Hirvensaloon kuuluva Pikisaari oli aikoinaan osa Maarian pitäjää, ja Arolan ratsutilan maita. 1600-luvulla turkulaiset tervakauppiaat tekivät siitä laivaus- ja tervanpolttopaikkansa, mistä paikka sai nimensä. Näin syntynyt satama tuli Turun kaupungin alueeksi vasta käräjöinnin jälkeen v. 1796. Lisäksi saarella sahattiin puutavaraa ja lastattiin sitä vientiin.
Varhainen Pikisaari jakautui tullin, luotsien ja merimiesten ruotsalaispuoleen, ja työväestön suomalaispuoleen, joista jälkimmäinen oli eräänlainen Turun esikaupunki Nummen tai Raunistulan tapaan. Kansatieteilijä Aho kuvaa monipuolisesti elämää, asumista ja niukan elannon kokoonraapimista Pikisaaren yhteisön parissa.
Myös kesävieraat löysivät Pikisaaren vastapäisen Ruissalon tavoin. Lähelle valmistui Airisto Segelsällskapin ravintola ja kerhorakennus 1904, ja nykyään kesäisin Fölin vesibussi pysähtyy sinne reitillään - hyvä keino eläytyä pikisaarelaisten arkeen silloin kun sieltä Turun keskustaan pääsi vain vesitse tai jäitse.
Jacob Seela on jälleen varhaisen lasiteollisuutemme jäljissä artikkelissa Iloniemi, unohdettu lasitehdas Varsinais-Suomen takamailla 1857-1889. Kuusjoella sijainneen Iloniemen lasitehtaan historia oli tavanomainen tulipalojen, konkurssien ja omistajanvaihdosten kronikka. Tuotteina oli pulloja sekä talous- ja ikkunalasia. Tuotteita on vaikea tunnistaa, lukuun ottamatta Riikaan toimitettuja mineraalivesipulloja, jollainen löytyy Turun kaupunginmuseon kokoelmista, Seelan itsensä lahjoittamana.
Tehdasalue oli varsin syrjäinen sijainniltaan, eivätkä ruotsalaiset ja saksalaiset lasimestarit siellä juuri viihtyneet. Hierarkia oli selvä: huipulla ylellistä säätyläiselämää viettänyt ruukinpatruuna, alapuolella lasinpuhaltajat ja pohjalla hyttirengit. Työväen ruokana oli ruis, perunat ja silakat, huvittelemassa käytiin Salon markkinoilla. Tehtaan kiinteistöstä on tiettäväästi jäjellä vain pajarakennus.
Vuoden 1977 vuosikertomuksessa todetaan Turun linnan esilinnan sulkeutuvan remontin vuoksi vuosiksi. Kalastajankatu 4:n muutoskorjaukset ovat viivästyneet. Vartiovuorenmäen tähtitorniin sijoitettavasta merenkulkumuseosta tehtiin päätös, mutta hankkeen toteuttaminen jäi "odottamaan parempia päiviä".
Kokoelmatilastoja:
1977 n. 1850 esinettä, viimeinen päänumero 18214
