perjantai 28. huhtikuuta 2017

Maan alta ja päältä 2016


Perinteiseen tapaan eli tasan toista kertaa olin kuulemassa Turun Vanhalla raatihuoneella edellisvuoden arkeologisten kenttätöiden satoa. Tilaisuuden alussa Janne Harjula kertoi yliopiston arkeologian oppiaineen viimeaikaisista käänteistä. Muiden mullistusten lisäksi oppiaine on muuttanut Jusleniasta Geotaloon ja tullut osaksi historian laitosta. Tämän jälkeen vietettiin muistohetki talvella menehtyneelle Turun museokeskuksen maakunta-arkeologi Kaisa Lehtoselle.

Kari Uotila avasi esitelmät kertomalla Muuritutkimus ky:n kaivauksista Turun Kärsämäessä. Alue on yksi Suomen kolmesta tärkeimmästä muinaismuistoalueesta (asia joka minulle lähinnä maallikkoarkeologina tuli hieman puskasta) ja sitä on tutkittu jo vuosisadan ajan, ja nyt taas, kun Turun kaupunki on kaavoittanut alueelle asutusta ja tielinjausten levennyksiä. Jälkiä oli tällä kertaa löytynyt kivi- ja rautakautisista asuinpaikoista sekä keskiaikaisesta talosta, mm. rautakautinen liesi sekä auran ristikkäin meneviä kyntöjälkiä, ynnä saviastian paloja kivikauden lopulta ja rautakauden alusta. Kasvi- ja eläinkuntaa edustivat hiiltyneet rukiin ja ohran jyvät ja hylkeen luu. Enimmäkseen historiallisen ajan tutkimuksiin perehtyneitä kaivajia oli ilahduttanut ehta kivikautinen kivikirveen terä. Jännin tieto oli, että parhaiten kulttuurikerrokset ovat säilyneet vanhan tielinjan alla, siihenhän on vain ajettu aina uusia maakerroksia, ei myllätty syvemmältä.

Ristimäki oli tietysti mukana, ja Juha Ruohonen kertoi ettei tänä kesänä kaiveta, vaan tutkitaan jo tähän asti kaivettua materiaalia saadun apurahan turvin. Rahoitus antaa mahdollisuuden moninaisiin luonnontieteellisiin analyyseihin. Säilyneitä hiuksia ja hammaskiillettä tutkimalla voidaan muinaisista Aurajoen laakson asukkaista saada selville vaikka mitä. Arvioidusta 300 haudasta on kaivettu 59 eli aineistoa riittää. (Ja tulihan siellä Ristimäellä viime kesänä kaivettua itsekin.) Kirkon vierestä kaivetuista haudoista 2/3 oli lasten hautoja, mikä kertoo paitsi lapsikuolleisuudesta, myös siitä että nämä saivat yhtä arvokkaan hautauksen kuin aikuisetkin. Jonkinlaisena kommenttina taannoin uutisoituun suomalaisten kristillistymistä huomattavasti aikaistaneeseen tutkimukseen Ruohonen kertoi Ristimäen hautojen suunnan heittävän jopa 30 astetta. Ristimäen löytöjä on esillä Kansallismuseon uudessa perusnäyttelyssä sekä Turun linnan Valtapeliä - Reformaatio Suomessa -näyttelyssä.

Janne Rantanen ja Jasse Tiilikkala esittelivät ilmakuvien käyttöä rautakautisten asuinpaikkojen etsinnässä. Tämä on tietysti mahdollista vain jos ne ovat sijainneet nykyisillä pelloila, ja silloinkin asia on varmistettava kenttäkäynnillä löydetyn keramiikan tms. avulla. Vuosien 2014-17 projektissa asuinpaikkoja löytyi kaikkiaan kuuden Varsinais-Suomen kunnan alueelta, yleensä jokien tai pienempien sivujokienkin rantatörmiltä. Nykyisille kylänmäille muutettiin vasta kun kaikki pelloksi paremmin sopiva maa tarvittiin viljelyyn - keskiajallako? Myös pari linnavuorta oli projektissa löytynyt.

Paraisten Kuitiasta/Qvidjasta tulee useimmille mieleen tilan kivilinna, mutta sen vieressä on ehtinyt olla parikin puista päärakennusta, joista vanhemman ja kadonneen jäljelle jääneiden perustusten tutkimuksesta kertoi Simo Vanhatalo Museovirastosta. Kellareita ei ollut löytynyt, tiililattiaa kylläkin. Kivijalan sisäpuolella on ollut puutarha asianomaisine puutarhajuhlineen, joihin löytöaineisto lasipikarin jäänteineen viittasi.

Myös Kaarinassa on rakennushankeita, joten Jouko Pukkila ja osuuskunta Arkebuusi ovat selvitelleet Lemunniemen taistelukentän muinaisjäänteitä. Aluetta on inventoitu ennenkin, mutta niin vain arkebuusilaiset pystyivät kartuttamaan tunnettujen jäänteiden listaa, mm. ennestään tuntematon taistelujen aikainen maavalli löytyi vasta ilmakuvien perusteella. Itseäni kiehtoi ns. Kasarminmäen kallioon hakattu merkintä: risti, luku 180 ja ristissä (kärjet alaspäin) olevat sapelit. Joltain ei oikein vuosiluvun nakuttelu onnistunut?

Arkebuusi oli myös ollut valvomassa ja dokumentoimassa Sunnanån ruukkipatoa Kemiönsaarella, työkohdetta esitteli Jouni Taivainen. Itse ruukki toimi vain lyhyen aikaa, vuosina 1842-66, ja sen rakennuskannan tiedetään hävinneen vuoteen 1893 mennessä. Patomuuri toimi siltana kunnes uusi silta rakennettiin 1960-luvulla. Massiivinen kivirakennelma on säilynyt puron pohjoispuolella, ja oli aikomus tutkimusta aloitettaessa purkaa, mutta säilytettiinkin nyt peitettynä edelleen.

Aboa Vetus & Ars Novan eli entisen Rettigin huvilan tontin kulmalla olevan Konsulinna-nimisen rakennuksen paalutus oli vaatinut arkeologisia kaivauksia, joissa Kim Krappalan mukaan oli dendrokronolgisin ajoituksin päästy aina 1200-luvulle saakka. Kaivauksesta tehty 3D-mallinnus on nähtävällä tämän linkin takana. Tämä varsin vanha ajoitus, huomioon ottaen nykyiseen käsityksen Turun iästä, ei jostain syystä kovin paljon kohahduttanyt yleisöä, mutta ehkäpä aiheeseen vielä keskustelussa palataan.

Sigillum oli puolestaan jatkanut Hämeenkadun seudulla tehdyn kaukokylmätyömaan arkeologista valvontaa, jota esiteltiin jo edellisvuotisessa tapahtumassa, puhujana nytkin Markus Kivistö. Vuosi sitten ihmetelty "hiekkalaatikko" oli nyt tulkittu sisäpihalla olevaksi, ja kenties pajatoimintaan liittyväksi. Esineistöä oli kertynyt lähes pari tuhatta, lähinnä 1700-luvulta eteenpäin, paljon keramiikkaa, mutta ei juurikaan luuta, jota keskiajan kerroksista löytyy tonneittain. Enää ei pidetty niin paljon kotieläimiä kaupungeissa? Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että Hämeenkadun ylimeno oli jouduttu kaivamaan yöllä jotta häiriö liikenteelle minimoituisi, Hämeenkatuhan on yksi Turun pääväyliä.

Kuva Ristimäen yleisökaivauksilta kesällä 2016.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Rakveren muistomerkkejä

Kaupungin keskustan puistossa seisoi tämä Viron vapaussodassa kaatuneille omistettu muistomerkki.


Muistomerkin vaiheet heijastelevat Viron vapaussodan muistomerkkien yleistä kohtaloa: pystytetty 1925, hävitetty 1940 ja pystytetty uudelleen 1992. Restauroitukin se on jo ehditty, vuonna 2004. Alkuperäinen veistos oli Amandus Adamsonin suunnittelema, kopio Lembit Palmin.

Jalustaan on kiinnitetty alkuperäistä veistoksen fragmentti, sellaisiahan oli säilynyt myös Pärnussa. Pronssinpalassa on taiteilijan signeeraus, ja valupaikka, Italian Pistoia.


Veistos kuvaa kahta sotilasta, joista lippua kantava on saanut osuman. Ensimmäisessä maailmansodassa ei lippuja kannettu, mutta sitä seuranneissa Itä-Euroopan sekasortoisissa taisteluissa sitäkin useammin, jalan ja ratsailla. Ehkä niitä tarvittiin jo taistelevien osapuolten tunnistamiseenkin. Eikös se Pentinkulman punakaartikin ottanut punalipun rintamalle?


Samassa puistossa vähän matkan päässä, ja vastakkaiseen suuntaan "katsovana" oli puolestaan muistomerkki suuren isänmaallisen sodan kaatuneille.


Tämän aivan hotellin vieressä sijaitsevan Viron suojeluskunnan (Kaitseliit) talo...


löytyi laatta sen muistoksi että Viron vapaussodan suomalaisvapaaehtoisten esikunta oli sijainnut rakennuksessa vuoden 1919 alussa, ja suomalaiset itse asiassa Rakveren punaisilta tuolloin valtasivatkin, 12. tammikuuta 1919.


Funkista edustavan Rakveren kymnaasin seinästä...


löytyi puolestaan laatta rakennuksen piirtäneen Alar Kotlin muistoksi. Kovasti Kekkosen näköinen mies.


Stanisław Herbst ei hänkään liene monelle suomalaiselle tuttu. Tämä puolalainen historianprofessori syntyi Rakveressa 1907. Kotikaupunki oli muistanut kivellä puistossa.

.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Viron poliisimuseo


Virumaan museoita vuosituhannen vaihteessa uudistettaessa Rakveren kotiseutumuseosta tehtiin valtakunnallinen erikoismuseo, Viron poliisimuseo. Museota mainostetaan interaktiivisena, ja kylläpä siellä voi mm. kokeilla miltä tuntuu äkkijarrutus turvatyynyyn.


Viron rikoshistorian pahimmat murhat tekovälineineen esiteltiin "veriroiskein" koristellussa huoneessa.


Huumerikosten kolkko huone.


Huumeiden reitit Viroon.


Viron poliisin virka-aseita idästä ja lännestä, Makarov ja Browning FN.


Kasvojen rakentamista silminnäkijöiden muistikuvien mukaan.


Teemana taideväärennökset.


Valheenpaljastus... miten luotettavaa se on?


Valvontakameroita on nykyään kaikkialla. Oikealla peililasi-ikkuna josta näkee läpi vain yhteen suuntaan.


Museon kiinnostavin kokemus oli juuri ennen em. huonetta: lyhyt käytävä jonka Mission impossible -tyylisten valonsäteiden yli, ali ja ohi piti päästä. Nuorempi polvi siitä selvisi, itse en edes yrittänyt.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 16/2017)

Viikon 178 objektin saldosta poimimme tähän...

Olof Kettusen J. Merivaaran tuotantoon suunnitteleman tuolin 1950-luvulta...


Paraati-appelsiinimehun etikettejä vuodelta 1965...


Puisen intialaisen ruukun...


toimintansa taannoin lopettaneen turkulaisen ravintolan Kultaisen hirven nimkko-olutpullon...



ja paketin ehtaa mahorkkaa.


.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Taas kerran Koroisissa


Elävän kulttuurin Koroinen ry. järjesti tänään osana Koroisten Suomi100-tapahtumia seminaarin Koroinen historian polttopisteenä. Seminaariin kuului monenlaista ohjelmaa, mutta itse (tapahtumaan vasta aamulla facebookin kautta havahduttuani) osallistuin kuuntelijana alun kahteen esitelmään, joiden pitäjinä olivat Visa Immonen (Koroinen esihistorian ja keskiajan polttopisteenä) ja Tanja Ratilainen (Uusia tulkintoja ja ajoitustuloksia Koroistenniemen rakennusjäännöksistä).

Nytpä en kuitenkaan referoi kuultua sen enempää, sillä sekä Visan että Tanjan tutkimukset julkaistaan myöhemmin osana Keskiajan sarastaessa: Turun Koroisten 1200-luvun piispanistuin ja kristillinen kulttuuri Suomessa -hanketta. Lounastauon jälkeen ohjelma jatkui Tanjan opastamalla kierroksella Koroisten muinaismuistoalueella (kuva yllä). Blogissa on aiemmin käyty Koroisissa talvisaikaan ja esitelty rahalöytöjä (jotka muun arkeologisen löytömateriaalin tavoin ovat nyt olleet uuden tutkimuksen kohteena). Nyt muutaman kuva Tanjan esittelemistä rakennusjäänteistä Aurajoen puoleisesa rinteessä.

Vasemmalla on piispanpalatsiksi tulkittu raunio.



ja oikealla puolustustorniksi nimetty rakennelma. Mutta onko taaimman kulmauksen rakennelma osa uunia vai porrastornia?



Keskellä on hypokausti, jolla on lämmitetty ainakin piispanpalatsia, kenties torniakin.



Ennallistuksessa rakennukset etualalla oikealla, puolustustorni vasemmalla ja piispantalo oikealla.



Opastus vei myös alueen ulkopuolelle, entisen piispankartanon, nykyisen Koroisten tilan pihapiiriin. Rinteessä oleva kivikellari on alunperin ehkä jo 1400-luvulta.


Koroisten tutkimushankkeen julkaisua odotellessa, näihin kuviin ja tunnelmiin.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Rakveren linna


Rakveren kaupunki sijaitsee satakunta kilometriä itään Tallinnasta. Nähtävyyksiä siellä ei monta ole, niistä mahtavimpana kuitenkin kukkulalla sijaitseva saksalaisen ritarikunnan linna, joka saksaksi tunnettiin nimellä Wesenberg. Linna raunioitui 1600-luvun alussa, niissä Suomen historiastakin tutuissa Kaarlen ja Sigismundin taisteluissa. Restauroitunakin suurin osa sen tiloista on kylmillään, minkä näin talvisaikaan hyvin huomasi.

Yhdistetyn lipunmyynnin ja museokaupan kautta pääsi luostarina toimineeen päälinnan pihalle.


Koska linna oli talviteloillaan, olivat alakerran tilat enimmäkseen kiinni. Viinikellariin saattoi vain kurkata...


ja shakkinappulatkin odottivat vielä kesää.


Liivinmaan sodan skotlantilaisille palkkasotureille omistettuun kabinettiin pääsi kuitenkin sisälle..


Sisäpihan holivikäytävän seinillä oli asiaan kuuluvaa informaatiota, kuten kartta hengellisten ritarikuntien toiminta-alueista: johanniitat ja temppeliritarit Pyhällä maalla, saksalainen ritarikunta ja kalpaveljet Baltiassa, ja Pyreneiden niemimaalla oli taas omat ritarikuntansa.


 Portaita pääsi yläkerran käytävälle...


ja vain raunioina säilyneisiin linnan osiin.





Takaisin parvikäytävälle, jossa kapitulisalin seinä paljastuukin kankaaksi.


Kylmillään olevassa kapitulisalissa oli saksalaisen, ja muidenkin ritarikuntien heraldiikkaa, seinillä kopioaseita kokeiltavaksi, ja kaikenlaista muutakin rekvisiittaa.




Salin takaosan kappelintapaisessa...


 komeili kerrassaan Gentin alttaritaulu! :-)


Viereinen refektorio eli ruokasali oli sisustettu nukketeatterin tarpeisiin, seinillä Vaasa-suvun kuninkaita, rakverelaisten hallitsijoita siinä missä meidänkin silloin aikoinaan.



Parvelta pääsi myös pää- ja esilinnan väliselle muurille...


jolta avautui näkymä esilinnan laajalle pihamaalle,


Takaisin alas, ja pää- ja esilinnan väliseen porttikäytävään, josta ovi avautui toisaalta jonkinlaiseen alkemistin pajaan...


ja toisaalta yhteen harvoista lämmitetyistä tiloista, pieneen museonäyttelyyn linnan arkeologisista löydöistä. Näyttelystä ei tässä sen enempää, sillä Kaisa Kyläkoski on valokuvannut vitriinit blogiinsa, ja lisäksi muutamia löytöjä esitellään linnan historiasivuilla.


Esilinnan pihalla on epäilemättä vilkasta kesäkauden tapahtumissa, ja oli sinne nytkin muutama kävijä meidän lisäksemme saapunut. Tässä portti, jonka kautta pihalle tullaan.


Aitauksessa oli eläinkunnan edustajia.


Rekvisiittaa oli pihalla moneen lähtöön.






Esilinnan pääportti ympäröivine rakenteineen.





Portin suojana itään päin olleeseen, ja iältään myöhäisempään pyöreään, tai oikeammin puolipyöreään torniin pääsi myös vilkaisemaan, mutta paljon siellä ei nähtävää ollut, vain kokoelma tykinkuulia...


ja käymälä.


Esilinnan vierustoilta löytyi myös "punaisten lyhtyjen alue" asiaan liittyvine teksteineen ja kuvineen...


sepän paja...


ja rakkauden puutarha toivomuslähteineen (viimeksi mainittu lupasi toteuttaa toiveet kolmen kuukauden kuluessa).



Mutta ei ollut seppää ahjonsa ääressä, eipä rakastavaisiaakaan. Sen sijaan paikalla oli kärttyisäksi varoiteltu aasi.


Kun on vielä ihmetelty pari tykkikopiota, nimittäin keskiaikainen...


ja 1600-luvun ruotsalainen...


ja kiivetty katsomaan miltä linna näyttää länsimuurin puolustustasanteelta käsin...




on aika poistua museokaupan kautta. Mutta ei vielä linnavuorelta, sillä sen pohjoispäässä on Rakveren tunnukseksi tullut virolaistaiteilija Tauno Kangron veistos vuodelta 2002, jolloin Rakvere vietti 700-vuotisjuhliaan. Se esittää alkuhärkää eli tarvasta. Teos on kustannettu lahjoitusvaroin ja jalustaa kiertää lahjoittajien lista. Suomesta, varsinkin Lapualta, oli paljon yrityksiä ja yhdistyksiä, mutta Turusta bongasin vain Turun lihaelintarviketyöläisten ammattiosasto 71:n.


Rakveren linnan kotisivut.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...