Turun keskiaika 2026 (1466)

Vanhalla Suurtorilla ja sen ympäristössä vietettiin 25.-28.6. taas kerran keskiaikatapahtumaa, kuten on vietetty vuodesta 1996 eli jo 30 vuotta, pois lukien koronavuodet. Välivuoden jälkeen näytelmä (tällä kertaa nimeltään Ora et labora) oli saanut uuden piispan, ja vuonna 1466 piispa oli tietysti Konrad Bitz, tässä vierellään Turun linnan päällikkö Tott.

Piispa siunaa kirkonrakentaja Petrus Muratorin puolisoineen. Petrus muurasi tuomiokirkon holveja juuri vuonna 1466, ja kirkon sulkeuduttua tämän vuoden alussa useammaksi vuodeksi peruskorjauksen takia tämä oli mitä ajankohtaisin teema.

Saman tien alkoi Petrus myös pestaamaan väkeä työmaalle, ja soveltuvuuskokeissa oli mm. tiilien pinoamista kantotelineeseen.

 Näytelmän osioita esitettiin myös viereisellä kaivolla...

 sahtipihalla...

ja Brinkkalan sisäpihan eli porvarinleski Birgitan pihan lavalla. Tässä kaupunginkailottaja, jota haettiin ennen tapahtumaa erityisellä työpaikkailmoituksella.

Tapahtuman 30-vuotisjuhlan kunniaksi samalla lavalla nimitettiin Turun Keskiaika ry:n kunniajäseniksi Benito Casagrande ja Petteri Järvi.

 Musiikkia esittivät mm. Huithapeli...

 Morus Musica...

 Meren Sisaret...

ja Margaretha Ante Porcos.

Musiikkia sisältyi luonnollisesti myös Unikankareen tanssiesitykseen Taiteen talon lavalla.

Noitakuningas esintyi ohjelman ulkopuolelta.

Porthaninpuiston työnäytösalueelta kuva vain Turun Maalarikillan verstaasta, työllistihän tuomiokirkon rakentaminen ja laajentaminen keskiajalla aina myös holveja koristelleita maalareita. 

Maalari Solander valmisti jälleen maalia hiertämällä, tällä kertaa rautaoksidipigmentistä nimeltään caput mortuum. Kuolleen päätä tarkoittava nimi on peräisin alkemisteilta, mutta viittaa myös muumioihin, joita niin ikään käytettiin pigmenttinä.

 

 Aiemmin puistossa olleet historianelävöittäjät oli nyt sijoitettu Katedraalikoulun pihalle.

Pihalla oli myös Wirran Wartijoiden taistelunäytöksiä...

ja lava näytelmää varten. Tässä alkamassa Ludus Latinus -kohtaus teineineen.

Wirran Wartijoiden leirisssä soitti Ulvilasta oleva yhtye, jonka nimi jäi hämärän peittoon.

Aikoinaan Porthaninpuistossa, sittemmin suurtorin puolella ollut Härkäpään sahtitupa oli päätynyt Hjeltin talon sisäpihalle.

Tilaa oli tietysti enemmän ja pöydätkin käytössä, mutta ankeahko paikka puistoon verrattuna. Vaan maistuihan sahti sielläkin.

Uusiutunut WAM

Peruskorjauksen ja laajennuksen kokenut WAM nykytaiteen museo avautuu lokakuun lopussa...

mutta Turun kaupungimuseon henkilökunnalle, niin toisistamme kuin museoina erosimmekin, tarjoutui tilaisuus kurkistaa valmistuvaan rakennukseen jo nyt. 

Aulan suurin muutos on se, että lipunmyynti-museokauppa-yhdistelmän tilalla on nyt enää lipunmyynti, ja sen takana naulakot, tavaroiden säilytys ja vessat.

 

Monien rakastama akvaario säilyy, kalat tosin vaihtuvat.

Kahvila voi jatkossa olla auki museon jo sulkeuduttua. Yrittäjäksi tulee tiimi Kakola Brewing Companyn ym. turkulaispaikkojen takana.

Tähän väliin silmäys ulkoa, jossa kahvilan terassi on laajentunut lisärakennuksen myötä. Sen tieltä purettiin rinteessä ollut asuin- ja toimistotila. Uudisrakennuksen seinät eivät travertiinia sentään ole.

Takaisin aulaan. Atriumin alppiruusu sai mennä, mutta vesialtaan pohja on kuulemma vihdoin vedenpitävä, ja kivet aseteltu vastaamaan tarkoin alkuperäistä allasta.

Museokauppa on nyt atriumin aulasta katsoen vasemmalla puolella paikassa, jossa ennen oli museolaisten työhuoneita.

Käytävän päässä, entisessä kokous- ja kirjastohuoneessa on nyt työpajatila.

Näyttelysalit eivät kävijän kannalta ole juurikaan muuttuneet. Uutta tekniikkaa on, mahdollisuuksien mukaan häivytettynä, ja esteettömyyttä on saavutettu kolmella uudella hissillä. Veistossalin upea katedraalimainen vaikutelma kattoikkunoineen on jäljellä.

Suurin muutos on, että alimman tasanteen vuosikymmenien  ajan suljettuna ollut portaikko alakertaan on avattu.

Alakertaan sijoitetut taidekokoelmat ovat nyt väistötiloissa odottamassa uuden kokoelmakeskuksen valmistumista, ja niiden käytössä olleet huoneet ovat näyttelytiloina (kuten ne alunperin olivatkin).

Wäinö Aaltosen 1914 Wiklundin rautakaupalle muotoilema betonireliefi on saanut uuden sijoituspaikan (myös parempi valaistus tulossa).

 Mutta palataan ulos, ja ensimmäiseen kuvaan, mitä tuossa rannassa oikein myllätään?

Jo 1800-luvun puolivälissä rakennettua rantamuuriahan siinä korjataan, eikä siinä kaikki kaikki, vaan WAMin edustalle Aurajokeen on tulossa myös kulttuurijokilautta.

Myös Fuugan ja WAM:n välisellä kadulla myllätään. Se säilyy edelleen Paavo Nurmen puistotienä, mutta Fuugan ja valtion virastotalon välinen Itsenäisyydenaukio on muuttanut nimensä Kulttuurikujaksi.

 .

Sarjakuvan sukupolvenvaihdos (3) Blueberry

Joann Sfar & Christophe Blain: Luutnantti Blueberry - Katkera apassi (2019/2026).

Luutnantti Pensasmustikan osalta sukupolvenvaihdos on tapahtunut liukuen. Jean Giraud piirsi ns. pääsarjaa loppuun asti, albumiin Dust (2005) saakka. Amerikan sisällissotaan sijoittuva Blueberryn nuoruus -sarja jäi jo varhain muiden käsiin, ja 3-osainen Marshall Blueberry oli vain Jean-Michel Charlierin käsikirjoittama.

Jos oikein tulkitsin, nyt on kyseessä pääsarjan reboottaus, tai sitten ehkä ei, koska ranskankielinen wikipedia laskee nyt alkaneen kokonaisuuden omaksi sarjakseen. Tosin sen mukaan myös pääsarjan viimeinen, vuoteen 1881 sijoittuva sykli (Mister Blueberry) on oma sarjansa. Niin tai näin, asialla ovat nyt käsikirjoittajina Joann Sfar ja Christophe Blain, joista jälkimmäinen on myös piirtäjä. 

Kustantamon mukaan tapahtumat sijoittuvat albumeiden Navajojen jäljillä ja Hopeatähti väliin. Niinpä ollaan taas USA:n aavikkoisella lounaisalueella vuosina 1867-68, ja luutnantti Blueberryn yhden miehen ratsuväkipartio osuu todistajaksi valkoisten ja apassien väliseen veritekoon. Sotahan siitä tulee tulee, ja pian sotilaita, uudisasukkaita ja apasseja lakoaa oikealla ja vasemmalla.

Ikuinen sidekick Jim McClure on tietysti mukana. Oman twistinsä tarinaan tuo Blueberryyn ihastunut linnakkeen komentajan rouva, ja peräti omaperäinen lisä on linnakkeeseen pysähtynyt ihmishahmoisten mekaanisten automaattien esittelijä ("Kleinman's Fantastic Features"), siis länkkäreiden klassinen käärmeöljykauppias hieman teknisemmässä muodossa.

Hieman oudosti alun ammuskelussa vaimonsa ja tyttärensä menettäneen apassin nimeksi on annettu Katkera (ransk. Amertume), josta siis myös albumin nimi. Teosta vastuussa olevat valkoiset (itse asiassa nuori nainen) kuuluvat alueella sijaitsevaan kaivokseen asettuneeseen uskonnolliseen lahkoon, joka sodan sytyttyä hakeutuu turvaan linnakkeeseen.

Blainin piirrostyyli ei ole niin rikasta yksityiskohdiltaan ja värimaailmaltaan kuin Giraudin ja parhaiden jäljittelijöiden, mutta menettelee, ja Blueberryn esikuvana olleen Jean-Paul Belmondon toki tunnistaa. Villin lännen materiaalisen maailman kuvastohan on aikaa sitten vakiintunut aina komentajan toimiston valurautaista kamiinaa myöten, jonka päällä tässäkin tapauksessa (s. 25) on kahvipannu lämpiämässä. 

Sen verran nillitän, että musta aliupseeri olisi ollut mahdottomuus muutoin valkoisessa ratsuväkirykmentissä vuonna 1867 (armeijan segregaatiohan jatkui tuosta eteenpäin vielä lähemmäs vuosisadan). Vaan liekö se sitten jokin tribuutti, että sekä komentajanrouva että mökinmuija näyttävät yhtä häikäiseviltä kuin Claudia Cardinale Huuliharppukostajassa?

Kaiken kaikkiaan albumin tunnelma on ihan oikeanlainen, joten annetaan tästä nyt arvosana 8+, ja ihan mielenkiinnolla odotan syksyllä luvassa olevaa jatko-osaa Vääryyden miehet (Les Hommes de non-justice), sillä ihan lupaava soppa tässä aloitusalbumissa on keitetty kuitenkin kokoon. Tämä albumi ilmestyi ranskaksi (Belgiassa) jo 2019, mutta jatko-osa vasta tänä vuonna. Egmont näyttää ottaneen albumin sarjaansa BD West.

Dargaud-kustantamon sivuilla tämä sarja tai sykli on saanut nimen Une aventure de Lieutenant Blueberry, ja vaikuttaisi se jäävän 2-osaiseksi. Tässäkin yhteydessä sopii huomauttaa, että Blueberryn nuoruus -sarjan kymmenen viimeistä osaa odottavat edelleen suomennostaan. 

Albumin esittelu kustantajan sivuilla. 

Albumin arvostelu Kulttuuritoimitus-sivustolla.