Pöytyän museopappila, vanha kirkkomaa ja lainamakasiini

Pöytyän pappila valmistui 1802 ajan uusklassiseen tyyliin. Seurakunta maksoi alakerran, ja kirkkoherra Johan Sundwall yläkerran, tiedetään kertoa.

Nyt rakennuksessa toimii kotiseutumuseo. Alakerta edustaa 1930-50-lukujen sisustusta.

Viereinen huone on palvellut kirkkoherranvirastona.

Viraston takana oli pieni kamari. 

Yllättäen museossa on myös Pöytyän oman pojan, kuvanveistäjä Aarre Aaltosen (1889-1980) kipsivaloskokoelma. Tunnetumpi sukulaismies Wäinö Aaltonen oli puolestaan kotoisin naapuripitäjä Karinaisista, joka nyttemin on tosin liitetty Pöytyään. Aarre Altosen töitä on mm. Pöytyän sankaripatsas.

 Luonnos Aaltosen teokseen Ilmatar ja sotka, joka sijaitsee Sibeuksenpuistossa Helsingissä.

 Kuvanveistäjänä Aaltonen suunnitteli myös pöytämitaleita.

Alakerrassa oli myös keittiö. Nurkassa istuu 1856 syntynyt Lyyti-muori, joka vietti aikaansa juoruillen kylän asioista. Pappilan keittiössä sai jatkaa tarinointia kahvia ryystäen. Mieli keveni, kun sai jakaa tietoansa ja pappilan katon alla sielukin puhdistui.

Yläkertaan vievään portaikkoon oli sijoitettu pieni valokuvanäyttely.

 Yläkerran huoneisiin on sijoitettu useampiakin museointeriöörejä.

 

Pieni koululuokkakin sieltä löytyi.

Varsinaisesti ohjelmaan kuulumaton bonus täällä oli Pöytyän vanhan kirkkomaan hirsiaita. Ei ainoa laatuaan, mutta harvinainen kyllä. Vastaava on mm. Karinaisissa ja Loimaan Hirvikoskella.

 

Hautaamisen kerrotaan loppuneen 1834, mutta säilyneissä hautakivissä on mainittu 1900-luvun puolellakin kuolleita.

 Pöytyä sai uuden kirkon 1700-luvun lopussa. Vanhan kirkon paikalla on muistokivi.

Vieläpä ehdimme bongaamaan läheisessä lainamakasiinissa sijaitsevan museon, mutta nolosti missasimme kuvan reunassa oikealla pilkistävän Antti Lizeliuksen syntymän 250-vuotismuistomerkin. (Pöytyän kirkkoherrana toiminut Lizelius propagoi perunanviljeylä saarnoissaan, ja aloitti ensimmäisenä perunanviljelyn Pöytyällä.)

Lainamakasiinissa oli ajokaluja ja maataloustyökaluja. Kotiseutumuseothan ovat useimmiten lähtökohtaisesti maatalousmuseoita. Lappu neuvoi olemaan häiritsemättä yläkerran kattohirsien väliin asettuneita lepakoita. Emme häirinneet.

 

Vielä seuraavakin kohde sijaitsi Pöytyällä. 

Veräjänkorvan museo

Elokuun 30. päivä vietettiin Varsinais-Suomen museopäivää, jolloin myös pienemmätkin kohteet ovat auki. Turun maakuntamuseon ystävät ry. järjesti retken ylös Aurajokivartta, ja ensimmäinen kohde oli Aurassa.  Veräjänkorvan museo on meidän museolaisten ja kotiseutuihmisten hyvin tunteman Ari Vilénin kotitilalleen luoma kotimuseo.

 

Keräilykärpänen puri Aria jo nuorena, ja kokoelmaa on kartutettu vuodesta 1971. Sisältä löytyy paljon kaikkea, mm. kauppapuoti (täydennetty edesmenneen Mikael Anderssonin kokoelmalla, josta osa päätyi myös Turun kaupunginmuseon haltuun).

Blogisti tuntee suurta lukkarinrakkautta pöytäviireihin, tai heraldisemmin sanottuna pöytästandaareihin. Vasemmalla Auran kunnan vaakuna, jos joku ei tunnistanut. 

Itse asiassa kaikenlaiset merkit ovat myös suosikkejani, tässä useampia, joita en Turun kaupunginmuseon kokoelmista tunnista.

 Etätyöpiste aikaisemmalta ajalta.

 Kunniakirjoja ja kirjoja.

 Tekstiilejä.

Nurkkaukseen tekisi mieli istahtaa kaffelle, kuten täällä päin Suomea sanotaan. Kemissä istuttiin juomaan kahavia, sellaisia nämä murre-erot ovat.

Mummolan tunnelmaa, vanhemmalle polvelle siis. Nykylasten mummolat ovat 1970-luvulla sisustettuja lähiöasuntoja.

 Kupittaan Savea ei turkulainen museoammattilainen voinut ohittaa.

Kellosepän verstas on peräisin Turusta.
 

 

Ulkorakennuksessa on lisää esineistöä. Pihalla sopisi kahvitella (kaffetella?) ja keskustella keräilijän kanssa materiaalisen kulttuuriperinnön vaiheista ja kohtaloista.

 Ulkorakennuksessa on kansanomaisia työkaluja ajalta ennen akkuporakoneita.

Itse vanhan maalaistalon miljöökin on hauska katsella.

Löytyy myös toimiva puucee, jota muutamat retkeläiset käyttivätkin.

 Myös itse päärakennus on saanut tunnustusta seinälleen.

Extrana retken ohjelmaan löytyi toisella puolen Turuntietä (Aurajoentietä matkailumainonnallisesti ilmaistuna) oli Auranmaan mopedi – ja ajoneuvoharrastajat ry:n tapahtuma, osa museooäivän ohjelmaa sekin. 

Itse tien vieressä oleva rakennus oli vanha sekin, ja entisöinnin alainen, sieltä vain pari pikaista kuvaa.

Aurasta retki jatkui Loimaalle, mutta koska sekä Suomen maatalousmuseo Sarka että Alpo Jaakolan patsasmuseo on blogissa jo käsitelty, siirrymme seuraavassa postauksessa suoraan Pöytyälle.

Hienoja kuvia Veräjänkorvan museosta löytyy täältä.