Teemana barokki, ja kuten on joskus käynyt ilmi, ei ainakaan kirkkobarokki suosikkejani ole, mutta tässä tapauksessa juttujen kohteena ovat barokin maallisemmat ilmentymät. Heinolan kaupunginmuseon barokkinäyttely jatkuu syyskuulle asti ja ainakin itse siellä mieluusti vierailisin. Jutun kuvituksena oli muuten Tampereen museoiden kokoelmiin kuuluva kabinettikaappi, jossa mahdolisesti Suomen vanhin tulppaanin kuva, vuodelta 1658.
Toinen kohde on Skoklosterin linna, ja nolosti on myönnettävä että monien muiden Ruotsin linnojen ja kartanoiden tapaan sekin on käymättä. En edes tiennyt että palatsin juhlasali on edelleen yhtä kesken kuin se jäi kun tieto rakennuttajan, Carl Gustaf Wrangelin, kuolemasta tuli 1676. Tämän kesän erikoisnäyttely kertoo linnan varmasti kuuluisimmasta maalauksesta nimeltään Vertumnus.
Uudempaa "antiikkia" edustavat 1900-luvun kirjasintyypit, joista Markus Itkonen on tehnyt kirjan sekä näyttelyn Päivälehden museoon. Ammatillisesti kiinnostavinta oli juttu puristelasin, tuon proletariaatin kristallin, keräilystä. Myös museokontekstissa esineen materiaalin määrittely puristelasiksi on tehnyt siitä jollain tapaa B-luokan objektin, mutta onneksi niidenkin arvostus on nousemassa.
Varsinais-Suomi-pisteet lehdelle tulee käynnistä Yläneen kotiseutumseossa Pöytyällä (kuntaliitokset, nähkääs) tutustumassa sen perinnekasvimaahankkeeseen. Yläneellä kasvaa myös kuuluisa omenapuu Huvitus, joka on monen kotimaisen omenalajikkeen kantaäiti. Eikä unohdeta tässä yhteydessä että perinnepuutarhat ja -kasvit ovat olleet myös osa Kuralan kylämäen toimintaa.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
lauantai 28. kesäkuuta 2014
Turun linnan aikajana
Tänään vietetään Turun linnan kesän kohokohtaa, keskiaikapäivää, mutta muistutukseksi tässä että vierailijan kannattaa katsoa samalla perusnäyttelymme upouusin osa, Aikamoinen aikajana, joka kertoo tiivistetysti Turun linnan vaiheet leirikastellista matkailunähtävyydeksi. Näyttelyn valmistuminen lykkääntyi peräti pitkään, mutta arkkitehti Seppo Korkeilan vitriiniratkaisut ovat kyllä näkemisen arvoiset, tässä esimakua.
Tilaan on esteetön pääsy, ja siinä ovat myös laukkujen säilytyslokerot sekä sohvaryhmä pientä huilitaukoa varten, sopivasti pää- ja esilinnan yhtymäkohdassa.
Tilaan on esteetön pääsy, ja siinä ovat myös laukkujen säilytyslokerot sekä sohvaryhmä pientä huilitaukoa varten, sopivasti pää- ja esilinnan yhtymäkohdassa.
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Turku 1491
Kuvia Turun keskiaikaisten markkinoiden toiselta päivältä.
Erityishuomiota tällä kertaa Turun Maalarikillalle.
Eläimelliseksi loppukevennykseksi markkinoiden musta lammas. Markkinat jatkuvat vielä koko viikonlopun.
.
Erityishuomiota tällä kertaa Turun Maalarikillalle.
Eläimelliseksi loppukevennykseksi markkinoiden musta lammas. Markkinat jatkuvat vielä koko viikonlopun.
.
torstai 26. kesäkuuta 2014
Fatimidien Egyptin taide
Fatimidit olivat shiialainen dynastia joka nousi valtaan Tunisiassa 900-luvun alussa ja siirtyi sieltä Egyptiin myöhemmin samalla vuosisadalla. Tavoitteena oli kuitenkin saavuttaa valta kaikissa islamilaisissa maissa, ja dynastian hallitsijat nimittivätkin itseään kalifeiksi uhmaten näin Bagdadin sunnalaisen abbasidikalifin asemaa.
Syyriaa kauemmas ei fatimidien valta kuitenkaan ulottunut ja sieltäkin he joutuivat väistymään rannikon jouduttua ristiretkeläisten valtaan 1000-luvun lopulta lähtien. Lopullisesti dynastian pani viralta Saladin vuonna 1171. Fatimidien valta keskittyi siis Egyptiin ja varsinkin Kairoon, jonka he nostivat asemaan jonka se on arabimaailmassa säilyttänyt ja joka sai heiltä nimensäkin, al-Qahira eli "Voittoisa".
Fatimiditaidetta käsittelevän Jonathan Bloomin kirjan Arts of the City Victorious otsikko viittaa siten hyvästä hyvästä syystä nimenomaan Kairoon. Siellä ovat aikakaudelta säilyneet moskeijat ja siellä oli kalifien legendaarinen palatsi, jonka aarteet hajosivat maailman tuuliin kolmessa osassa. Toisin kuin tähän asti luulin, vuoden 1068 ryöstö tyhjensi vain palatsin uloimmat osat. Vuonna 1154 pakoon lähtenyt suurvisiiri vei mukanaan sen minkä sai, mutta kaikki joutui ristiretkeläisten käsiin näiden ryöstettyä Syyriaan pyrkineen karavaanin. Vielä Saladinin noustessa valtaan oli jäljellä paljon mitä uusi hallinto huutokauppasi vielä pitkään.
Bloomin kirjan luvut käsittelevät vuorotellen arkkitehtuuria ja taidekäsityötä, ja kiinnostavampi on tuo jälkimmäinen, varsinkin "vuorikristalli-" eli kvartsiesineet, joista aiemmin olikin jo puhe. Niitä, ja toki muitakin arvoesineitä, päätyi ristiretkeläisten ja heitä seuranneiden kauppiaiden käsin ja sitä myöten Euroopan kirkkojen ja ruhtinaiden aarrekamioihin. Yksi niistä on kirjan kannessa ja kuuluu Venetsian San Marcon katedraalin kokoelmiin. Ilmeisesti kvartsin työstämisen taito (kuten muitakin käsityön taitoja) tuli shiialaisten käsityöläisten mukana Basran seudulta, josta nämä muuttivat uskonveljiensä hallitsemaan Egyptiin.
Tutkijoilla on tapana rakastua tutkimuskohteeseensa ja lukea sille merkityksiä yli todistusaineiston. Bloom pystyy tämän välttämään ja itse asiassa hän on varsin kriittinen fatimiditaiteen vaikutuksen suhteen, vaikkapa Sisilian normannivaltakunna osalta, jonka taiteeseen Maghrebilla ja varsinkin Andalusialla lienee ollut tärkeämpi rooli.
Voisinpa sanoa että tämä on yksi parhaita kirjoja joita islamilaisesta taiteesta joita olen lukenut (totta puhuen ne ovat olleet enimmäkseen yleisesityksiä). Sivulla 193 Bloom äityy kuitenkin pöyristyttävän revisionistiseksi. Muhammad al-Idrisi ei kuulemma ollut maantieteilijä ensinkään eikä tiennyt kartografiasta mitään! Sisilian normannikuninkaan Roger II:n hoviin hänet oli kutsuttu vain korkean syntyperänsä vuoksi, koska Roger kaavaili käyttää häntä nukkehallitsijana Pohjois-Afrikkaan suuntautuvissa valloituksissaan. Lähteenä näyttää olleen Bloomin oma artikkeli eräässä toisessa julkaisussa joten hämäräksi jää mihin väite lopulta perustuu. Syynä tähän mielenkuohuun on tietysti se, että al-Idrisin maailmankartan Tabula Rogerianan väitetään olevan ensimmäinen jossa Suomen alue esiintyy.
Syyriaa kauemmas ei fatimidien valta kuitenkaan ulottunut ja sieltäkin he joutuivat väistymään rannikon jouduttua ristiretkeläisten valtaan 1000-luvun lopulta lähtien. Lopullisesti dynastian pani viralta Saladin vuonna 1171. Fatimidien valta keskittyi siis Egyptiin ja varsinkin Kairoon, jonka he nostivat asemaan jonka se on arabimaailmassa säilyttänyt ja joka sai heiltä nimensäkin, al-Qahira eli "Voittoisa".
Fatimiditaidetta käsittelevän Jonathan Bloomin kirjan Arts of the City Victorious otsikko viittaa siten hyvästä hyvästä syystä nimenomaan Kairoon. Siellä ovat aikakaudelta säilyneet moskeijat ja siellä oli kalifien legendaarinen palatsi, jonka aarteet hajosivat maailman tuuliin kolmessa osassa. Toisin kuin tähän asti luulin, vuoden 1068 ryöstö tyhjensi vain palatsin uloimmat osat. Vuonna 1154 pakoon lähtenyt suurvisiiri vei mukanaan sen minkä sai, mutta kaikki joutui ristiretkeläisten käsiin näiden ryöstettyä Syyriaan pyrkineen karavaanin. Vielä Saladinin noustessa valtaan oli jäljellä paljon mitä uusi hallinto huutokauppasi vielä pitkään.
Bloomin kirjan luvut käsittelevät vuorotellen arkkitehtuuria ja taidekäsityötä, ja kiinnostavampi on tuo jälkimmäinen, varsinkin "vuorikristalli-" eli kvartsiesineet, joista aiemmin olikin jo puhe. Niitä, ja toki muitakin arvoesineitä, päätyi ristiretkeläisten ja heitä seuranneiden kauppiaiden käsin ja sitä myöten Euroopan kirkkojen ja ruhtinaiden aarrekamioihin. Yksi niistä on kirjan kannessa ja kuuluu Venetsian San Marcon katedraalin kokoelmiin. Ilmeisesti kvartsin työstämisen taito (kuten muitakin käsityön taitoja) tuli shiialaisten käsityöläisten mukana Basran seudulta, josta nämä muuttivat uskonveljiensä hallitsemaan Egyptiin.
Tutkijoilla on tapana rakastua tutkimuskohteeseensa ja lukea sille merkityksiä yli todistusaineiston. Bloom pystyy tämän välttämään ja itse asiassa hän on varsin kriittinen fatimiditaiteen vaikutuksen suhteen, vaikkapa Sisilian normannivaltakunna osalta, jonka taiteeseen Maghrebilla ja varsinkin Andalusialla lienee ollut tärkeämpi rooli.
Voisinpa sanoa että tämä on yksi parhaita kirjoja joita islamilaisesta taiteesta joita olen lukenut (totta puhuen ne ovat olleet enimmäkseen yleisesityksiä). Sivulla 193 Bloom äityy kuitenkin pöyristyttävän revisionistiseksi. Muhammad al-Idrisi ei kuulemma ollut maantieteilijä ensinkään eikä tiennyt kartografiasta mitään! Sisilian normannikuninkaan Roger II:n hoviin hänet oli kutsuttu vain korkean syntyperänsä vuoksi, koska Roger kaavaili käyttää häntä nukkehallitsijana Pohjois-Afrikkaan suuntautuvissa valloituksissaan. Lähteenä näyttää olleen Bloomin oma artikkeli eräässä toisessa julkaisussa joten hämäräksi jää mihin väite lopulta perustuu. Syynä tähän mielenkuohuun on tietysti se, että al-Idrisin maailmankartan Tabula Rogerianan väitetään olevan ensimmäinen jossa Suomen alue esiintyy.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Puolan armeijan Renault FT-17
Ranskalainen FT-17 oli yksi ensimmäisen maailmansodan tärkeimpiä panssarivaunumalleja. Sodan jälkeen sitä myytiin myös muualle maailmaan, ja esim. itsenäisen Suomen ensimmäinen panssarivaunumalli oli juuri Rellu. Myös puolalaiset hankkivat sitä runsain määrin, enimmillään heillä oli niitä lähemmäs parisataa kappaletta. Vaunut osallistuivat Puolan-Venäjän sotaan 1920, mutta toisen maailmansodan tullessa ne olivat jo auttamattoman vanhentuneita. Yksi on esillä Varsovan sotamuseon edustalla.
Vaunuissa käytettin tunnuksina ranskalaista pelikorttijärjestelmää. Nimenä on sotaisasti Mars.
Lisää netissä:
Puolan armeijan käytössä olleille Relluille omistettu sivusto.
Olen blogannut Rellusta ja muistakin ranskalaisvaunuista kertovasta kirjasta täällä.
Vaunuissa käytettin tunnuksina ranskalaista pelikorttijärjestelmää. Nimenä on sotaisasti Mars.
Lisää netissä:
Puolan armeijan käytössä olleille Relluille omistettu sivusto.
Olen blogannut Rellusta ja muistakin ranskalaisvaunuista kertovasta kirjasta täällä.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Turku-Naantali-Turku
Kolean juhannuksen kunniaksi matkailumainos kotikulmilta. S/S Ukkopekka liikennöi kahdesti päivässä Aurajoen rannasta Naantaliin, me lähdimme eilen ensimmäisellä vuorolla klo 10.
Vuonna 1938 valmistunut alus palveli toisessa maailmansodassakin ja on tätä nykyä ainoa rannikkomme meriliikenteessä oleva höyryalus (Saimaalla on toki sisävesihöyryjä). Tässä kuva alemmalta kannelta.
Suomen kesä on lyhyt mutta kylmä, joten kannella sinnitteleville olisi ollut tarjolla lämmintä vaatetusta.
Laivalla voi syödä aterian ja nauttia alkoholijuomia. Jälkimmäisiä mainostettiin jopa toiletissa.
Hyytävä keli ei juuri houkutellut kannelle reitin näkymiä kuvaamaan, mutta aluksen kaima, Ukko-Pekan silta piti käydä kuvaamassa. Historiaa tuntemattomille tiedoksi että kumpikin on saanut nimensä Suomen tasavallan kolmannen presidentin Pehr Evind Svinhufvudin mukaan (hänestä sai lempinimensä myös sotilaskivääri m/39).
Laiva käy kääntymässä Naantalin kaupunginrannassa, ja Naantalistahan voi sanoa vain että se on turkulaisten ja koko Suomenkin kesäkaupunki, ja epäilemättä monille lapsiperheille tuttu Muumimaailmastaan.
Takaisin höyryttiin toiset kaksi tuntia eli meno-paluu kestää kaikkiaan neljä tuntia. Me olimme varanneet buffetlounaan paluuvuorolle eli matka sujui rattoisasti aterioiden.
Sää ei siis suosinut ja matka sujui suurimmalta osin sisätiloissa, mukava reissu siitä huolimatta.
Vuonna 1938 valmistunut alus palveli toisessa maailmansodassakin ja on tätä nykyä ainoa rannikkomme meriliikenteessä oleva höyryalus (Saimaalla on toki sisävesihöyryjä). Tässä kuva alemmalta kannelta.
Suomen kesä on lyhyt mutta kylmä, joten kannella sinnitteleville olisi ollut tarjolla lämmintä vaatetusta.
Laivalla voi syödä aterian ja nauttia alkoholijuomia. Jälkimmäisiä mainostettiin jopa toiletissa.
Hyytävä keli ei juuri houkutellut kannelle reitin näkymiä kuvaamaan, mutta aluksen kaima, Ukko-Pekan silta piti käydä kuvaamassa. Historiaa tuntemattomille tiedoksi että kumpikin on saanut nimensä Suomen tasavallan kolmannen presidentin Pehr Evind Svinhufvudin mukaan (hänestä sai lempinimensä myös sotilaskivääri m/39).
Laiva käy kääntymässä Naantalin kaupunginrannassa, ja Naantalistahan voi sanoa vain että se on turkulaisten ja koko Suomenkin kesäkaupunki, ja epäilemättä monille lapsiperheille tuttu Muumimaailmastaan.
Takaisin höyryttiin toiset kaksi tuntia eli meno-paluu kestää kaikkiaan neljä tuntia. Me olimme varanneet buffetlounaan paluuvuorolle eli matka sujui rattoisasti aterioiden.
Sää ei siis suosinut ja matka sujui suurimmalta osin sisätiloissa, mukava reissu siitä huolimatta.
perjantai 20. kesäkuuta 2014
Saint-Vincent
Kone laskeutui kuitenkin tasangolle, Milanon Malpensan kentälle. Bussi jatkoi länteen halki Lombardian. Riisi kasvoi, mutta Anna Magnania paljaine säärineen ei näkynyt.
Illan tullen noustiin vuorille, ylös Dora Baltea -joen vartta Aostan laaksoon, jolla on Italiassa autonomisen alueen status.
Ensimmäisen yön hotelli oli Saint-Vincentissä, aamulla sen ikkunasta avautui lähipäivinä tutuksi tuleva vuorinen näkymä.
Aamiaisen jälkeen oli aika kiertää tätä pikkukaupunkia, jonka suurin nähtävyys olivat, rehellinen ollakseni, sitä ympäröivät vuoret. Oli siellä kuitenkin hauskanen portti...
perin kierteisiksi leikattuja tuijia...
seinämaalaus keskiaikaisesta soturista...
ja tietysti jokaisen italialaiskaupungista ja -kylästä löytyvä muistomerkki ensimmäisen ja toisen maailmansodan kaatuneille.
Kirkon, ja muidenkin rakennusten, katteena oli paikallista liuskekiveä mikä rakennushistoriallisista detaljeista kiinnostuneile kirjattakoon.
Ja ne vuoret... tosiasia on että ne eivät koskaan näytä kuvissa niin hienoilta kuin paikan päällä. Mutta siellä ne ovat todella awesome kuten nykyään tavataan sanoa.
.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Kannaksen taistelut pelilaudalla
Karjalan kannaksen suurhyökkäyksen alkamisesta tultua kuluneeksi 70 vuotta on paikallaan esitellä taistelua kuvaava strategiapeli 3 vuoden takaa: Karelia '44. Peli on osa SCS-sarjaa ja sen perussäännöt ovat suht simppelit, sen lisäksi on muutama sivu pelikohtaisia sääntöjä skenarioineen.
Sinänsä peruskauraa, mutta miten on mallinnettu se, että suomalaiset ylipäätään pystyivat lopulta pysäyttämään hyökkäyksen, voimasuhteiden valossa se vaikuttaisi mahdottomalta? Neukkuja on kampitettu pienillä kankeuksilla (inflexibility), mutta suurempi merkitys on pelivuorojen epäsymmetrialla: suomalaiset saavat tehdä reaktioliikevuoron kesken neukkujen vuoron, ja siinä missä puna-armeija ampuu tykeillään vain kerran, voi ketterämpi suomalaistykistö jysäyttää kolmasti (reaktiovuorolla sekä omalla liike- ja eksploitaatiovuorolla).
Vielä kovemmin on puna-armeijaa kuitenkin rokotettu pelin kestoa koskevassa säännössä. Alussa neukuilla on vain kolme ns. pomopistettä (boss points), ja joka kierroksen alussa on 50 % mahdollisuus menettää niistä yksi nopanheitolla. Lisää pisteitä voi saada valtaamalla suomalaisten puolustuslinjoja tai vetämällä pois omia joukkoja, mutta yhtä kaikki peli voi siis huonolla tuurilla katketa jo kahden vuoron jälkeen, puna-armeijan päästyä hädin tuskin pääaseman läpi Valkeasaaressa.
Kuvia pelin kulusta myöhemmin.
Sinänsä peruskauraa, mutta miten on mallinnettu se, että suomalaiset ylipäätään pystyivat lopulta pysäyttämään hyökkäyksen, voimasuhteiden valossa se vaikuttaisi mahdottomalta? Neukkuja on kampitettu pienillä kankeuksilla (inflexibility), mutta suurempi merkitys on pelivuorojen epäsymmetrialla: suomalaiset saavat tehdä reaktioliikevuoron kesken neukkujen vuoron, ja siinä missä puna-armeija ampuu tykeillään vain kerran, voi ketterämpi suomalaistykistö jysäyttää kolmasti (reaktiovuorolla sekä omalla liike- ja eksploitaatiovuorolla).
Vielä kovemmin on puna-armeijaa kuitenkin rokotettu pelin kestoa koskevassa säännössä. Alussa neukuilla on vain kolme ns. pomopistettä (boss points), ja joka kierroksen alussa on 50 % mahdollisuus menettää niistä yksi nopanheitolla. Lisää pisteitä voi saada valtaamalla suomalaisten puolustuslinjoja tai vetämällä pois omia joukkoja, mutta yhtä kaikki peli voi siis huonolla tuurilla katketa jo kahden vuoron jälkeen, puna-armeijan päästyä hädin tuskin pääaseman läpi Valkeasaaressa.
Kuvia pelin kulusta myöhemmin.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Puolalaiset Normandiassa
D-päivästä tulee tänään kuluneeksi 70 vuotta. Puolalainen 1. panssaridivisioona ei kahlannut maihin ensimmäisten joukossa, mutta osallistui myöhemmin Normandian raskaisiin taisteluihin mm. sulkemalla Falaisen mottia. Osaston asepuvut olivat brittiläisiä ja tankit amerikkalaisia. Varsovan sotamuseon pihalla on viimeksi mainittuja edustamassa viimeisen päälle kunnostettu M4 Sherman.
M4 ei enää 1944 edustanut taisteluvaunuteknologian terävintä kärkeä. Panssaroinnin puutteita paikattiin lisälevyin.
Keula on varustettu tavanomaisin joukko-osastosta kertovin brittimerkinnöin...
mutta puolalaisdivisioonan oma tunnus perustuu, mihinpä muuhunkaan kuin siivekkäiden husaarien varustuksiin.
Shermaneja on aiemmin kuvattu Parolassa ja Lontoossa.
Telatykki Sexton oli kanadalaista tuotantoa, ja varustettu maineikkaalla 25-naulan kenttätykillä.
Myös se oli varustettu puolalaisdivisioonan tunnuksella.
Kaikkiin länsiliittoutuneiden taisteluajoneuvoihin oli tuolloin maalattu amerikkalaisten valkoinen tähti "oman tulen" välttämiseksi.
M4 ei enää 1944 edustanut taisteluvaunuteknologian terävintä kärkeä. Panssaroinnin puutteita paikattiin lisälevyin.
Keula on varustettu tavanomaisin joukko-osastosta kertovin brittimerkinnöin...
mutta puolalaisdivisioonan oma tunnus perustuu, mihinpä muuhunkaan kuin siivekkäiden husaarien varustuksiin.
Shermaneja on aiemmin kuvattu Parolassa ja Lontoossa.
Telatykki Sexton oli kanadalaista tuotantoa, ja varustettu maineikkaalla 25-naulan kenttätykillä.
Myös se oli varustettu puolalaisdivisioonan tunnuksella.
Kaikkiin länsiliittoutuneiden taisteluajoneuvoihin oli tuolloin maalattu amerikkalaisten valkoinen tähti "oman tulen" välttämiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)