keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Tapaninpäivän 2011 myrskytuhoja Halisten Virnamäessä

Paikallisdokumentaatiota Tapaninpäivän tuhoista, alkaen puunrungon tukkimasta (vielä tosin lumettomasta) pulkkamäestä.


















Ja tässä vain osa piskuisen Virnamäen ulkoilualueen kärsimistä vahingoista. Jos koko Varsinais-Suomi on saanut samanlaista kyytiä, täytyy tuhojen olla huomattavia.


tiistai 27. joulukuuta 2011

Keskiajan heittokoneet

Vaihteeksi vanhempaa asehistoriaa. Antiikin aikaiset heittokoneet (kuten onageri) käyttivät jousi- tai vääntövoimaa. Keskiajan alussa Eurooppaan saapui, eräiden arveluiden mukaan avaarien mukana, Kiinassa keksitty vipuvoimaan perustuva heittokone, joka englanniksi tunnetaan useimmiten nimellä man-powered mangonel tai traction trebuchet. Sellainen löytyi Lontoosta Towerin linnan vallihaudasta:


Yläpäässä näkyy heikosti köysiä, joihin toiminta perustui. Kun ase oli ladattu, joukko rivakoita miehiä kiskaisi köysistä viskaten kivenmurikan matkaan. Ase hyödynsi myös lingon periaatetta: murikka oli tangon jatkeena olevan köyden päässä.

Jo tuolloin runsasväkisessä Kiinassa varmaankin riitti vetäjiä, mutta Euraasian länsiosassa aseesta kehitettiin automatisoitu versio. Sellainen oli vielä viime vuonna Kuralan kylmäen pellolla (ja on vieläkin), käytin sitä silloin kuvituksena, mutta laitetaan se tähän vielä toistamiseen:

Tangon toiseen päähän kiinnitettiin vapaasti pyörähtävä paino, puinen arkku täynnä kiviä tai hiekkaa. Sen kiskominen yläasentoon varmaan vaati melko lailla miehiä sekin, mutta vapautuessaan paiskasi projektiilin matkaan tehokkaammin kuin sama miesjoukko em. hiioptekniikalla.

Tämä ase tunnetaan englanniksi nimellä counterweight trebuchet eli vastapainoheittokone. Se edusti kehittyneintä versiota ruutia edeltäneen ajan tykistöstä.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Valkeaa joulua ei tänne Turkuun saatu, joten tässä talvinen näkymä Halisten Virnamäestä joululta 2009.

torstai 22. joulukuuta 2011

Tuli on irti! jatkaa Logomossa


Turku 2011-säätiön hallitus päätti eilen kokouksessaan, että Tuli on irti! -näyttely jatkaa Logomossa vielä ensi vuoden puolella, avautuen uudelleen 17.1. Myös jalkapalloaiheinen Only a Game? jatkaa, ja uutena mukaan tulee Turun historiaa esittelevä valokuvanäyttely.

Hieno uutinen, ja kun tiedotteen lukee tarkkaan, löytyy sieltä kaupunginjohtajan lupaus selvittää, voitaisiinko tulinäyttelyn pohjalta "toteuttaa pysyvä Turun ja Suomen historiasta kertova näyttelykokonaisuus". Kun tänä vuonna kiersimme Euroopan uusimmissa museonäyttelyissä, eivät kateeksi käyneet vain ideat tai edes käytettävissä ollut raha, vaan kertakaikkiaan pelkkä runsas tila, jota monissa paikoissa oli ollut saatavilla. Turun museokeskuksen kulttuurihistorialliset perus- ja vaihtuvat näyttelyt on ikimuistoisista ajoista ahdettu Turun linnaan, joka, niin komea rakennus kuin onkin, on ahdas, hankala, ja käytännössä mahdoton tila suurten esineiden kannalta.

Suuret hallit antavat mahdollisuuden rakentaa melkein mitä vain. Tätä meille harvinaista herkkua oli tilaisuus maistaa Logomossa, jonne rakennettiin kokonainen pätkä katua Turun palon ajalta: rauhallinen iltanäkymä palon syttymisen aikoihin ja siitä verholla erotettuna sama katu 24 tuntia myöhemmin, savuavat rauniot ja kuumuutta hohkaava katukiveys. Koska Turun linnan perusnäyttelyä uusitaan kertomaan nimenomaan linnan historiasta, olisi enemmän kuin paikallaan että koko Turun kaupungin historia saisi vihdoinkin arvoisensa näyttelytilan ja siihen huolella rakennetun näyttelyn.

Lisää mainontaa: vuosi vaihtuu taas ja sehän merkitsee sitä, että heti loppiaisen jälkeen, lauantaina 7.1. ja sunnuntaina 8.1. järjestetään taas Turun linnan ritaripäivät. Molempina päivinä klo 10-18 on luvassa monenlaista ohjelmaa lapsiperheille, ja mm. uuteen Ritarisaliin (osa em. uudistamista) pääsee jo kurkistamaan. Tapahtuma on aina toteutettu kaikkien museolaisten talkoina, joihin osallistumme myös me, jotka emme tapahtumatoiminnassa varsinaisesti työskentelekään. Itselleni tämä on jo yhdeksäs kerta.

Kuva: TMK. Turun vakinaisen palokunnan päällikön kypärä Turun museokeskuksen kokoelmasta.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Museuminsel (5) Bode-Museum (tai ainakin melkein)


Aivan Museosaaren kärjessä olisi sijainnut viides ja viimeinen kohde, Bode-Museum (alunperin Kaiser Friedrich-Museum ), mutta rakkaat lukijat, sen edessä museokuntoni lopahti havaittuani että edessä olisi ollut joltinenkin jonotus. Museossa on mm. bysanttilaista taidetta ja numismaattiset kokoelmat, mutta tuolloin siellä oli renessanssiajan muotokuvia esittelevä erikoisnäyttely Geschichter der Renaissance ("renessanssin kasvoja"). Näkemättä siis jäi, mellevää katalogia oli myynnissä muuallakin, mutta vain saksaksi joten jäi hankkimatta. Jos mainoksen maalaus vaikuttaa tutulta, niin kuuluisa se onkin: Leonardon Nainen ja kärppä Czartoryskin museosta Krakovasta.

Palataan siis taaksepäin. Pergamonmuseon vieressä ja Neues Museumin edessä Spreen kanavan varrella oli melkoinen myllerrys käynnissä. Mistä oli kyse?


Lähistöllä ollut kyltti kertoi, että tekeillä on kokonaan uusi sisäänkäynti koko Museosaarelle, James Simon-Galerie. Valmista pitäisi olla lokakuussa 2013 eli silloin olisi hienoa vierailla taas Berliinissä!


Lopuksi vielä Museosaari nähtynä TV-tornin korkeuksista. Alueeseen lasketaan myös Tuomiokirkko ja sen viereinen Lustgartenin puistoaukea.

.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Museuminsel (4) Pergamonmuseum


Pergamonmuseo on Museosaaren museoista kuuluisin, esittelemiensä Lähi-idän arkkitehtonisten jäänteiden ja niiden ennallistusten vuoksi. Nimensä se on saanut Vähän-Aasian rannikolla sijainneen Pergamonin Zeuksen alttarista.


Portaille voi kiivetä joten kapusin sinne itsekin.



Pienoismalli kertoi arvelun siitä miltä kokonaisuus oli ehkä joskus näyttänyt.


Sivuhuoneessa oli lisää jäänteitä Pergamonista, joka muistetaan ehkä parhaiten paikkana, josta pergamentti sai nimensä.


Seuraavan salin nähtävyys on sekin Vähästä-Aasiasta hellenistiseltä ajalta, Miletoksen portti.


Samassa salissa on myös muita jäänteitä.





Kaikista vaikuttavin on Ištarin portti ja sille johtanut kulkuekatu Babylonista 500-luvulta eKr.



Härät ja leijonat olivat suosittu aihe.



Portille johtanut katu.


Ja sama pienoismallina. Kaksoisvirranmaassa hallittiin monumentaaliarkkitehtuuri ja sen tehokeinot.



Assyrialaisem haudan rekonstruktio.



Sumerilaista arkkitehtuuria Urukista, kuningas Gilgamešin kotikaupungista.


Pinta on peitetty n. 10 cm mittaisilla keraamisilla kartioilla, joita maalattiin eri värein.


Islamilaisella rakennustaiteella oli myös osansa, kuuluisimpana Mshattan fasadi, peräisin yhdestä umaijadien Jordaniaan rakennuttamista ns. aavikkolinnoista.


Yksityiskohta seinästä.


Jäljellä on enää Museosaaren viimeinen museo, mutta kuinkas siellä kävikään?

perjantai 16. joulukuuta 2011

2. Turun tarkk'ampujapataljoonan alikapteenin epoletit


Perjantaiesine jatkaa samalla linjalla kuin kaksi viikkoa sitten, mutta nyt on siirrytty päällystön pariin. Numero kakkonen kertoo osaston olevan edelleen 2. Turun tarkk'ampujapataljoona. Yksi kapea raita keskellä rajoittaa arvon ns. komppaniaupseereihin vänrikistä kapteeneihin. Tuolla välillä oli keisarillisen Venäjän armeijan jalkaväessä viisi eri arvoastetta:

kapteeni (kapitan) - ei yhtään tähteä
alikapteeni (stabs-kapitan) - 4 tähteä
luutnantti (poruchik) - 3 tähteä
aliluutnantti (podporuchik) - 2 tähteä
vänrikki (praporshik) - 1 tähti

Olkalaatoista (pogoni) tuli v. 1917 vallankumouksen aikana niin selkeä upseerisäädyn tunnus, että pelkkä niiden kantaminen saattoi vaarantaa hengen. Puna-armeija ottikin käyttöön kauluksiin sijoitetut arvomerkit ja olkalaattoihin palattiin vasta 1943. Arvot karsittiin kuitenkin neljään ja tähtiä riitti nyt kaikille: kolme eri tason luutnanttia (lejtenant) saivat niitä 1-3 ja kapteeni 4 kpl. Praporshikista tuli aliupseeriarvo.

Kuva: TMK

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Museuminsel (3) Alte Nationalgalerie


Alte Nationalgalerie esittelee 1800-luvun taidetta ja on ulkopuolelta kreikkalaisen temppelin uskollinen kopio. Tässä vain muutama yleiskuva sisätiloista, yksittäisistä teoksista ehkä juttua myöhemmin.








Casa Bartholdyn freskot, renessanssityyliset, mutta saksalaisten taiteilijoiden Roomassa  1800-luvun alussa maalaamat. Tilaajana oli Jakob Salomon Bartholdy.



Karl Schinkel oli paitsi arkkitehti, myös kuvataiteilija. Hänen töilleen oli omistettu oma huoneensa.



Tähänkin loppuun näkymä pääaulasta.

.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...