maanantai 24. kesäkuuta 2019

Mustion linna (2)

Mustiossa tuli käytyä toissa syksynä, ja nyt taas THY:n kevätretken merkeissä. Niinpä nyt kartanon sisustuksesta kuvia vain siltä osin kuin niitä ei edellisessä postauksessa ollut.

Opastus oli tälläkin kertaa erinomainen, ja se alkoi huoneesta, jossa piirongin yläpuolella on Kitty Linderin muotokuva. Tämä Mannerheiminkin ihastuksen kohteena olleen naisen passiin oli kuuluisasti merkitty erityistuntomerkiksi "kiihoittavan kaunis".


Samaisen huoneen toinen nurkkaus, seinällä keskellä Hjalmar Linder, molemmin puolin vanhempansa.


Maisemia grisaillemaalauksella.


Kuninkaan huone ja peti.


Juhlsali tällä kertaa tästä kulmasta.


Mutta aurinko paistaa, toisin kun viimeksi, joten on aika jatkaa kierrosta puutarhassa. Tämä kartanon edustan Diana on monista kuvista tuttu...


mutta runtua näyttää hän selkäpuolelta saaneen.


Tältä jumalattarelta on vandaali vienyt pään!


Lisää ja ehjempiä patsaita on polun varressa lähempänä rantaa.



Rantaan, veden päälle, on rakennettu lummepolku. Lumpeiden kukkia näkee toki vasta myöhemmin kesällä.


Joen takana häämötti huvilinna, joka oli linjattu päärakennuksesta lähtevälle suoralle.


Rautaruukin kustantama muistomerkki muistutti jo Kustaa Vaasan perustaneen paikalle ruukin 1560 ja Mustion siten olevan Suomen vanhin tehdasyhteisö.


Myös kosken takana ehdittiin käväistä.







Lähtiessä kiinnitti huomion päärakennuksen viereinen valkoinen talo.


Talo on palvelusväen asunnoksi rakennettu, ei vaatimaton sekään.

.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Taivassalon museolla

Toukokuun alussa käväistiin maakunnallisen kokoelmatyön merkeissä Taivassalossa. Sen kotiseutumuseo sijaitsee komeasti Viiasten kartanossa.


Kuten kylttikin kertoi, päärakennus on vuodelta 1784.


Koska emme olleet tutustumassa itse näyttelyyn, jäise pikaiselle silmäykselle. Tunnelmallista kyllä oli, ja samoissa tiloissa esiteltiin niin säätyläis- kuin talonpoikaiskulttuuria.






Ulkona katoksen alla oli eri aikakausien työvälineitä.




Museon hallintaan kuuluu myös Marjuksenrannan sualaspuar, jossa suolattiin Turkuun myytäväksi lähtevät kalansaaliit.



Eikä kalanjalostus mihinkään ollut kadonnut, sitä harjoitti Länsi-Rannikon Kala Oy edelleen naapurissa.



Kalastajilla ja kalansuolaajilla oli ollut aikaa nakutella kallioon kaikenlaisia merkintöjä.



Sen jälkeen ajettiin Hakkenpäänraittia...


ja pysähdyttiin vanhalla aitalla, jonka seinä oli palvellut raitin ilmoitustauluna ja pudonneitten vanttuitten ripustuspaikkana.


Vielä kurvattiin kirkolle jossa viljamakasiini palvelee museon varastona...


ja saman tien tuli kuvattua kellotorni...


ja itse kirkko.


Kirkossa ei poikettu, ja itse olen käynyt siellä vain kerran, muinaisella taidehistorian opintojen ekskursiolla, jossa osana kurssia esittelin kirjoista lukemaani kirkon keskiaikaisista ja varsin reippaasti restauroiduista seinämaalauksista. Maalaukset oli restauroinnin yhteydessä "otsikoitu", ja muistan niistä yhden: "vanhoja satuja paholaisesta".

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Munkkiniemi (2) Alvar Aallon kotitalo

Arkkitehdin koti oli kävelymatkan päässä työpaikasta, jatkoimme sinne oppaan johdolla.


Myös täällä oli työtilaa...


ja kirjasto.


Niiden välissä oli takka, lattiat olivat monessa tasossa, ja rappusia kulki jännästi sinne tänne.


Työtilat oli erotettu työtilasta japanilaisittain liukuovella. Sen takana oli olohuone...



ja ruokasali.


Yläkerrassa olivat makuuhuoneet, isäntäparin...


ja lasten.



Vierashuoneen peti oli korotettu sillä se kätki alleen osan portaikkoa.


Kylppärin lavuaarit olivat samanlaiset kuin Paimion parantolassa.


Yläkerrasta pääsi terassille...


jonka kukkapenkitkin olivat aaltolinjaa.


Vielä piti kipaista katsomaan miltä kaikki näytti pihalta päin. Sekät tämä että ateljee "avautuivat" pihalle, kääntäen kadulle selkänsä.


Päivän ohjelmaan kuului myös Reitzin säätiö, mutta siellä oli käyty jo vuotta aiemmin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...