maanantai 16. elokuuta 2021

Tupakkaa Tullimuseossa

Tullimuseossa ei ollut tullut vuosiin käytyä. Sehän sijaitsee Suomenlinnan kurtiini Hamilton-Polhemissa.

Tämän kesän vaihtuvana näyttelynä oli ”Himoitut lehdet – Tullin ja tupakan historia”.


Tupakkaa on Euroopassa poltettu, nuuskattu tai jauhettu suussa sitten Amerikan löytämisen. Polttamiseen on tarvittu erilaisia tulnetekovälineitä.


Pitkä on jo suomalaisen tupakkateollisuudenkin historia, nyttemmin jo toki päättynyt.


Ja onhan tupakkaa Suomessakin tuotettu, 1700-luvun Turun alueella oli suoranaisia tupakkaplantaaseja, ja niiden vaatimia suuria tupakanlehtien kuivatuslatoja. Kuvan kessusäkki oli lainassa Turun museokeskukselta, osa taannoin saamaamme suurta lahjoitusta.


Tupakkateollisuus työllisti monia, myös Turussa.

Ja mainostaa sai estoitta, onneksi ei enää.

Valtio on kantanut tupakasta tulleja ja veroja, aiemmin kartuTtaakseen kassaansa, sittemmin hillitäkseen tupakointia kansanterveydellisistä syistä. 1800-luvulla tupakkaa salakuljettiin rajan yli säkeissä...

ja 1900-luvulla hameessa...


paperipaalien sisällä...

ja tukkipuiden runkoihin kätkettynä.


Päästäänkö tupakasta joskus kokonaan eroon? Ainakin tavoitteena on savuton Suomi 2030 mennessä.

Tullimuseon instagramsivulla kerrotaan näyttelyn esineistä.

lauantai 14. elokuuta 2021

Muistoja Phoenixista Vanhalinnassa

Turun purettuja rakennuksia muistellaan usein somessa, eikä mitään niistä niin hartaasti kuin kauppatorin laidalla sijainnutta, alunperin hotelliksi valmistunutta Phoenixin taloa (tässä Hjelt Rurikin kuvaamana vuonna 1898, Turun museokeskuksen valokuvakokoelma)

Hotellitoiminta ei kannattanut, mutta Turun yliopisto sijaitsi rakennuksessa vuosina 1922-1959. Yliopiston muutettua nykyiseen paikkaansa Ryssänmäellä (nimeten sen samalla Yliopistonmäeksi), sen irtaimisto sijoitettiin Liedon Vanhalinnan museoon. Tuota irtaimistoa ja saman ajan valokuvia on esillä museon näyttelyssä Phoenixin aika – elämää Turun Yliopistossa 1922–1959 vielä elokuun ajan. Tässä muutama kuva.






Viimeisen kuvan kulmasohvaan liittyikin mielenkiintoinen perimätieto:

Nuorimmatkin sohvannurkassa toisensa tavanneet pariskunnat alkavat olla jo kahdeksissakymmenissä.

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Muistoja Naantalin jalostamolta


Juhannuspäivän perinteisellä risteilyllä Naantaliin ja takaisin ohitettiin jällen kerran myös Nesteen jalostamo. Mutta tänä kesänä ei ikuinen liekki enää palanut kolonnin päässä, jalostamon toiminta päättyi viime maaliskuussa.

Moni lukija ei asiaa tiedäkään, mutta 1980-luvulla, opintojen pitkittyessä toimin muutaman vuoden teollisuusvartijana, siis väkivallan ammattilaisena, jolle Turun Vartiokeskuksen koulutus ja univormu antoi oikeuden voimakeinojen käyttämiseen. (Vartijakurssin ensimmäisiä opetuksia oli että me hyvikset käytämme voimakeinoja, pahikset väkivaltaa.)

Huomattavan rauhallista itse työ kuitenkin oli, en palvellut keskustan katupiireissä vaan yleensä teollisuuslaitosten porteilla. Yksi Vartiokeskuksen tärkeimpiä kohteita oli juuri Naantalin jalostamo. Siellä oli kaksi vartioitua sisäänkäyntiä, toinen aivan ns. prosessialueen reunalla.

Prosessialueen portista lähtivät  jalostamon tuotteet säiliöautoissa, ja työ sisälsi mm. rahtikirjojen tarkastamista, ja satunnaisotannalla piti muutaman kerran päivässä kiivetä säiliöauton katolle, avata luukku ja tarkistaa että säiliö on täytetty kruunausmerkkiin asti. Lentokonebensiinillä täytetyille tätä avaamista ei aineen tulenarkuuden vuoksi kuitenkaan tehty.

Uutena tulokkaana ihmettelin miksi porttikoppiin poikenneet jalostamon työntekijät olivat aina pummaamassa tulta tupakkaansa, mutta selvisihän sekin: tulentekovälineiden hallussapidosta kiinnijääminen prosessialuellaa olisi ollut välitön irtisanomisperuste.

Vartijan ammatissa tapasi jos jonkinlaisia persoonia joihin tutustua, oltiinhan päivävuorossa kaksittain. Mieleen jäi mm. kollega, jonka ylettömän lihavuuden syy selvisi miehen tavasta syödä kokonainen kääretorttu kahvitauollaan.

Yövuoron tunteina ehti mietiskellä kaikenlaista, mm. oman kohteen haavoittuvuuksia. Öljytuotteita, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ei vielä tuolloin lastattu vuorokaudet ympäriinsä (se muuttui kylläkin pian), joten maanantaiaamuna portin takana Raisiosta tulevalla tiellä odotti melkoinen letka säiliöautoja. Ilmaisku tuolloin olisi tuhonnut huomattavan osan myös energiahuollon kuljetuskalustosta. Toivoakseni tämä terroriteon suunnittelu on jo rikoksena vanhentunut.

Toiminnan loppumiseen ei siis tarvittu vihollisvaltion ilmaiskua, aika vain alkaa ajaa fossiilisten polttoaineiden ohi, hyvin tunnetuista syistä. Ihmetteln vain millainen urakka jalostamon purkaminen tulee olemaan, vai keksitäänkö sille jotain uusiokäyttöä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...