sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Madame Tussauds

Lontoon kohteisiin kuului myös Madame Tussaudin vahakabinetti. Koko paikka oli tupaten täynnä teinejä, jotka kuvauttivat itseään nykyhetken julkkisten vieressä. Totta puhuen en tuntenut nykyhahmoista montakaan, kai ne jotain viihde- ja urheilumaailman tähtiä olivat.

Vaan olihan siellä myös entisaikojen hahmoja, kuten kuningas Henrik V...



ja Shakespeare.


Toinenkin kirjailija, Oscar Wilde.


Tämän silinteripäisen herrasmiehen tunnistamisen jätän pääsiäisen lukijatehtäväksi.


Vanhan ajan kauhuja. No, englantilaisethan rakastavat historian hirveyksiä ja niille on paikassa oma osastonsakin.


Jonkinlainen uudemman ajan kauhukabinetti kenties tämä? Kaksi on jo joukosta poissa.


Pelkkä vahahahmo on enää Saddam Husseinkin.


Kevyempiin aiheisiin. Beatlesista on saarivaltakunnassa pääsemättömissä.


Tämän pitäisi kai olla James Dean, mutta näköisyys ei häävi ole.


Samaa voisi sanoa Harrison Fordista.


Madame Tussaudilla on myös Lontoon historiaa esittelevä "junakierros", jollaisia on huvipuistoissa ja nykyään museoissakin kuten Yorkin Viking Centerissä.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Vesi suihkuaa

Ensimmäisen Lontoon-matkamme hotellin lähellä sijaitsi yksi kaupungin kuuluisimmista palatseista, Somerset House. Sen pihalla suihkuaa vettä kaikkiaan 55:stä reiästä, vesipatsaiden korkeuden alinomaa vaihdellessa.


Ja kas, samanlainen, tosin vaatimattomampi vesinäytös tuli eteen Maltalla.


Liekö esikuvaa jälkimmäiseen haettu edellisestä? Onhan maltalaisilla lontoolaisten tapaan myös punaiset puhelinkopit ja postilaatikot, joskaan ei punaisia kaksikerroksisia busseja.

Toisaalta lienee niin, että tämä idea on voitu kopioida aika moneenkin paikkaan. Kertokaa jos tulee mieleen.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

St. James's Park

Kaksi vuotta sitten vietimme pääsiäistä Lontoossa. Tänä pääsiäisenä muistellaan sitä joka päivä. Sää oli (englantilaiseksi) mitä kaunein ja lämpimin. Myös ainoa suurempi puisto mihin tuolloin ehdimme, St. James's Park, oli keväisessä vihreydessään.






Puiston länsipäässä on Buckinghamin palatsi.


Idässä häämöttää mm. London Eye.





Puiston alueella kulkee myös virallisesti merkittyjä kävelyreittejä, kuningatar Elisabetin kruunajaisten 25-vuotisjuhlan...


...ja prinsessa Dianan muistoksi.


Tämän kukkaloiston myötä tänään 3 vuotta täyttävä Kaponieeri toivottaa hyvää pääsiäistä ja kevättä kaikille lukijoilleen!


.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Uhka 24.3.2013

Vieraskynänä tänään nimimerkki Metsis, ja aiheena Turun linnan isossa linnantuvassa pelattu Uhka.

*****************************
Siitä huolimatta, että olen pikemminkin strategiapelaaja kuin miniatyyripelaaja, lähdin mukaan pelaamaan Uhkaa  Pelien maailmoissa -näyttelyn viimeisenä päivänä 24.3.2013. Oma kokemukseni miniatyyripeleistä rajoittuu melkeinpä yksinomaan Space Crusade -peliin, josta aikoinaan tehtiin Suomeen oma painos, jota myytiin erittäin edulliseen hintaan tavarataloissa ym. Uhka perustuukin vahvasti Space Crusaden ideaan: muukalaisrodun (Uhassa hyönteisten kaltaiset ksenoidit, joka nimenä on näppärä sanaleikki kreikasta) haltuun joutuneesta suljetusta  "laitoksesta", johon sankarilliset joukot (Uhassa tulevaisuuden suomalaiset avaruusjääkärit) tunkeutuvat suorittamaan jonkin tehtävän. Space Crusaden lisäksi pelissä on visuaalisia vaikutteita toimintaelokuvista, ei vähiten erään itävaltalaissyntyisen muskelimasan rainoista.

Uhka eroaa esikuvastaan kahdesta keskeisessä kohdassa. Pelilauta rakentuu vasta pelin kuluessa avaruusjääkärien edetessä. Tämä vaikuttaa suoraan tehtävän helppouteen ja lisää pelin uudelleenpelattavuutta huomattavasti. Toinen, merkittävämpi seikka on, että kukin avaruusjääkärien pelaaja pelaa vain yhtä hahmoa, mistä seuraa, että jääkärien pelaajien on ainakin osin pelattava ryhmänä, jotta heillä olisi mahdollisuus suorittaa annettu tehtävä. Sooloilijat kun päätyvät herkästi ksenoidien ruokalistalle. Ryhmään kuuluminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka, koska jääkäriryhmän komentaja voi osoittautua vain omaa uran ajajaksi, joka on valmis uhraamaan miehensä. Omalle hahmolleni kävi ensimmäisessä pelissä juuri näin: innokkaana ja vapaaehtoisena syöksyin eteenpäin, kun komentaja käski, mutta eipä häntä näkynyt, kun ksenoideja alkoi puskea iholle. Niinpä toisessa pelissä haistatinkin komentajalle pitkät ja lyöttäydyin ryhmän lääkintämiehen seuraan siinä toivossa, että apu olisi lähellä, jos haavoittuisin. Onnettomuudekseni aseeni oli tällä kertaa piirun verran raskaampi, joten en pysynyt lääkintämiehen vauhdissa eli jäin yksin, jolloin ksenoideja alkoi taas puskea iholle kohtalokkain seurauksin. Siinä missä molemmissa peleissä komentajana toiminut nimimerkki Taalen osoittautui oman etunsa ajajaksi, varakomentajana toiminut museokeskuksen oma Timo Jussila huolehti miehistään – varsinainen Vilho Koskela – tehden lopulta molemmissa peleissä äärimmäisen uhrauksen miestensä hyväksi.

En tiedä, kuinka monta tuntia peliä on kehitetty tai kuinka monta testipeliä sitä on pelattu, mutta kehittäjien ilmoituksen mukaan peliä on kehitetty vuodesta 2005 saakka. Joka tapauksessa pelin voi sanoa olevan betatestauksessa pelimekaniikan osalta, joka vaatii mielestäni enää vähän hienosäätöä. Suurempi ongelma on pelin kaupallistaminen. Itse selvitin vuosia sitten erään oman peli-idean julkaisemista pelinä, mutta luovuin ajatuksesta, kun pelin hinta olisi kivunnut lähelle 60 euroa 500 kappaleen painoksena, mitä alalla pidetään vähimmäispainosmääränä. Minulla ei ollut n. 30 000 euroa riskirahaa paperisen kartan, pahvisten nappuloiden, 12-sivuisen sääntökirjan ja pahvisen laatikon pelin julkaisemiseksi. Koska Uhassa  on pahvisia karttalohkoja ja hahmoihin liittyviä käsiohjelmia, muovisia miniatyyrihahmoja, useita eritahoisia noppia sääntökirjan ja pelin tarvitseman laatikon lisäsi, rahaa tarvitaan reilusti enemmän. Pelialalla, kuten muillakin viihdealoilla, vaikuttaa myös vahvasti kysynnän hintajousto eli kuinka paljon mahdolliset asiakkaat ovat valmiita maksamaan pelistä. Toivoa sopii, että kehittäjät pystyvät ratkaisemaan nämä ongelmat.

Kuvaliite, ensimmäinen peli:


Tunkeuduttuaan laitokseen kuvan oikean reunan ovesta jääkäriryhmä on varmistanut pari huonetta havaiten ne tyhjiksi. Äärimmäisenä vasemmalla kiikarikiväärimies.


Kiikarikiväärimiehen (kuvassa äärimmäisenä vasemmalla) johtama kärkiryhmä on löytänyt varastohuoneen, mutta ryhmä on pahasti hajalla, ja kaksi ksenoidia on aktivoitunut hyökkäämään sen kimppuun.


Avaruusjääkärien ryhmä kokee varsinaisen tulikasteensa ksenoidikuningattaren hyökätessä kohti yksinäistä kiikarikiväärimiestä mekaanikon (punaista laukkua kantava jääkäri) ja robottipukuun pukeutuneen jääkärin kiiruhtaessa auttamaan. Taustalta ryntääviä ksenoideja pidättelee mekaanikon kiinnihitsaama ovi. Ksenoidikuningatar etualalla oikealla.



Haavoituttuaan taistelussa ksenoidikuningatarta vastaan kiikarikiväärimies (jääkärihahmo, jonka vieressä merkki, jossa valkoinen risti ja veripisara) on saanut ensiapua lääkintämieheltä (kiikarikiväärimiehen vieressä). Ksenoidit ovat onnistuneet murtamaan mekaanikon kiinnihitsaaman oven, ja mekaanikko ja robottipukuun pukeutunut jääkäri koettavat torjua rynnäkköä parhaansa mukaan. Muut jääkärit varmistavat sivustoja.


Robottipukuun pukeutunut jääkäri ja hänen edessään oleva mekaanikko torjuvat ksenoidin rynnäkköä.


Ksenoidien rynnäkköä torjuessaan haavoittunut mekaanikko (jääkäri, jolla punainen laukku) on jättänyt jälkeensä verivanan ja vetäytynyt lääkintämiehen paikkailtavaksi (mekaanikon vieressä oleva jääkäri), jolloin torjuntavastuu on jäänyt robottipukuun pukeutuneelle jääkärille. Tämän takana ryhmän komentaja, varakomentaja sekä raskaskonekiväärimies.


Avaruusjääkäriryhmä on joutunut pahoihin vaikeuksiin. Kiikarikiväärimies on luottanut komentajaansa ja edennyt erilleen muista (kuvassa etualalla). Hänen takanaan käytävän seinässä on kuitenkin aukko, josta ksenoidi on rynnistämässä selustaan. Muun ryhmän huomio on kiinnittynyt ksenoidien päähyökkäyksen torjuntaan. Robottipukuun pukeutunut jääkäri valmistautuu vapauttamaan toverinsa pinteestä. Lääkintämies (kuvassa äärimmäisenä vasemmalla) on jätetty suojaamaan reittiä pakokapseleille (valkoinen ympyrä edessä vasemmalla).


Kuvaliite, toinen peli:


Tunkeuduttuaan laitokseen kuvan vasemman yläreunan ovesta jääkäriryhmä on varmistanut pari huonetta havaiten ne tyhjiksi. Etualalla punaisessa huivissaan kevytkonekiväärimies.


Avaruusjääkäriryhmä on jälleen vaikeuksissa. Ryhmä on hajautunut komentajan (etualalla kamppailemassa ksenoidia vastaan) aiheuttaman epäluulon takia, minkä seurauksena kaksi jääkäriä on jo kaatunut (oikeassa reunassa perusjääkäri ja lähellä robottipukuun pukeutunutta jääkäriä punahuivinen kevytkonekiväärimies). Robottipukuun pukeutunut jääkäri yrittää pitää vetäytymistietä auki vielä komentokeskuksessa (kuvan keskellä oleva sinipunasävyinen huone) olevalle jääkärille. Kuvan ulkopuolella vasemmalla varakomentaja on suorittamassa tehtävää kuitenkin tietäen, että häntä ei odoteta.

**********************

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Barbaarit tulevat!

Pelinäyttely loppui, mutta pelaaminen jatkuu, ja tänään olisi tarkoitus aloittaa ensimmäistä kertaa peliä Lest Darkness Fall: Rome in Crisis, AD 235-285. Aiheena on ns. kolmannen vuosisadan kriisi, jossa Rooman valtakunta koki 200-luvulla jKr. n. 50 vuoden kuluessa anarkian, sisällissotien, kulkutautien ja maahantunkeutumisten kaaoksen, joka päättyi vasta Diocletianuksen noustua valtaan. Ajanjakso oli selkeästi taitekohta, siirtymä klassisesta antiikista myöhäisantiikkiin ja kohti keskiaikaa.

Se historiasta, vielä on näkemättä miten hyvin peli sitä mallintaa. Toimijoita oli 200-luvun sekasorrossa monia, mutta peli on tehty selkeästi kaksinpeliksi: vastakkain ovat Rooma ja "barbaarit", joista jälkimmäisiin kuuluvat Germanian heimot, Persia ja Palmyra, sekä mahdollisesti esiin nouseva kilpaileva roomalaiskeisari. Pelissä on vain viisi kierrosta, jokainen siis vuosikymmenen (!) mittainen, mutta kukin vuoro voinee käsittää melko paljon operaatioita, joita tehdään vuoron perään.

Kartta käsittää tuttuun tapaan Välimeren alueen, eikä sen ulkonäköön juuri satsattu ole. Näin jo lähestyvästä seniorinäkökulmasta plussaa siitä että heksit ovat reilun kokoiset. Tässä näkymä "Tonavan rintamalta". Oranssit "kilvet" ovat legioonien sijoitusruutuja.



Isohkoja ovat myös counterit, ja varsin selkeitä. "Hannunvaakunat" ovat legioonia, legioonalaiset niiden yhteydessä olevia vexillationes, joita voitiin irrottaa taistelemaan muualle valtakuntaan. Kirvestä heiluttevat kaverit ovat germaaneja, ja kuvassa on myös pari event counteria.



Tyypillisesti pelin kulku ei perustu mihinkään aikajanaan (vaatisi paljon yksityiskohtaisemmat säännöt), vaan aikakaudelle tyypillisiä tapahtumia tulee kirjaimellisesti suoraan purkista, vuorollaan vedettävien "eventtien" muodossa.

 PÄIVITYS 28.3.

Hyvin pian kävi ilmi, että kyseessä on aito beer and pretzels game, strategian oppii pian kantapään kautta eikä taktisia hienouksia ole tarvis pitkään miettiä. Tässä "itärintaman" set-up.


Oranssi alue ylhäällä koostuu Kaukasuksen kolmesta pro-roomalaisesta pikkuvaltiosta, pienempi oranssi alue on pelin pelin puoluettomana aloittava Palmyra. Parthian armeija käsittää, merkillistä kyllä 8 yksikköä jalkaväkeä nimeltä gund, vaikka parthialaiset tunnettiin nimenomaan ratsuväestään. Niitä vastassa on 11 roomalaisten legioonaa, joissa kussakin paikallaan pysyvä base element + sen päällä oleva liikkuva osasto.

Lähdin rynnimään parthialaisten koko joukolla läpi roomalaisten rajavaruskuntien.





Muutaman verisen taistelun jälkeen Parthian armeija suli kokonaan Antiokian nurkilla ja siinäpä niiden panos sillä kierroksella oli.

Kartan toisessa päässä on Britannia. Mikään pakko sinne ei ole germaaneja (piktejä) sijoittaa, mutta jos ne ehtivät sitomaan Britannian kolme legioonaa ennen kuin ne ehtivät livahtamaan mannermaalle, niin aina parempi.


Pääsotanäyttämö on kuitenkin tässä, Pohjanmereltä Mustallemerelle ulottuva Reinin-Tonavan raja, jossa germaaneja vastassa on kaikkiaan 16 legioonaa roomalaisia. Roomassa on varuskuntansa, lisäksi Espanjassa ja Tunisiassa on yksi legioona kummassakin.


 Ratkaisu tuli jo ensimmäisellä kierroksella. Reinin raja murtui...


...ja Rooma kukistui, päättäen pelin barbaarien voittoon.


Toisessa pelissä parthialaiset keskittyivät nakertamaan Kaukasuksen pikkumaita, ja germaanit ryhmittyivät syvemmälle metsiinsä etteivät olisi roomalaisten zoccien sitomia.


Toisen pelin ensimmäinen kierros päättyi kupista vedettyyn eventtiin. Kuten aina, vasta sääntöihin uudestaan pelin jälkeen perehtyessä kävi ilmi, että olimme unohtaneet useita sääntöjä, jotka olisivat avittaneet roomalaisia suuresti: germaanien huonompi taistelutaulukko joen yli hyökätessä, roomalaisten mahdollisuus eliminoida alueelleen tullut germaaniyksikkö "diplomatialla" heittämällä nopalla lukema 5 tai 6 (siis 1:3 mahdollisuus!) jne.

PÄIVITYS 4.4.

Eilen aloitettiin kokonaan alusta, mutta niin vain nytkin peli päättyi germaanien vallattua Rooman ensimmäisellä kierroksella.  Italian kohdalla ei strategista syvyyttä juuri ole, edes Alppeja ei ole häiritsemässä! Germaanit voivat hyödyntää massaansa lähettämällä counterin toisensa perään kuluttamaan romalaisia kunnes yksi onnistuu, ja siinä se sitten onkin. Chiteissä on semmoinenkin, joka antaa 3 + nopallisen jo tuhoutuneita germaaniyksiköitä takaisin peliin (itse heitin tosin vain ykkösen, mutta toi sekin 4 uutta yksikköä, roomalaiset eivät saa kierroksen aikana kuin korkeintaan pari ratsuväkeä). Hankalalta tämä näyttää Rooman kannalta voittaa.

Vain yksi kuva tuli otettua, läntisen Välimeren alueelta, itse asiassa aika tarkoin alueelta, jolla viime syksynä risteilimme.


Vihreällä nuolella merkityt heksit ovat "kapeikkoja" (narrows), joihin barbaareilla ei ole mitään asiaa, ja mm. Englannin kanaalin tai Gibraltarin salmen yli ei ole menemistä. Toisin kuin 400-luvulla, tämän ajan kriiseissä laivasto pysyi koko ajan roomalaisten hallussa. Laivasto-osastoja Roomalla oli paitsi Välimerellä, myös Englannin kanaalissa, sekä Reinillä ja Tonavalla (jälkimmäisten roolia mallintavat säännöt roomalaisten jokiliikkeestä ja germaanien voimasuhdehuononnus joen yli hyökätessä). 200-luvulla viholliset räpelsivät veneillään vain imperiumin reunoilla, Pohjanmerellä (saksit) ja Mustallamerellä (gootit). Roomalle päti sama sääntö kuin myöhemmin Bysantille: kaiken saattoi menettää (ja hankkia takaisin) kunhan ei pääkaupunkia ja viljantuotantoalueille (edellisessä tapauksessa Tunisia ja jälkimmäisessä Krim) vievien meriteiden herruutta.

Linnoituksen voi pelissä rakentaa heksiin, jossa on asutuskeskuksia, sen vahvuus koostuu heksissä olevista kaupungeista: musta piste 1, punainen pallo 2, valkoinen ympyrä 3. Näin esim. kuvassa näkyvä Capuan, Puteolin, Napolin ja Beneventumin rypäs saa linnoitettaessa arvokseen 4. Takana oli tuolloin kaksi vuosisataa Pax Romanaa, ja linnoittamattomia ruutukaavaan rakennettuja hallintokaupunkeja oli syntynyt eri puolille valtakuntaa. Myös Rooma linnoitettiin ko. kriisin aikana ns. Aurelianuksen muurilla.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pelien maailmoissa - enää vain muistoissa

Kaikki näyttelyt päättyvät aikanaan. Vitriinit avataan, esineet kerätään pois ja palautetaan museon omiin säilytystiloihin tai niitä lainanneille yksityishenkilöille. Turun linnan iso linnatupa muuttui eilen taas työmaaksi kun Pelien maailmoissa tuli tiensä päähän.







Viimeinen kuva pelikerhohuoneen rekonstruktiosta. Niin, minne menevät päättyneet näyttelyt? Historian roskakoriinko, vai ehkä kuitenkin jonkinlaisiksi muistoksi ne nähneiden ihmisten mieliin? Vaikea sanoa onnistuimmeko kertomaan jotain olennaista näistä omistautumista ja eläytymistä vaativista pelimaailmoista niitä ennestään tuntemattomalle, vai herättikö se enemmän vastakaikua niihin jo tutustuneissa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...