perjantai 28. helmikuuta 2014

Tallinnan tuomiokirkko

Ensimmäisen Tallinnan viikon päätteeksi Toompealla seisova Tallinnan tuomiokirkko (toomkirik), varsinaiselta nimeltään Pyhän Neitsyt Marian Pääkirkko Tallinnassa.


Saarnatuoli ja alttari ovat muiden puurakenteiden tavoin vuoden 1684 palon jälkeiseltä ajalta.



Kirkkosalin erityinen nähtävyys ovat lukuisat aatelisvaakunat, hautajaisten yhteydessä sinne ripustetut.




Joillekin mahtihenkilöille on omat hautamuistomerkit, kuten nämä Otto Reinhold von Tauben ja Fabian von Fersenin, molemmat Johann Gustav Stockenbergin suunnittelemia 1600-luvun lopulta.


Giacomo Quarenghin suunnittelema Samuel Greighin monumentti on 1700-luvun jälkipuolen uusklassismia...


ja Johan Gottfried Exnerin piirtämä Adam Johann von Krusensternin muistomerkki jo 1800-luvun uusgotiikkaa.


Suomalaisten kannalta kaikkein kuuluisinta muistomerkkiä ei tämän lähemmäs päässyt. Pääalttarin oikealla puolen on Pontus de la Gardien ja vaimonsa, Juhana-herttuan tyttären Sofia Gyllenhielmin hauta. Sofian äiti oli Juhanan jalkavaimo Kaarina Hannuntytär.


Paikalliset aatelissuvut ovat osoittaneet asemaansa myös rakennuttamalla kirkkoon omia aitioitaan, tässä Patkulien...


ja heistä oikealle Manteuffelien perheaitio.


Ja onhan kirkossa kaikenlaista muutakin näkemisen arvoista, kuten tämä takaseinän illuusiomaalaus...


tai sen lähellä oleva Toompean teurastajien killan hautakivi: Tallinnan kolme leijonaa - ja teurastajien työn kohde, härkä.


Rohkeimmat kiipesivät torniin kapeita portaita.


Hienot näkymät olivat palkinto kapuamisesta.




Alimmassa kuvassa Toompean toinen kirkko, ortodoksinen Aleksanteri Nevskin katedraali.

torstai 27. helmikuuta 2014

Neitsyttorni

Näkymä Tallinnan kaupunginmuuriin kuuluvaan Neitsyttorniin (Neitsitorn) viereisestä Kiek in de Kökistä.


Näkymä vastakkaisesta suunnasta kertoo Neitsyttornin olevan sisäpuoleltaan lasiseinäinen.


Sisäänkäynnin otsikon mukaan paikka on museokahvila, tai sitten museo-kahvila-yhdistelmä.


Sisäänpääsymaksu oli talvisaikaan 2 € aikuiselta ja 1 € lapselta, perhelipulla vielä vähemmän. Pääsymaksulla saa 15 % alennuksen kahvilasta, johon siis ei pääse maksamatta pääsymaksua!

Museota paikassa on vain nimeksi, enimpänä ehkä kellarikerroksen vanhojen pullojen kokoelma.


Muutoin paikka on trendikkäästi (?) sisustettu kahvila, kaikkiaan kolmessa kerroksessa.



Leikkitilaa lapsille.


Rekvisiitan lisäksi esillä oli jokunen aitokin esine, ainakin jos Tallinnan kaupunginmuseon esinenumeroon on uskominen.


Parasta paikassa on näkymä vanhankaupungin kattojen yli. Alhaalla on ns. Tanskan kuninkaan piha talvisessa asussaan.


Kun hinnatkin olivat aika korkeat, luulen että tämä paikka tuli yhdellä kertaa nähtyä.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kiek in de Kök

Paksusta Margareetasta katsoen Tallinnan toisessa päässä sijaitsevan vastaavankaltaisen myöhäiskeskiaikaisen tykkitornin Kiek in de Kökin näyttely oli uusittu sitten viime näkemän.


Sisääntulokerroksessa oli parin tykin lisäksi valokuvanäyttely periodipukuisista kaunottarista Viron eri kartanoissa.


Aivan alimmassa kellarikerroksessa oli 3D-kuvia Viron vapaussodan muistomerkeistä 1930-luvulla.


Alhaalta takaisin ylös portaita ja saliin, jossa Tallinnan kaupunginmuurin torneja pääsi nostelemaan ja lukemaan pohjasta niden nimiä. Paikoillaan ne pysyivät magneetin avulla.


Seuraavassa kerroksessa oli vanhasta näyttelystä tuttu renessanssiajan pronssitykin kopio.


Ruttotohtori ja potilaat jotka eivät enää hoitoa kaivanneet.


Samassa paikassa sai kokeilla sotilaiden päähineitä viidestä Tallinnaa ja Viroa keskiajan jälkeen koskettaneesta sodasta, ja nehän ovat Liivinmaan sota, suuri Pohjan sota, Krimin sota, Viron vapaussota ja toinen maailmansota.


Näyttelyn esineistönä ovat entiseen tapaan aseet, kidutusvälineet ja merkillisten sotavempainten ennallistukset, tässä näytteitä kaikista kolmesta.




Vielä ylempänä on käsiaseita, ja muutakin militariaa, kahdessa kerroksessa.



Aivan ylinnä on kahvio, sisustuksenaan panoraamakuvia...


ja katosta roikkuva valtaisa pallo, joka mitä ilmeisimmin palveli kellon virkaa.


Myös linnoituskäytäviin pääsisi opastetulle kierrokselle, mutta sellaisen jätimme seuraavaan kertaan.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Paksu Margareeta

Merellinen meininki jatkui Tallinnan vanhankaupungin pohjoispäässä sijaitsevassa Paksun Margareetan tykkitornissa, joka on osa Viron merimuseota (yhteislippu Lentosataman kanssa).


Jos Lentosatama onkin uusinta uutta, on Paksun Margareetan näyttely wanhan hyvän ajan museo. Tekstitkin ovat vain viroksi ja venäjäksi, englanninkielisä lappusia on siellä täällä, mutta jokaisesta kerroksesta löytyy lyhyt yhteenveto mm. suomeksi.

Merikoulun opetuskäytössä ollut tavallista isompi laivamalli.


Sotalaivan tykkiasema 1700-luvulla.


Meripelastushousut 1800-luvulta.


Merimiesten puhdetöitä ja matkamuistoja.


Kalastusvälineistöä.


Kuriositeettina valaan selkänikama.


Sukelluspuvut ovat merimuseoiden vakiotavaraa. Tallinnassa on niin erikoisempi kokometallinen...


kuin tavallisempikin malli.


Ja olihan sitä interaktiivisuuttakin, solmujen solmimista mallin mukaan.


Täysin uutta oli tilapäisnäyttely Jäinen haaste, joka esitteli Paul Nicklenin kuvia arktisesta luonnosta, ja virolaisen Timo Palon naparetkivarusteita.





Alimman kuvan revolverin kerrottiin olevan jääkarhujen varalta. Ne ovat naparetkeilijän pahin uhka, kuoliaaksi jäätymisen ohella.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...