Vanhan Vaasan museo

Wasastjernan talo on yksi Vaasan 1852 palosta säilyneitä rakennuksia. 

Talon rakennutti 1780-81 tehtailija ja liikemies Abraham Falander, joka 1808 ei suostunut vannomaan uskollisuudenvalaa keisarille, ja sai siitä hyvästä kuolemantuomion. Se muutettiin karkotukseksi Ruotsiin, jossa uskollisuudesta liikuttunut kuningas aateloi miehen nimellä Wasastjerna. Vaasaan kauppias palasi tosin jo 1810, ja bisnekset jatkuivat nyt venäläisten kanssa.

Seinässä on Vaasaa ennen paloa kuvaava reliefi.

Rakennuksessa toimii Vanhan Vaasan museo, joka avattiin yleisölle 100 vuotta palon jälkeen 1952. Pienoismalliteema jatkui pohjakerroksessa havainnollisemmassa muodossa.

 Hovioikeuden seutu oli saanut oman pienoismallinsa.

Toinen kerros kuvaa 1800-luvun alkupuolen porvariskotia, ja sehän tarkoittaa tietysti biedermeiertyyliä.

Isännän työhuone. Laivataulut sopivat varustamoalallakin toimineen industrialistin seinälle.

Kolmas kerros on yleensä omistettu Ruotsin vallan ajalle...

mutta nyt sitä hallitsi hovioikeus, tulihan sen perustamisesta viime vuonna 250 vuotta. Hovioikeus valvoi alempien oikeusistuimien toimintaa ja toimi niiden tekemien päätösten vetoomustuomioistuimena. Ne toimivat aikoinaan myös aatelistoon kuuluvien alimpana oikeusasteena. Vaasaan Kustaa III:n perustama hovioikeus toi kaivattua sivistyneistöä, siis lisää herroja, joista kaiketi oli siis ollut puutetta. Tämä ei aina helposti aukea turkulaiselle, jonka kotikaupungissa ovat aina asuneet kaikki mahdolliset herrat, mitä nyt hallituskonselji vietiin Helsinginkosken kaupunkiin 1819 ja akatemiakin sitten 1827 jälkeen.

Kiintoisia olivat (1) asiakirjakotelo 1700-luvulta, (2) välineistö, jolla oikeusjutut arvottiin HO:n tuomareiden kesken (ne arvotaan kuulemma edelleen). Kirjoitusneuvot (6) näyttävät olleen samanlaisia kaikissa hovioikeuksissa, samoja on Turun kaupunginmuseon kokoelmissa Turun HO:sta.

Kovin tuttuja olivat myös autonomian ajan hovioikeuksien virkapuvut. Turun kaupunginmuseon hallussa olevat tuli viime talvena kahlattua läpi tekstiilikonservaattorin kanssa ja löytyvät nyt kaikki Finnasta.

Oma huoneensa oli omistettu vanhan hovioikeudentalon rakentamiselle.

Vitriinissä kiinnitti huomion polttorauta, jolla merkittiin hovioikeuden omaisuutta. Koonsa puolesta toi mieleen villin lännen karjan merkitsemisraudan, mutta ehkä liittyi johonkin muuhun.

 Arkkitehtoonisena yksityiskohtana tunnelmallinen portaikko.

Falanderin talo pihan puolelta. Mainitaan nyt muistaessa, että pohjakerroksessa on kahvila Falanderin kellari, jossa nautittiin SKAS:n matkoilla niin pakolliset pullakahvit.

Tontilla on puurakennuksia, ei kuitenkaan paloa edeltävältä ajalta, vaan 1950-luvulla muualta Vaasan seudulta siirrettyjä.

Pihalla oli myös kiva kaivonkatos, mutta sen iästä en saanut selvyyttä.

Aivan museon vieressä, Kauppiaskadun varrella, on muistomerkki paikalla, josta vuoden 1852 palo alkoi. Täällä ei syyllinen ollut "huolimaton piika" kuten Turussa, vaan krapulassa piippuaan markkinamatkalla sytytellyt vöyriläinen kauppias - toki piikojakin aluksi epäiltiin.

.
 

Vanhan Vaasan nähtävyyksiä

Vuonnan 1606 perustettu Vaasan kaupunki paloi 1852 niin perusteellisesti, että se päätettiin rakentaa uudelleen lähemmäs merta. Autio ei Vanha Vaasa silti ole, sen ruutukaava-alueella on nykyään 1900-luvun pientaloasutusta. Tutustuminen alkoi Vanhan Vaasan museosta (josta toiste lisää), jonka jälkeen askelsimme läheiseen Rauniopuistoon. Näyttävin jäänteistä on Pyhän Marian kirkko, alunperin Mustasaaren pitäjän ja emäseurakunnan kirkko. 1500-luvun alussa rakennettua kirkkoa laajennettiin 1600- ja 1700-luvuilla.

Raunioita on restauroitu jo vuodesta 2020...

mutta sisälle pääsi ihmettelemään jykeviä kivi- ja tiilimuureja.

Aukko oikealla on ollut saarnastuoli. Kulku sinne oli muurin sisällä olevan käytävän kautta, ovi näkyy kuvan keskellä.

Ilari oli saanut vinkin tekijänleimalla merkitystä tiilestä ulkoseinässä, mutta se oli jäänyt jonnekin suojauksen taakse.

Vieressä sijainneesta raatihuoneesta oli jäljellä vain kivillä merkityt ääriviivat, eivätkä nekään erotu tässä kuvassa.

1675 valmistuneesta kirkon kellotapulista oli sentään jäänyt vähän enemmän, nimittäin kivinen alaosa.

Kun tiilistä nyt oli puhe, niin huomasimme, että kellotapulia oli paikattu teollisemmin valmistetuilla tiilillä. Samanlaisia, kumisen kuljetusmaton nystyröiden aiheuttamia painanteita löytyy myös Turun kaupunginkirjaston vanhan osan seinästä.

Vuonna 1691 valmistuneesta triviaalikoulusta oli jäljellä komea kivijalka.

Triviaalikoulua ja sen kuuluisinta oppilasta, J.L. Runebergia, oli muistettu monumentilla 100 vuotta palon jälkeen, 1952. 

Vähän matkan päässä on muistomerkki Vaasan taistelussa 1808 kaatuneille ruotsalaissotilaille ja surmansa saaneille vaasalaissiviileille.

Monumentin kyljessä oli kovasti uniformun nappien näköisiä pronssilevyjä, ja todella ne ovatkin Överhankmon maihinnousuun ja Vaasan taisteluun osallistuneiden ruotsalaisrykmenttien tunnukset.

Loisteliain nähtävyys on alueen kaakkoiskulmalla sijaitseva Mustasaaren kirkko, aikoinaan (1786) Vaasan hovioikeuden rakennukseksi valmistunut.

 

Palon jälkeen lisätty kellotapuli näyttää nousevan suoraan katosta, mutta on itse asiassa kirkon takana. 

Kirkon takana, pitäjäntuvan vieressä, on myös Mustasaaren (Mussor) 600-vuotismuistomerkki, Theodor Schalinin teos on vuodelta 1958, mutta 600 vuotta on laskettu vuodesta 1348. Sen koommin on siis ehditty viettää jo 650-vuotisjuhlatkin.

Pronssiveistos kuvaa hylkeenpyytäjiä työntämässä venettään jäällä. (Matkalla Ilari oli siteerannut keskiaikaisia kertomuksia, joissa pyhimyksen rukoilu pelastaa jäälautalle ajelehtimaan joutuneet pohjalaiset hylkeenpyytäjät.)

Kirkolta taivalsimme länteen pitkin Vanhan Vaasan kirkkokujannetta, jolla on kunnia olla Suomen vanhin yhä olemassa oleva puistokatu ja julkinen puisto. Alkuperäiset haavat korvattiin neljällä rivillä lehmuksia 1836-42, ja ne siis selvisivät palosta. Puistokujan molemmin puolin oli aikoinaan hovioikeudenneuvoston tontteja.

Kirkkokujanteen toinen pää päättyy maakumpuun, joka on kaikki mitä 1300-luvulla perustelusta Korsholman linnasta on näkyvillä. Muistoristi on vuodelta 1896.

Kauan luultiin, ettei keskiaikaisesta Korsholmasta mitään jäljellä olisikaan, mutta 2022-2025 suoritetuissa arkeologisissa kaivauksissa tehtiin löytöjä aina 1200-luvulta asti. Vuosisatoja maaperässä säilyneiden hullukaalin siementen kerrottiin itäneen ja kasvaneen kaivausten myllerrettyä maaperän.

Kummun juurella avautuvalla peltoaukealla lainehti meri linnan perustamisen aikoihin.

Lopuksi poikettiin vielä Vanhan Vaasan torille. Aikoinaan se oli Nya torget, ja ehdittiin kivetä vain vähän ennen 1852 paloa, jonka jälkeen se hautautui maakerrosten alle. Paikallinen asukas löysi kiveyksen jo vuosikymmeniä sitten, esiin se kaivettiin kokonaan 2019.

Hyvin säilynyt kiveys toi turkulaiselle tietysti mieleen Turun kauppatorin alle jääneen paloa edeltäneen ajan kiveyksen, joka kaivettiin esiin samoihin aikoihin.

.

Närpiön kirkko ja kirkkotallit

Närpiön kirkko, kuten muutkin kevätretken kirkot, oli remontissa ja suljettu, joten katselimme sitä vain ulkopuolelta. 

Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1550-1555, mutta se on myöhemmin laajennettu ristikirkoksi. 

Kellotapulit ovat meillä Varsinais-Suomessakin aina 1700-luvulta, ja niin täälläkin. Matti Hongan rakentama pohjalainen renessanssitapuli valmistui 1757. 

Oppaamme Ilari Aalto seisomassa alkuperäisen (Suomen oloissa) keskiaikaisen seinänpätkän edustalla.

Komean järkäleen olivat närpiöläiset löytäneet (vai onko se aina tuossa ollut siirtolohkare?) muualla kuolleiden närpiöläisten muistokiveksi.

Varsinainen nähtävyys olivat kuitenkin kirkon ympärillä säilyneet kaikkiaan 151 kirkkotallia.

 Itseni löivät häpnadilla nämä liki loputtomat rivistöt, joten lainaan Kyppin kuvausta:

Kirkkotallit ovat entiseen laajaan emäpitäjään kuuluneiden kylien ja suurtalojen rakennuttamia. Tallit rakennettiin pitkän matkan päästä jumalanpalvelukseen tulleiden ihmisten ja heidän hevostensa suojaksi ja levähdyspaikaksi, kookkaimmat tallit isojen talojen hevosille. Enimmillään niitä oli oli lähes 350. Kirkkotallit ovat muualta maasta lähes hävinneet. 

Kirkossäkävijät vaihtoivat talleissa myös kirkkovaatteet ylleen. Talleja on siis jäljellä alle puolet, mutta vaikuttava näky nekin ovat. 

Tarkemmin katsoen monien pärekatto oli uusimisen tarpeessa, ja kun yhteen talliin pääsi kurkistamaan, niin siellä pärepino tosiaan odottikin. 

Huikea kulttuuriympäristöhän tämä on, ja turkulaisittain ajatellen hieno miljöö vaikkapa kesä- tai joulumarkkinoitten pitämiseen.