Lappeenrannan linnoitus

Lappeenrannan linnoituksen rakentaminen alkoi jo Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla, mutta pääosin sen muoto on venäläisvallan ajalta 1700-luvulta. Etelästä tuleva tie johtaa Viipurin portille, joka dramaattisuudessaan tuo mieleen suorastaan Mykenen leijonaportin, tosin ilman leijonia.

Heti portista vasemmalla olevan ja jo esitellyn Ratsuväkimuseon seinässä on muistolaatta linnoituksen keskeisille suunnittelijoille. 

Linnoituksen sisällä on monipuolinen ja värikäs rakennuskanta, josta tässä otteita.

 

Tässä vaiheessa sopii huomauttaa, että vaikka linnoituksessa toimii kolme museota ja kaupunginarkisto, siellä myös asuu n. 1200 henkeä. Alueella on myös Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, Jumalansynnyttäjän Suojeluksen eli Pokrovan kirkko vuodelta 1785.

Kehruuhuone eli suorasukaisemmin naisvankila on purettu, mutta sen työhuone on nykyään tapahtumatilana, edustallaan instituutiosta kertova taideteos. Kehruuhuoneita oli Suomessa vain kaksi, se toinen on Turussa.

Etelä-Karjalan museo toimii tykkivarikoksi rakennetussa makasiinissa.

Esillä on mm. esihistoriaa...

juomakulttuuria...

ruokakulttuuria...

ja tietysti kuuluisa Viipurin pienoismalli vuodelta 1939!

Vaihtuvana näyttelynä oli Pelastakaa taide!, ajankohtainen ja dramaattinen aihe, johon ensi kertaa kaupungissa olevalla oli aivan liian vähän aikaa paneutua. 

Työmatkalaisen ryntäily jatkui museon edustalle, jossa on esillä kaksi Ranskasta talvisodan aikana saatua  jäykkälavettista tykkiä 1800-luvun lopulta...

...vierellään punagraniittinen muistomerkki linnoituksessa 1918 teloitetuille ja menehtyneille punavangeille.

Lappeenrannan taidemuseo toimii 1799 rakennetuissa miehistökasarmirakennuksissa, mikä jo kaiken muun ohella loi hyvin suomenlinnamaisen vaikutelman.

Millaista sitten mosurin elämä näissä varhaismodernin ajan kasarmeissa lieneekään ollut, nyt esillä oli toukokuun 10. päivään asti jatkuva näyttely Vesireitit. Siitä vain pari kuvaa.

Ja tietysti tuli käveltyä entisöityjä valleja. Pohjoispäässä avautui näkymä Saimaalle.

 Länsipuolella oli entisöityjä bastioneja.

ja itäpuolelta hienot näkymät Saimaan alusten satamaan.

Etelään päin, Pusupuiston puolella, oli tämä erikoinen rakennelma, jonka tarkoitus jäi toistaiseksi hämäräksi.

Sotamuistoja on Lappeenrannassa paljonkin, niistä lisää myöhemmin.

Patterinhaan patteri

Siinä kohtaa missä Tukholmankatu vaihtuu Pansiontieksi, voivat Ruissaloon matkaavat turkulaiset nähdä tämän epämääräisen maakummun.

Kyseessä on Patterinhaalle nimen antanut tykkipatteri, jonka fasadi on enemmänkin täällä Vaasantien puolella. Patterin portille päin vie ilmeisen vastakkoin tehty soratie.

 Lähelle on kiveen pultattu patterin historiaa valaiseva muistolaatta vuodelta 2008.

Patteri täytti tuolloin 200 vuotta. Turun Suomen sodassa vallanneet venäläiset rakensivat sen osaksi Linnanaukon puolustusta ruotsalaisia vastaan. Turun linnan ja tämän Iso-Heikkilän patterin lisäksi puolustus käsitti patterit Hirvensalon Pikisaaressa ja Ruissalon itäpäässä, jotakuinkin telakan kohdalla jos tuota oikein tulkitsin. Iso-Patterista käsin oletettavasti valvottiin Ruissalon ja mantereen välissä olevaa Pohjoissalmea.

Rakennus- ja muinaismuistotietokannat kuvailevat vallitusta kuusikulmaiseksi, mutta kartoissa se näyttää enemmän neliskanttiselta. 

Vielä 1900-luvun alussa patteri oli merenrannassa, ennen kuin Turun satama-alue luotiin ruoppausmassalla täyttämällä, kyse ei siis ole maanpinnan noususta.

Vanhoissa ilmakuvissa voi havaita vallien sisällä enemmänkin rakennuskantaa, se kuitenkin tuhoutui tulipalossa kesällä 1992. 

Jäljellä on enää maakellari, huonossa kunnossa sekin.

Vilkaisu sisälle kertoo, että jonkun yöpymispaikkanakin se on saattanut palvella.

Kellarillakin voi olla vintti, paradoksaalista kyllä.

Muuta nähtävää vallien sisällä ei sitten olekaan, rehottavaa kasvillisuutta lukuunottamatta. Kaupungin viheralueiden hoidossa se on "luonnonmukaista aluetta, jolle ei ole määritelty säännöllistä hoitoa" (MIP).

Alueen halki vie jonkinlaiset polut läntiselle...

 ja luoteiselle sisäänkäynnille.

 Patterin pääportin lähistöllä on vielä sen muinaismuistostatuksesta kertova kyltti... 

 ja hauskanmallinen pömpeli, jonka tarkoituksesta on vaikea sanoa mitään.

Tarkemmin katsoen patterinhakalaisten ulkoilupolut olivat muutoinkin kohentamisen kohteena. 

Aivan vieressä on myös Maarit Nissilän veistos Vahva, Armas Puolimatkalle 1988 pystytetty muistomerkki, ja grynderille sopivasti betoninen.

 

Puolimatkan yhtiö rakensi Patterinhaan, Turun ensimmäisen lähiön, ja sittemmin muitakin lähiöitä. Nyt alueelle on luvassa lisää asuinrakentamista, kun entisen jätevedenpuhdistamon paikalle suunnitellaan Vaasanpuiston asuinaluetta. Tällä hetkellä seutu on aidattua maan- ja lumenkaatoaluetta.

Jo ennen jätevedenpuhdistamoa alueella oli jatkosodan aikana rakennettu saksalainen varuskunta-alue, Frontleitstelle 20, muiden kaltaistensa tavoin Turussakin Pikku-Berliininä tunnettu. Turkulaisten kanssakäymisestä varuskunnan sotilaiden kanssa lisää täällä.

Muistelmia lapsuudesta vastavalmistuneessa Patterinhaan lähiössä täällä.

Arkeologisia kenttätöitä Varsinais-Suomessa 2025

 

Ja jälleen kerran oli kevään arkeologisen kohokohdan aika.

Anna-Maria Niinikoski ja Kristiina Syrjäsuo esittelivät Turun kaupunginmuseon ja Turun Lasarettimuseon yhteishankkeena tehtyä selvitystä ihmisjäänteistä museokokoelmissa. Aiheeseen suhtaudutaan sensitiivisemmin kuin ennen, ja museokentällä selvästi kaivataan jonkinlaista linjausta, mitä työryhmä on nyt luomassa.

Jussi Kinnunen kertoi Turun tuomiokirkon ullakoiden laserkeilauksesta ja sen haasteista. Teknologia meni ymmärrykseni yli, mutta vaikuttavan suurta ja yksityiskohtaista visuaalista dataa näillä nykyajan laitteilla syntyy.

Tuomiokirkon parissa jatkoi Tanja Ratilainen, joka kertoi tornin toisessa kerroksessa olevasta huoneesta, josta (kuten TS jo uutisoi)  on löytynyt käymälä eli latriini. Latriini oli sijainnut tornin pohjoisseinässä ja poistunut siten käytöstä kun Tarkk'ampujien kappeli rakennettiin. Perseenpyyhintätikku ja löydökset sitä itseään, jota näissä tapauksissa kutsutaan koproliiteiksi, vahvistivat rakennelman funktion. Olivatpa rotatkin ehtineet rakentaa sinne pesänsä, käyttäen aineksina tekstiili- ja papeririekaleita, edelliset ehkä hautavaatteista ja jälkimmäiset kirkossa sijainneesta kirjastosta/arkistosta järsittyjä. Huoneessa oli ollut myös tulisija, uuni tai takka, ehkä jopa öylättien paistamiseen? Huoneessa oli ollut useampi ikkunasyvennys penkkeineen (Turun linnan tapaan siis), joten oliko se ehkä aikoinaan tuomiokapitulin edustustila tai pyhiinvaeltajien majapaikka. Rapuja siellä ainakin oli löytyneiden saksien perusteella syöty.

Hanna-Maria Pellinen ja Petro Pesonen esittelivät Raision Mahittulaa, josta metallinetsijät löysivät viime vuonna satojen hopearahojen kätkön, ja arkeologinen kaivaus toi vielä 45 kolikkoa lisää - "rahaisa Raisio"  on siis epiteettinsä veroinen, sen alueelta kun on tehty huomattavia rahalöytöjä jo aiempina vuosisatoina. Nyt löytyneet rahat ovat 1000-luvulta, nuorin v. 1075, ja pääosin ne ovat Saksan ja Alankomaiden alueelta, ja muiden löytöjen perusteella niiden kontekstina on rautakautinen asuinpaikka.

Metallinetsintä oli tuonut esiin myös Sauvon Hallelassa rautakautisia polttohautauskalmistoja, joita Jere Leppänen oli käynyt tutkimassa. Löydöt tehnyt henkilö oli myös kustantanut luupaloille C14-ajoituksen, joka vei 400-500-luvuille, kansainvaellusaikaan ja merovingiajan alkuun. Metallinetsintäharrastuksen ansiosta Sauvon tunnettujen rautakautisten kohteiden määrä on kolmessa vuodessa kolminkertaistunut ja kiinteiden muinaisjäännösten määrä kaksinkertaistunut.

Polttohautauskalmisto on myös Liedon Pettisissä, jossa viime vuonna pidettiin opetuskaivauksia jo kuudetta kesää Juha Ruohosen johdolla. Kesän yllätys oli ruumishautaus, korujen perusteella naisen. Pettinen on poikkeuksellisen laaja kalmisto, ollut käytössä n. 0-1050 jKr., ja sisältää monia eri polttohautaustapoja. Esiin on tullut runsaasti aseita, viime vuosina myös koruja. Tänä vuonna siellä kaivetaan toistaiseksi viimeisen kerran.

Jukka Luoto piti esitelmänsä Saaristomeren hylkyjen 3D-ontologiasta VR-lasit päässä, ja ilmeisesti yleisön piti nähdä sama kuin hänenkin. En tiedä, miltä se paikan päällä Turun linnassa vaikutti, mutta läppäriltä katsoen oli aika levotonta heilumista. Kävi kuitenkin ilmi, että fotogrammetrialla saa hyvinkin tarkkaa kuva hylyistä, ja kuulimme myös miten tunnistaa eri aikakausien hylkyjä rakenteiden yksityiskohdista. Suomen Meriarkeologisen Seuran sivut löytää täältä.

Kari Uotila, Nea Komulainen ja Jasmin Valkealahti esittelivät edustamansa Muuritutkimus Oy:n kaivauksia, joita on parhaillaankin käynnissä Turun linnan sisä- ja ulkopuolella. Linnankadulla antoisimmaksi on osoittautunut kaivausalue H, joka sijaitsee esilinnan koillistornin luona olevan suojatien alla. Keittiöastioiden sirpaleet ja luuaineksen laatu loivat ainakin itselleni mielikuvan, että heti linnan nurkalla on ollut tunkio, johon palvelusväki on kipannut Juhana herttuan ja muidenkin herrojen ruoantähteet. Linnankadulla on parimetriset kulttuurikerrokset sisältän mm. hyvin säilyneitä hirsirakenteita, ja hämmentävästi alimmat ovat nykyisen merenpinnan alapuolella. Ainahan talot pakkaavat Turun savessa vajoamaan, ja esilinna on ilmeisesti vienyt viereiset kulttuurikerroksetkin mukanaan. Linnan sisäpihalta oli löydetty pari nuolenkärkeä ja jo aiempien arkeologisukupolvien aikanaan esiinkaivamia paalutuksia. Keskustan kohteena esiteltiin Luostarin välikadun varrella sijaitsevan Wollin talon keskiaikaiset kellarit, jotka ovat auki yleisölle seuraavan kerran Vanhan kaupungin päivänä 13. kesäkuuta. Muuritutkimuksen sivut löytyvät täältä.