lauantai 22. helmikuuta 2020

Taistelulähetit 1917



Saksalaiset suorittivat länsirintamalla keväällä 1917 strategisen vetäytymisen, joka tunnetaan nimellä operaatio Alberich. Rintama lyheni 40 kilometriä, ja sen suojaksi oli rakennettu hyvin linnoitettu Siegfriedstellung (jota britit kutsuivat nimellä Hindenburg-linja). Toistakymmentä saksalaisdivisioonaa vapautui sijoitettavaksi strategiseen reserviin.

Sam Mendesin elokuva Taistelulähetit 1917 sijoittuu juuri tähän aikakauteen. Kaksi brittien lähettiä saavat tehtäväkseen viedä viestin hyökkäyksen peruuntumisesta pataljoonalle, joka seuraavana aamuna on aloittamassa hyökkäyksen saksalaisten uusia asemia vastaan - siis suoraan tuhoonsa. Lisäkimmoketta antaa tieto, että toisen lähetin veli palvelee samaisessa pataljoonassa.

Elokuva on saanut melkoisesti kehuja, eikä se pettänytkään. Tarina vie mukanaan, ja katsoja seuraa sotilaiden odysseiaa jännittyneenä: selviävätkö lähetit hengissä, ja ennen kaikkea, ehtivätkö he ajoissa? Ennen kaikkea elokuvan on luotu näyttävä valikoima maisemia vuoden 1917 Pohjois-Ranskasta, klaustrofobisista juoksuhaudoista ja bunkkereista mutaiseen ei-kenkään-maahan, jossa taistelulähetit kompuroivat kaikissa eri lahoamisen vaiheissa olevien miesten ja hevosten ruumiiden keskellä. Vain raunioiksi ammuttu pikkukaupunki antoi jotenkin kulissimaisen vaikutelman: olisi luullut kaduille kertyneen enemmän soraa, kun pystyssä oli vain muutama palanen seinää siellä täällä.

Ensimmäisen maailmansodan historian tuntijaa ilahduttivat monet oikein esitetyt asiat. Britit todellakin hämmästelivät miten hyvin saksalaisten juoksuhaudat korsut oli rakennettu, betonista valamalla jopa. Ja vetäytyessään saksalaiset tosiaan kaatoivat kaikki puut, tuhosivat rakennukset ja ampuivat eläimet - poltetun maan taktiikkaa siis. Taisteluvyöhykkeen takana aukenivat ne kuuluisat vihreät kunnaat, joille vievästä läpimurrosta jokaisen tuloksettoman suurtaistelun alkaessa aina haaveiltiin. Niinpä lähetitkin taivaltavat osan matkasta pastoraali-idyllissä, jota kuitenkin jäin miettimään. Miten kauas taaksepäin maaseutu oli myllätty, olihan sinne sijoitettu majoitusalueita, varastoja ja niihin johtavia kenttäratoja ilmeisesti melkoisen suuressa syvyydessä?

Mutta tämä saivartelusta. Elokuvan erikoinen tehokeino on se, että se näyttää tehdyn suurin piirtein yhdellä ainoalla otolla eli kamera seuraa päähenkilöitä yhtämittaisesti, ilman normaaleja elokuvaleikkauksen konventioita. Loppuun pari making of -videota aiheesta.




.

perjantai 21. helmikuuta 2020

Samppalinnanmäen kenttätykki

Samppalinnan puistossa, samannimisen mäen huipulla, on muistomerkkinä tykki, jonka Suomen armeija tunsi aikoinaan nimellä 75 K/17 "Betlehem". Kryptinen lyhenne kertoo tykin kaliiperin olevan 75 mm, sen olevan kanuuna (K), ja vuoden 1917 mallia.



Ja nimitys "Betlehem" käy ilmi kyljessä olevasta kyltistä.



Tykki on amerikkalaisen Bethlehem Steel Companyn valmistama, brittiläisen esikuvan mukaan. Suomi osti 200 kpl näitä tykkejä vuonna 1940. Talvisotaan ne eivät ehtineet, jatkosotaan kylläkin. Kumirenkain varustettuna malli oli koulutuskäytössä aina 1990-luvulle saakka.

Tykki kuului jatkosodassa Kevyt patteristo 14:n ensimmäiselle patterille. Patteri sai rivakkuutensa vuoksi lempinimen Oravapatteri, ja sen miehistö koostui lyseolaispojista. Osaston vaiheista jatkosodassa voi lukea täältä. Tykki on kuitenkin muistomerkki kaikille Turun seudun tykkimiehille.

Pieni yksityiskohta, jota ehkä monikaan ei huomaa: Jalustan kulmissa on tykin käyttämien kranaattien kärjissä olleita sytyttimiä.

.


keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Itä-Euroopan taisteluja 1919 videohistoriikkeina

Youtube-linkit vanhenevat nopeasti, mutta tässä muutama (pelifirman sponsoroima) video ensimmäistä maailmansotaa seuranneista taisteluista Itä-Euroopassa. Äänessä on Jesse Alexander. Videoihin saa englanninkielisen tekstityksen.

Viron ja Latvian vapaussodista kertovan jakson alkuosa. Suomalaisvapaaehtoiset manitaan vain ohimennen, mutta kerronta on selkeää ja asiallista. Latvian vapaussodan alkuvaiheissa maassa oli kerrassaan kolme kilpailevaa hallitusta.



Vuoden jälkipuoliskolla taisteluihin osallistuneet saksalaisvapaaehtoiset (Freikorps) vaihtavat kokardia ja heistä tulee Länsi-Venäjän vapaaehtoinen armeija. Baltit onnistuvat ajamaan sen vuoden loppuun mennessä Itä-Preussiin.



Venäjän sisällissodan tapahtumista vuonna 1919 on kolmen videon sarja.







Ja sitten todellinen harvinaisuus. Kuinka moni tiesi että Itävalta-Unkarin kukistuessa marraskuussa 1918, siihen kuuluneesta Länsi-Galitsiasta käytiin sota Puolan ja Länsi-Ukrainan kansantasavallan kesken?



.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Antiikki & Design 186 (1/2020)

Vuoden ensimmäisessä numerossa ei mitään Turkuun tai Varsinais-Suomeen liittyvää, mutta yhtä kaikki tässä muutamia mielenkiintoisia aiheita esiin nostettavaksi.

Jopseh Alanen kuoli nuorena espanjantautiin, mutta ehdi luoda koko joukon Kalevala-maalauksia, joita nyt on esillä Tampereen taidemuseossa. Meille 1910-luvun sotahistorian harrastajille hän on tietysti tuttu Pohjan Poikien lipun ja käsivarsimerkin suunnittelijana.

Kävi ilmi, että Dora Jungin tuotannon kerääjille ja tutkijoille on oma klubi, ja Dora Junghan on meille Turun linnassa työskenteleville tuttu Kuningattaren kamarin tekstiiliteoksesta Nemo nisi mors. Tässä voisi myös laittaa sanan kiertämään että Jungin suunnittelemaa ja Bore II:lle vuosien 1937 ja 1950 välillä valmistettua damastiliinaa kovasti kaivataan. Kenties sellainen vielä jonkun kätköissä on?

Antti Kaijalainen on kirjoittanut hienosti kuvitetun jutun 1920-luvusta, jonka 100-vuotissykli nyt on alkamassa. Ensimmäinen moderni vuosikymmen? Varmasti monessa mielessä, jo katukuvakin näytti jo toiselta kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kuvassa presidentinlinnan turkkilaisesta huoneesta (kaikki itämainen oli uusinta huutoa) jökättää sivupöydällä myös radio. Niin kotimaiset lähetykset kuin itse vastaanottimienkin tuotanto alkoi tuolloin.

Antilta on myös toinen pitkä juttu kahvista, mitä ajankohtaisin aihe, kun museomme on juuri vastaanottamassa huomattavaa kahviaiheista yksityiskeräilijän kokoelmaa. Mutta siitä enemmän toisissa yhteyksissä.


maanantai 3. helmikuuta 2020

Uutta Finnassa (tammikuu 2020)

Vuosi alkoi 343 objektilla, joista tähän Alexanderwerkin leipäleikkuri...


morsiuskruunu...


vuonna 1783 kruunattu kappa...


tykkimyssy...



ja tykkimyssyn silitysrauta...


sekä messinkinen kynttilänjalka.

.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...