maanantai 13. heinäkuuta 2026

Talvisotaa taivaalla

Kari Stenman: Winter War 1939–40 - Repelling the Soviets from Finnish skies (2026)

Ilmasotahistorioitsija Kari Stenman täytti viime vuonna 80 vuotta, mutta kirjaa vaan pukkaa, ja tänä vuonna ilmestyi Ospreyn Air Campaign -sarjassa teos talvisodan ilmataisteluista.

Sarjan formaatti menee niin, että alun luvuissa vertaillaan hyökkääjän ja puolustajan kyvykkyyksiä, ja määritellään sotaretken tavoitteita. Tässä tapauksessa käydään myös läpi kummankin puolen organisaatio, samoin kuin Suomen ilmavoimien konekirjavuus (kaikkiaan 22 konetyyppiä). 

Varsinainen pääluku on The Campaign, jossa Stenman käy läpi keskeiset suomalais- ja neuvostoilmavoimien yhteenotot päivä päivältä. Mukana on pitkiäkin lainauksia taisteluraporteista, ja kuvituksena suomalaiskoneita ja -lentäjiä lumisilla kentillään. Kuvat ovat Stenmanin omasta kokoelmasta tai SA-kuvista.

Adam Tooby on kuvittanut kolme taistelukohtausta: Jorma Sarvanto pudottamassa kuusi DB-3 pommikonetta neljässä minuutissa 20.1. (myös kansikuvana),  Erik Stenbäck pommittamassa Karkunlammen jäällä olevia neuvostokoneita 20.1., ja Eino Luukkanen tulittamassa neuvostojoukkoja Viipurinlahden jäällä 5.3.

Luullakseni täytyy olla jonkin sortin ilmasotaentusiasti, että jaksaa lukea juurta jaksain pääluvun day-by-day luetteloinnin. Suomalaiset ilmasotaharrastajat osaavat kaiketi talvisodan ilmataistelut muutenkin ulkoa, mutta nytpä ovat sitten englanniksikin saatavilla. Itselleni mieleen jäi vain, että suomalaiset keksivät neljän koneen parvitaktiikan melkeinpä jo ennen saksalaisia, ja että suomalaislentäjiä oli suorastaan kielletty ryhtymästä taisteluihin vihollishävittäjien kanssa, ensisijaisia kohteita kun olivat pommikoneet, jotka sodan alussa lensivätkin ilman saattohävittäjiä.

Arktista talvea tuntemattomille sukset laskutelineinä saattavat olla hyvinkin eksoottisia, ja todellakin jäätyneet järvenselät kävivät lentokentistä, tosin huolto ja logistiikka täytyi jotain kautta sitten paikalle saada.  

Kari Stenman on kirjoittanut tai ollut mukana kirjoittamassa Ospreylle myös kuusi muuta julkaisua.

Ospreyn Suomen historiaan liittyviä tai sitä sivuavia julkaisuja.

maanantai 29. kesäkuuta 2026

Turun keskiaika 2026 (1466)

Vanhalla Suurtorilla ja sen ympäristössä vietettiin 25.-28.6. taas kerran keskiaikatapahtumaa, kuten on vietetty vuodesta 1996 eli jo 30 vuotta, pois lukien koronavuodet. Välivuoden jälkeen näytelmä (tällä kertaa nimeltään Ora et labora) oli saanut uuden piispan, ja vuonna 1466 piispa oli tietysti Konrad Bitz, tässä vierellään Turun linnan päällikkö Tott.

Piispa siunaa kirkonrakentaja Petrus Muratorin puolisoineen. Petrus muurasi tuomiokirkon holveja juuri vuonna 1466, ja kirkon sulkeuduttua tämän vuoden alussa useammaksi vuodeksi peruskorjauksen takia tämä oli mitä ajankohtaisin teema.

Saman tien alkoi Petrus myös pestaamaan väkeä työmaalle, ja soveltuvuuskokeissa oli mm. tiilien pinoamista kantotelineeseen.

 Näytelmän osioita esitettiin myös viereisellä kaivolla...


 sahtipihalla...


ja Brinkkalan sisäpihan eli porvarinleski Birgitan pihan lavalla. Tässä kaupunginkailottaja, jota haettiin ennen tapahtumaa erityisellä työpaikkailmoituksella.


Tapahtuman 30-vuotisjuhlan kunniaksi samalla lavalla nimitettiin Turun Keskiaika ry:n kunniajäseniksi Benito Casagrande ja Petteri Järvi.


 Musiikkia esittivät mm. Huithapeli...


 Morus Musica...


 Meren Sisaret...


ja Margaretha Ante Porcos.


Musiikkia sisältyi luonnollisesti myös Unikankareen tanssiesitykseen Taiteen talon lavalla.


Noitakuningas esintyi ohjelman ulkopuolelta.

Porthaninpuiston työnäytösalueelta kuva vain Turun Maalarikillan verstaasta, työllistihän tuomiokirkon rakentaminen ja laajentaminen keskiajalla aina myös holveja koristelleita maalareita. 


Maalari Solander valmisti jälleen maalia hiertämällä, tällä kertaa rautaoksidipigmentistä nimeltään caput mortuum. Kuolleen päätä tarkoittava nimi on peräisin alkemisteilta, mutta viittaa myös muumioihin, joita niin ikään käytettiin pigmenttinä.

 


 Aiemmin puistossa olleet historianelävöittäjät oli nyt sijoitettu Katedraalikoulun pihalle.

Pihalla oli myös Wirran Wartijoiden taistelunäytöksiä...


ja lava näytelmää varten. Tässä alkamassa Ludus Latinus -kohtaus teineineen.

Wirran Wartijoiden leirisssä soitti Ulvilasta tullut säkkipilliyhtye Liikistön leikarit.


Aikoinaan Porthaninpuistossa, sittemmin suurtorin puolella ollut Härkäpään sahtitupa oli päätynyt Hjeltin talon sisäpihalle.


Tilaa oli tietysti enemmän ja pöydätkin käytössä, mutta ankeahko paikka puistoon verrattuna. Vaan maistuihan sahti sielläkin.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2026

Uusiutunut WAM

Peruskorjauksen ja laajennuksen kokenut WAM nykytaiteen museo avautuu lokakuun lopussa...


mutta Turun kaupungimuseon henkilökunnalle, niin toisistamme kuin museoina erosimmekin, tarjoutui tilaisuus kurkistaa valmistuvaan rakennukseen jo nyt. 

Aulan suurin muutos on se, että lipunmyynti-museokauppa-yhdistelmän tilalla on nyt enää lipunmyynti, ja sen takana naulakot, tavaroiden säilytys ja vessat.

 

Monien rakastama akvaario säilyy, kalat tosin vaihtuvat.


Kahvila voi jatkossa olla auki museon jo sulkeuduttua. Yrittäjäksi tulee tiimi Kakola Brewing Companyn ym. turkulaispaikkojen takana.


Tähän väliin silmäys ulkoa, jossa kahvilan terassi on laajentunut lisärakennuksen myötä. Sen tieltä purettiin rinteessä ollut asuin- ja toimistotila. Uudisrakennuksen seinät eivät travertiinia sentään ole.


Takaisin aulaan. Atriumin alppiruusu sai mennä, mutta vesialtaan pohja on kuulemma vihdoin vedenpitävä, ja kivet aseteltu vastaamaan tarkoin alkuperäistä allasta.

Museokauppa on nyt atriumin aulasta katsoen vasemmalla puolella paikassa, jossa ennen oli museolaisten työhuoneita.


Käytävän päässä, entisessä kokous- ja kirjastohuoneessa on nyt työpajatila.


Näyttelysalit eivät kävijän kannalta ole juurikaan muuttuneet. Uutta tekniikkaa on, mahdollisuuksien mukaan häivytettynä, ja esteettömyyttä on saavutettu kolmella uudella hissillä. Veistossalin upea katedraalimainen vaikutelma kattoikkunoineen on jäljellä.


Suurin muutos on, että alimman tasanteen vuosikymmenien  ajan suljettuna ollut portaikko alakertaan on avattu.


Alakertaan sijoitetut taidekokoelmat ovat nyt väistötiloissa odottamassa uuden kokoelmakeskuksen valmistumista, ja niiden käytössä olleet huoneet ovat näyttelytiloina (kuten ne alunperin olivatkin).



Wäinö Aaltosen 1914 Wiklundin rautakaupalle muotoilema betonireliefi on saanut uuden sijoituspaikan (myös parempi valaistus tulossa).


 Mutta palataan ulos, ja ensimmäiseen kuvaan, mitä tuossa rannassa oikein myllätään?


Jo 1800-luvun puolivälissä rakennettua rantamuuriahan siinä korjataan, eikä siinä kaikki kaikki, vaan WAMin edustalle Aurajokeen on tulossa myös kulttuurijokilautta.

Myös Fuugan ja WAM:n välisellä kadulla myllätään. Se säilyy edelleen Paavo Nurmen puistotienä, mutta Fuugan ja valtion virastotalon välinen Itsenäisyydenaukio on muuttanut nimensä Kulttuurikujaksi.


 .

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...