perjantai 29. joulukuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 51/2017)

Vuoden viimeisessä postauksessa jälleen katsaus edellisviikon Finna-lisäyksiin joita kertyikin 43 kpl. Aloitetaan taas perinteisesti Taivassalon Grönroosin kaupasta, ja ajankohtaan edelleen sopivasti (jouluunhan ei enää ole vuottakaan) jouluvalmistelulistasta...


ja jatketaan erilaisilla hintalapuilla...




ja myymälän sisustukseen tarkoitetuilla mainosnauhoilla.



Ja sitten jotain muuta, kuten Napoleon-aiheinen linkkuveitsi...


Lival Oy:n Focus-valaisin...


mahdollisesti Saksan keisari Fredrik III:ta esittävä papiermâché-pienoisveistos...


sekä rataslukkopistoolipari 1600-luvun puolivälistä.

.

torstai 21. joulukuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 50/2017)

Esineitä kertyi 22 kappaletta, edelleen valtaosin Grönroosin kaupasta, joista tähän alkuun jouluisesti piparkakkumuotteja...


miesten puolihaalari...


puisia kengänpohjia...


tapettia...


naisten kumikalossit...


leivonta- ja koristelupursotin...


sekä Raf. Haarla Oy:n vihreää kreppipaperia.

.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Rataslukkopistoolit

Kokoelmatutkijan pitkäaikainen haave toteutui, kun Turun museokeskuksen kokoelmiin hankittiin kuluneena vuonna 1600-luvun ratsusotilaan varusteisiin kuuluneet rataslukkopistoolit. Aseet on valmistettu vuosisadan puolivälissä, todennäköisesti Alankomaissa, ja ovat toteutukseltaan korkealaatuisia, mutta suhteellisen koristelemattomia sotilasaseita.


Pistooleja valmistettiin, ja käytettiin, aina pareittain, ja säilytettiin koteloissa satulan etuosan molemmin puolin. Aseen jousi viritettiin kiertämällä siihen erityisesti suunnitellulla työkalulla (jossa oli myös ruuvitaltat aseen purkamista varten).

Lähikuva lukosta hana nostettuna ylös ja sankkipannu kannen peittämänä.


Sankkipannun kansi avattuna. Sankkiruuti oli ripoteltu sankkipannuun jonka pohjalla oli viritetyn pyörän reuna. Ase saatettiin ampumavalmiiksi laskemalla hana alas jolloin sen leukojen pitelemä rikkikiisun pala painautui vasten pyörää. Liipaisimen painallus vapautti pyörän jonka reunat iskivät kiveä vasten kipinöitä ja sytyttivät sankkiruudin. Tuli levisi sankkireikää pitkin piippuun ja laukaisi varsinaisen latauksen lähettäen kuulan matkaan.


Miksi pitkät piiput? Pistoolien ammusten läpäisyvoima ei ollut nykyaseisiin verrattava, ja sotilailla oli tuolloin vielä haarniska kypäröineen. Tehokkain taktiikka lähitaistelussa oli painaa piippu kiinni vastustajan kypärään ja painaa liipaisinta. Tätä helpotti aseen pituus.

Video rataslukkopistoolilla ampumisesta aiemmassa postauksessa.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Näyttelyjä Brinkkalassa

Kokoelmatiimimme vieraili perjantaina Brinkkalan talon näyttelyissä, niistä ensimmäinen kertoi Historian museo -hankkeesta tähän asti.


Aikajana alkoi jo 1981 tehdystä päätöksestä perustaa Turkuun "Itsenäisyyden museo".


Valmista pitäisi tulla 2020-luvun lopussa.


Vintillä oli puolestaan Turun kaupungin joulukuusista kertova näyttely.


Tuomiokirkon eteen pystytettävistä kuusista on 1970-luvulta alkaen sahattu talteen kiekko josta on voitu laskea puun ikä. Se ja muut tiedot on kaiverrettu kiekkoon kinnitettyyn laattaan. (Tässä yksilössä lisäksi vielä ilmeisesti kasvukausien vaihtelut grafiikkana.)


Muodoltaan kiekkoja oli monelaisia, jotkin aivan juurestakin sahattuja.


Joulukuusiperinteen vaiheita esiteltiin alkuperäisin...


ja digitoiduin aineistoin.


Suunnitelmiin kuului käydä myös Akatemiatalon 200-vuotisnäyttelyssä vaan sepä oli kiinni ties minkä tapahtuman vuoksi. Itse olin siellä jo käynytkin.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 49/2017)

Viikon saldo 41 esinettä, joista poimimme...

Turun linnan museovalvojaksi puetun matkamuistonuken...


Kultainen omena -kaulariipuksen (todennäköisesti liittyen Lusotarinmäen käsityöläismuseon saamaan ko. tunnustukseen)...


hiuksista valmistetun rintaneulan 1800-luvulta...


viuhkan samaiselta vuosisadalta...


sekä tuttuun tapaan joukon Taivassalon Grönroosin kaupan esineistöä.










.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Skyyttejä Turussa ja Lontoossa


Turun taidemuseossa järjestettiin 1990 niin mieleenjäänyt skyyttien taidetta esittelevä näyttely, että kun nyt syksyllä British Museumissa avautui näyttely Scythians: warriors of ancient Siberia, piti sen näyttelyluettelo tilata oitis vertailtavaksi.

No, epäreiluhan asetelma oli jo lähtökohdiltaankin. BM on toteuttanut Thames&Hudsonin kustantamana niin järkälemäisen tietopaketin ettei turkulaisella läpyskällä paljon mahdollisuuksia ole. Lontoossa on sponsorina toiminut British Petroleum (nykyisin häveliäästi nimellä BP), Turussa tukijoina olivat olleet mm. Casagrande ja Kaarinan Tasopaino Oy.

Kokonaan erilaiset näyttelyt ovat kyseessä siinäkin mielessä että Turussa esillä oli Ukrainan (silloisen "sosialistisen neuvostotasavallan") museoiden esineistöä, Lontoossa taas Pietarin Eremitaasin. Jälkimmäinen käsittää, paitsi jo 1700-luvun alussa kootun ns. Pietari Suuren kokoelman, myös 1800-luvun lopulta lähtien Siperiassa suoritettujen kaivausten löytöjä. Varsinkin tämä käsittää Altaivuoriston kuuluisat Pasyrykin jäähaudat, jotka ryöstettyinäkin ovat säilyttäneet suuret määrät orgaanista materiaalia (tatuoitua ihmisnahkaa ja juustokimpaleita myöten), jonka avulla skyyttien elämään on päästy perehtymään huomattavasti paremmin kuin vain kultaisten kuppien avulla.

Paimentolaisten elämä vaikuttaa olleen "short, nasty and brutish" kuten kuuluisa sanonta kuuluu. Moni haudatuista on kohdannut loppunsa skyyttien (myöhempää sotavasaraa muistuttavasta) sotakirveestä, ja jo ennen sitä ruumis on ollut monenlaisten vaivojen kurittama. Syövätkään eivät ole nykyihmisen elintasosairauksia vaan niistä kärsittiin jo vuosituhansia sitten. Skyytit myös pössyttelivät kannabista kuumentamalla hampunsiemeniä telttamaisen rakennelman alla ja hengittämällä niistä nousevaa savua. Paha vain että siemenet heitettiin kupariseoksiseen astiaan mikä nosti metallipitoisuudet ruumiissa vaarallisen suuriksi.

Kaiken kaikkiaan BM:n julkaisu käsittelee laajan kirjon paimentolaiskulttuurin materiaalista jäämistöä, vaikkapa sellaista triviaa myöten kuin että jalkineiden pohjatkin oli mielekästä koristella, istuttiinhan teltassa niin että ne muille näkyivät. Itse ajattelin tyytyä tähän katalogiin, lähtemättä Lontooseen, mutta Kaisa Kyläkoski innostui niin että lähti, ja hänen raporttinsa näyttelystä voitte lukea täältä.

Joka tapauksessa Lontoossa ei näe skyyttikulttuurin ehkä kuuluisinta esinettä, Tolstaya Mogilan pektoraalia, joka oli päässyt Turun julkaisun kanteenkin. Monien skyyttien kultaesineiden tavoin se on todennäköisesti naapurikulttuurien kultaseppien valmistama, tässä tapauksessa Mustanmeren pohjoisrannan kreikkalaisten siirtokunnissa asuneiden.

torstai 7. joulukuuta 2017

Luminous Finland 100 Turun linna

Kari Kolan valotaideteokset ovat valaisseet mm. Näsinneulan, Olavinlinnan ja Saanatunturin. Itsenäisyyspäivänä ja sen aattona oli Turun linnan vuoro. Olimme paikalla heti tiistaina. Esilinnan etuseinälle heijastui eläimiä Suomen luonnosta.




Esilinnan pihalla loistivat erivriset valot linnan kaikista ikkunoista.


Niin myös päälinnan pihalla.



Käynti länsiipäädystä oli siinä vaiheessa estetty, joten palasimme puistoon ja lähdimme kiertämään linnaa.


Etelän- eli joenpuoleisella sivulla sopivasti alkanut lumisade heijastui hienosti valonheitinten valokaarista.




Päälinnan seinälle oli heijstettu jotain josta en oikein saanut selvää.


Länsipäädyn pohjoipuoli on remontissa ja muuria kuvaavan peiton suojassa. Täällä taas tunnisti linnut ym. luontoaiheet.


Olin jo aiemmin kiertänyt linnan sisältä ja ottanut muutaman kuvan tiloista jotka ulos suunnattujen valonheitinten ansiosta näyttäytyivä kirjaimellisesti uudessa valossa, kuten päälinnan Keskiaikainen kuninkaansali...


Nunnakappeli...


ja Kirjurintupa.


Esilinnan Brahensali.


Tällaisia lamppuja linnan ikkunoihin oli tuotu herra ties miten monta kappaletta.




Onneksi tuli käytyä jo tiistaina, sillä keskiviikkona tapahtuma sai aikaan Turun historian suurimman liikenneruuhkan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...