Tien alta pääse japanilaiseen vesipuutarhaan, jonka Monet rakensi 1890-luvulla patoamalla Seinen pienen sivupuron. Lampeen hän istutti lumpeita, joita kuvasi monissa maalauksissaan.
Lammen yli johtava kuuluisa vihreä silta on koko ajan tupaten täynnä matkailijoita. Alkuperäinen silta rapistui ja lahosi pois 50-vuotisen rappion aikana ja on siis restauroinnin yhteydessä rakennettu. Siltoja on puutarhassa toki muitakin, kaikki kyllä vihreitä.
Sillan yllä on ristikko, jossa kiemurtelee sinisateena (Wisteria) tunnettu köynnöskasvi. Ei käynyt ilmi japanin- vaiko kiinasinisadetta, joskin edellämainittu voi olla varsin vahvoilla.
Ei ole vesikään entisellään, nykyään se pumpataan kaivosta, syynä alkuperäisen puron saastuminen jossain vaiheessa.
Puron varressa on myös komea bambupöheikkö.
Lumpeiden ja bambujen lisäksi puutarhassa riittää monenlaista kukkaloistoa.
Kieltämättä tämä oli kahdesta puutarhasta mielenkiintoisempi, ja tunnetumpi se on myös Monet'n maalauksista. Hän tutki intohimoisesti valoa ja värejä koko ikänsä ja maalasi samaa näkymää rakkaista lumpeistaan eri vuorokauden aikoina tavoittaakseen niiden kaikki sävyt.
Sittemmin Monet'n maalaukset ovat nousseet hinnoiltaan jopa kymmeniin miljooniin euroihin, ja suosittu on myös hänen kotinsa puutarhoineen, kävijöitä riittää puoli miljoonaa seitsemän kuukauden aukioloaikana.
torstai 30. heinäkuuta 2015
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Giverny (2)
Heti Monet'n talon edessä avautuu toinen kahdesta puutarhasta, niistä vanhempi ja tyypiltään klassinen muotopuutarha. Puutarha oli kirjailijan silmäterä ja sen hoidossa apuna useampikin puutarhuri. Kirjeissään matkoiltaankin hän saattoi kysellä joko se-ja-se kasvi kukkii.
Monet'n ajoilta on jäljellä vain pari vanhaa puuta aivan talon edessä.
Omassa aitauksessaan tepastelee kanoja sekä kukko.
Monet'n kuoleman jälkeen puutarha ehti olla tärviöllä puolen vuosisataa. Avuksi tulivat amerikkalaiset joiden lahjoitusten turvin Fondation Claude Monet on ylläpitänyt täysin restauroitua puutarhaa vuodesta 1980. Puutarha on auki yleisölle huhtikuun alusta lokakuun loppuun, ja tarkan istutussuunnitelman mukaan siellä on aina kukkivia kasveja. Puutarhan sulkeuduttua kaikki ylösnostettavissa oleva kasvusto viedään kasvihuoneisiin ja palautetaan taas keväällä.
Puutarhan kaakkoiskulmasta laskeudutaan käytävään...
...joka vie tien alta puutarhan kuuluisimpaan osaan, japanilaiseen vesipuutarhaan.
Monet'n ajoilta on jäljellä vain pari vanhaa puuta aivan talon edessä.
Omassa aitauksessaan tepastelee kanoja sekä kukko.
Monet'n kuoleman jälkeen puutarha ehti olla tärviöllä puolen vuosisataa. Avuksi tulivat amerikkalaiset joiden lahjoitusten turvin Fondation Claude Monet on ylläpitänyt täysin restauroitua puutarhaa vuodesta 1980. Puutarha on auki yleisölle huhtikuun alusta lokakuun loppuun, ja tarkan istutussuunnitelman mukaan siellä on aina kukkivia kasveja. Puutarhan sulkeuduttua kaikki ylösnostettavissa oleva kasvusto viedään kasvihuoneisiin ja palautetaan taas keväällä.
Puutarhan kaakkoiskulmasta laskeudutaan käytävään...
...joka vie tien alta puutarhan kuuluisimpaan osaan, japanilaiseen vesipuutarhaan.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Giverny (1)
Normandian matka alkoi (jos saapumista CDG:n kentälle Pariisissa ei lasketa) Seinen laaksossa sijaitsevasta Givernyn kylästä. Ranskalainen impressionistitaiteilija Claude Monet hankki sieltä vuonna 1883 (ensin vuokralle ja myöhemmin omaksi) talon, jossa asui ja maalasi kuolemaansa 1929 saakka. Rakennuksen puuosien vihreä väri tunnetaan taiteilijan mukaan nimellä vert Monet.
Miten alkuperäistä huoneiden sisustus on, en osaa sanoa. Sen tiedän että ainoatakaaan aitoa Monet'n maalausta ei esillä ole, ne ovat sinne aivan liian arvokkaita. Taiteilijaa paljon innoittaneita japanilaisia puupiirroksia sen sijaan oli runsaasti.
Taiteen lisäksi Monet'a kiehtoi Japanissa myös bambu. Se oli inspiroinut useiden huonekalujen koristelua.
Ruokasali oli voimakkaan keltainen...
ja keittiössä kiilsi kupari ja hohtivat kaakelit.
Ikkunoista avautui näkymä kuluisaan puutarhaan, mutta siitä lisää myöhemmin.
.
Miten alkuperäistä huoneiden sisustus on, en osaa sanoa. Sen tiedän että ainoatakaaan aitoa Monet'n maalausta ei esillä ole, ne ovat sinne aivan liian arvokkaita. Taiteilijaa paljon innoittaneita japanilaisia puupiirroksia sen sijaan oli runsaasti.
Taiteen lisäksi Monet'a kiehtoi Japanissa myös bambu. Se oli inspiroinut useiden huonekalujen koristelua.
Ruokasali oli voimakkaan keltainen...
ja keittiössä kiilsi kupari ja hohtivat kaakelit.
Ikkunoista avautui näkymä kuluisaan puutarhaan, mutta siitä lisää myöhemmin.
.
lauantai 25. heinäkuuta 2015
Unelmien museo?
Lama painaa eikä kesää tunnu kuuluvan, mutta aina voi unelmoida paremmasta museoelämyksestä. Turun museokeskus järjestää kesän aikana Unelmien museo -instagramkampanjan, jossa voi kuvin esittää sekä uusia ideoita muualta maailmasta että jo toimivia ratkaisuja itse Turusta. Ideat voivat liittyä myös muuhun kultuuriin ja kaupunkitilaan. Osallistua voi vielä 21.8. saakka. Lopullisena tavoitteena on uusi historian museo, milloin se sitten toteutuukaan.
Alla turkulaisten unelmia.
Alla turkulaisten unelmia.
torstai 9. heinäkuuta 2015
Korteniemen perinnetila
Kolmas ja viimeinen kohde oli sekin Tammelassa, ja nimeltään Korteniemen perinnetila. Paikka on Metsähallituksen omistuksessa ja entinen metsänvartijan torppa. Kun meidän Kuralan kylämäessämme eletään 1950-lukua, eletään Korteniemessä 1910-lukua, Suomen itsenäistymisen vuosia. Aikoinaan taloon vedetyt sähkö ja vesijohdot on purettu, ja maataloutta harjoitetaan kuten sitä 1900-luvun alussa harjoitettiin.
Päärakennus ja sen sisäpuolta.
Tuvassa juotiin pannukahvit, syötiin raparperipiirakkaa ja tarinoitiin perinteisten taitojen säilyttämisestä elävinä. Itselleni tämä kaikki oli todella silmiä avaava kokemus kun ymmärsin miten laaja alakulttuuri käytännön kulttuuriperinnön säilyttäjät ovat, yhtenä heistä meidät vastaan ottanut tilan emäntä.
Pihapiiriä. Lähempänä rantaa suuri savusauna, jota voi vuokrata käyttöönsä.
Eläimiä löytyy täältä...
ja ne edustavat tietysti suomalaisia maatiaisrotuja.
Kuvia muualta tilan alueelta.
Kuten aluemuseotutkijamme tuolloin totesi, paikassa oltiin todella kulttuuriperintötyön ytimessä. Kuka vain on tervetullut opettelemaan viljan korjaamista, heinänniittoa tai punamullan keittoa, taitoja jotka pysyvät yllä vain tekemällä.
Päärakennus ja sen sisäpuolta.
Tuvassa juotiin pannukahvit, syötiin raparperipiirakkaa ja tarinoitiin perinteisten taitojen säilyttämisestä elävinä. Itselleni tämä kaikki oli todella silmiä avaava kokemus kun ymmärsin miten laaja alakulttuuri käytännön kulttuuriperinnön säilyttäjät ovat, yhtenä heistä meidät vastaan ottanut tilan emäntä.
Pihapiiriä. Lähempänä rantaa suuri savusauna, jota voi vuokrata käyttöönsä.
Eläimiä löytyy täältä...
ja ne edustavat tietysti suomalaisia maatiaisrotuja.
Kuvia muualta tilan alueelta.
Kuten aluemuseotutkijamme tuolloin totesi, paikassa oltiin todella kulttuuriperintötyön ytimessä. Kuka vain on tervetullut opettelemaan viljan korjaamista, heinänniittoa tai punamullan keittoa, taitoja jotka pysyvät yllä vain tekemällä.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Kaukolanharjun näkötorni
Forssasta jatkettiin Tammelaan, ja siellä Kaukolanharjun näkötornille.
Sisäänkäynnin takana oli pari poikaa myymässä lippuja.
Toisessa kerroksessa saattoi istahtaa vielä mukavasti...
...mutta suurin osa tornia kiivettiin aika koruttomia rappusia.
Ylhäällä oli tuulista, mutta myös hienot näkymät metsiin ja vesille.
Kansallisromanttis-taiteellis-isänmaallisen innoituksen valtaan joutui melkein väistämättä, eikä ihme, sillä niihin tunnelmiin harjulla on vaivuttu jo 1800-luvun puolivälistä alkaen, niin musiikin kuin maalaustaiteen saralla. Harjulla ovat maalanneet Magnus von Wright, Robert Wilhem Ekman ja Alberd Edelfelt (Kaukolanharju auringonlaskun aikaan). Tornin seinässä ollut teksti kertoi monien laulujen kaikuneen harjulla, ja vuonna 1907 Jooseppi Sajaniemi sai siellä innoituksen Lounais-Hämeen lauluun. Itse näkötorni on vuodelta 1926, ja sen suunnittelijaksi tiedetään forssalainen rakennusmestari A. Nurmi.
Sisäänkäynnin takana oli pari poikaa myymässä lippuja.
Toisessa kerroksessa saattoi istahtaa vielä mukavasti...
...mutta suurin osa tornia kiivettiin aika koruttomia rappusia.
Ylhäällä oli tuulista, mutta myös hienot näkymät metsiin ja vesille.
Kansallisromanttis-taiteellis-isänmaallisen innoituksen valtaan joutui melkein väistämättä, eikä ihme, sillä niihin tunnelmiin harjulla on vaivuttu jo 1800-luvun puolivälistä alkaen, niin musiikin kuin maalaustaiteen saralla. Harjulla ovat maalanneet Magnus von Wright, Robert Wilhem Ekman ja Alberd Edelfelt (Kaukolanharju auringonlaskun aikaan). Tornin seinässä ollut teksti kertoi monien laulujen kaikuneen harjulla, ja vuonna 1907 Jooseppi Sajaniemi sai siellä innoituksen Lounais-Hämeen lauluun. Itse näkötorni on vuodelta 1926, ja sen suunnittelijaksi tiedetään forssalainen rakennusmestari A. Nurmi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)