Cuccua kanssa!

Tämä Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluva korttipeli tunnetaan monilla nimillä: Hexenspiel, Cambio, Kille jne. Wikipediasta se löytyy nimellä Cuccu. Pakkaan kuuluu 42 korttia, joiden hahmot periytynevät tarotkorteista. Säännöt ovat simppelit: kullakin kierroksella jokaiselle pelaajalle jaetaan vain yksi kortti, jota voi yrittää vaihtaa vasemmalla puolella istuvan kanssa. Korttien paljastamisen yhteydessä alimman kortin saanut maksaa pelimerkin kassaan, jonka viimeinen pelaaja pitää hyvänään. Kuinka kaukaa peli sitten juontaakaan, Ruotsiin ja Suomeen se saapui 1700-luvun lopulla. Kortteja painettiin mm. Turussa ja niitä on Turun museokeskuksen kokoelmissa Kille-nimisinä useampi pakka.

Kortit ovat esillä Turun linnan Keskiaikaa kaikenaikaa -tapahtumassa ensi lauantaina 30.6. - mutta miksi? Sen saa selville tulemalla paikalle!

Kuva: TMK.

Legolandin minimaat

Ne on vaan niin hienoja. Jokaisen pitäisi kerran elämässään päästä Billundin Legomaahan!

Kuvat kesältä 2011.

Hyvää juhannusta!

Kaponieeri toivottaa lukijoilleen hyvää juhannusta, ja jää, jos ei nyt suorastaan kesätauolle, niin ainakin satunnaisemman päivityksen varaan. Kommentointi edelleen tervetullutta kaikkiin kirjoituksiin!

Keskiaikaan enää viikko!

Turun keskiaikaiset markkinat alkavat viikon päästä, ja toissapäivänä otettiin ennakkoa tuomiokirkossa, jossa piispa Maunu Tavast torjui riivaajia...

...musikantit soittivat varsin eksoottisen näköisiä soittimia...

...Aboa Vetuksen pikkuritarit esittäytyivät...

...ja Turun linnan ritarikokelas puettiin haarniskaan päästä...

...(ainakin melkein) varpaisiin.

Kaikkea tätä ensi viikolla Vanhalla Suurtorilla ja Turun linnassa!

Kuvat: Salme Kotivuori

Miniatyyri Suomen sodan sotilaasta

Toissaviikkoisen antiikkiteeman jatkoksi miniatyyri Turun museokeskuksen kokoelmista. Kooltaan 7 x 6 cm maalauksen mallina on ollut kapteeni Henrik Johan Finckenberg (1776-1859). Tämä Turun läänin rykmentin upseeri osallistui Siikajoen ja Ruonan (Salmen) taisteluihin ja sai ansioistaan Miekkaritarikunnan kunniamerkin 1809. Sodan jälkeen hän palasi Lokalahden Palkkisten kartanoon, jossa asui kuolemaansa saakka.

Kuvassa Henrikillä on 1800-luvun alun univormu ja hulmuava empirekampaus. Palanen tummia kutreja on säilynyt miniatyyrin takana:

Emme tiedä miniatyyrin maalaajaa tai maalausaikaa, mutta kehyksen on valmistanut Turussa 1803-17 toiminut kulta- ja hopeaseppä Gabriel Holming. En ole miniatyyrien(kään) asiantuntija, joten kysyin etevämmältä kollegalta. Kävi ilmi, että näin suurikokoiset miniatyyrit ovat yleensä miesten lahjoja naisille, eivät tarkoitettuja kannettavaksi mukana (vaikka sekin oli mahdollista) vaan säilytettäväksi telineellä kaapin päällä. Naiset taas antoivat miehille pienempiä kuvia, joita kannettiin takin sisällä sydämen kohdalla - myös niissä saattoi olla kuvan henkilön hiustupsu.

Miniatyyri saattoi olla lahja Henrikin äidille, mikä selittäisi sen myöhemmän periytymisen. Museon kokoelmiin esine on tullut Henrikin veljen tyttärentyttären lahjoittamana.

Kuvat: TMK

Puuha-Tom rakentaa

Televisiota ei paljon ehdi katsomaan, mutta tänään jatkuvaa Taivaat pilarit -sarjaa olen onnistunut seuraamaan. Englantiin, kuvitteelliseen Kingsbridgen luostariin ruvetaan Tom Builderin (ei sentään Bob the Builderin) johdolla rakentamaan uutta katedraalia keskellä sisällissotaa. Monenlaista juonittelua ja selkäänpuukotusta piisaa, mutta priori Philip onnistuu aina junailemaan asiat hankkeen parhaaksi. Kirkosta on tässä vaiheessa vasta perustukset valmiina, mutta toivottavasti keskiaikaista rakennustekniikkaa esitellään yhtä paljon kuin pakollisia ainesosia eli seksiä ja väkivaltaa. Erilaisia juonikiemuroita esiteltiin niin paljon  ensimmäisessä osassa, että äksöniä riittää taatusti kaikkeen kahdeksaan osaan.

Arkkipahiksena hääräävää piispaa esittää Ian McShane, jonka oma ikäluokkani muistanee paremmin antiikkikauppias Lovejoyn roolista. Nuoremmille lienee hän tutumpi lännensarjasta Deadwood.

Arkeologit ne vaan kaivaa

Kaupunkiarkeologisia kaivauksia suoritetaan Turun vanhassa keskiaikaisessa keskustassa joka kesä, tänä vuonna Aurajoen itärannan laiturin remontin yhteydessä (kuva on viime perjantailta). Kaivaustoiminnan tuloksena Turun museokeskukselle on karttunut huomattavat historiallisen ajan arkeologiset kokoelmat. Tarkkaan ottaen kaikki maan alta löytynyt yli 100 vuotta vanha esineistö kuuluisi museoviraston hoiviin, mutta Turun tilanteen ainutkertaisuuden vuoksi löydöt luetteloidaan museokeskuksen kokoelmiin. Löytöaineisto on ollut materiaalina useisiin opinnäytteisin ja tutkimuksiin.

Juhana-herttuan tapetti

Syyskesällä 1563 Juhanan ja Katarinan loistelias hovinpito on tullut tiensä päähän. Eerikin voitokkaat joukot pakkaavat sotasaaliiksi joutuneen irtaimiston ja laivaavat sen Tukholmaan. Sinne katoaa niin juuri valmistunut kalkkikivinen portaali kuin myös lähes kuusikymmentä linnan seinillä riippunutta kuvakudostapettia. Mukana on Eerikin vain pari vuotta aiemmin joko Antverpenistä tai Brysselistä hankkima kahdeksan tapetin sarja, joka kertoo Juudean kuninkaan Hiskiaan historiasta. Eerik oli myynyt ne veljelleen veljesten vielä ollessa sovussa ja ne olivat koristaneet linnan seiniä Jagellonican saapuessa.

Juhanan noustua kuninkaaksi tapetit palautuivat hänelle. Vuoden 1570 jälkeen Juhana luovutti ne herttua Kaarlelle, jonka inventaariossa ne mainitaan v. 1583. Sen jälkeen tapetit katoavat näkyvistä ja nykypäiviin niistä on säilynyt vain kaksi, molemmat Kungliga Husgerådskammarenin omistuksessa. Kauppaneuvos Fredrik von Rettigin rahoituksella Ingeborg Holck maalasi niistä 1900-luvun vaihteessa kangaskopiot, jotka nykyisin riippuvat Turun linnan juhlakerroksen Kuninkaansalissa.

Kuva on vihkosesta Kulturhistoriska bilder, utgifna på föranstaltande af bestyrelsen för Åbo stad historiska museum (1910) ja esittää tapeteista suurempaa. Se kuvaa Hiskiaa vastaanottamassa lähettiläitään Joahia, Eliakimia ja Sebnaa, jotka ovat palanneet neuvottelumatkalta assyrialaisen kenraalin Rab-Saken luokse. Yläreunan latinankielinen teksti kertoo Hiskian luottaneen Jumalaan ja totuuden perineen voiton valheesta. Kankaan loimi on villaa ja kude villaa ja silkkiä. Tapetit on kudottu Brysselissä, silloisissa Espanjan Alankomaissa, jossa kapinaan Espanjan kuningasta vastaan oli tuolloin aikaa enää muutama vuosi.

Alkuperäisten tapettien tarina Turun linnassa ei kuitenkaan päättynyt syksyyn 1563. Yli neljäsataa vuotta myöhemmin, vuonna 1993, tapetit palasivat linnaan kun Kungl. Husgerådskammaren lainasi ne näyttelyyn Kolme kuningasta Turun linnassa. Tuolloin saimme havaita että alkuperäisten värit olivat säilyneet huomattavasti paremmin kuin Rettigin kopioiden.

Karjalan jääkäreitä Suomen sodasta

Jälleen kuva teoksesta Kulturhistoriska bilder, utgifna på föranstaltande af bestyrelsen för Åbo stad historiska museum (1910), esittäen Karjalan jääkärijoukon (Karelska jägarecorpsen) kahta upseeria, kapteenia (vasemmalla) ja luutnanttia (oikealla). Ruotsin armeijan suomalaisten rykmenttien asepuvun värinä oli tuolloin harmaa. Päähine vasemmalta ylös laelle ulottuvine käänteineen muistutti itävaltalaisten jääkärijoukkojen "korsikalaishattua" (Korséhut). Upseerit kantoivat vasemmassa käsivarressaan valkoista nauhaa muistona Kustaa III:n vallankaappauksesta vuonna 1772.

Painokuva perustuu akvarelliin, jonka 7. Hämeen tarkk'ampujapataljoonan museo lahjoitti Turkuun kun pataljoona lakkautettiin 1901.

Perunoita, olutta ja traktori

Historian havinan sekaan ajankohtaista paikallisuutisointia. Turun Vähätorilla on näinä päivinä (14.-16.6.) yhdistetty Neitsytperunafestivaali ja Suuret Oluet Pienet Panimot –tapahtuma. Suoraan sanoen uusien perunoiden hypettäminen "neitsytperunoiksi" menee jo mielestäni överiksi, mutta lieventävänä asianhaarana täytyy mainita että idea keksittiin kulttuuripääkaupunkivuoden huuruissa. Nyt asialla oltiin toista kertaa.

Perunaa olisi ollut tarjolla, mutta totesin että ehtii niitä ostaa lähikaupastakin, sen sijaan pienpanimoiden oluita ei.  Maisteltua ja hyväksi havaittua tuli Kuninkaankartanon ja Malmgårdin oluita. Tapahtumaa juonsi Markku Heikkilä, jota ilman ei Turussa kaiketi voi järjestää minkäänlaista kansanjuhlaa. Kaari Utrio piti puheen uusien perunoiden kunniaksi.

Kirkkosillalle päin lähtiessä eteen tupsahti vielä yksi tapahtumaan osallistuja, Suomen maatalousmuseo Sarka. Kokoelmapäällikkö esitteli traktoreista kiinnostuneille kotimaista mallia nimeltään Valmet 20.

.

Korppolaismäen solki eli arkeologiset muistelmani

Lisää kuvia teoksesta Kulturhistoriska bilder, utgifna på föranstaltande af bestyrelsen för Åbo stad historiska museum (1908). Esine on yksi esihistoriamme hienoimpia, Turun Korppolaismäeltä vuonna 1884 löydetty hopeinen rengaskoristeinen kaarisolki, ajoitettu vuoden 500 jKr. tienoille eli kansainvaellusajalle. Se oli itseoikeutetusti esillä entisessä esihistorian perusnäyttelyssämme.

Omat arkeologian opintoni jäivät opintokonaisuus A:han (nyk. perusopinnot) ja olivat, jos sen tässä jo uskaltaisi tunnustaa, vähiten inspiroivia kaikista valitsemistani aineista. Ehkäpä teorianmuodostus pääsi vauhtiin syventävissä opinnoissa, nyt muistiin on jäänyt luentojen loputtomat löytöluettelot tyyliin niin-ja-niin-monta piinuolenkärkeä jne. A-opintoihin olisi kuulunut vapaaehtoisena myös viikon-parin kaivaustyöskentely. Se sattui kuitenkin aina kesäkuulle, jolloin varattoman opiskelijan olisi jo pitänyt olla kesätöissä ansaitsemassa, eli kokematta jäi. Arkeologia ei lopultakaan vain tainnut olla "minun juttuni", joten kaikkea esihistoriasta esittämääni arvioitakoon tätä taustaa vasten. :-)

Hämeen rykmentin lippu

Lippuheraldiikkaan on jo pitempään tehnyt mieli perehtyä. Aloitetaan Turun museokeskuksen kokoelmista ja julkaisuista. Ylläoleva piirros on 1906 painetusta vihkosesta Sivistyshistoriallisia kuvia, Turun kaupungin historiallisen museon johtokunnan toimesta julkaistut. Piirtäjästä ei ole tietoa, kuvan on painanut Lilius & Hertzberg.

Piirros kuvittaa  K.K. Meinanderin artikkelia samaisesta lipusta ja kerrotaan kuvaavan lippua sellaisena kuin se alkuaan on ollut. Kokoelmissa olevan lippu on kirjoittajan mukaan "kellastunut ja rääsyinen", ja vilkaisu kokoelmatietokannan kuvaan kertoo asian olevan valitettavan totta.

Kuva: TMK

Lippu on vuoden 1686 kuninkaallisella asetuksella vahvistettua mallia. Jokaisella jalkaväkirykmentillä oli kahdeksan lippua, kullakin komppanialla omansa. Ensimmäisen eli henkikomppanian lipun taustaväri oli valkoinen, keskellä oli valtakunnan vaakuna, ja tangonpuoleisessa yläkulmassa maakunnan vaakuna. Muiden komppanioiden lippujen tausta oli sama kuin maakunnan vaakunakilven taustaväri, keskellä oli ilman kilpeä oleva vaakunamerkki ympäröitynä sen värisellä laakeriseppeleellä että "se lipun väristä helposti erottui". 

Muiden rykmenttien liput olivat seuraavanlaiset:

Turun läänin rykmentti: punaiset liput, joissa kullanvärinen leijona. 
Pohjanmaan rykmentti: siniset liput, joissa kuusi valkoista kärppää. 
Uudenmaan rykmentti: punaiset liput, joissa kaksi keihästä ristissä, niissä sinikeltainen lippu ja päällä kypärä
Viipurin rykmentti: punaiset liput, joissa kaksi raudalla suojattua toisiaan lyövää käsivartta.
Savon rykmentti: keltaiset liput, joissa jousipyssy ja suuria mustia tulenliekkejä.

Nykyään Varsinais-Suomen vaakunasta tuttu kuvio oli silloin vielä Uudenmaan rykmentin tunnuksena. 

Katastrofaalisen suuren Pohjan sodan seurauksena alkuperäisistä M1686 lipuista on kirjoittajan mukaan henkikomppanian lippu ja 6 komppanialippua Pietarin tykistömuseossa. Rauhan tultua rykmentti sai uudet liput ja ilmeisesti tämä lippu on Fredrik I:n ajalta (1720-51). 1700-luvun puolivälin jälkeen lippujen kuvio alettiin ommella, ei maalata kuten siihen asti. 

Muista poiketen Hämeen rykmentin liput eivät päätyneet Livrustkammareniin, vaan ne riippuivat maakunnan kirkkojen seinillä ennen päätymistään museoihin. Turun kaupungin historiallisen museon kokoelmiin lippu tuli vuonna 1902, jolloin Suomen omat joukko-osastot lakkautettiin ja Hämeen tarkk'ampujapataljoona lahjoitti "pienet sotahistorialliset kokoelmansa" Turkuun. Meinander mainitsee yhden komppanialipun olevan vielä Jämsän kirkossa, mahtoikohan se palaa vai pelastua kirkon palossa vuonna 1925?

Museokeskus Vapriikissa on joka tapauksessa Lammin kirkossa aikoinaan ollut Hämeen rykmentin lippu.

Virnamäen muinaismuistoja

Kirjoitin näemmä jo pari vuotta sitten Komoisten kummuista, ja sunnuntaina kaunis kesäpäivä innoitti kuvaamaan muita "takapihan" muinaismuistoja Halisten Virnamäen luontopolun varrella. Tässä pulkkamäkemme varressa oleva kuppikivi tekstitauluineen.

Kovin hyvin eivät kupit erotu, mutta kyllä ne siitä paadesta löytää (tosin ehkä ei näistä kuvista).

 

Vähän alempana, pellon laidassa, korkeaan heinikkoon hukkuneenna on toinen kuppikivi.

Täällä kuppien näkeminen vaatii vielä enemmän mielikuvitusta, mutta kyllä ne siellä ovat.

Nykykäsityksen mukaan kuppeihin uhrattiin rautakaudella viljanjyviä, maitoa, yms. luonnontuotteita kiitokseksi sadosta. Polunvarren kiveltä löytää edelleen jyviä ja viiden eurocentin kolikoita (!), joten perinne elää.

Metsä suojassa on rautakautinen polttokenttäkalmisto, jonka taulu tietää olleen tyypillinen merovinki- ja viikinkiajalla (600-1050 jKr).

Taulun kuva ennallistaa aikakauden polttohautauksen.

Maallikolle näkyy vain kivirykelmiä.

Pohdintaa polttokenttäkalmistojen erilaisista tulkinnoista täällä.

Se muinaisjäänteistä tällä erää, mennään Aurajoen rantaan, jossa on suosittu piknikinpitopaikkakivi.

MUTTA, MUTTA (ja kun näin aloitetaan, on luvassa ränttäystä): piknikinpitäjät ovat pitäneet myös tulta, ja nuotiot ovat hyvää vauhtia rapauttamassa kiveä kurgaanien puoleisesta päästä!

Loppuun muuten vain kuvia Aurajoesta, tuosta Suomen Niilistä, kulttuurin ja sivistyksen virrasta, historian... jahas, krhm, näyttää mäkitervakko kukkivan.

.