keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Keskiaikaan keskeltä viikkoa

Huomenna ne vihdoin alkavat, Turun Vanhan suurtorin Keskiaikaiset markkinat. Ohjelmaa on neljäksi päiväksi 1.-4.7. Turun linna tulee tapahtumaan mukaan viikonloppuna 3.-4.7., jolloin siellä eletään Keskiaikaa kaiken aikaa ja teemana ovat Mahtavat miehet ja osaavat naiset. Suurtorin markkinoiden tapahtuma-aika on 1300-luku ja samalle vuosisadalle sijoittuu myös Turun linnan keskiaikaisen vierastuvan näyttely Matias Kettilmundinpoika, Turun linnan päällikkö ja Suomen päämies. Valtaneuvos Matias toimi 1324-26 Turun linnan ja koko läntisen Suomen päällikkönä ja hänen testamenttinsa antaa arvokasta tietoa aikakauden ritarihovin elämästä. Näyttely jatkuu aina 31.7.2011 saakka.

Vilkas viikonloppu ja paljon nähtävää on Turun linnassa odotettavissa. Bloginpitäjä löytyy sieltä myös, todennäköisimmin kaupunkiarkeologisia löytöjä esittelevän pöydän ääreltä, jossa myös Pinellan kaivausten uusimpia löytöjä.

Kuva: TMK/Raul Gigante

torstai 24. kesäkuuta 2010

Royally mailed

Kylläpä tuli kirja Yhdistyneistä kuningaskunnista kerrassaan komeassa säkissä! Ja kelpaa hyvin uusiokäyttöön, vaikkapa puutarhajätteen kokoamiseen ja kuljetukseen sekä pussihyppelyyn.

Britanniasta tulee myös Postimies Pate, perjantai-iltaisin YLE 2:lla.

Hyvää juhannusta!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Nürnberg

Hildesheimista matka jatkui Baijerin Nürnbergiin, jonka (samaan tapaan uudelleen rakennetussa) historiallisessa keskustassa ehdimme illansuussa kierrellä.

Linna sijaitsi vanhan keskustan pohjoisreunassa, asiaankuuluvan korkealla mäellä ja asiaankuuluvan korkein muurein ja syvin vallihaudoin varustettuna:


Sisäänkäynnin vieressä sijaitsi Hexenhäusla-niminen oluttupa:


Linnan kujat eivät näemmä saaneet kameroitamme räpsymään, tässä kuitenkin yksi näkymä linnan sisäpuolelta:

Linnan näköalapaikalta aukesi sen sijaan näkymä kaupunkiin:



Alhaalla keskustassa huomiota kiinnitti mm. tämä landsknecht-aiheinen seinämaalaus:

Ja tässä samainen talo hieman toisesta suunnasta:

Proosallista kyllä kyseessä on Teollisuus- ja kauppakamarin rakennus!

Frauenkirche on 1300-luvulta:

Tässä sammakkoperspektiivistä:


Näkymä Nürnbergin halki virtaavan Pegnitzjoen sillalta, taustalla osittain joen päällä sijaitseva Heilig-Geist-Spital:



Marktplatzille palatessa löytyi tällainen veistos:

Laivaa kiertää teksti Gewalt und Technik und Resignation zerstören das Leben. Der Tod lacht Hohn. Tämä Jürgen Weberin Narrenschiff-veistos on siis saanut innoituksensa Narrien laivasta.

Marktplatzilla on tietysti kaivo:


...ja kaivolla pienoinen putto, musikaalinen, luutustansa päätellen:


Tätä kuvaa katsellessa tulee mieleen menikö jälleenrakennus kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan vai tuliko erkkeri väärään taloon?


Nürnberg oli Albrecht Dürerin kotikaupunki ja sitä ei pääse unohtamaan:

Dürerin kotitalo on museona ja se on ns. ristikkotyyliä. Juuri se ei kameran eteen osunut, mutta muitakin Nürnbergissä riittää, tässä lohdutukseksi yksi:


Nürnberg tuo epäilemättä monelle mieleen synkeän 1900-luvun, mutta ei sentään unohdeta että se yhdessä Augsburgin kanssa oli Saksan renessanssin johtavia kaupunkeja, verraton kaupan, käsityön ja taiteen keskus. Turun museokeskuksen kokoelmissa on muutamia esineitä Nürnbergin kultakaudelta. Vanhin niistä on Hans Duckerin vuonna 1585 signeeraama matka-aurinkokello, kolme muuta ovat metsästysaihein koristeltu kannellinen hopeapikari vuodelta 1600, Turun hienotaeseppämestareiden hopeinen tervehdysmalja sekä messinkinen säästörasia, kaksi viimeksi mainittua 1600-luvun alkuun ajoitettuja.

Viimeinen esine onkin sitten ongelmallisempi. Tämä Turun linnan juhlakerroksessa sijaitseva upea huonekalu tunnetaan museossa nimellä Stackelbergin kaappi. Kun ruotsalaiset joukot pitivät vuonna 1632 hetken aikaa hallussaan Etelä-Saksaa, antoivat Nürnbergin porvarit perimätiedon mukaan lahjaksi kaksi samanlaista kaappia, toisen kuningas Kustaa II Aadolfille ja toisen kaupungin ruotsalaiselle komendantille nimeltään Stackelberg. Linnassa oleva on Stackelbergin, mutta entä kuninkaan saama? Se on säilynyt, mutta perimätiedon kannalta harmillisesti kaapin antoivatkin augsburgilaiset ja ulkomuodoltaan se on tyystin toisenlainen, ns. kabinettikaappi, joka on tarkoitettu pienten kuriositeettien säilytykseen. Kaappi on Uppsalan yliopiston aarteita ja sille on tehty omat webbisivutkin.

Stackelbergin kaapin kuva: TMK/Martti Puhakka

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Hildesheim

(Matkamuistoja vuodelta 2009, osa melko-mones.)

Matka Italiaan vei laivalla yli Itämeren ja bussilla halki Saksan. Ensimmäinen pysähdyspaikka siellä oli Hannoverista kaakkoon sijaitseva Hildesheim, jonne tultiin yömyöhään. Aamulla avautui ikkunasta pittoreski näkymä:


Piparkakkutalot olivat kuitenkin suht uusia. Monien Saksan kaupunkien tavoin Hildesheim tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Sen keskusta restauroitiin kuitenkin vasta 1980-luvulla, jolloin sodan jälkeen noussut betoniarkkitehtuuri sai väistyä.

Tässä hotellimme:


...ja tässä raatihuone, edellisestä näkymästä oikealle:


Vasemmalla raatihuoneentorin kaivo, josta tämä lähikuva miettiväisistä sotureista:


Koska aamiaisen jälkeen jäi hieman aikaa, pinkaisimme Juhan kanssa hienoiseen tihkusateeseen etsimään Hildesheimin kuuluisinta nähtävyyttä, 1000-luvun alusta olevaa tuomiokirkkoa:

...ja piispa Bernwardin pronssiovia, joilla on joltinenkin asema Saksan romaanisen taiteen historiassa:




No jaa, paremman käsityksen ovista taitaa kyllä saada edellisestä linkistä. :-) Hieno kuvasarja löytyy myös täältä. "Tuhatvuotinen ruusupuska" jäi harmi kyllä bongaamatta.

Hotellille palatessa näimme sen sijaan muistomerkin, jonka tarkoitus tuolloin jäi hämäräksi:


Vaan mitäs ei internet tietäisi! Kyseessä oli Ylösalaisin käännetty sokeritoppa, Der Umgestülpte Zuckerhut, 1500-luvun alun rakennus, sodassa tuhoutunut, jonka jälleenrakennus alkoi viime syksynä ja pitäisi valmistua juuri näillä main.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Renessanssikolumneja

Luulisi ettei renessanssiaiheiseen kirjaan voi pettyä, mutta nyt kävi niin. Ingrid D. Rowlandin From Heaven to Arcadia: The Sacred and the Profane in the Renaissance on kokoelma  The New York Review of Books -lehteen kirjoitettuja kolumneja, oikeastaan arvosteluja kirjoista ja museonäytteleyistä, siis toisen asteen oppineisuutta - mikä varmaan tekee sen kommentoinnista tässä blogissa kolmannen asteen oppineisuutta?!

Kirjan paras anti on further reading -luokkaa, ja sorruin jo tilaamaan Leonard Barkanin kirjan Unearthing the Past: Archaeology and Aesthetics in the Making of Renaissance. Sen sijaan Bette Tallvachian Taking Positions: On the Erotic in Renaissance osoittautui Amazonissa aivan liian hintavaksi. Jälkimmäisen aiheena on renessanssipornon klassikko I Modi, josta linkin takana enemmän.

Summa summarum: 1990-2000-lukujen renessanssijulkaisujen bibliografia, kirjoittajansa arvomaailmalla ryyditettynä.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Torbole 2009

Uusi lomakausi painaa päälle, mutta vielä riittää edellisenkin Italianmatkan kuvia ihmisten kiusaksi. Otetaan taas then and after -kuvat, tässä Torbolen "satama" vuodelta jotain (kuva hotellin historiasivulta):



...ja tässä vuodelta 2009:


Vihreä rakennus on hotelli Benaco, tässä edestä:


Rakennukset ovat ainakin 1700-luvulta. Punaisen (joka oli eri hotelli) kivijalassa oli tällainen teksti:



Kielitaitoisemmat voivat klikata suuremmaksi ja yrittää tulkita mistä on kyse.

Hotellin terassi oli suoraan rantalaiturilla. Siellä istuessamme yllätti sirkuksen mainospoppoo joka ehdottomasti halusi kuvaan:


Tässä näkymä päinvastaiseen suuntaan kuin alussa. Oikealla itävaltalainen tullihuone, vasemmalla punainen hotelli ja takana vaaleanvihreä "Goethen majatalo" jota käsiteltiin tässä postauksessa.


Gardajärven pohjoispää kuului Itävaltaan aina ensimmäisen maailmansodan loppuun asti, siksi tulliasema. Rakennus on nykyään yksityisomistuksessa, tarkemmin sanoen jonkun hotellinomistajan, joka järjestää siellä tilaisuuksia hotellivierailleen, yksi sellainen sattui meidän siellä ollessamme.

"Goethen talon" takana on pikkuruinen piazza, Torbolen keskus kerrassaan, niin kai asia täytyy tulkita. Tässä näkymä Goethen muistomerkille päin:



Ja tässä hieman toisesta kulmasta:


Kiivetään rinnettä ylös. Sieltä näemme Torbolen toisen kirkon:


Näkymä Gardajärvelle (jota jatkuu yli 50 km eteläänpäin), hotelli terasseineen mukana:


Ja lopuksi näkymä Riva del Gardaan päin, kaupunki itse tosin jää kallioharjanteen taakse:


Rivaa käsitteli ensimmäinen postaukseni ja siitä myös lisää myöhemmin.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Torbole toisessa maailmansodassa

Torbole sul Garda on enimmäkseen (ja onnekseen) välttynyt sotahistorialta. Mutta missäs ei jotain muistopaatta toiselle maailmansodalle olisi, ja sellainen on Torbolessa pystytetty Yhdysvaltain 10. vuoristodivisioonan muistoksi lähempänä rantaa olevan kirkon vierelle:





Muistomerkki on omistettu samalla myös William O. Darbylle, amerikkalaisten sissi- tai jääkäripataljoonien (miten tuon ranger-sanan tässä sitten kääntääkään) johtajalle, joka myöhemmin toimi 10. vuoristodivisioonan apulaiskomentajana ja kaatui Pohjois-Italiassa vain pari päivää ennen aselepoa.

Amerikkalaiset saapuivat Torboleen huhtikuussa 1945. Majapaikkamme hotelli Benacon historiasivuilla on kuva jenkkien DUKWista saapumassa kaupungin rantaan:


Oli jo pitkään tehnyt mieli kulkea hieman After the Battle -lehden jalanjäljissä, joten tässä näppäys kesältä 2009 samasta paikasta niin hyvin kuin siltä seisomalta ja liikennettä rantakadulla vaarantamatta onnistui:


Hrmph, no ei tuo ihan prikulleen tainnut mennä, mutta jos After the Battlen kykyjenetsijä huomaa tämän ja kustantaa kuvausmatkani muille Italian (muukin Välimeren maa käy) taistelukentille, lupaan parantaa otosteni tasoa. :-)

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kääk!

Tunnustan, tuli ostettua, ja vain siksi että maksoi vain 1,90 €. Runttausta voitte lukea Kvaakin keskustelupalstalta, joten ei sitä tässä sen enempää. Itse en päässyt jyvälle mikä idea tässä Disneyllä ryyditetyssä "miesten naistenlehdessä" oikein on.

Mutta oli siinä sentään kaksi oikeaa Aku Ankka -tarinaa joista toinen Barks-klassikko Turhaa tuhlausta, siis se jossa Aku pestautuu tuhlaamaan 30 tonnia Roopen ylijäämärahoja - ja lopulta käy ilmi että kaikki on törsätty Roopen yhtiöiden tuotteisiin ja palveluihin ja palautuneet siten takaisin omistajalleen!

Tai no, annetaan piste siitä että kaiken Guccin ja Pradan joukossa mainostettiin myös Reinoja.

Komoisten kummut


Osallistuimme alkuillasta opastetulle retkelle Halisten rautakautisten muinaisjäännösten pariin, ts. liikuttiin ihan takapihamme tuntumassa. Koska kohteet on merkitty, olivat kuppikivien ja polttokentäkalmiston sijainnit meille ennestään tuttuja. Oppaana ollut arkeologi pystyi kuitenkin hahmottelemaan maastosta ihmistekoisia kivirivejä joita itse emme olleet hoksanneet.

Vaikuttavin Halisten muinaismuisto ovat kuitenkin ns. Komoisten kummut, kaksi ihmisten tekoa olevaa kumpua aivan Aurajoen rannassa. Näitä on aina aiemmin arveltu hautakummuiksi, mutta nyt oppaamme toi esiin teorian, jonka mukaan paikalla olisi ollut jonkinlainen puolustusrakennelma. Kumpaakaan teoriaa ei ilman arkeologisia kaivauksia voi todistaa oikeaksi, eikä sellaisia ole näköpiirissä.

Itse olen kuitenkin hautakumputeorian puolella, jollen muusta syystä niin siitä että paikalla olleessa (mutta nyttemmin hävinneessä) kulttuuri/luontopolun opastaulussa kummuista käytettiin kerrassaan nimeä kurgaani, joka tietysti laittaa melikuvituksen laukkaamaan arohevosen tavoin Ukrainan skyyttien pariin. :-)

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Vickan ja minä

Sotajuttujen liiallisuudesta esitettiin kritiikkiä offline, joten tässä häpeilemätön seurapiiripostaus. Victorian ja Danielin häähumun viimeinen kiriviikko on alkanut ja hysteria vetänee täällä päin maapalloa vertoja jalkapallon MM-kisoillekin. Kannanpa siis korteni kekoon ja kehaisen että toimeni Turun museokeskuksen esinelainauksen parissa vei minut kerran näyttelyavajaisiin joissa myös Vickan oli läsnä!

Näyttely oli tietysti 1809 ~ Ero ja uusi alku. 200 vuotta Suomen sodasta, ajankohta toissavuoden syksy ja paikkana Kansallismuseo Helsingissä. Syynä kutsuun oli että meiltäkin oli yksi esine (siviilivirkapuvun takki) lainattu tuohon kahden riikin voimin tehtyyn näyttelyyn, joka Helsingistä siirtyi vielä Tukholman Livrustkammareniin.

Tungos, kuten arvata saattaa, oli melkoinen ja kruununprinsessan näin vain vilaukselta, sinisen koltun muistan hänellä olleen. Vickan oli edustamassa Ruotsin valtiota, Suomen puolesta oli mukana presidentti Halonen. Jatkot olisivat olleet Ritarihuoneella,  aikataulu vain ei sallinut osallistua, mikä kateellisten lohduksi kerrottakoon.

Näyttely oli toki upea, Kansallismuseo ja Livrustkammaren olivat kaivaneet hienoimmat esineensä esille. Näyttelyjulkaisu on myös hankkimisen arvoinen lisä kotikirjastoon, Kansallismuseon kauppa näyttää myyvän sitä jo kympillä.

Kun monarkiaan päästiin, niin ränttään tässä siitä kuinka Hesari teki taas jutun jostain Hessenin ruhtinassuvun jäsenestä, jonka esi-isä ehti hyvin lyhyen aikaa ja varsin epäilyttävissä oloissa valittuna olla Suomen "kuningas". Jos presidentinvirka todella ajetaan alas ja maamme palaa monarkiaan, muistutan siitä että naapurimaassamme ovat valtaistuinta vailla prinssi Carl Philip, jolta se riistettiin lainmuutoksella, sekä prinsessa Madeleine. Hesari voisi tehdä seuraavan kuninkaissakäyntinsä länteen ja kysyä josko Suomen kuninkaan tai kuningattaren arvo jompaa kumpaa Heidän Kuninkaallista Korkeuttaan kiinnostaisi. :-)

Kuva: Wikimedia Commons
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...