Murrosvuodet 1914-1922 sarjakuvina (5)

Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlavuonna 2017 tahti alkoi kiihtyä, ja silloin ilmestyi Pohjanmaan museon kustantamana Mika Lietzénin Jääkärit - Viisi kertomusta. Kirjan alussa vakuutetaan että "teos on fiktiota. Kaikki tarinoissa esiintyvät henkilöt ja kissat ovat kuvitteellisia."

Nimettömät jääkärit ja kissat ovat siis kuvitteellisia, mutta tapahtumat aitoja. Vuoteen 1915 sijoittuvat tarina kertoo suuresta värväyksestä Pohjanmaalla, 1916 ollaan koulutuksessa Lockstedtin leirillä ja rintamalla Misse-joella, 1917 ollaan reservissä Libaussa, ja 1918 matkataan S/S Arcturuksella kohti Vaasaa. Sisällissotaa ei siis kuvata, ainoastaan jääkäreiden aikaa Saksan armeijan riveissä.

Lietzén lienee useimmille tuttu yhtenä Kramppien ja nyrjähdysten piirtäjänä. Mustavalkoinen piirrostyyli on paras tähän astisista, ja yhdistelee realismia ja fantasiaa.Taistelut ja kuolemanpelko limittyvät rauhallisempiin kausiin, jolloin miehinen yhteisö ikävöi - ja kohtaa - naisia. Itselleni vaikuttavin tarinoista oli Libau 1917, jossa juutalainen ilotyttö tapaa suomalaisen työläisjääkärin. Kertomuksissa ei ylipäätään ole sotaista uhoa, vain hiljaista vakaumusta isänmaan vapauden tärkeydestä.

Murrosvuodet 1914-1922 sarjakuvina (4)

Pertti Jarla julkaisi 2013 pienoisalbumin Kapteeni Tserep. Sarjakuvan juoni on äkkiä kerrottu: Venäjän sisällissodassa Uralilla 1919 taisteleva valkoinen osasto kohtaa kyliä ryöstelevän ja siviilejä murhaavan sotilasosaston, jota se olettaa bolsevikeiksi. Kapteeni Tserepin johtamana osasto väijyttää ja tuhoaa vihollisen kolonnan sillalla parhaaseen Korkkari-tyyliin. Käykin vain ilmi että osasto kuului valkoisiin kuten he itsekin...

Jarla piirsi tarinaa pöytälaatikkoon kuulemma vuosia, ja on harmi ettei hän saanut aiheesta enempää irti. Jotenkin tämä olisi kaivannut kokonaista sarjaa kapteenin seikkailuista pitkin Siperian rataa hieman eeppisempään tyyliin mallia Corto Maltese.

Taistelukohtaukset ovat räväköitä ja aseistus Lewis-pikakivääreitä ja tykistöparabellumia (mistähän sellainenkin olisi Siperiaan joutunut?) myöten tunnistettavasti piirretty. Ihmishahmot muistuttavat taas niin paljon toisiaan että tunnistaminen on vaikeaa - kuka se pulisonkiposkinen upseerikin mahtoi olla?

Ja ehkä suurin ongelma on että albumi on piirretty Jarlan karikatyyrimäseen tyyliin, ja koko ajan odottaa että eteen tulee jotain fingerporimaista sanailua tyyliin kissojen Venäjän sisällissota.

Murrosvuodet 1914-1922 sarjakuvina (3)

Vuonna 2008 Suomen sisällissodasta tuli kuluneeksi 90 vuotta. Tällöin ilmestyi 2-osainen sarjakuvaelämäkerta yhdestä tunnetuimmasta punaisen puolen johtajasta, Verner Lehtimäestä. 1. osa, Punainen ratsumies, kertoo tarinan punakaartin ratsuosaston perustamisesta Maarian työväentalolla aina pakenemiseen punaiselta Tampereelta. 2. osassa, Vierailla siivillä, käydään loppuun Venäjän sisällissota lietsomalla kapinaa Muurmannin legioonassa, sekä lentäjänä pommittamassa Judenitsin valkokaartilaisia ja kukistamassa Kronstadtin matruusien kapinaa. 

Ennen sisällissotaa Lehtimäki oli työskennellyt Amerikassa mm. karjapaimenena, ja 1920-luvulla kiertolaiselämä jatkui, Shanghaihin, sieltä Amerikkaan ja lopulta Neuvosto-Karjalaan sosialismia rakentamaan. Ja kuten lukija jo tässä vaiheessa arvaa, niskalaukaukseenhan se Vernerinkin elämä päättyi 1938.

Lehtimäen tapahtumarikkaasta elämästä on nostettu  esiin tunnetuimpia episodeja, kuten englantilaisdiplomaattien saattamien sisällissodan rintamalinjan yli Hämeessä, tai punaisen Tampereen lyhyt ylipäällikkyys Hugo Salmelan kuoltua. Paljon on tietysti jäänyt kuvaamatta, eivätkä kaikki yksityiskohdat taida tiedossa ollakaan. Kirjoissa sivutaan myös Vernein veljien Konradin ja Jalmarin elämänvaiheita.

Jukka Koivusaaren piirrostyö on omaan makuuni turhan luonnosmaista ja ihmishahmot toistensa näköisiä, mutta 2-osan lentokoneilla käytyjen taistelujen kuvaus erittäin vauhdikasta. Käsikirjoitus on Ilkka Markkulan, ja historia-asiantuntijana on ollut Kimmo Lehtimäki, Konrad-veljen pojanpoika, joka on kirjoittanut isosedästään kirjan Verner Lehtimäki. Punapäällikkö (2005).

Murrosvuodet 1914-1922 sarjakuvina (2)

Miten kertoa Suomen sisällissodasta  tasapuolisesti sarjakuvana vuonna 2000? Kustantaja Egmont ratkaisi kysymyksen julkaisemalla samasta tarinasta kaksi lehteä: Kansalaissodan valkoinen Korkeajännitys – Vapauden tulikaste ja Kansalaissodan punainen Korkeajännitys – Taistoon työkansan puolesta! 

Pientilallisen poika Pekka Haapalainen pelastaa sahatirehtöörin pojan Vilho Hannulan pojan hukkumasta, ja pojista tulee ystävykset. Vuosikymmen myöhemmin sota vie heidät eri puolille rintamaa, ja kuten arvata saattaa, tulee Vilholle tilaisuus maksaa kunniavelkansa Pekalle.

Päähenkilöt ovat kotoisin fiktiivisestä Sahanpään pitäjästä, jota hallitsee yhtä fiktiivinen Hannulan kartano ja saha. Ilmeisesti ollaan jossain Pohjois-Hämeessä, sillä taistelut käydään paikkakunnan ympärillä sodan "päärintamalla" Hämeessä, ulottuen venäläisten anarkistimatruusien hyökkäyksestä Ruovedellä aina Tampereen valtaukseen ja sen jälkiselvittelyihin.

Aikakauteen, ja historiallisiin faktoihinkin, sopivasti mukana on panssarijunaa ja -autoa, ja lentokonekin nähdään, kuularuiskut papattavat ja pistinhyökkäyksiä tehdään. Lehdet on piirtänyt Samson, ja piirrosjälki on Korkkari-perinteitä kunnioittaen karmeaa.

Tasapuolisuuden nimissä kummankin puolen pahin fanaatikko saa sodassa surmansa, mutta rehdit Pekka ja Vilho jatkoivat vielä Suomen seuraaviinkin sotiin. Kaikki Suomi-Korkkarit on listattu täällä.

Murrosvuodet 1914-1922 sarjakuvina (1)

Peräänkuulutin somessa taannoin sarjakuvia Suomen itsenäistymisen vuosilta, ja vanhimmaksi osoittautui jo 1920 piirretty (joskin vasta 1982 julkaistu) Punikkityttö ja jääkäriupseeri av Ellinor Mend, En historie från Wiborg - våren 1918.

Aatelisperheen tytär Ellinor Aline von Mend (1896-1952) vietti sisällissodan perheensä kanssa Viipurissa. Hän piirsi kevääseen 1918 sijoittuvan fiktiivisen kuvasarjan, jonka tekstityksenä vaihteli ruotsi ja suomi. Julkaistussa versiossa kukin kuva on aukeaman oikealla puolen, vasemmalla ovat ruotsinkieliset tekstit käännettyinä suomeksi.

Tarinassa Salvesenien säätyläisperheen palvelijatar Hilja Tiilinen joutuu punaisuutensa vuoksi erotetuksi ja liittyy punakaartiin. Alkupuolen kuvat käsittelevät elämää sisällissodan Viipurissa: valkoisten piileskelyä ja lentolehtisten jakamista, punaisten suorittamia aseiden ja elintarvikkeiden takavarikkoja, satunnaisia terroritekojakin (Hilja itse surmaa "gulassiparonin"). Valkoisten vallattua kaupungin Hilja naamioituu ja sulautuu voittajiin. Hän tapaa myös Saksasta jääkärinä palanneen Salvesenien perheen pojan Hugon. Otsikon rakkaustarina syttyy siis Hiljan ja Hugon välille. Hilja ei kuitenkaan poliittista toimintaansa jätä, vaan jatkaa sitä maanalaisesti, ja jää siitä kiinni. Loppu on, kuten arvata saattaa, traaginen. 

Kuvakertomuksen toinen rakkaustarina on Salvesenien tyttären Anitan ja niinikään jääkärinä Saksasta palanneen Walter Hornborgin välillä. Tämä saattoi heijastella piirtäjän omaa henkilöhistoriaa, Ellinor kun avioitui valkoisen armeijan mukana Viipuriin tulleen insinööri Torolf Tollanderin kanssa - he asuivat myöhemmin mm. Turussa.

Piirrostyyli on varsin lapsekasta, ja vaikuttaa että tarinaa on keksitty lisää sitä mukaa kuin piirtäminen on edennyt. Ellinor Mend piirsi 1912-1917 neljä muutakin kuvasarjaa, mutta viimeiseksi jäänyt Punikkityttö ja jääkäriupseeri oli kustantajan mielestä "näistä mielenkiintoisin uskollisesti ja yksityiskohtaisesti kuvatun miljöönsä vuoksi".