Viikko sitten käsiteltiin Varsovan kansannousun museota, joten käydään nyt sile omistetulla muistomerkillä, joka edustaa vankkaa näköisrealismia.
Kypärät, kuten enimmäkseen aseistuskin, oli saksalaismiehittäjiltä vallattua.
Päämonumentista erillään oleva ryhmä kuvaa Varsovan viemäriverkoston käyttöä kulkuväylänä kapinan aikana.
Ja nämä kuvannevat barrikadeja, joilla kaupungin kadut suljettiin ja joiden hallinnasta käytiin katkeria katutaisteluja 63 päivän ajan.
Erilaisia muistotauluja ja -merkkejä kansannousulle on eri puolilla Varsovaa suuret määrät, käsittääkseni kommunistivallan jälkeen pystytettyjä. Tämä muistomerkki paljastettiin kuitenkin jo kansantasavallan vimeisinä vuosina, kansannousun 45-vuotispäivänä 1. elokuuta 1989.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Museoammattilaiset maailmansodassa
The Monuments Men kertoo amerikkalaisten toisen maailmansodan aikana perustamasta asiantuntijoiden ryhmästä, viralliselta nimeltään Monuments, Fine Arts, and Archives program (MFAA), jonka tehtävä oli pelastaa ja palauttaa omistajilleen natsien ryöväämä kulttuuriomaisuus. Sen käsien kautta kulki huikeat 5 miljoonaa objekteja, jotka löydettiin kätkettyinä linnoihin ja kaivoksiin Saksan sisäosissa.
Kun osaston työ oli pikemminkin tyypillistä museoduunia esineiden/teosten luetteloimisineen ja pakkaamisineen, on tietysti ollut haaste tehdä siitä toimintaraina. Tuloksena on klassinen 1960-luvun tyylinen puolikomediallinen sotaseikkailu tyyliin "taidehistorioitsijoiden likainen tusina", jossa iäkkäänpuoleiset (kylläpä Bill Murray näyttääkin jo vanhalta!) taiteentuntijat kulkevat jenkkiarmeijan kintereillä ja joskus edessäkin Euroopan sodan viimeisinä kuukausina, miestappioitakin kärsien. Kohokohdiksi nousevat vaikuttavimmat löydöt kaivosten uumenissa, ja lopun kilpajuoksu venäläistä "sotasaalisprikaatia" vastaan.
Ei olisi uskonut, että monet paukutteluleffat nähneenä kokisin jonkinlaisen elokuvallisen Stendhalin syndrooman, mutta nin vain kävi että liikutuin Ghentin alttaritaulun pelastumisesta. Ja syykin on ilmeinen; se ja sen yksittäiset osat ovat tuttuja lukuisista myöhäiskeskiajan ja alkavan renessanssin taidetta kuvaavista kirjoista.
Monuments Men Foundationin kotisivut.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Messuhankintoja (3)
Kolmas ja viimeinen hankinta oli kirja, vuodelta 1927 ja osa Kotimaan kirjojen maakuntasarjaa, osa nimeltä Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa. Esipuhe kertoo kyseessä olevan koepainos, ja tarkoituksena esittää Suomea kirjailijainsa kuvaamana.
Komea kaarti kirjailijoita sisällysluettelossa onkin, ja alku todella tymäkkä kun Jalmari Finne kertoilee miten itse Jeesus kyntää härällä Aurajoen uoman alkulähteeltään mereen.
Olen lukenut vasta alkua ja melko kirkollisena teema on pysynyt. Ylettömän viisaat harmaapäiset Turun piispat katselevat syvissä mietteissään kristillistä kylvöään jne. Kaiketi tämä oli sitä, mitä vastaitsenäistyneen kansan lasten katsottiin tarvitsevan, olihan se tarkoitettu "kansakouluja sekä muita oppilaitoksia varten".
Siteerattavan väärtiä läppää kirjassa näytti olevan, palataan asiaan.
Komea kaarti kirjailijoita sisällysluettelossa onkin, ja alku todella tymäkkä kun Jalmari Finne kertoilee miten itse Jeesus kyntää härällä Aurajoen uoman alkulähteeltään mereen.
Olen lukenut vasta alkua ja melko kirkollisena teema on pysynyt. Ylettömän viisaat harmaapäiset Turun piispat katselevat syvissä mietteissään kristillistä kylvöään jne. Kaiketi tämä oli sitä, mitä vastaitsenäistyneen kansan lasten katsottiin tarvitsevan, olihan se tarkoitettu "kansakouluja sekä muita oppilaitoksia varten".
Siteerattavan väärtiä läppää kirjassa näytti olevan, palataan asiaan.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Messuhankintoja (2)
Toinen rahahankinta oli huomattavasti suurempi kolikko, läpimitaltaan 40 mm ja kunnoltaan hyvä. Kallis ei ollut sekään, sillä kyseessä oli kiinalaisen vuoden 1912 hopeadollarin väärennös, jossa komeilee vuosien 1911-12 vallankumouksessa keskeistä roolia esittänyt kenraali Li Yuanhong.
Huijatuksi en tullut, sillä myyjä kertoi rahan olevan väärennös, tai jos kauniimmin sanotaan, kopio. Noh, väärää rahaa on tehty varmaan yhtä kauan kuin oikeaakin, ja mielenkiintoinen historiallinen ilmiö tämäkin on.
Niin, ja se aito kolikko voi hyvinkin maksaa tuhannen euroa.
Niin, ja se aito kolikko voi hyvinkin maksaa tuhannen euroa.
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Messuhankintoja (1)
Paljon ei viime viikonlopun Taide- ja Antiikkimessuilla tullut hankintoa tehtyä, mutta jotain pientä kuitenkin. Vanhin niistä oli tämä ranskalainen, yhden solin eli soun arvoinen kuparikolikko vuodelta 1791, läpimiltaltaan 30 mm, mutta tässä skannattuna suurennoksena.
Profiili kuuluu Ludvig XVI:lle, jonka kuninkuus päättyi seuraavana vuonna, ja elämä giljotiinin terän alle sitä seuraavana. Ranska oli vallankumouksen alkuvuosina vielä monarkia, ja kuninkaan kuvan lisäksi takana on monarkian tunnus, kolme liljankukkaa, myös Turun vaakunasta tutut.
Harvinaisuuden jälkeen rahan keräilyarvon määrittelee kuluneisuus, ja kuten näkyy, tämä on kiertänyt maailmaa niin ettei se enää monta euroa maksanut. Halvallakin voi siis palan historaa itselleen ostaa, ja ehkä siinä on yksi numismatiikan viehätys. Raha on todellakin kulunut, mutta juuri se laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Kolikko lyötiin juuri ennen Ranskan vallankumouksen syöksymistä verisimpään vaiheeseensa, suureen terroriin. Kiersikö se jakobiinien ja girondistien kädessä, vaihtoiko omistajaa giljotiinin terän jyskeessä? Kulkiko se Napoleonin armeijan sotilaiden mukana ympäri Eurooppaa? Aivan hyvin, sillä kolikkotyypin kerrotaan olleen kierrossa 1850-luvulle asti.
Profiili kuuluu Ludvig XVI:lle, jonka kuninkuus päättyi seuraavana vuonna, ja elämä giljotiinin terän alle sitä seuraavana. Ranska oli vallankumouksen alkuvuosina vielä monarkia, ja kuninkaan kuvan lisäksi takana on monarkian tunnus, kolme liljankukkaa, myös Turun vaakunasta tutut.
Harvinaisuuden jälkeen rahan keräilyarvon määrittelee kuluneisuus, ja kuten näkyy, tämä on kiertänyt maailmaa niin ettei se enää monta euroa maksanut. Halvallakin voi siis palan historaa itselleen ostaa, ja ehkä siinä on yksi numismatiikan viehätys. Raha on todellakin kulunut, mutta juuri se laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Kolikko lyötiin juuri ennen Ranskan vallankumouksen syöksymistä verisimpään vaiheeseensa, suureen terroriin. Kiersikö se jakobiinien ja girondistien kädessä, vaihtoiko omistajaa giljotiinin terän jyskeessä? Kulkiko se Napoleonin armeijan sotilaiden mukana ympäri Eurooppaa? Aivan hyvin, sillä kolikkotyypin kerrotaan olleen kierrossa 1850-luvulle asti.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Varsovan kansannousun museo
Puna-armeijan lähestyessä Varsovaa kesällä 1944 puolalaiset nousivat saksalaismiehittäjiä vastaan saadakseen edes jonkinlaista sananvaltaa sodanjälkeisiin asioihinsa. Vastarinta kesti elokuun alusta lokakun alkuun, ja kukistettiin natsien toimesta julmasti. Raivostunut Hitler määräsi hävittämään koko Varsovan maan tasalle. Kommunistivallan aikana ei tätä "sotilaallisesti Saksaa ja poliittisesti Neuvostoliittoa vastaan" suunnattua kapinaa juuri muisteltu. Sille omistettu museo avautui vasta 2004, ja sijaitsee Varsovan keskustan länsiosassa.
Ala-aulassa on muuri johon on kirjattu kaikki kansannousun päivät, ja josta kuuluu sydämen sykintä.
Sodanedellistä Varsovaa ja sen jäänteitä.
Miehittäjien ukaaseja.
Vallattu bunkkeri lippuineen.
Lehtiä julkaistiin koko kapinan ajan.
Ja sotaa kun kuvataan, on esillä tietysti aseita, paljon.
Saksalainen kauko-ohjattava Goliat, joka oli tarkoitettu linnakkeiden, tai tässä tapauksessa, kaupunkirakenteiden tuhoamiseen.
Museossa katosta roikkuva brittitunnuksin varustettu B-24 Liberator pommikone muistuttaa länsiliittoutuneiden yrityksistä auttaa kapinallisia ilmasta käsin.
Brittiapua: PIAT-panssarintorjunta-ase...
ja Sten-konepistooleja.
Neuvostoliittoa ei hyvällä muisteltu, eipä ollut syytäkään.
Pihalla on vastarintaliikkeen kapinan aikana rakentama panssariauto nimeltään Kubus, tarkemmin sanoen kopio, alkuperäinen on sotamuseossa.
Muurissa on taistelussa kaatuneiden nimiä.
Merkillisintä kyllä, vaikka suurin osa näyttelyteksteistä oli myös englanniksi, en mielestäni huomannut että taistelun toista osapuolta saksalaisia olisi käsitelty ollenkaan, ei myöskään näiden tekemiä julmuuksia. Museo sijaitsee Wolan kaupunginosassa, jossa tapahtuivat kansannousun pahimmat joukkomurhat, lähinnä pahamaineisten Dirlewangerin ja Kaminskin prikaatien toimesta. Totta kyllä, muistomerkkejä uhreille on ympäri Varsovaa, aivan lähelläkin, em. syystä. Ehkä museon tavoite on näyttää puolalaiset nimenomaan toimijoina ja taistelijoina, ei uhreina.
PÄIVITYS 13.5.2018: Viisi vuotta myöhemmin työmatkalla, toisen kerran museossa käydessäni ja opastetulle kierrokselle osallistuessani tajusin että olihan siellä ne saksalaisetkin, nimenomaan Kaminskin...
ja Dirlewangerin prikaatit...
huomioitu, museon alimmassa kerroksessa, jossa oli myös ennallistus tiilisistä viemäreistä joissa vastarintataistelijat liikkuivat paikasta toiseen. Sokkeloisessa museossa en vain ollut sitä ensimmäisellä kerralla huomannut.
Ala-aulassa on muuri johon on kirjattu kaikki kansannousun päivät, ja josta kuuluu sydämen sykintä.
Sodanedellistä Varsovaa ja sen jäänteitä.
Miehittäjien ukaaseja.
Vallattu bunkkeri lippuineen.
Lehtiä julkaistiin koko kapinan ajan.
Ja sotaa kun kuvataan, on esillä tietysti aseita, paljon.
Saksalainen kauko-ohjattava Goliat, joka oli tarkoitettu linnakkeiden, tai tässä tapauksessa, kaupunkirakenteiden tuhoamiseen.
Museossa katosta roikkuva brittitunnuksin varustettu B-24 Liberator pommikone muistuttaa länsiliittoutuneiden yrityksistä auttaa kapinallisia ilmasta käsin.
Brittiapua: PIAT-panssarintorjunta-ase...
ja Sten-konepistooleja.
Neuvostoliittoa ei hyvällä muisteltu, eipä ollut syytäkään.
Pihalla on vastarintaliikkeen kapinan aikana rakentama panssariauto nimeltään Kubus, tarkemmin sanoen kopio, alkuperäinen on sotamuseossa.
Muurissa on taistelussa kaatuneiden nimiä.
Merkillisintä kyllä, vaikka suurin osa näyttelyteksteistä oli myös englanniksi, en mielestäni huomannut että taistelun toista osapuolta saksalaisia olisi käsitelty ollenkaan, ei myöskään näiden tekemiä julmuuksia. Museo sijaitsee Wolan kaupunginosassa, jossa tapahtuivat kansannousun pahimmat joukkomurhat, lähinnä pahamaineisten Dirlewangerin ja Kaminskin prikaatien toimesta. Totta kyllä, muistomerkkejä uhreille on ympäri Varsovaa, aivan lähelläkin, em. syystä. Ehkä museon tavoite on näyttää puolalaiset nimenomaan toimijoina ja taistelijoina, ei uhreina.
PÄIVITYS 13.5.2018: Viisi vuotta myöhemmin työmatkalla, toisen kerran museossa käydessäni ja opastetulle kierrokselle osallistuessani tajusin että olihan siellä ne saksalaisetkin, nimenomaan Kaminskin...
ja Dirlewangerin prikaatit...
huomioitu, museon alimmassa kerroksessa, jossa oli myös ennallistus tiilisistä viemäreistä joissa vastarintataistelijat liikkuivat paikasta toiseen. Sokkeloisessa museossa en vain ollut sitä ensimmäisellä kerralla huomannut.
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Messuille!
Turun Taide- ja Antiikkimessut järjestetään tulevana viikonloppuna tuttuun tapaan Artukaisten messukeskuksessa, tapahtuma on avoinna sekä lauantaina että sunnuntaina klo 10-17.
Myös Turun museokeskus on mukana ja koska ette kuitenkaan jaksa klikata linkkiä, niin kopioin ohjelman tähän:
Museokeskuksen osastolla sekä Messukeskuksen A-hallin ohjelmalavalla on luvassa mielenkiintoista ohjelmaa viikonlopun aikana. Osastolla on myös mahdollisuus keskustella kulttuuriperinnön vaalimiseen liittyvistä asioista museon rakennustutkijoiden kanssa.Minut löytää siis paikalta ainakin sunnuntaina mainittuun kellonaikaan, mutta älkää nyt herran tähden tulko kysymään mitään vaikeita. Ymmärrätte kai että museossa pääsee aseasiantuntijan maineeseen kunhan tietää kummasta päästä pyssyä kuula tulee ulos. :-)
Lauantaina 22.3. klo 11–14 osastolla on tavattavissa Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin kirjan kirjoittaja, arkkitehti ja historian tutkija Panu Savolainen.
Sunnuntaina 23.3. klo 13–14 osastolla on tavattavissa Metsästys Suomessa julkaisun toimittanut ja Turun museokeskuksen aseasiantuntija, tutkija Kari Hintsala.
Lauantaina 22.3. ja sunnuntaina 23.2. klo 14 ohjelmalavalla Turun museokeskuksen rakennustutkija Eija Suna kertoo tapettien historiasta aiheenaan Käsintehdyistä tapeteista teollisiin. Miten tapetit ovat aikojen kuluessa muuttuneet niin teknisesti kuin tyylillisestikin? Luentoon liittyy runsas kuvamateriaali, joka pohjautuu maakuntamuseon tapettikokoelmaan.
Museokeskuksen osastolla ovat myynnissä myös museon uusimmat julkaisut Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin sekä Rakkaudesta rakennuksiin ja muita mielenkiintoisia julkaisuja edullisin messuhinnoin. Myös vuoden 2013 yhtenä kauneimpana kirjana palkittu Metsästys Suomessa on mahdollista hankkia museokeskuksen osastolta.
Metsästys Suomessa -kirjasta vielä sen verran, että se valittiin yhdeksi Suomen kauneimmista kirjoista 2013 tietokirjojen sarjassa.
Ja mitä ovat kuvassa näkyvät nukkekodin esineet? Ne tulevat esille yhdessä muiden vastaavien kanssa Turun museokeskuksen osastolle (A73).
torstai 20. maaliskuuta 2014
Aikoinaan hyvin kuuluisa näyttelijä Adolf Lindfors
Vanha valokuva Turun linnasta kertoo kyseessä olevan aikoinaan hyvin kuuluisan näyttelijän Adolf Lindforsin kalustein sisustettu huone. Huonekalut ovat italialaista valmistetta.
Adolf Lindfors (1857-1929) sai teatterikärpäsen pureman jo lapsena, mutta ehti olla merimiehenä ennen ryhtymistään ammattinäyttelijäksi. Tunnetuin hän oli Molièren näytelmien rooleistaan ja ehtipä hän olla kansallisteatterin johtajakin 1907-14.
Turun linnan esilinnassa oli siis aikoinaan hänelle omistettu huone. Kalustoja oli kaksi erilaista, valukuvassa vasemmalla näkyvät edustivat varsin erikoista grottotyyliä. Molemmat ovat jo pitkään olleet museon huonekaluvarastossa.
Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluu myös tämä Lindforsiin liittyvä esine.
Hopeisessa laakeriseppeleessä on teksti Adolf Lindfors 1873-1923 Suomen näyttelijäliitto. Lindroos sai sen siis 50-vuotisnäyttelijänuransa kunniaksi.
Adolf Lindfrosin esittely Teatterimuseon sivuilla.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Varsovan kulttuuripalatsi
”Josif Stalinille omistettu kulttuuri- ja tiedepalatsi” rakennettiin Varsovaan vuosina 1952-55, mutta menetti nimestään viittauksen Neuvostoliiton diktaattoriin jo 1956. Tätä neuvostobarokin luomusta on monesti morkattu Varsovan rumimmaksi, mutta en ole ihan varma sen taakse ilmaantuneiden muidenkaan pilvenpiirtäjien kauneudesta.
Kauneusarvoista voi olla montaa mieltä, mutta sitä ei käy kiistäminen että vaikuttava tämä pytinki on, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa.
Rakennuksessa toimii monenlaisia laitoksia kuten teattereita, uimahalli, jne., jopa Tekniikan museo, mutta sen jätin väliin ja matkustin hissillä ylhäällä olevalle näköalatasanteelle. Siellä on keskiosassa kahvila ja pieni näyttelytilakin, ja sitä kiertää suoraan ulkoilmaan liittyvä galleria.
Täällä oli yksi "musikaalisista penkeistä", joita on ympäri Varsovaa. Tämä oli Chopinille omistettu.
Näköalat yli Varsovan olivat tietysti hulppeat.
Ehkä puolalaisten myrtymys "Stalinin lahjaa" kohtaan on jo hieman lientynyt, ainakin rakennus on julistettu suojelukohteeksi vuonna 2007, tietää Wikipedia kertoa.
Rakennuksessa toimii monenlaisia laitoksia kuten teattereita, uimahalli, jne., jopa Tekniikan museo, mutta sen jätin väliin ja matkustin hissillä ylhäällä olevalle näköalatasanteelle. Siellä on keskiosassa kahvila ja pieni näyttelytilakin, ja sitä kiertää suoraan ulkoilmaan liittyvä galleria.
Täällä oli yksi "musikaalisista penkeistä", joita on ympäri Varsovaa. Tämä oli Chopinille omistettu.
Näköalat yli Varsovan olivat tietysti hulppeat.
Ehkä puolalaisten myrtymys "Stalinin lahjaa" kohtaan on jo hieman lientynyt, ainakin rakennus on julistettu suojelukohteeksi vuonna 2007, tietää Wikipedia kertoa.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Kristiinasta kriittisesti
Pääpaino on ajassa Ruotsin kruunusta luopumisen jälkeen, ja suuremman osan Kristiinan elämäähän se muodostikin. Englundin kirja on huomattavasti kriittisempi kuin aiemmin lukemani suomalaistuotos (Kuningatar Kristiina - aikansa eurooppalainen), joka tähän verrattuna oli melkeinpä hymistelyä.
Kun huomio yleensä kiinnittyy Rooman ajan kulttuuriharrastuksiin, painottaa Englund sitä, miten Kristiina ei luopuessaan Ruotsin valtaistuimesta todellakaan luopunut vallasta, eikä asettunut Roomaan vain hiljaista ja hurskasta elämää viettäväksi paavin voitonmerkiksi. Seurasi usean vuoden kiihkeän juonittelun kausi, jolloin Kristiina toimeentulonsa varmistaakseen pyrki minkä tahansa eurooppalaisen valtion (Napoli, Puola, Bremen) vapaana olevalle valtaistuimelle - jossain vaiheessa jopa Ruotsin. Mikään muu ei hallitsijaksi kasvatetulle ja voimakasluonteiselle ihmiselle olisi riittänytkään, mutta niin vain kävi että suunnitelmat menivät mönkään ja Kristiina joutui keskittymään perustamiensa teattereiden ja kirjallisten akatemioiden toimintaan.
Fiktiivisen Kristiinan luomisen voi katsoa alkaneen jo kaikista parjauskirjoituksista (jotka hyvin täyttäisivät nykyään vihapuheen tunnusmerkit) ja jatkuneen hänen elämäänsä, vaikka mitenkin pintapuolisesti, aiheenaan käyttäneissä lukuisissa näytelmissä. Myös tutkimuskirjallisuus on penkonut kuningattaren elämää ja hänen "mysteeriään" niin pitkään ja hartaasti että Englundkin myöntää ettei enää ole tehtävissä "suuria tieteellisiä aluevaltauksia".
Mutta palataan fiktioon. Elokuva Kristiinasta tehtiin jo 80 vuotta sitten, ohjaajana Rouben Mamoulian ja kuningattarena itse Greta Garbo. Nyt asialla on Mika Kaurismäki, ja ensi vuoden alussa ensi-iltansa saavassa The Girl King -elokuvassa saamme nähdä, mitä tunnettu suomalaisohjaaja on saanut irti Kristiinan, Ebba Sparren ja de la Gardien veljesten keksinäisistä suhteista.
Englundin kirjan alkuperäinen nimi on Silvermasken - en kort biografi över drottning Kristina. Kun Kristiinan hauta Roman Pietarinkirkon kryptassa 1965 avattiin, peitti ruumiin kasvoja hopeinen naamio, jonka ilme vaihtelee sen mukaan mistä suunnasta sitä katselee.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Tallinnan kaupunginhalli
Jo vuosikausia olen ihmetellyt (monen muun suomalaisturistin tavoin, luulen) mikä massiivinen betonirakennelma jää oikealle puolelle kun Tallinnan matkustajasatamasta lähtee vanhaankaupunkiin päin, ja jonka alta kulkee myös kävelyreitti Lentosatamaan. Viime Tallinnan matkan lopussa ennen laivan lähtöä oli viimein tilaisuus kipaista sinne hämärtyvässä illassa.
Näkymä huipulta kaupunkiin päin vahvisti tunnelman kolmannen valtakunnan aikaisesta paraatikentästä.
Paikoin rakennelma oli päässyt jo aika huonoon kuntoon.
Meren puolella portaat laskeutuvat taas alas. Siellä on Helsingin ja Tallinnan väliä takavuosina liikennöineen Copterlinen helikopterikenttä.
Hökötyksen katolta, sillä katto se on, näkyy mm. Lentosataman halliin..
ja toisaalla pienen metsikön yli risteilyaluksille varatuille satamalaitureille.
Niin, mikä tämä on? Kyseessä on Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 valmistunut kulttuuri- ja urheilukeskus, joka viroksi tunnetaan nimellä Linnahall (Kaupunginhalli). Pytingin uumenissa on 4800-paikkainen teatteri ja jäähalli. Paikan omilta sivuilta ymmärsin sen olleen suljettu jo vuodesta 2009 lähtien.
Näkymä huipulta kaupunkiin päin vahvisti tunnelman kolmannen valtakunnan aikaisesta paraatikentästä.
Paikoin rakennelma oli päässyt jo aika huonoon kuntoon.
Meren puolella portaat laskeutuvat taas alas. Siellä on Helsingin ja Tallinnan väliä takavuosina liikennöineen Copterlinen helikopterikenttä.
Hökötyksen katolta, sillä katto se on, näkyy mm. Lentosataman halliin..
ja toisaalla pienen metsikön yli risteilyaluksille varatuille satamalaitureille.
Niin, mikä tämä on? Kyseessä on Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 valmistunut kulttuuri- ja urheilukeskus, joka viroksi tunnetaan nimellä Linnahall (Kaupunginhalli). Pytingin uumenissa on 4800-paikkainen teatteri ja jäähalli. Paikan omilta sivuilta ymmärsin sen olleen suljettu jo vuodesta 2009 lähtien.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)