Vilkkimäen Kahvimuseo

Kuten vuosiluku talon seinässä kertoo, valmistui Liedon osuusmeijeri 1927. Nyt siinä toimii Vilkkimäen Kahvimuseo.

Näyttelylle omistettu tila on pieni, mutta sitäkin täydempi.

 

Kahvimuseoyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Louhivuori esittelee Suomen ensimmäistä kahvin vähittäismyyntipakkausta. Saimme häneltä värikkään ja perusteellisen esityksen kahvin vaiheista Suomessa.

Pakettien keräilykuvat olivat haluttuja omana aikanaan, ja yhä edelleen.

Paula-tyttö -instituutio oli saanut perusteellisen esittelyn.

Aito kahvihammas.

Myös kahvialalla on jaettu (leikillisiä) mestarinkirjoja.

 Toppasokeria...

 ja toppasokerimuotti.

Kasvoipa museossa kahvipensaskin.

Kokoelmat karttuvat jatkuvasti, nyt museolle lahjoitettiin sota-ajan paperikankaisia kahvimyssyjä.

Museon vieressä toimii Kahvila Namia, josta saa Turun Kahvipaahtimon kahvia.

Matkapäiväkirja Turun maakuntamuseon ystävien retkestä Varsinais-Suomen museopäivänä 30.8. päättyy tähän.

Legomuseo Vanha-Palikka

Velmeri Männikön perustama Vanha-Palikka sijaitsee vanhassa koulussa Pöytyän Kyrössä.

Rakennettuja legosettejä löytyy 1500, mikä on helppo uskoa.

Vanhimmat legot olivat puisia.

Jokainen löytää varmasti jotain omaan lapsuuteensa, lasten lapsuuteen tai lastenlastensa lapsuuteen liittyvää. Legoja on tehty kaikista mahdollisista aiheista, klassisia ovat tietysti länkkärit ja inkkarit.

 Jalkapalloilua, näin MM-kisavuoden kunniaksi.

Antiikin temppeli on ollut ehkä vähän tylsä koottava?

Noita maatilan rakennuksia ja ajopelejä on meidänkin olohuoneen lattialla koottu. Vasemmalla pilkistävä leikkuupuimuri oli ihan susi, ei kestänyt mitään leikkimistä kun leikkuri putoili koko ajan.

Näyttely jatkui vielä toisessakin huoneessa.

 Tähtien sotaa...

 ja Indiana Jonesia.

Kolmannessa huoneessa voi koota irtolegoista omia rakennelmia, ja sen seinillä on kaikenlaisia lego-oheistuotteita. 

Legoland-roipetta, ja onhan siellä Billundissa itsekin tullut pikkupoikaporukan kanssa tullut käytyä.

 Tunnustustakin on nuorelle keräilijälle ja museomiehelle tullut.

Pöytyältä matka jatkui Lietoon, Nautelankosken museoon, jossa saimme Lenna Viskarin hienon opastuksen. Museosta löytyy blogista selostus täältä, ja itse koskesta täältä.

Pöytyän museopappila, vanha kirkkomaa ja lainamakasiini

Pöytyän pappila valmistui 1802 ajan uusklassiseen tyyliin. Seurakunta maksoi alakerran, ja kirkkoherra Johan Sundwall yläkerran, tiedetään kertoa.

Nyt rakennuksessa toimii kotiseutumuseo. Alakerta edustaa 1930-50-lukujen sisustusta.

Viereinen huone on palvellut kirkkoherranvirastona.

Viraston takana oli pieni kamari. 

Yllättäen museossa on myös Pöytyän oman pojan, kuvanveistäjä Aarre Aaltosen (1889-1980) kipsivaloskokoelma. Tunnetumpi sukulaismies Wäinö Aaltonen oli puolestaan kotoisin naapuripitäjä Karinaisista, joka nyttemin on tosin liitetty Pöytyään. Aarre Altosen töitä on mm. Pöytyän sankaripatsas.

 Luonnos Aaltosen teokseen Ilmatar ja sotka, joka sijaitsee Sibeuksenpuistossa Helsingissä.

 Kuvanveistäjänä Aaltonen suunnitteli myös pöytämitaleita.

Alakerrassa oli myös keittiö. Nurkassa istuu 1856 syntynyt Lyyti-muori, joka vietti aikaansa juoruillen kylän asioista. Pappilan keittiössä sai jatkaa tarinointia kahvia ryystäen. Mieli keveni, kun sai jakaa tietoansa ja pappilan katon alla sielukin puhdistui.

Yläkertaan vievään portaikkoon oli sijoitettu pieni valokuvanäyttely.

 Yläkerran huoneisiin on sijoitettu useampiakin museointeriöörejä.

 

Pieni koululuokkakin sieltä löytyi.

Varsinaisesti ohjelmaan kuulumaton bonus täällä oli Pöytyän vanhan kirkkomaan hirsiaita. Ei ainoa laatuaan, mutta harvinainen kyllä. Vastaava on mm. Karinaisissa ja Loimaan Hirvikoskella.

 

Hautaamisen kerrotaan loppuneen 1834, mutta säilyneissä hautakivissä on mainittu 1900-luvun puolellakin kuolleita.

 Pöytyä sai uuden kirkon 1700-luvun lopussa. Vanhan kirkon paikalla on muistokivi.

Vieläpä ehdimme bongaamaan läheisessä lainamakasiinissa sijaitsevan museon, mutta nolosti missasimme kuvan reunassa oikealla pilkistävän Antti Lizeliuksen syntymän 250-vuotismuistomerkin. (Pöytyän kirkkoherrana toiminut Lizelius propagoi perunanviljeylä saarnoissaan, ja aloitti ensimmäisenä perunanviljelyn Pöytyällä.)

Lainamakasiinissa oli ajokaluja ja maataloustyökaluja. Kotiseutumuseothan ovat useimmiten lähtökohtaisesti maatalousmuseoita. Lappu neuvoi olemaan häiritsemättä yläkerran kattohirsien väliin asettuneita lepakoita. Emme häirinneet.

 

Vielä seuraavakin kohde sijaitsi Pöytyällä.