Närpiön kirkko, kuten muutkin kevätretken kirkot, oli remontissa ja suljettu, joten katselimme sitä vain ulkopuolelta.
Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1550-1555, mutta se on myöhemmin laajennettu ristikirkoksi.
Kellotapulit ovat meillä Varsinais-Suomessakin aina 1700-luvulta, ja niin täälläkin. Matti Hongan rakentama pohjalainen renessanssitapuli valmistui 1757, perunasta kuuluisan Pommerin sodan alussa.
Oppaamme Ilari Aalto seisomassa alkuperäisen (Suomen oloissa) keskiaikaisen seinänpätkän edustalla.
Komean järkäleen olivat närpiöläiset löytäneet (vai onko se aina tuossa ollut siirtolohkare?) muualla kuolleiden närpiöläisten muistokiveksi.
Varsinainen nähtävyys olivat kuitenkin kirkon ympärillä säilyneet kaikkiaan 151 kirkkotallia.
Itseni löivät häpnadilla nämä liki loputtomat rivistöt, joten lainaan Kyppin kuvausta:
Kirkkotallit ovat entiseen laajaan emäpitäjään kuuluneiden kylien ja suurtalojen rakennuttamia. Tallit rakennettiin pitkän matkan päästä jumalanpalvelukseen tulleiden ihmisten ja heidän hevostensa suojaksi ja levähdyspaikaksi, kookkaimmat tallit isojen talojen hevosille. Enimmillään niitä oli oli lähes 350. Kirkkotallit ovat muualta maasta lähes hävinneet.
Jäljellä on siis alle puolet, mutta vaikuttava näky nekin ovat.
Tarkemmin katsoen monien pärekatto oli uusimisen tarpeessa, ja kun yhteen talliin pääsi kurkistamaan, niin siellä pärepino tosiaan odottikin.
Pitkämatkalaiset kirkossäkävijät vaihtoivat talleissa myös kirkkovaatteet ylleen, tiesivät paremmin informoidut kertoa. Onpa näitä töllien rivistöjä kutsuttu kirkkokaupungeiksikin.
Kirkkotalli, -aitta tai -tupa, en jaksanut selvittää mikä niiden ero on, mutta huikea kulttuuriympäristöhän tämä oli, ja turkulaisittain ajatellen hieno miljöö vaikkapa kesä- tai joulumarkkinoitten pitämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti