sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Ravattulan Ristimäen syysseminaarissa

Koruista kuituihin, hautapaaseista hiuslaitteisiin -semma pidettiin Akatemiankadun Geotalossa, johon Turun yliopiston arkeologian oppiaine on muuttanut, aiemminhan siellä oli Åbo Akademin kemianlaitos. Luentosalin edustan kapeaan käytävään oli mahdutettu kahvitarjoilun ja myyntituotteiden lisäksi mm. Ristimäeltä peräisin oleva hautakivi, ynnä aikaisempien muinaispukujen esiliinoja...


ja tarkoin peitetty vitriini.


Esitykset avasi Juha Ruohonen kertomalla kahdesta vyöhelasta, uniikkeja Ristimäelle ja ilmeisesti saman tekijän tuotantoa.


Tämä oli samalla aasinsilta tilaisuudessa julkistettuun Ravattula-riipukseen, jonka valmistusta esitteli korun suunnitellut Johanna Iso-Järvenpää.


Tauolla olikin peitteet poistettu ja koru esikuvineen nähtävillä.



Ennen taukoa kuultiin myös Siiri Tuomenojan esitelmä gradunsa aiheesta, Ristimäen hautakivistä. Niitä on sekä haudattujen ylä- että jalkopäässä, tai keskelläkin. Joskus kyseessä on yksittäinen harjamainen kivi, joskus kolmen kiven ryhmä. Joskus koko hauta on peitetty kivin - haluttiinko erityisen harmittavaiset tyyypit pitää varmasti maan alla?




Tauon jälkeisillä luennoilla olikin, jos ei kuvauskielto, niin löytöjä esittävien power point -kuvien julkaisukielto. Jaana Riikonen kertoi päähineistä, koruista ja kampauksista, ja teki sen jälkeen Siiri Tuomenojalle nutturan toisen kahdesta Ristimäestä säilyneen hiuspehkon mukaan.



Veronika Paschenko esitteli ohimoriipusten ja viittojen pronssispiraalikoreisteita. Ohimospiraalikoristeita on löydetty Baltian maista ja Venäjältä, mutta palautuvatko ne ehkä Bysantin vallasnaisten koruihin?

Ohjelmaan merkitty Heini Kirjavaisen osuus oli jäänyt pois, joten seminaari päättyi Jaana Riikosen esittelemään hankkeeseen Ravattulan muinaispuvun luomisesta - mutta siitä voi lukea enemmän Turun Sanomien jutusta.

Blogipostauksia seminaarista myös täällä ja täällä.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Rettigin palatsi 90 vuotta

Aboa Vetus & Ars Novan väki kutsui turkulaiset museokollegat Rettigin palatsi 90 vuotta -näyttelyynsä. Näyttely on melko tekstipainotteinen, mutta tässä muutama kuva. Pääosassahan oli tietysti rakennus itse.




Punainen pömpeli kertoi kusssakin huoneessa mitä siinä oli ollut rettigien aikoina.


Paikka on kuuluisa Aboa Vetuksen keskiaikaisista löydöistä, mutta nyt oli esillä kesällä pihamaasta löytyneitä jäänteitä Rettigien ajoilta.


Skumppaa oli juotu huvimajan vanhalla sijaintipaikalla luona ilmeisen runsaasti.


Turun museokeskukselta lainatut Rettig-suvun esineet olivat hauskasti kupujen alla esillä isäntäparin makuuhuoneessa. Seinällä piirustuksia Bomanin huonekalutehtaan palatsiin valmistamista huonekaluista.


Huoneen hajaantuneesta irtaimistosta oli saatu jäljitettyä yksityisomistuksessa oleva 1700-luvun venetsialaistyylinen peili


Portaikko yläkertaan...


jonne kuitenkin mentiin leveämpiä rappusia, yleisöltä suljettuun entiseen biljardihuoneeseen, joka nykyisin on kokouskäytössä. Aikoinaan myös täynnä Rettigien omistamien laivojen pienoismalleja, jotka sittemmin päätyivät Forum Marinumin kokoelmiin. Niitä oli sieltä saatu muutama takaisin lainaksi.


Biljardihuone oli ylimmässä kerroksessa ja näyttely toisessa. Moni kävijä ei taida edes huomata että ensimmäinen eli (Hämeenkadulta nähtynä) katutason kerros on edelleen yksityiskäytössä. Palatsistaan Rettig saattoi katsella samaan aikaan valmistunutta tupakkatehdastaan (korkea rakennus oikealla, matalampi alhaalla oikealla on palatsin kokonaisuuteen kuuluva ns. konsulinna).


Toiselta puolen rakennusta oli näkymä pitkin Aurajokea alajuoksulle päin.


Näyttelyä on jo päätetty jatkaa ensi toukokuulle asti. Siihen liittyvistä opastuksista ja luennoista tietoa täällä.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Haaksirikon turkulainen sankari

Apteekkimuseon uudistamishankkeen myötä sen uumeniin kertynyttä esineistöä on digitoitu suuret määrät, kuten Finnastakin olette voineet huomata. Esille nousi myös jotain aivan muuta, kuten tämä kokonaisuus:


Syksyllä 1837 brittiläisalus Caledonia joutui haaksirikkoon Irlannin länsipuolella. Merellä ajelehtivasta miehistöstä jo puolet oli menehtynyt, kun paikalle osui porilaisalus Dygden. Sen turkulainen perämies Otto Reinhold Spoof pelasti henkensä vaarantaen elossa olevat kuusi miehistön jäsentä ja Dygden toi heidät Bristoliin. Tapauksesta on tarkemmin kerrottu suomeksi blogissa Juhan suku-uutiset sekä ruotsiksi Lärandestöd Åbo Akademin youtubevideolla.

Spoof sai osakseen sankarin vastaanoton, itse asiassa aikansa somemyrskyn, jossa jokainen halusi olla peukuttamassa ja kommentoimassa suomalaismerimiesten urotekoa. Kuvan kolmessa metallirasiassa on muistoja tästä hänen elämänsä kohokohdasta, kirjeitä ja painettuja lehtisiä. Yksi lehtisistä kertaa syksyn 1837 dramaattisia tapahtumia.


Kutsu palkitsemistilaisuuteen oli parinakin kappaleena. Dygden luonnollisesti purjehti Venäjän lipun alla, joten urotyökin meni venäläisten piikkiin.


Suurin osa muistoista on kirjeitä, eri kielillä, kiitoksina ja tunnustuksina Spoofin sankaruudesta. Yhdessä niistä joukko bristolilaisia herrasmiehiä kutsuu Dygdenin kapteenin ja perämiehen päivälliselle Albion Taverniin  5. tammikuuta "tasan (precisely) klo 4".



Rasioihin liimattujen etikettien mukaan Spoofin poika Axel Reinhold Spoof lahjoitti aineiston Turun merenkulkukoulun museolle (Åbo navigationsskolans museum). Tietymättömissä on miksi ja milloin  se on päätynyt museokeskuksen kokoelmiin ja varsinkin Apteekkimuseoon. Vuonna 1942 A.R. Spoofin lahjoituksena tuli kuitenkin erä "pelastettujen skotlantilaisten merenkulkijoiden" hänen isälleen lahjoittamia esineitä, jotka nekin olivat kulkeneet merenkulkukoulun kautta. Kyseessä oli kirja sekä joukko käsitöitä (pieniä kukkaroita), jotka vaikuttivat pikemminkin merimiesten puolisoiden tekemiltä.

Yhdessä oli jopa omistuskirjoitus "Mary Earl to O.R. Spoof  Feb. 2 1838". Ketään Earl-nimistä ei pelastettujen joukossa ollut, joten nämäkin olivat ehkä kiitollisten bristolilaisten lahjoja.


Alussa linkitetyllä Åbo Akademin videolla on myös esitelty Spoofin saamia tunnustuksia, mm. Bristol Humane Societyn hopeinen mitali, jonka myöntämisestä kertova on osa kokonaisuutta. Seuran nimeä kantavassa asiakirjarasiassa puolestaan oli hengellinen kirjanen nimeltään The Rise and Progress of Religion in the Soul.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Sota loppui - ja jatkui

Aseet vaikenivat länsirintamalla 100 vuotta sitten, mutta idässä, Jäämereltä Lähi-itään ulottuvalla vyöhykkeellä taistelut jatkuivat neljän romahtaneen suurvallan (Venäjä, Saksa, Itävalta, Turkki) raunioilla, kun uudet kansakunnat selvittelivät välejään ja ratkoivat rajakysymyksiään.

Tästä kaikesta kertoo Robert Gerwathin kirja The Vanquished: Why the First World War Failed to End, 1917-1923. Wilsonin ns. 14 kohdan ohjelma oli lanseerannut kansojen itsemääräämisohjelman kansainvälisen politiikan ohjenuoraksi, mutta sodan jälkeen sitä tulkittiin enemmän voittajien puolella olleiden kansojen (Serbia, Romania, Puola, Tsekki) eduksi.

Tapahtumien kirjo oli valtaisa. Jokainen tuntui taistelevan jokaista vastaan, ja jokainen vainoavan jossain vaiheessa alueensa juutalaisväestöä, tavalla joka monin tavoin ennakoi holokaustia 20 vuotta myöhemmin. Itse asiassa käsiteltävä aihe on ollut niin suuri että Gerwarthin teos jää monilta osin vain pintaraapaisuksi. Venäjän sisällissotaa on käsitelty laajasti, mutta Suomi vain maininnalla että se menetti sisällissodassa 1 % väestöstään.

Suomen vuoden 1918 tragediaa on puitu jo sadan vuoden ajan, ja nyt muistovuonna tavallistakin enemmän. Samanlaisia tragedioita, ja pahempiakin, koettiin kuitenkin samoina vuosina hyvin monissa maissa. Niiden muistamissa ko. maissa ei Suomen mediassa ole juurikaan esitelty.

Gerwarthin kirja on suomennettu nimellä Sodasta rauhaan - Väkivallan vuodet Euroopassa 1918-1923.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Syksyinen Ristimäki ja Ristimäen syysseminaari

Sunnuntaina tuli taas kerran käytyä läheisellä Ravattulan Ristimäen kirkonpaikalla.


Ikivallan kohteeksi joutunut puuristi oli nyt vaihdettu metalliseen.


Paikalla ei ole kaivettu kahteen vuoteen, tosin silloin viimeksi osallistuin itsekin yleisökaivauksiin, joiden paikkoja yritin muistella. Kaivettiinkohan tässä?


Ja tässä kuorin läheltä?


Tästä etsittiin aidan portin paikkaa?


Niin tai näin, oli kasvillisuus jo meidän kaivelumme peittänyt. Mutta Ristimäen aineiston tutkimukset jatkuvat, ja tämän postauksen tarkoitus oli kertoa lauantaina 24. marraskuuta Turussa järjestettävästä Ravattulan Ristimäen syysseminaarista Koruista kuituihin - hautapaasista hiuslaitteisiin. Paikkana on Geotalo Akatemiankatu 1:ssä, ja tilaisuus alkaa klo 14. Ohjelman voi ladata pdf-muodossa täältä.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Uutta finnassa (lokakuu 2018)

265 objektia, joista tässä...

matkaikonostaasi



visakoivuinen puhdetyö Syvärin rintamalta 1944


hurjaetikettinen myrkkypullo


ja leikkimaatila eläimineen.


Erityisesti ovat kasvaneet farmasian ja numismatiikan kokoelmat. Niistä tähän lääkepullo


ja Tallinnan eli Räävelin schilling keskiajalta.

.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Suomen sodan sotilaspukuja

Suomen sodan 210-vuotismuistelu on ymmärrettävästi jäänyt sisällissodan muistovuoden varjoon. Kaksisataa ja kymmenen vuotta on joka tapauksessa syksystä jolloin suomalaiset rykmentit taistelivat viimeiset taistelunsa Suomen maaperällä Ruotsin lipun alla.  Alla kaikkien suomalaisrykmenttien sotilaspuvut Turun museokeskuksen arkiston kuvatauluina (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi). Syksyllä 1808 olivat univormut epäilemättä jo melko rähjääntyneitä.

Turun läänin rykmentti, Pohjanmaan rykmentti, Karjalan jääkärijoukko, Kajaanin pataljoona, Suomen kadettikunta, Savon rykmentti, Vaasan rykmentti

Uudenmaan jääkäripataljoona, Hämeen rykmentti, Uudenmaan jalkaväkirykmentti, Karjalan rakuunat, Uudenmaan rakuunat

Porin rykmentti, Savon jääkärit, Suomen tykistö

Itse sotilaspukuja ei museon kokoelmissa Suomen sodan ajoilta juurikaan ole. Turun linnan raha- ja mitalikabinetissa on kuitenkin esillä tämä Gustaf Adolf Finckenbergille kuulunut Turun läänin rykmentin takki.

.

torstai 1. marraskuuta 2018

Antiikki & Design 174 (9/2018)

Käsissä on lehden 25-juhlavuoden virallinen juhlanumero. Antiikki & Design on hieman eri nimillä ilmestynyt vuodesta 1993, siis koko museourani ajan, ja koko sen ajan olen tilaajakin ollut, teinpä siihen, olikohan kolmen vuoden ajan, humoristiseksi tarkoitettuja esinearvoituksia museomme kokoelmista.

Ihan ensiksi on tietysti mainittava että lehti on vieraillut Turussa, Aboa Vetus & Ars Novan Rettigin palatsi 90 vuotta -näyttelyssä, johon on lainattu myös Turun museokeskuksen esineistöä. Rettigeillä oli huomattava rooli jo museomme perustamisessa, ja suvun jäsenet olivat pitkään sen jälkeenkin uskollisia lahjoittajia.

Vintageharrastajille on tarjolla useamman sivun reportaasi Habitaren Antiikkimessujen näytöksestä, jonka oli suunnitellut Katja Weiland-Särmälä, lehden blogisti muuten. Tanssikoulun kauniiden mallien lisäksi huomion herättivät vintageliikkeiden nimet, joista löytyy sellaisiakin helmiä kuin Play It Again Sam ja Frankly My Dear - molemmat elokuvien innoittamia.

Työn puolesta on viime aikoina tullut tutustuttu muutamiin yksityiskokoelmiin, mutta mikään niistä ei kylläkään vedä vertoja Anders Wiklöfin Andersuddessa olevalle, esimerkkinä vaikka Edelfeltin Ristiäissaatto, joka oli ollut vuosikymmenet lainassa Ateneumissa kunnes se viime vuonna myytiin ennätyshinnasta.

Moni on syntynyt kultalusikka suussa, mutta uraansa muisteleva Ulla Tillander-Godenhielm kertoo lapsena syöneensä jalokiviä isänsä työpöydältä, luullen niitä makeisiksi! Pääosin muisteluksissa on tietysti kyse hänen kehityksestään johtavaksi Fabergé-tutkijaksi, ja siihen liittyvistä näyttelyistä ja julkaisuista.

Jos tuli Rosendal ihan puskasta, niin ennestään tuntematon oli myös lehdessä esitelty Tyresön barokkilinna ja sen viimeisen yksityisen omistajan Claes Lagergrenin merkillinen elämäntarina rikkaine naimakauppoineen ja katoliseksi kääntymisineen (hän kohosi paavin kamariherraksi ja aateloitiin markiisiksi). Museona palatsi on ollut jo vuodesta 1932. Kulttuurimatkailtavaa Ruotsissa riittäisi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...