tiistai 19. joulukuuta 2023

Corto Maltese meets Babylon Berlin

Parin vuoden tauon jälkeen ilmestyi tänä syksynä neljäs post-prattilainen Corto Maltese -albumi, nimeltään Berliinin yösoitto. Alaskan, Afrikan ja Etelämeren jälkeen ollaan Euroopan sydämessä, Berliinissä ja Prahassa, tekijöinä edelleen espanjalaiset Juan Diaz Canales ja Rubén Pellerejo. Ajoitukseltaan teos on liki sequel, sillä ollaan huhtikuussa 1924.

Babylon Berlin -tv-sarja näyttää inspiroineen tekijöitä turhankin alleviivatusti. On kommunisteja, natseja, korruptoituneita poliiseja, yökerhoja (mukaan lukien Moka Eftin valomainos) ja jopa BB:n neljännen kauden omavaltaisia tuomioita jakava tuomareiden salaliitto. Berliinissä Cortoa on vastassa journalisti Roth, joka synnyinmaataan Itävalta-Unkaria myöten on kuin BB:n Samuel Katelbach.

Mukana on liuta jo Hugo Prattin luomia sivuhenkilöitä, ei onneksi kuitenkaan Rasputinia, jota en ole koskaan voinut sietää. Suomalaisena, ja varsinkaan tähän maailman aikaan, venäläisen raakuuden romantisointi ei vain huvita. Eräänlaisessa unijaksossa esiintyy sen sijaan Prahassa hallinnut keisari Rudolf II, ja hänestä on blogissa aiemmin ollut puhe, muutamankin kerran. Todelliset henkilöt ja paikat kudotaan osaksi tarinaa, kuten kirjailija Gustav Meyrink tai Berliinin Castan's Panopticon.

Alkemistit riitteineen ovat jo aidompaa Prattia, ja aitoon Pratt-henkeen Corton saa liikkeelle tarot-pakan puuttuva kortti, jonka metsästys vie antisankarimme Prahaan ja keskelle juonittelua ja murhia. Ja onko sittenkään kyse tarotkorteista vai paljon synkemmistä salaisuuksista Weimarin hauraassa tasavallassa? Tämän enemmittä spoilereitta voi sanoa, että tarina veti mukaansa, eikä ainakaan tällä Corto Maltese -fanilla ollut valittamista.

P.S. Pankaa merkille, että Corto joutuu luopumaan toviksi merimiehen puvustaan maan alkaessa polttaa jalkojen alla Berliinissä. Siksipä kansikuvankin lippis, joka muuten oli myös miespuolisten museolaisten suosiossa 1920/2020-luku-teemaisissa museon pikkujouluissa.

sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Junalla Turusta Turun satamaan

 


Ei ole tullut tubettajaksi ruvettua, mutta erinäisten junavideoiden inspiroimana kuvasin Hämeenlinnasta palatessa matkan Turun päärautatieasemalta Turun satamaan, halki sateen kasteleman kaupungin. Jo aivan alussa näkyy Jukka Hakasen muraali, joka hieman nurinkurisesti toivottaa tervetulleeksi Turkuun muualta Suomesta matkanneet, jotka pian jatkavat matkaa laivalla. 

Nopeasti tämäkin jää historialliseksi dokumentiksi, noin 3 minuutin kohdalla Turun museokeskuksen keltainen tiilitalo, hieman ennen sitä nyt jo valmistuneet kerrostalot vielä rakenteilla, ja välistä pilkottaa vanha merenkulkukoulu, jonka purkamisesta on kiistelty jo liki vuosikymmen. Koko Puutarhakadun loppupään vanhat tehdaskiinteistöt hävinnevät jossain vaiheessa, ja ainakin lopun satamanäkymät muuttuvat kokonaan toisiksi. Myös satamarata itse häviää, jos yhteys uuteen matkustajaterminaaliin vedetään pohjoisesta rahtisataman kautta kuten kaavailtu on.

 

maanantai 11. joulukuuta 2023

Hirviä Hämeen linnassa

 Parolasta ehdittiin vielä Hämeenlinnaan, ja Hämeen linnaan.


Siellä oli nimittäin ensimmäistä kertaa esillä yleisölle toukokuussa 2023 Kuusamosta löydetty, ja vuosiin 2800-1700 eKr. ajoitettu kivinen hirvenpää.


Näyttelyssä oli myös samoin ajoitettu Säkkijärven hirvenpää...


ja muutakin esihistoriallista esineistöä.




Mukana on myös nykytaidetta ja luontovalokuvia, kuvassa ensin mainittua, seinällä Suomen maakuntien ja kuntien eläinaiheisia vaakunoita.


 Ja olihan siellä oikeakin hirvi, ei tosin elävä.


Tämän näyttelyn kanssa on hieman kiireempi kuin Parolan tiikerin. Metsien kuninkaalliset on esillä 28.1.2024 saakka.


sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Parolan panssarimuseossa 2023

Kesän 2023 vetonaula Parolan panssarimuseossa oli tämä Bovingtonin Tank Museumista lainaksi saatu kuningastiikeri, ja massiivinen ilmestys se olikin. Torni on alkupään harvinaisempaa mallia, virheellisesti usein Porcshen mukaan nimetty, mutta sekä tämä että yleisempi malli olivat Kruppin suunnittelemia.


Vierailimme paikalla heinäkuussa, ja museossa kävi todellinen kävijöiden kuhina. Suosittu se taitaa olla ilman kuningastiikeriäkin.

Tiikeri oli alemmassa hallissa, jossa myös lipunmyynti, kahvila ja kauppa sijaitsevat. Tässä kuvia hallin muusta esineistöstä, joka ajoittuu lähinnä toiseen maailmansotaan ja sitä edeltävään aikaan.







Hallin vitriineissä on myös panssarimiesten sotilaspukuja.





Ulkokautta...


kuljetaan ylempään halliin, jossa on uudempaa kalustoa.




Ajankohtaisena lisäyksenä oli Ukrainaa puolustamassa olleen suomalaisvapaaehtoisen varustus...


ja sotamuistojansa rintaman molemmin puolin.



Ja taas ulos, tästä näkyvät nuo alempi (Päänäyttelyhalli) ja ylempi (Näyttelyhalli 2) sisätila.


Rinteessä on sitten riveittäin vaunuja eri maista, monet sotasaalista neuvostoarmeijalta. Nyttemmin ne ovat saaneet katoksen suojakseen, mutta kuten kunnosta näkee, restaurointiprojekteja olisi vuosiksi eteenpäin.


















Amerikkalaista M4 Shermania ei Suomen rintamalla nähty, sellainen Parolaan saatiin vaihtamalla Saksasta, blogissa olen siitä näemmä kirjoittanutkin.


Panssarijunastakin on tullut postattua, tässä silti siitäkin muutama kuva.





75 PstK 40 on tuliasemassaan muistomerkkinä panssarintorjuntamiehille.


 Panssarintorjunnalle on myös omistettu oma hallinsa.



Kuten asiaan kuuluu, kuningastiikerikesä oli tuotteistettu museokauppaan monin tavoin, itse ostin kahvimukin.


Eikä tiikeriin tutustuminen ole vieläkään myöhäistä, sillä se jäikin talvehtimaan Suomeen, ja on esillä Parolassa vielä maaliskuulle 2024 saakka.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...