tiistai 11. helmikuuta 2025

Tyynenmeren sodan viimeiset maihinnousut

Angus Konstam - Edouard A. Groult: Borneo 1945: The Last Major Allied Campaign in the South-West Pacific, Osprey Campaign 406 (2024).

Australialaisjoukot olivat kunnostautuneet Pohjois-Afrikan taisteluissa, kuuluisimpana Tobrukin piiritys, mutta Japanin liityttyä sotaan vuoden 1941 lopulla ne vedettiin kotimaan suojaksi. Seuraavat vuodet kuluivat rämpiessä Uuden Guinean viidakoissa amerikkalaiskenraali Douglas MacArthurin ylipäällikkyyden alaisena osana Lounaisen Tyynenmeren sotatoimialuetta.

Kesän 1945 lähestyessä amerikkalaiset olivat vallanneet Filippiinit, ja australialaisjoukkoja uhkasi joutilaisuus odoteltaessa maihinnousua itse Japaniin. Winston Churchill ja Australian pääministeri John Curtin halusivat Australialle kuitenkin suurempaa roolia sodan lopputaisteluissa. MacArthurin kanssa päästiin sopuun joukosta operaatioita Alankomaiden Itä-Intian vapauttamiseksi. 

Suunnitelmia kutsuttiin operaatio Oboeiksi, joita oli kaikkiaan kuusi, kohteina mm. Jaava, Celebes ja Molukit, mutta niistä ehdittiin toteuttaa vain kolme, Oboet 1, 2 ja 6. Kaikki olivat maihinnousuja Borneon saarelle, sekä sen ennen sotaa brittien hallitsemaan pohjoisosaan että hollantilaisten hallitsemaan eteläosaan.

Oboe 1 oli maihinnousu 1.5. Tarakanin saarelle Borneon itärannikolla. Saarelta ei ollut peräytymismahdollisuutta, joten japanilaiset taistelivat jälleen kerran liki viimeiseen mieheen. Saari oli valittu kohteeksi siellä sijaitsevan lentokentän vuoksi, mutta sota ehti loppua ennen kuin se ehdittiin kunnostaa operaatiokelpoiseksi.

Oboe 6:n kohteena 10.6. oli saaren pohjoisranta ja Brittiläisen Borneon Sarawak ja Sabah, molemmat nykyisin Malesian liittovaltion osia, sekä niiden välissä sijaitseva Brunein sulttaanikunta. Täällä japanilaiset vetäytyivät hyökkäyksen tieltä käymään mieluummin sissisotaa viidakossa, lukuun ottamatta Labuanin saarta, josta Tarakanin tapaan jouduttiin ottelemaan kiivaammin.

Oboe 2 kohdistui taas saaren alankomaalaisen osaan (nykyisin osa Indonesiaa nimellä Kalimantan). Balikpapaniin noustiin maihin 1.7., ja vaikka kohde oli saaren parhaiten puolustettu, ajoi amerikkalaisten meri- ja ilmavoimien tulitus jälleen japanilaiset syvemmälle viidakkoon.

Jo seuraavassa kuussa atomipommien pudotus Hirosimaan ja Nagasakiin johti Japanin antautumiseen, ja sodan lopputuloksen kannalta voitot Borneolla osoittautuivat hyödyttömiksi. Australialaiset kärsivät yli 2000 miehen tappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Näin siitäkin huolimatta, että omia tappioita yritettiin välttää turvaamalla amerikkalaisliittolaisten massiiviseen tulivoimaan.

Mielenkiintoista kyllä australialaisten panssarijoukkojen kalustona oli brittiläinen Matilda II. Paksupanssarisen jalkaväen tukitankin kunnian päivät olivat olleet jo vuosia aiemmin Pohjois-Afrikan sodan alkuaikoina. Taistelujen siirtyessä Euroopan puolelle ne eivät enää olleet mukana. Kaukoidän viidakkotaisteluissa Matildat olivat vielä 1945 edukseen, varsinkaan kun kuvauksista ei käynyt ilmi että Borneolla olisi kohdattua ainuttakaan japanilaistankkia.

sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Aaltoa, Bryggmania ja muutakin kiertokävelyllä Turussa

Eilen tuli osallistuttua Juhlan ja virkistyksen arkkitehtuuri Bryggman -seminaarin ekskursioon Mikko Laaksosen opastamana. Liikkeelle lähdettiin Alvar Aallon luomuksesta, vuonna 1928 valmistuneesta Lounais-Suomen maalaistentalosta.


Talo oli valmistuttuaan todellinen monitoimitila, ja siellä oli mm. Turun kaupunginteatterin näyttämö. Vuoden 1955 tulipalon jälkeen tilalle tuli elokuvateatteri Ritz. Myöhemmin tiloissa toimi ravintola,  ja v. 2004 saneerauksen yhteydessä siihen sijoitettiin auditorio Alvarium. Tiloissa toimii nyt Linnateatteri.





Reitti jatkui käytävän kautta seuraavaan rakennukseen, Pekka Pitkäsen ja Olli Kestilän suunnittelemaan ja 1956 valmistuneeseen Humalistonkatu 7a:han, jonka entisessä elokuvateatteri Dominossa on nyt Linnateatterin näyttämö. Kävimme katsomassa siellä Raunistula-aiheisen musikaalin viime syksynä.


Lämpiössä on käytössä vielä vintageistuimia.

Raitti jatkui Yliopistonkadulle, ja sen klassiselle näkymälle, josta on jo blogissa kirjoitettukin.


Bryggmanin luomushan tämä on, ja kulman kahvila muistaa häntä nimellään.


Matka jatkui torin yli yllättävään kohteeseen, eli uuteen Hamburger Börsiin...

tai oikeastaan sen takana Kauppiaskadun varrella olevan vanhan osan neukkariin, jossa arkkitehti Janne Helin kertoi uusimman Börsin suunnittelun ja rakentamisen haasteista koronan ja toriparkin rakentamisen vuosina.


Kirjastosillan yli mentiin Bryggmanin piirtämälle ja kahdessa osassa rakennetulle Kårenille...


Hämeenkadun toisella puolella ovat Rettigin vanhan tupakkatehtaan rakennukset. Tätä Nunnakadun puoleista 1800-luvun rakennusta on myöhemmin korotettu, ja siinä on kiintoisia yksityiskohtia 1920-luvulta. Suomen ensimmäisen vesiklosetinkin siinä kerrotaan olleen. Talossa toimii nyt Galleria Aski.


 



Nykyisin Taiteen talona toimivaa tupakkatehtaan rakennusta on sitäkin rakennettu sekä 1800- että 1900-luvulla. Albert Richardtsonin 1920-luvulla piirtämä pääty on art deco -vaikutteinen.


Taiteen talossa vierailtiin kahden taiteilijan ateljeessa ja katsottiin näyttely. Sieltä jatkettiin sisäpihan kautta tähän matalampaan osaan, joka alunperin valmistui 1880-luvulla paloasemaksi. Sen alakerrassa on tällä hetkellä Turun kaupungin taidemuseo WAM:n väistötila...


 ja yläkerrassa popcornintuoksuinen Kino Kilta elokuvajulisteilla tapetoituine seinineen.

.


perjantai 7. helmikuuta 2025

Sumatraa pommittamassa

Angus Konstam - Edouard A. Groult: Sumatra 1944–45: The British Pacific Fleet's oil campaign in the Dutch East Indies, Osprey Air Campaign 45 (2024).

Ospreyn merisotahistoriallisessa Fleet-sarjassa on jo aiemmin käsitelty brittilaivaston osallistumista Tyynenmeren sodan loppuvaiheisiin. Tässä ilmasotahistoriallisen sarjan osassa keskitytään tapahtumiin ennen siirtymistä Tyynellemerelle, siis Intian valtameren operaatioihin.

Brittilaivasto oli japanilaisten käsissä talvella 1941-42 kokemansa selkäsaunan seurauksena joutunut pakenemaan aina Afrikan itärannikolle saakka, ja sieltä Ceylonille (nyk. Sri Lanka) palattuaan viettänyt hiljaiseloa aina vuoden 1944 alkupuolelle saakka. Siihen mennessä taistelut Atlantin ja Välimeren herruudesta oli voitettu, ja laivoja, erityisesti lentotukialuksia, voitiin siirtää itään.

Amerikkalaiset olivat sillä välin kehittäneet tukialussodankäynnin niin pitkälle, että Royal Navyn oli saatava lisäoppia kelvatakseen taistelemaan liittolaisensa rinnalle. Amerikkalaiset lähettivätkin Intian valtamerelle lentotukialus USS Saratogan, jonka opastamaan alettiin harjoitella ilmaiskuja sotilaskohteisiin valtavalla, Andamaanien ja Nikobaarien saaristosta Sumatraan ja aina Jaavalle asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Amerikkalaista oli suurelta osin myös lentokalusto. Brittikoneiden lisäksi oli käytössä amerikkalaisia Hellcat- ja Corsair-hävittäjiä sekä Avenger-pommittaja.

Filippiinienmeren (kesäkuu 1944) ja Leytenlahden (saman vuoden lokakuu) taisteluissa Japanin päälaivasto tuhoutui niin perusteellisesti, että sen rippeet vetäytyivät siihen asti tukikohtana pitämästään Singaporesta Okinawalle. Kun merireitti Kaakkois-Aasiasta Japanin kotisaarille oli käytännössä poikki, oli kyseenalaista, kannattiko Sumatran öljynjalostamoja enää tuhota, Yhtä kaikki näin tehtiin, ja Sumatran itärannikolla Palembangissa sijaitsevan jalostamot tuhottiin kahdessa ilmaiskussa tammikuussa 1945. British Pacific Fleet suuntasi tämän jälkeen täysinoppineena tukialusosastona Australian kautta Tyynellemerelle, British East India Fleetin jäädessä tukemaan kansainyhteisön joukkojen etenemistä Burmassa.

Voimasuhteet olivat jo kääntyneet liittoutuneiden hyväksi, eikä Japanin sotavoimista ollut entisenlaista vastusta, mutta esim. Palembangin turvana oli sulkupalloja, runsaasti it-tykistöä sekä hävittäjiä. Tappioitta eivät hyökkääjät selvinneet, mutta milloin kohteena oli satama tai muu rannikon kohde, sijoitettiin sen edustalle aina sukellusvene noukkimaan alasammutut lentäjät talteen. Japanilaisten vangiksi joutuminen merkitsi useimmiten hengenmenoa.

Angus Konstamilta ilmestyy vähän väliä jotain meriaiheista Ospreyn julkaisuihin, ja kiire näkyy.  Sivulla 58 Corsaisit ja Avengerit menevät iloisesti sekaisin - kolmen hengen miehistö oli vain jälkimmäisissä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...