Museoliitto järjesti tiistaina ja keskiviikkona koulutuksen, jossa ensimmäisenä päivänä teemana oli Kokoelmat talteen ja käyttöön. Päivän aloitti Tapani Sainio kertomalla kaikenlaista yleistä ja organisatorista. Kansallisen digitaalisen kirjaston mainitseminen toi muiston vuosien takaa Helsingistä, mukavan hämärän auditorion, jossa visioitiin tulevaisuutta joka lopulta konkretisoitui Finnassa. Finna muistuttikin itsestään samaan aikaan tulleesta tiedosta korkean käyttöasteen aiheuttamasta hitaudesta, hieno ja huono juttu samalla kertaa (kuva yllä).
Eetu Mäkelä kertoi digisyntyisten aineistojen säilyttämisen vaikeudesta, esimerkkinä Nyt-liitteen artikkelin monesta lähteestä ja monin ohjelmin toteutettu sisältö. Yleisö pääsi mukaan arvailemaan Mentimeter-palvelun pelatun pelin kautta. Esimerkkinä oli myös proseduraalinen taideteos, jonka voi mahduttaa 4096 tavuun, vaan paljonko tavuja tarvitaan sen esittämiseen? Saimme myös kuulla millaisen riskin kosminen säteily muodostaa biteille ja miten sitä voi kontrolloida matemaattisen tarkistussumman avulla. Pelastuksena Suomessa on CSC.
Niklas Nylund puhui Suomen pelimuseon kokemuksista digiaineistojen dokumentoinnissa. Sitä voi tehdä laitteiston säilyttämisellä (storage), migroimalla, (migration), emuloimalla (emulation) ja dokumentaarisesti (interpretation). Sidosryhmät ovat museolle keskeisiä, sen takanahan on Pelikonepeijoonien yhdistys, joka aloitti pelien ja perinteen keräämisen jo 15 vuotta ennen museon perustamista.
Serafia Kari ja Minna Rönkä esittelivät Europeanaa. Kävi ilmi että metadata viedään Finnaan ja Europeanaan eri kautta, jälkimmäinen Formula-palvelun kautta. Ehtoina Europeanaan ovat kuvien vesileimattomuus, suora linkki tiedostoon, käyttöoikeuksien merkitseminen ja esikatselukuvakkeet. Ehkäpä Turun museokeskuksenkin olisi aika mennä mukaan kunhan uuden kokoelmahallintajärjestelmämme valmiiksi saamme.
Sampsa Heinonen puhui miten siitä miten voidaan joko kehittää nykyisiä palveluita hyödyntäen uusia digitaalisia työvälineitä, kehittää uusia palveluita hyödyntäen aiempia toimintoja tai rakentamalla kokonaan digitaalisia palveluita ilman sidoksia aiempiin. Ongelmina ovat olleet eri tietomallit, yhteisten luettelointiohjeiden puute, käyttöoikeuksien puute ja tekniset pulmat. Ohjeiksi tuli tarkistaa metatiedot, selvittää käyttöoikeudet ja merkitä lisenssi.
Tomi Ahoranta, Suomen Time Machine -lähettiläs, kertoi tästä jättimäisestä hankkeesta, joka on alkava 2021 ja kestää vuosikymmenen ajan. Tavoitteena on ei enempää eikä vähempää kuin digitoida "meidän aikanamme" koko Euroopan (kirjallinen ja kuvallinen?) kulttuuriperintö tekoälyn avulla. Menneisyyden big data aiotaan myös pitkäaikaissäilyttää koodaamalla se DNA:ksi. Mitä se tarkoitti, en lähde arvailemaan. Hommaan pääsee mukaan tukijäsenenä ilmaiseksi, perusjäseneksi 500 € vuodessa ja täysjäseneksi 10000 € kertamaksulla + 2000 € vuosimaksulla.
Elisa Lindell esitteli Lappeenrannan taidemuseon kokoelmien viemistä verkkoon. Eri kokoelmiin kuuluvia teoksia on n. 3100, joista Finnassa nyt 517. Finnassa Lappeenrannasta on oltu 2015 lähtien ja taideteosten osalta kesästä 2018. Tavoitteena on viedä Finnaan Viipurin taiteenystävien talletuskokoelma kokonaisuudessaan. Kaikista Finnaan viedyistä on museolla myös julkaisutason valokuva, mutta käsittääkseni tämä on taidemuseoilla yleinen tapa muutenkin.
Santeri Suominen Helsinki XR Centeristä edusti päivän futuristisinta antia, ja opinpahan käsitteen extended reality (XR), joka koostuu komponenteista "reality + augmented reality + augmented virtuality + virtual reality". Kaikki sopivat museoissa koettaviin virtuaalisiin sisältöihin ja kulttuuriympäristöjen virtuaalisiin rekonstruktioihin. Tähän sopii tietysti mainostaa WAM:ssa nyt olevaa Pietarin Eremitaasin virtuaaliversiota, verkossa esimerkkeinä mm. The Finnish Virtual Art Gallery.
Marcus Lepola ja Maija Mikkilä esittelivät "Kohtalona Ruotsinsalmi - Svensksund AD 1790" -hanketta Ruotsinsalmen taisteluissa 1789 ja 1790 uponneiden hylkyjen 3D-kuvaamiseksi ja mallintamiseksi. Tuotettu data on tulossa vapaasti käytettäväksi. Merikeskus Vellemon tulevaan näyttelyyn taistelu tuodaan elämyksellisenä kaarevalle seinälle heijastettuna, ei VR-laseilla. Marcus keksi myös kysyä kuinka moni on tulllut pahoinvoivaksi VR-laseilla maailmaa katsoessaa, ja viittasin monien muiden tavoin, oma kokemukseni oli Designmuseosta. Kenties meistä joidenkin on vain pysyteltävä tässä tavallisessa todellisuudessa?
Päivän päätteeksi Nana Åsten kertoi 3D-kuvien luomisesta fotogrammetrialla Suomen Kellomuseon ja Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmista. Kameralla ja sopivalla ohjelmalla toteutettava fotogrammetria on kalliita 3D-skannereita edullisempi ratkaisu. Museokeskuksessa on näitä molempia tekniikoita kokeiltu, ja samat johtopäätökset olimme itsekin tehneet: kaikki läpinäkyvä, kiiltävä, liikkuva ja karvainen on varsin vaikea kohde.
Koska yöpyminen oli Sokos Hotel Pasilassa, tuli illalla piipahdettua Pasilan aseman Mall of Triplassa. Muut retkikuntalaiset menivät edeltä shoppailemaan, itse liityin vasta illalliselle korealaisravintolassa.
Jälkimmäinen päivä oli omistettu tietosuojalle museoissa. Esitykset sisälsivät paljon juridiikkaa koskien tietosuojalakia, tietosuoja-asetusta (kuuluisa GDPR) ja KAM-juridiikkaryhmän hyväksymää suositusta. Mieleen jäi lähinnä se, ettei henkilötietosuoja koske kuolleita, ja että suostumuksen käyttöä (kuten useampaankin kertaan painotettiin) henkilötietoasioissa ei ole syytä käyttää koska sen voi aina perua. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että paljon porua KAM-sektorillakin herättänyt tietosuojan tiukennus ei työtä ehkä niin paljon vaikeuta, kunhan aineistoja verkkoon vietäessä skarpataan - rohkeasti ja hallitusti, kuten eräs luennoitsija sen kiteytti.
Päivän päätteeksi Nana Åsten kertoi 3D-kuvien luomisesta fotogrammetrialla Suomen Kellomuseon ja Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmista. Kameralla ja sopivalla ohjelmalla toteutettava fotogrammetria on kalliita 3D-skannereita edullisempi ratkaisu. Museokeskuksessa on näitä molempia tekniikoita kokeiltu, ja samat johtopäätökset olimme itsekin tehneet: kaikki läpinäkyvä, kiiltävä, liikkuva ja karvainen on varsin vaikea kohde.
Koska yöpyminen oli Sokos Hotel Pasilassa, tuli illalla piipahdettua Pasilan aseman Mall of Triplassa. Muut retkikuntalaiset menivät edeltä shoppailemaan, itse liityin vasta illalliselle korealaisravintolassa.
Jälkimmäinen päivä oli omistettu tietosuojalle museoissa. Esitykset sisälsivät paljon juridiikkaa koskien tietosuojalakia, tietosuoja-asetusta (kuuluisa GDPR) ja KAM-juridiikkaryhmän hyväksymää suositusta. Mieleen jäi lähinnä se, ettei henkilötietosuoja koske kuolleita, ja että suostumuksen käyttöä (kuten useampaankin kertaan painotettiin) henkilötietoasioissa ei ole syytä käyttää koska sen voi aina perua. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että paljon porua KAM-sektorillakin herättänyt tietosuojan tiukennus ei työtä ehkä niin paljon vaikeuta, kunhan aineistoja verkkoon vietäessä skarpataan - rohkeasti ja hallitusti, kuten eräs luennoitsija sen kiteytti.
Esitelmät pdf-tiedostoina:
Kokoelmat talteen ja käyttöön
Tietosuoja museoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti