Högsåra on kylä Kemiönsaaren kunnan Hiittisten saaristossa. Ja koska se on saari, sinne mennään lossilla, kuten nyt museolaisten syyskesän tyhyretkellä.
Matkaa Turusta Kemiöön on sen verran, että rannasta käveltiin lounaalle suoraan Farmors Cafen pizzabuffettiin
Turun ja Hankoniemen välisen väylän varrella Högsåra oli tärkeä luotsiasema. Pittoreskit maalaistalot ovat useimmiten luotsisukujen rakentamia.
Saaren kuuluisin nähtävyys, "keisarinsatama" on sen pohjoisrannalla.
Aleksanteri III vietti kesiään Suomessa, sillä täällä häntä ei yritetty tappaa kuten Venäjällä oli tapana. Tanskalaissyntyinen puoliso Maria Fjodorovna (syntyjään Dagmar) puolestaan viihtyi ruotsinkielisten saaristolaisten parissa, ymmärsiväthän he toistensa kieltä. Erityisen läheiseksi tuli Kejsar-Fina (Helena Serafina Lindblad, 1834–1925), kalastajaeukko, joka tarinoiden mukaan ehti komentaa siviiliasuista keisaria auttamaan töissään.
Rannalla sijaitsee Jungfrusundin museo, kiinni jo näin syksyllä, mutta esittelee mm. luotsaamista, reimareiden valmistusta ja keisarillisia vierailuja.
Kejsar-Finan kala-aitta.
Kännykän kameralla saattoi kurkistaa tunnelmalliseen sisätilaan verkkoineen.
Vajan vieressä oli suorastaan kaupunkimaisen korea puistonpenkki, mistä lie siihen päätynyt.
Katoksen alla oli Sofi Fredrikssonille (1884-1914) ja tämän jälkeläisille kuulunut rodd-jullan. Kejsar-Finalla oli ollut vastaavanlainen soutuvene, johon sai purjeenkin.
Tästä saa ehkä paremman käsityksen edellä mainittujen suhteesta toisiinsa.
Lentiskentän takaiselle lahdelle voi kuvitella keisarillisen huvijahti Tsarevnan ("tsaarintytär"). Pöljyyksissäni menin puhumaan seurueeseemme kuuluville ihmisille Standartista, mutta sehän oli Nikolai II:n huvijahti. Tsarevna vieraili Högsårassa 9 kesän aikana kaikkiaan 14 kertaa, ja sen 500-päinen miehistö oli kiitollinen asiakaskunta saarelaisten tuotteille.
Vierasvenesataman laituri...
ja kioski, talvilevolle kesäsesongin jälkeen jo laskeutuneina.
Nähtävyys on myös länsirannan Sandvikin leirintäalue auringonlaskuineen, mutta se osoittautui jalan liikkuvalle turhan kaukana olevaksi aikataulun puitteissa. Matkalla nähtiin lehmiä...
ja vilahdus Högsåran tuulivoimapuistosta. Voimaloiden nimet ovat (kylän työhevosten mukaan) Ilo, Frej ja Flora.
Takaisin käännyttiin hautausmaan kohdalta. Sellainen saarella on ollut vasta vuodesta 1948. Sitä ennen saarelaiset haudattiin Hiittisten kirkkomaahan, jonne vainajien kuljetus oli vaikeaa kelirikon aikana.
Hautausmaan kellotapuli on vuodelta 1957.
Ei auttanut kuin palata kylään, ja bongata vielä Högsåran VPK:n paloasema vuodelta 1936. Vapaapalokunnan tänne perusti kesäasukas Svante Dahlström, Turun ja Turunmaan historiaa käsittelevistä teoksistaan tunnettu.
Taalintehtaan slagia oli riittänyt rakennusaineeksi navetoihin täälläkin.
Osa ryhmästä retkeili Rumpan Bar -nimisen purjehduskauden menomestan takaiselle kalliolle, josta löytyi muistolaatta Suomen laivastolle, joka lähti talvisotaan tältä ankkuripaikalta. Meri oli sula vielä sodan syttyessä ja jäätyi vasta myöhemmin.
Lossia odotellessa oli aikaa katsella jo sulkeutuneen kesäkahvilan käyttöön rakennettua laituria.
Venevajat tai mitä nuo olivatkaan olevinaan olivat vain kulissia, mutta toivathan ne väriä rantamaisemaan.
Lautta saapui ajallaan ja seilasimme kohti uusia nähtävyyksiä.
Högsåra Saaristoinfossa ja Retkipaikassa.
Youtubesta löytyy mm. englanninkielinen Keisarin kätketty lomaparatiisi, jossa droonikuvaa ja "elävöitettyjä" valokuvia, myös museoon pääsee kurkistamaan.
