainen käyttö eli "polttaminen" piipussa, tapa jonka välineistöä esittelevää kirjaa käsittelin täällä. Teksti sinänsä on kompilaatiota tähänastisesta tutkimuksesta, mutta kirjan anti onkin runsaassa ja monipuolisessa aikalaiskuvituksessa. Mukana on valokuvia (myös varhaisia 3D-kuvia) oopiumiluolista, piirroskuvia oopiumin valmistuksesta, elokuvien still-kuvia, kirjojen kansia ja elokuvajulisteita, ylipäätään kaikenlaista oopiuminpolton kuvaan länsimaissa liittyvää materiaalia. Kirjan voi sanoa olevan jatkumoa orientalismin pitkässä traditiossa, tapana katsella eksoottisia itämaita, ja huumaantua varsinkin seksin ja huumeiden kutkuttavasta yhdistelmästä - olkoonkin että oopiumilla on todellisuudessa libidoa hillitsevä vaikutus.
Kuten jo toisesta oopiumiaiheisesta postauksesta joku jo varmaan oivalsi, liittyy aihe Turun museokeskuksen tuleviin tuotantoihin. Ensi vuoden teemana on Nautinto ja kiusaus, mutta palataanpa asiaan kun hankkeet alkavat valmistua.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 16
46. Berlin. Schauspielhaus.
Königliches Schauspielhaus on valmistumisestaan 1821 asti kokenut sekin erinäisiä nimenmuutoksia ja on nykyään Konzerthaus Berlin. Schinkelin piirtämän rakennuksen edessä on näytelmäkirjailija Friedrich Schilleriä esittävä veistos. Patsaan tekijä on jo aiemmin tapaamamme Reinhold Begas.
Tässä Schauspielhausia tältä syksyltä.
Schiller edestä...
...ja Schiller takaa.
Kurkistus sisään eteisestä.
Pääportaita reunustavat kissapedot pantteri ja leijona siivekkäät musiikin hengettäret selässään, tässä pantteri.
Wikipedia tietää veistosten tekijäksi Christian Friedrich Tieckin.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 15
58. Berlin. Gendarmenmarkt.
Tehdään ensimmäinen poikkeama Unter den Lindeniltä, kohti etelää ja Gendarmenmarktin aukiota. Näkymä on kaakosta, vasemmalla Schauspielhaus (josta seuraavalla kerralla enemmän) ja oikealla Französischer Dom. Ranskalaisuus viittaa Berliinissä aina hugenotteihin, Ranskan protestantteihin, jotka joutuivat pakenemaan kotimaastaan vuoden 1685 Fontainebleaun ediktin jälkeen.
Köyhään ja vähäväkiseen Preussiin maahanmuuttajat olivat tervetulleita, olivathan hugenotit uskonveljiäkin. Tämä kirkko heille rakennettiin 1700-luvun alussa. Sodassa tuhoutunut kirkko pystytettiin uudelleen 1980-luvulla ja siinä toimii nyt Hugenottimuseo.
Gendarmenmarktin sijainti suhteessa Unter den Lindeniin v. 1913 kartalla.
Kuvakortin näkymä syyskuulta 2011.
Aukion eteläpuolella on samantyylinen korkeakupolinen saksalaisen seurakunnan kirkko, Deutscher Dom. Sitä ei kuvakorttisarjastani löydy, tässä rakennus sellaisena kuin se nyt museona on.
Kävin kurkistamassa kupoliin, tältä näytti.
.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 14
75. Berlin. Denkmal Friedrich des Grossen.
Fredrik Suurta esittävän ratsastajapatsas on kuvanveistäjä Christian Daniel Rauchin (1777-1857) muotoilema ja vuodelta 1851. Veistos selvisi sodista, mutta oli vuodet 1950-80 Potsdamissa. Takaisin Unter den Lindenille se sai palata jo DDR:n aikana, joskin Wikipedian mukaan kuusi metriä idemmäs kuin alunperin.
Fredrik syyskuussa 2011.
Ja ratsastihan hän hieman pienemmässä koossa Alte Nationalgaleriessa.
.
torstai 22. syyskuuta 2011
Diana 3/2011
Dianassa jäi tällä kertaa Italia vähemmälle joskaan ei huomiotta. Sieltä (joskin myös muualta Euroopasta) tunnetaan kirkollisen kansantaiteen teema Kristuksen sunnuntai, maalaus jossa Jeesus kuvataan erilaisten työkalujen, taloustavaroiden tai aseiden ympäröimänä. Näiden 1300-1500-luvuilla yleensä syrjäkylien kirkkoihin maalattujen teosten tarkoitus oli muistuttaa sunnuntain pyhittämisestä.
Esineartikkeleita oli kiitettävästi. Venäläiset viinamukit, meidän tumlareitamme vastaavat tsarkat olivat toki ennestään tuttuja, sen sijaan Punjabin alueen tekstiilit, phulkarit, aivan uusi tuttavuus. Kiinalaisen keramiikan aikakausia käsiteltiin vain Tang-dynastiaan asti, kenties jatkoa seuraa?
Jatkoa sai ainakin kustavilaisuuden käsittely, nyt käytiin Kustaa III:n rakennuttamassa Hagan paviljongissa - milloinkahan sinne itse pääsisi?
Esineartikkeleita oli kiitettävästi. Venäläiset viinamukit, meidän tumlareitamme vastaavat tsarkat olivat toki ennestään tuttuja, sen sijaan Punjabin alueen tekstiilit, phulkarit, aivan uusi tuttavuus. Kiinalaisen keramiikan aikakausia käsiteltiin vain Tang-dynastiaan asti, kenties jatkoa seuraa?
Jatkoa sai ainakin kustavilaisuuden käsittely, nyt käytiin Kustaa III:n rakennuttamassa Hagan paviljongissa - milloinkahan sinne itse pääsisi?
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 13
3. Berlin, Palais Kaiser Wilhelm I, hist. Eckfenster.
Vuosina 1834-37 rakennettu Altes Palais tuli tunnetuksi Vilhelm I:n kaupunkiasuntona. Tälle Saksan ensimmäiselle keisarille väitetään Wikipediassa rakennetun vuosien 1867 ja 1918 välillä yli 1000 erilaista muistomerkkiä - yhden niistä jo näimmekin.
Mutta mikä on tuo kuvatekstin "historiallinen kulmaikkuna"? Tarkalleen en osaa sanoa mikä talon ikkunoista on kyseessä, mutta ilmaisu viittaa keisarin tapaan seurata vahdinvaihtoseremoniaa ao. ikkunasta. Preussilainen militarismi on jo suoranainen klisee, mutta ei se maine aivan tyhjästä syntynyt. Tunnetun sanonnan mukaan Preussi ei ollut maa, jolla on armeija, vaan armeija, jolla on maa.
Sodassa vaurioitunut palatsi rakennettiin uudelleen 1963-64 ja remontoitiin viimeksi 2003-05. Sen tilat ovat nykyään Humboldt-yliopiston käytössä.
Tässä samainen rakennus syyskuussa 2011.
.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Glorian antiikki 102 (7/2011)
Tämänkertaisen Glorian antiikin teemana olivat vanhat talot. Erinäisiä kunnostettujen rakennusten esittelyjä riittääkin, erikoisin ehkä Ruotsin Itä-Götanmaan Tryfall, jonka ulkoseinät ovat paanuilla verhoillut!
Varsinais-Suomesta mukana on Hovilan kartano Somerolta. Entisöinnissä oli asiantuntija-apua antanut museomme nimeltä mainittu tutkija. Mutta hetkinen, minkä museon? Tutkijamme työpaikaksi mainitaan yhtäällä Turun maakuntamuseo ja toisaalla kerrassaan Lounais-Suomen maakuntamuseo.
Tässäpä oiva tilaisuus nimisekaannuksen selvittämiseen. Turun maakuntamuseon nimi muuttui vuoden 2009 alusta muotoon Turun museokeskus. Maakuntamuseo emme lakanneet olemasta, vaan rinnakkaisnimemme on Varsinais-Suomen maakuntamuseo. Käytännössä tuota termiä käyttävät ne tutkijat, joiden toimenkuvaan maakunnallinen toiminta tavalla tai toisella kuuluu. Heihin kuulun itsekin, koska käyttämämme esinetietokanta on myös monien paikallismuseoiden käytössä.
Glorian antiikki on käynyt myös Torinossa (ja varsinkin sen kahviloissa) sen kunniaksi, että siitä tuli yhdistyneen Italian pääkaupunki 150 vuotta sitten, vuonna 1861. Kausi jäi lyhyeksi, Firenze otti tuon arvon 1865 ja 1870 se siirtyikin sitten jo Roomalle Kirkkovaltion tullessa tiensä päähän. Ja kas, Torinoon suuntautuu myös lehden tyyriinlainen lukijamatka joulukuussa.
Varsinais-Suomesta mukana on Hovilan kartano Somerolta. Entisöinnissä oli asiantuntija-apua antanut museomme nimeltä mainittu tutkija. Mutta hetkinen, minkä museon? Tutkijamme työpaikaksi mainitaan yhtäällä Turun maakuntamuseo ja toisaalla kerrassaan Lounais-Suomen maakuntamuseo.
Tässäpä oiva tilaisuus nimisekaannuksen selvittämiseen. Turun maakuntamuseon nimi muuttui vuoden 2009 alusta muotoon Turun museokeskus. Maakuntamuseo emme lakanneet olemasta, vaan rinnakkaisnimemme on Varsinais-Suomen maakuntamuseo. Käytännössä tuota termiä käyttävät ne tutkijat, joiden toimenkuvaan maakunnallinen toiminta tavalla tai toisella kuuluu. Heihin kuulun itsekin, koska käyttämämme esinetietokanta on myös monien paikallismuseoiden käytössä.
Glorian antiikki on käynyt myös Torinossa (ja varsinkin sen kahviloissa) sen kunniaksi, että siitä tuli yhdistyneen Italian pääkaupunki 150 vuotta sitten, vuonna 1861. Kausi jäi lyhyeksi, Firenze otti tuon arvon 1865 ja 1870 se siirtyikin sitten jo Roomalle Kirkkovaltion tullessa tiensä päähän. Ja kas, Torinoon suuntautuu myös lehden tyyriinlainen lukijamatka joulukuussa.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 12
160. Berlin. Unter den Linden IV.
Palaamme Opernplatzilta takaisin Unter den Lindenille, näkymä on nyt länteen päin. Vasemmalla Altes Palais, oikealla yliopiston nurkka ja sen jälkeen 1900-luvun alussa rakennettu Königliche Bibliothek eli nykyinen Berliinin valtionkirjasto, Staatsbibliothek zu Berlin.
Keskellä on Fredrik Suuren ratsastajapatsas, josta siitäkin myöhemmin lisää. Nyt voimme kiinnittää huomiomme siihen, että Unter den Lindenin ("Lehmusten alla") puistokatuosuus alkaa vasta sen jälkeen kuten muuten nykyäänkin. Kadun alkupää oli varattu paraateille ja katselmuksille, ja eräänlaisena pitkänomaisena aukiona sitä pitää v. 1913 karttakin, jossa sille on annettu sellaisia nimiä kuin Kaiser Frans Josef Platz ja Platz am Zeughaus.
Ja kun tarkkaan katsoo, niin myös lehmusrivistöt on merkitty karttaan.
Päivityksenä kuvakortin näkymä syyskuussa 2011. Staatsbibliothek on remontissa ja sponsorin nimenkin huomaa kun tarkasti katsoo... :-)
.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Vuosisadan takaista Berliiniä - 11
9. Berlin. Universität.
Edellisellä kerralla tarkastelemamme oopperatalo jää nyt kuvan oikeaan reunaan ja näkymää hallitsee v. 1810 perustettu Berliinin yliopisto. Tämä eurooppalaisten sivistysyliopistojen esikuvana toiminut opinahjo sai 1828 nimen Friedrich-Wilhelms-Universität Preussia tuolloin hallinneen Fredrik Wilhem III:n mukaan (hänen ratsastajapatsaaastaan näimme vilauksen täällä) Vuodesta 1949 lähtien sen nimi on ollut Humboldt-yliopisto.
Yliopiston päärakennus on entinen prinssi Henrikin palatsi, jota alettiin rakentaa 1748, mutta 7-vuotisen sodan aiheuttaman keskeytyksen vuoksi rakennus valmistui vasta 1766. Fredrik Suuren nuorempi veli Preussin prinssi Henrik (1726-1802) menestyi kenraalina mainitussa sodassa, mutta jäi urallaan aina kuuluisan veljensä varjoon. Yliopisto sai rakennuksen käyttöönsä prinssin kuoleman jälkeen 1800-luvun alussa.
Berliinin yliopisto perustettiin Wilhelm von Humboldtin aloitteesta. Hänen ja luonnontieteilijäveljensä Alexander von Humboldtin kuvapatsaat olivat tuolloin ja ovat edelleen yliopiston edustalla. Kumpi on kumpi, käy ilmi v. 1913 kartastamme:
Vuosisadan takainen Ooppera-aukio, Opernplatz, on nykyisissä kartoissa Bebelplatz, Saksan sosialidemokraattisen puolueen perustajiin lukeutuvan August Bebelin mukaan. Aukio on kuvassa vielä varsin vehreä, nykyisellään se on kokonaan laatoitettu. 10. toukokuuta 1933 aukiolla roihusivat natsien kirjaroviot. 20000 nidettä "epäsaksalaista" kirjallisuutta kannettiin poltettavaksi viereisestä, kartassa kaarevasta, rakennuksesta, Alte Bibliothekista. 1995 aukiolla paljastettiin tapahtumaan liittyvä muistomerkki.
Vasemmalla näkyy Altes Palaisin kulma, siitä myöhemmin. Jos Alexander von Humboldtin nimi tuntuu monista turkulaisista erityisen tutulta, siihen lienee syynä hänen mukaansa nimetty vihreäpurjeinen parkki, joka on nähty Aurajoessa Tall Ships Race -tapahtumissa, ei kuitenkaan tänä vuonna, jolloin vieraanamme oli hieman pienempi tapahtuma, regatta.
Yliopistoihin vielä liittyen: Humboldt-yliopisto jäi koko vanhan keskustan tavoin Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle ja sitä myöten DDR:n hallintaan. Länsi-Berliiniin perustettiin 1948 sen vastapainoksi Vapaa yliopisto - Freie Universität.
Aukio syyskuussa 2011, näkymä yliopistolle päin, vasemmalla kirjasto.
Ooppera paketissaan.
Kirjarovioiden muistomerkki ei päivänvalossa oikein pääse oikeuksiinsa, moni ohikulkija ei tuntunut edes käsittävän mikä se oli.
.
lauantai 17. syyskuuta 2011
IWM - maailmansodan juoksuhaudoissa
Imperial War Museum sisältää kalustohallin ja esinevitriinien lisäksi osion nimeltä Trench Experience. Se on eräänlainen suuri dioraama, johon katsoja voi kävellä sisälle ja edetä pitkin ensimmäisen maailmansodan aikaista juoksuhautaa öiseen aikaan Sommella syksyllä 1916. Kurkkia voi brittiarmeijan korsuihin tai ei-kenenkään-maan yli kohti saksalaisten linjoja. Mukana ovat niin valo-, ääni- kuin hajuefektitkin.
Olin kuullut vastaavanlaisesta toiseen maailmansotaan sijoittuvasta rakennelmasta nimeltä The Blitz Experience. Emme sitä kuitenkaan löytäneet ja jälkikäteen kävikin ilmi että esitys on vain koululaisryhmille.
Olin kuullut vastaavanlaisesta toiseen maailmansotaan sijoittuvasta rakennelmasta nimeltä The Blitz Experience. Emme sitä kuitenkaan löytäneet ja jälkikäteen kävikin ilmi että esitys on vain koululaisryhmille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)