Banksy Turussa

Kesän 2026 kulttuurielämyksiin Turussa kuului Wärtsilän vanhassa kaarihallissa esillä ollut näyttely The Mystery of Banksy – A Genius Mind.

Banksyn katutaide on aina ollut kantaaottavaa, ja sodan ja sorron teemat olivat vahvasti tässäkin esillä, raskaalla satiirilla esitettynä. Alun kuvasto liittyi The Walled Off Hotel -hankkeeseen Länsirannalla.

Anonyyminä pysytelleen taiteilijan uran aikajana. 

Ukraina.

 

Vaikutteita klassisesta taiteesta.

 

Bathroom installation oli kommentti koronakaranteeniin.

Lontoon metro.

Liikkuvaa kuvaa.

Katutaiteilijan sapluunaverstas.

Elefantti huoneessa.

 Disneylandkin sai osansa.

 Pakolaisuus. 

Rahaa sai antaa Ukrainalle ja pakolaisille. Luultavasti Palestiinallekin oli kolehti, mutta missasin sen. Molempiin näekmiini laitoin roponi minäkin. 

Exit through the gift shop. Muki lähti mukaan.

Kaikki teokset ovat luonnollisesti kopioita, katutaide kun kyseessä on. Mitään Banksyn virallista hyväksyntää tälle eri puolilla Eurooppaa järjestetylle näyttelylle ei ole, mutta näyttelyn Turkuun tuoneen virolaisen poptaiteen museon PoCon mukaan kuraattori on toiminut yhteistyössä banksyn tiimin kanssa, ja osa tuloista menee tiimin osoittamaan hyväntekeväisyyteen.

Ylen juttu aiheesta, ja toinenkin.

Hangon Tulliniemi

Kevään TYHY-retki vei kesäkuun ensimmäisenä päivänä Hankoon, ja sinnehän on sen verran matkaa, että perillä aloitettiin brunssilla Mannerheiminkin aikoinaan omistamassa Neljän Tuulen Tuvassa.

Edelliseltä vierailulta jäi luulo, että Hankoniemellä tuulee aina, mutta nyt oli tyyntä.

Ohjelmaksi oli saanut valita opastetun kierroksen Hangon museossa tai patikoinnin Tulliniemen luontopolulla. Koska edellinen oli katsastettu jo edellisellä kerralla, valitsin muutaman muun urhean kanssa patikoinnin.

Pian oltiinkin Tulliniemen hiekkaisella ja soraisella pohjoisrannalla, jota pitkin polku kulkee.

Hangon vesille on haaksirikkoútunut laiva jos toinenkin. Rannassa on näkösällä 1932 uponneen rahtialus Palawanin jäänteitä.

Suomi joutui luovuttamaan talvisodan jälkeen Hankoniemen Neuvostoliitolle. Kesällä 1941 sota alkoi uudestaan, ja puna-armeija ja -laivasto vetäytyivät piirityksen jälkeen. Näistä vaiheista kerrotaan enemmän Hangon rintamamuseossa. Venäläisten lähdettyä tulivat saksalaiset, joiden kauttakulkuleiri Deutsches Lager Hanko toimi täällä 1942-44. Melkeinpä kaikki Suomessa palvelleet saksalaissotilaat kulkivat tätä kautta matkallaan lomalle Saksaan ja takaisin. Yllättävän paljon parakeista oli säilynyt, lähinnä siksi, että ne toimivat sodan jälkeen naisvankien työleirinä.

Jan Fastin johtama arkeologitiimi on kaivanut alueella useampanakin vuonna, ja tuloksena on ollut myös kauttakulkuleiriä käsittelevä väitöskirja.

Sotaisan menneisyyden jälkeen oli vuorossa pastoraalisen rauhoittava laidunnäkymä.

Tässä vaiheessa oli jo patikoitu melkoinen matka, ja polku vain jatkui... mutta periksi ei voinut antaa, Suomen eteläkärkeen oli päästävä.

Ja siellähän se vihdoin häämötti, Suomenlahti ja Itämeri, leppoisan tyynenä edelleen.

Kalliolla olevaan kivikasassa on Suomen Meripartiolaisten 19. heinäkuuta 1937 kiinnittämä muistolaatta Tuntemattomalle merimiehelle, kunnianosoituksena merellä menehtyneille. 

Oli toki virallisempikin kyltti kertomassa, että tässä sitä oltiin, manner-Suomen kerta kaikkiaan eteläisimmässä pisteessä.

Ja kelpasihan näitä veden ja tuulen hiomia kallioita katsella, ja mietiskellä millainen kiintopiste tämä niemi on entisaikain merenkululle ollut, sodassa ja rauhassa. 

Ylempänä kallioilla oli jälleen esimerkki edellisestä, jonkinlainen kivibetoniseoksesta valmistettu tykkiasema, jonka rakentajat jäivät vielä epäselviksi.

 Paluureitti kallioiden yli vei idylliselle lahdelmalle.

Paluumatkalla tuli dokumentoitua taas yksi rapistunut sotamuisto, oletettavasti.

Mutta olennaisempaa oli kaunis merenranta, ei ruovikon peittämä kuten meillä Turussa, vaan meren tyrskyjen paljaana pitämä. Toki tyyni kesäsää sai maakravun unohtamaan meren armottomuuden, sen myönnän.

Bussimatkalla liittymään muiden seuraan poikettiin myös Tulliniemen etelärannan dyyneille.

Museon luona kävikin ilmi, että Hangon museo on saanut uudet tilat Mannerin konepajan vanhoissa tiloissa, ja näyttely oli aivan toista luokkaa kuin vanhassa paikassa. Ei silti kaduttanut Tulliniemen patikointikaan.

Höyrylaivoja Aurajoella

Meri tulee kaupunkiin! järjestettiin nyt toista kertaa Forum Marinumin toimesta. Purjelaivat täyttävät Aurajoen nykyään joka neljäs vuosi, mutta nyt olivat vuorossa höyryalukset, 1800-luvun alkupuolen mullistava keksintö.

Ensimmäisenä keskusta päin tullessa oli 1944 Helsingin Hietalahden telakalta valmistunut, mutta jo seuraavana vuonna sotakorvauksina Neuvostoliittoon päätynyt satamajäänmurtaja S/S Turso.  Leningradin/Pietarin vesillä nimellä Taifun alus palveli kuutisenkymmentä vuotta, ennen kuin se ostettiin takaisin Suomeen 2004 ja entisöitiin. Kuten muutkin murtajat (esim. Turussakin vieraillut Sampo) sen runko on optimoitu jään murtamiseen, ja pyöreä keula tekee haastavaksi ohjaamisen avovedessä.

Turson sisustusta, kodikkaalta näyttää.

Alkuperäinen keittiö, mutta uudempikin laivassa on.

Myös alas konehuoneeseen pääsi.

Potkurin akseli.

 Tulipesissä oli tuli, ja muiden kävijöiden tavoin sain itsekin heittää lapiollisen pesään. 

Kasa, josta hiiltä lapioitiin. Höyrylaivan lämmittäminen on todella rankkaa ja kuumaa työtä, lämmitystilassa lämpötila voi nousta 65 asteeseen.

Tuloksena on tietysti tuhkaa.

S/S Turson kotisivuilla lisää infoa ja videoita aluksen historiasta ja entisöinnistä. Turun Sanomien juttu Tursosta 12.8.2026 (vain tilaajille).

S/S Lokki on sukupolvea vanhempi, Varkaudessa 1913 valmistunut ja kulkee sisävesihöyrylaivojen tavoin koivuhaloilla, kuten laiturin puupinoistakin saattoi päätellä (myös Turso kulkee tarvittaessa puulla).

Lokillakin on ollut oma rappion kautensa. 1997 se upposi Laitaatsillan telakalla ja oli monet vuodet puolittain upoksissa, ennen kuin nostettiin ja kunnostettiin. Näkymä komentosillalta...

salongista...

ja alakerran hyteistä. Kelpaisi noissa pötkötellä, kun puksutellaan sisä- tai ulkovesillä.

Suomen Joutsenen ja S/S Boren väliseeen puulaituriin kiinnitettyinä oli lisää höyrualuksia, kuten Forum Marinumin omaan laivastoon kuuluva, Lehtoniemen konepajalla Joroisissa 1891 valmistunut S/S Vetäjä V. Vasemmalla yksityisomistuksessa oleva höyrysluuppi S/S Lalli.

Vieressä oli mahdollisesti jo 1881 (höyrykoneen valmistumisvuosi) valmistunut S/S Kirvesniemi.

Kone oli mitä kiitettävimmin kiillotettu steampunk-henkiseksi, messinkihän oli olennainen osan 1800-luvun koneenrakennusta. Kajuuttaan oli tehty hieno kahvipöydän kattaus snapsilaseineen kaikkineen, mutta sitä ei tullut kuvattua.

Kirvesniemi heitti myös pienen ajelun toista kertaa kohdille osuttuamme.

Eivät kaikki höyryveneet aivan antiikkisia ole. Höyrylaivaharrastaja Eemeli Parviainen rakensi oman höyrysluuppinsa S/S Suntin 2014. Höyryvoiman nokisuus kävi selkeästi ilmi aina perässä olevaa Suomen lippua myöten.

Myös laiturilla oli yksi näistä höyryveneiksi, höyrysluupeiksi, tai höyrypursiksi kutsutuista aluksista.

 Forum Marinumin sivuston mukaan

Voimanlähteenä niissä toimii höyrykone ja kattila. Suomessa tällaisten alusten kulta-aika ulottuu 1870-luvulta ensimmäisen maailmansodan vuosiin, mutta yksittäisiä oli käytössä vielä 1960-luvullakin.  

Ja nyt täytyy myöntää, etten ollut pienvenekulttuurin osa-aluetta ennen tätä ollut oikein ymmärtänytkään. Mieleen tulee toki heti, että jollain tällaisilla edistyksellisimmät säätyläiset puksuttivat Ruissalon huviloilleen 1900-luvun vaihteessa, konservatiivisempien vielä purjehtiessa. Ja mikähän Airisto Segelsällskapin kanta oli moisiin nokipönttöihin, johan noissa valkoinen kesäpuku ja kipparilakkikin nokeentuivat.

Toki rannalla oli muutakin, kuten mobilistien maamoottoreita...

Suomen Joutsenen kunnostettu pelastusvene, joka kaltaistensa tavoin palaa ko. laivan kannelle ensi kerran 2000-luvun alun jälkeen...

ja niin ikään kunnostettu, 1950-luvulla Piikkiössä valmistettu meriläismallinen huvivene Herbert, jota kaltaistensa tavoin kutsuttiin "Vepsä-luokan risteilijäksi", koska epäiltiin etteivät niiden koneet kestäisikään kuin tunnin matkaa Vepsään, jo tuolloin Turun kaupungin ulkoilualueena tunnettua saarta...

sekä Suomen Meripelatusseuran käytössä ollut pelastusvene (P/V) Kellu, Loviisassa 1993 rakennettu RIB-vene eli jäykkärekenteinen ilmalla täytettävä vene.

Ja sitten oli tietysti ohjelmaa Suomen Joutsenen lavalla, tässä soittelee Puhallinorkesteri Nousteprassi. 

.