perjantai 24. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (14) Ahvenanmaan museo

Maarianhaminassa jäi aikaa vierailla myös Ahvenanmaan kultturihistoriallisessa museossa.


Näyttely on vastakkoin uusittu.


Enimmin, jo retken aiheen vuoksi, kiinnosti esihistoria ja keskiaika, tässä edellistä.




Runsaasti oli myös jäänteitä keskiajalta.






Täytyy myöntää että uudemmat ajat jäivät vähemmälle huomiolle. Vähemmän yllättävästi merenkululla oli keskeinen rooli.




Apteekkikin löytyi, tuoksuineen kaikkineen.


Tällä sukellusvene UC 78:n soutuveneellä nousivat 1917 maihin Saksassa koulutetut pommarijääkärit Sundberg ja Granit. 100 kg räjähdysainelastilla oli tarkoitus sabotoida venäläisiä laivoja, mutta on epäselvää toteuttivatko he suunnitelman.


Sisällissodan ainoat taistelut Ahvenanmaalla käytiin, kuten jo todettiin, Godbyssä manner-Suomesta tulleiden valkoisten ja punaisten kesken.


Uudempaa arkea ja vapaa-aikaa.


Taidemuseon puolelle en ehtinyt kuin vilkaista...


sillä yhteen paikkaan piti vielä ehtiä, ja nähdä yksi aivan tietty esine.

torstai 23. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (13) Kungsön patteri

Ensimmäisen maailmansodan aikana demilitarisointi sai väistyä, ja Venäjä sai länsiliittolaisiltaan luvan linnoittaa Ahvenanmaa torjuakseen saksalaisten mahdollisen maihinnousun, osana Suomenlahden puolustusta. Ahvenanmaalle rakennettiin kaikkiaan kymmenen kiinteää rannikkopatteria. Kungsössä kallioon louhittiin patteri N-71. Sodan jälkeen patteri demilitarisoitiin Kansainliiton valvonnassa niin perusteellisestoi että jäljellä on vain yksi kulmaus, tässä hieman eri suunnista kuvattuna.



Muutoinpa jäljellä oli pelkkää kivi- ja betonimurskaa.


Käsityksen paikasta sellaisena kuin se aikoinaan oli, sai vitriiniin sijoitetusta pienoismallista. Patteri oli aseistettu kolmella 152 mm Canet -tykillä, joiden kantamaksi kerrottiin 13,5 km, pienemmällä osumatarkkuudella aina 18 km saakka. Lähistölle oli rakennettu myös asema puisin tykein, harhauttamaan zeppeliinejä. Ilmalaivat pommittivat Maarianhaminaa 1916, joten liioiteltua ei ilmavaara ollut.




Vikkelimmät kiipesivät myös näkötorniin...


mutta itse ihmettelin tätä kivikasojen riviä. Järkeilimme sen olevan kesken jäänyt aikomus kivetyksi tieksi, jollaisia venäläiset saarivaruskuntiinsa rakensivat ja jollainen on mm. Örössä.


Varsinainen retkiohjelma päättyi tähän ja oli aika palata Maarianhaminaan, jossa toki sielläkin riitti vielä nähtävää.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (12) Lemböten kappeli

Kahtena ensimmäisenä retkipäivänä oli suunnattu länteen, pohjoiseen ja itään. Kolmannen aamusta suunnattiin kaakkoon, Lemlandiin, ja siellä Lemböten kappelille.


Kappeli mainitaan jo 1200-luvulta, ja sieltä on keskiaikainen rahalöytö, mutta miltä ajalta nykyinen kivirakennus on, on vaikeampi kysymys, kenties vasta 1500-luvun alusta. Samalla vuosisadalla kappeli jäikin jo käytöstä kun käyttöön tulleet suuremmat alukset oikaisivat Ruotsin ja Suomen välin ilman tätä välisatamaa. Kustaa Vaasan voudit veivät kullatun ehtoolliskalkinkin.

Restauroinnin yhteydessä ei puuttuvia osia seinästä ole muurattu uudestaan, vaan ne on peitetty puurakenteella, kuten eri puolilta otetuista kuvista voi havaita.



Sisäänkäynti on länsipäädystä.


Lukitun ristikko-oven läpi avautui näkymä kappeliin, joka ymmärrettävistä syistä on käytössä vain kesäisin, kuten se tietysti aikoinaankin oli vain purjehduskaudella.


Kirkkoa ympäröi kiviaita, mutta miten sen sisälle jäävään kiviseen maahan ketään oli voitu haudata, jäi hieman auki.


Kirkon vieressä oli huomattavasti nuorempia, 1900-luvun alkupuolen, jatulintarhoja.


Takaisin tullessa huomasin tienviitan kertovan lähellä olevan myös sataman. Vikkelimmät ehtivät sinnekin ja kertoivat siellä olleen vanhan alustyypin ennallistuksen, kuvan siitä voi löytää mm. täältä.

 .

tiistai 21. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (11) Jettböle

Toisen retkipäivän viimeinen kohde oli Jettbölen kivikautinen asuinpaikka, joka on kuuluisa ihmissyöntiepäilyistään. Ainakin niin voitaisiin jälkiä paikalta löydetyissä luissa tulkita. Koska maan pinnalla ei täällä ollut senkään vertaan nähtävää, keskustelivat kaksi paikalle saatua ahvenanmaalaisarkeologia mm. ihmissyöntitulkinnasta (eivät olleet siitä vakuuttuneita), vastikään Suomen vanhimmiksi ajoitetuista ohranjyvälöydöistä (viljeltiinkö täällä vai tuotiinko vilja muualta?) sekä Ahvenanmaan muinaismuistohallinnosta ja -lainsäädännöstä.


Itse paikassa huomiota kiinnitti äskeisen lumimyräkän jäänteet muuten niin keväisenä päivänä...


 ja varsin näyttävä kallio jonka juurella löytöpaikka sijaitsi.


Jettböle tunnetaan myös ihmisiä esittävistä savi-idoleistaan. Näimme niitäkin myöhemmin Maarianhaminan museossa, tämä tosin oli kopio, alkuperäinen on Kansallismuseossa.


Ahvenanmaalla riehunut myrsky on jo pari kertaa mainittu. Täällä se oli paljastanut kaatuneen katajan juurista lisää kvartsi-iskoksia.

.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (10) Jomalan kirkolla

Jomalan kirkon kerrotaan olevan Suomen vanhin (n. 1270-90) kivinen pitäjänkirkko ja vanhin muurattu kivirakennus.


Länsitornin sisäänkäynti.


Himskatin hankala kuvattava kirkko on mistään kulmasta, joten ei ihme että siitä näkee usein tämän itäpäädyn näkymä.


Kirkkomaalla oli mm. ahvenanmaalaisen suurmiehen Julius Sundbergin hauta...


ja rannikkopitäjälle tavanomainen merelle kadonneiden muistomerkki. Sankarihautojahan ei Ahvenanmaalla ole, väestö oli ja on vapautettu asevelvollisuudesta.


Kirkkkomaan reunalla oli kierrätettyjen hautojen entiset ristit koottu riveihin.


Kirkkomaan takana oli kyltti joka kertoi siellä olevan niin rautakautinen kalmisto kuin keskiaikaisen asutuksen jäänteitä.


Totta puhuen rautakautiset kumpuhaudat ovat usein niin matalia että eipä niitä ilman kyltitystä maallikko huomaisikaan. Tässä sellaisia on jäänyt myrskytuhojen alle. Kuten todettiin, kaatuneita puita oli Ahvenanmaalla joka puolella.


Tämä rakennelma käsittääkseni kattoi taulussa mainitun keskiaikaisen kellarin.


Kirkkomaan kautta bussille palatessa bongasin vielä muistomerkin heille jotka kotiseutunsa jätettyään saivat hautansa vierailla mailla.

.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (9) Bomarsund

Myös Bomarsundissa oli käyty 2010, ja nytkin suunnattiin ensiksi parhaiten säilyneeseen osaan, Notvikin tykkitornille (Notvikstornet).


Tiiliseinien tila ei lähes vuosikymmenessä ainakaan kohentunut ollut.


Muutama tykki sojottaa vielä uhmakkaasti merelle päin...



mutta suurin osa makaa rivissä linnoituksen edustalla...


sankkireiät umpeennaulattuina ja olkatapit katkaistuina kuten voitettujen tykeillä tapana on.


Lahden takana oli sijainnut vastaavanlainen tykkitorni, Prästötornet, mutta sen rauniot oli kierrätetty niin tehokkaasti mm. Uspenskin katedraaliin, ettei jäljellä ollut kuin kohouma maastossa (niemi kuvassa oikealla).


Kuten infotauluista käy ilmi, piti paikalle rakentaa kokonainen linnoituskaupunki ja Itämeren laivaston tukikohta, ennen kuin länsiliittoutuneet pistivät koko paikan maan tasalle, ja julistivat Ahvenanmaan demilitarisoideksi alueeksi, mitä se yhä tänäkin päivänä on.


Alueella sijaitsi myös paljon puurakennuksia. ajelimme seuraavaksi katsomaan niiden jäänteitä, sillä jäljellä oli vain kivijalat, Ahvenamaan punaista graniittia nekin.






Oli taas aika palata keskiajalle.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...