Kaarina Ravattulan Ristimäellä sijaitseva Suomen vanhin kirkonpaikka löydettiin 2013, ja sen jälkeisinä kesinä siellä on järjestetty myös yleisökaivauksia. Meidän perheestämme sinne keksittiin osallistua vasta nyt, vimeisenä kesänä kun paikalla ilmeisesti kaivauksia järjestetään. Itse asiassa tämän postaus voisi olla nimeltään "Arkeologiset muistelmani, osa 2", sillä kuten niiden ensimmäisessä osassa huomautin, jäivät vuosikymmenien takaiset suoritukseni arkeologiasta perusopintoihin, ja niistäkin jäi vapaaehtoinen kaivauskokemus väliin. Nyt oli tilaisuus korvata asia 4.-12. elokuuta kaivaukset aloittaneilla yleisökaivauksilla, joita johti Juha Ruohonen ja 5 arkeologian opiskelijaa tai oppiaineesta valmistunutta (en tiedä kummin, mutta kovasti pätevää ja ahkeraa väkeä nämä nuoret olivat).
Periaatteessa arkeologia on yksinkertaista: siihen tarvitaan muurauslasta, rikkakihveli ja sanko, joita tässä valmiina rivissä meitä harrastelija-arkeologeja varten.
Sitten vain kaivetaan maata neliömetrin käsittävistä kaivausruuduista 5 cm syvyisinä kerroksina ämpäriin, juuria ja kiviä vastaan taistellen.
Löydöt siivilöidään tällaisissa seuloissa.
Apuna seulonnassa oli aina yksi oikea arkeologi, enkä totta puhuen olisi montakaan löytöä omin avuin tunnistanut, punaiseksi palanutta savitiivistettä lukuun ottamatta.
Tuloksena on sitten ruuduittain ja kerroksittain kaivettua aluetta, joka ei tosin yleisökaivausten aikana ulottunut hautauksiin asti.
Ja ne löydöt tässä vaiheessa, ne olivat enimmäkseen palanutta savitiivistettä paikalla ennen kirkkoa, kenties jo vuosisatoja aiemmin, olleesta rautakautisesta asumuksesta. Paikoin sitä tuli parikin pussillista per ruutu per 5 cm, ja väriltään se voi vaihdella punaisesta mustaan palamisolosuhteitten mukaan.
Tutun linnan vanhassa perusnäyttelyssä oli aikoinaan ennallistus sentyyppisestä rakennuksesta. Seinä oli punosrakennetta joka oli päällystetty em. savikerroksella.
Omien löytöjemme huippu osui torstaille, jolloin arkeologi tunnisti seulasta palan ns. hienompaa rautakauden keramiikkaa (kuvassa keskellä), joka on "karkeasta kotitalouskeramiikasta poiketen ohutseinäistä, usein kiillotettua, mustaksi poltettua ja sekä muodoltaan että koristelultaan huoliteltua."
Muita löytöjämme olivat kivi-iskos ja pala palanutta (eläimen) luuta.
Osana tutkimusta kaivettiin esiin myös pätkä hautausmaata ympäröineen aidan perustusta. Siinä on täytynyt olla useampikin portti, mutta missä?
Kaivausviikko käsitti myös Ristimäen kuvaamista ilmasta käsin nelikopterilla...
metallinetsimen käyttöä...
ja sateen jälkeen veden äyskäröintiä pois kaivantoa suojanneesta pressusta.
Monenlaisia kokemuksia siis kertyi. Kaivaukset jatkuvat syyskuun loppuun ja niitä voi seurata päivittäin hankkeen blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti