Suomen alueelle tehtiin ensimmäinen ilmahyökkäys heinäkuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä vuonna 1916. Kohteena eivät kuitenkaan olleet suomalaiset sotilaat tai siviilit, vaan Maarianhaminaa tukikohtanaan pitävä Venäjän laivasto, ja hyökkääjänä saksalainen ilmalaiva.
Lars Westerlundin toimittaman julkaisun Venäläissurmat Suomessa 1914-22 (2004) Kenneth Gustavssonin artikkelissa Venäjän laivaston sotasurmat Ahvenanmaalla vuosina 1914-18 on tapahtumasta seikkaperäinen kuvaus:
Aamupäivällä 25. heinäkuuta 1916
Ahvenanmaan ilmatilaan saapui ensimmäistä kertaa saksalainen zeppeliini,
tarkemmin sanottuna ilma-alus SL 9, jonka päällikkönä oli kapteeniluutnantti
Richard Wolff. Saksalaisilla oli näihin aikoihin neljä ilma-alusta asemissa
eteläisellä Itämerellä. Ne olivat erityisen “Luftschiffleiter Ostin”
komennossa. Heinäkuun puolivälin jälkeen saksalaisilla oli myös käytössään uusi
zeppeliinihalli Liepâjan lähellä, mikä mahdollisti lennot pitkälle pohjoiseen.
SL 9 lähti siis sieltä aamulla
tiedustelulennolle yli Ahvenanmeren
pohjoiseen kohti Gävlenlahtea (Gävlebukten). Ilma-alus lienee
tullut Utön yli ja jatkanut Lypertön suuntaan, kääntäen sitten lounaaseen.
Illalla SL 9 lensi Sälskärin ylpuolella Manner-Ahvenanmaan luoteispuolella
kohti Hammarlandin Snäckötä. Lähistöllä ollut venäläinen torpedovene avasi
tykki- ja konekivääritulen saavuttamatta kuitenkaan näkyviä tuloksia. Kaksi
pommia pudotettiin sitä kohti, mutta kumpikin meni ohi. Kun ilma-alus suuntasi
etelään, sitä ammuttiin kaikin käytettävissä olevin asein, käsiaseista Sålisin
patterin raskaisiin tykkeihin.
Kun ilma-alus klo 23.30 oli korkealla Maarianhaminan
yläpuolella, Länsisatamaa kohti pudotettiin 700 kg räjähdyspommeja. Pääkohteena
oli muutamia sukellusveneitä, jotka kuuluivat 5. Sukellusvenelaivueeseen ja
niiden Svjatitel Nikolai -nimiseen emälaivaan, joka oli ankkurissa perä
laituriin päin. 27.7. päivätyssä poliisiraportissa todetaan seuraavaa:
Tiistaina 25. heinäkuuta klo 11 illalla näkyi pohjoisessa saksalainen Zeppelin matkalla kohti Maarianhaminaa. Puoli 12 yöllä ilma-alus oli noin 4 000 metrin korkeudessa kaupungin yläpuolella pudottaen pitkin länsisatamaa 8 pommia, jotka aiheuttivat seuraavia vaurioita.
Pommit n:o 1 ja 2 putosivat metsään Badhusin puiston pohjoispuolelle pirstoen joitakin puita.
Pommi n:o 3 putosi lähelle lääkärin huvilaa Badhusin puistossa rikkoen huvilan ikkunoita, tiilikaton ja osan seinää. Yksi hevonen kuoli. Ilmanpaine rikkoi suuren määrän ikkunoita puiston taloissa.
Pommi n:o 4 putosi Länsisataman höyrylaivalaiturille höyrylaivojen Salo ja Svjatitelj Nicolai väliin, jotka olivat ainoastaan 10 metrin päässä toisistaan. Laituri tuhoutui osittain, kaikki Salon ikkunat, lasit ja porsliinit rikkoutuivat ja satamassa jotkut Café Söderlundin lännenpuoleisista ikkunaruuduista pirstoutuivat, samoinosaksi myös lähellä sijaitsevissa taloissa. 5 matruusia kuoli ja 15 loukkaantui.
Pommi n:o 5 putosi noin 150 metriä edellisestä etelään rannalle ja sai aikaan vain suurehkon kuopan. Se oli luultavasti tarkoitettu osumaan kahteen valvonta-laitteeseen, jotka olivat noin 25 metrin päässä putoamispaikasta.
Pommi nro 6 putosi metsään kaupungin etelälaidalle noin 20 metriä palovartija Tallqvistin talosta. Kaikki talon ikkunat pirstoutuivat, osa ikkunoiden kehyksistä rikkoutui, kranaatinsirpaleita tunkeutui ovien läpi, kattohuopa repeytyi useista kohdista. Metsässä, jonne pommi putosi, pirstoutui neljä puuta ja parikymmentä ikkunaa särkyi läheisistä taloista. Kukaan ei loukkaantunut.
Pommit n:o 7 ja 8 putosivat lähelle Lotsbergetin langatonta lennätintä, mutta vahingoittivat vain joitakin puita. Kaikkiaan rikkoutui noin 100 ikkunaa.
Kuten selonteosta käy ilmi, viisi miestä kuoli välittömästi
ja 15 loukkaantui, mikä täsmää niiden matruusien määrän kanssa, jotka 28.
heinäkuuta haudattiin Maarianhaminan kirkkomaalle nimenomaisesti “saksalaisten zeppeliinipommien Länsi-satamassa surmaamina”. Venäjän
laivaston asiakirjan mukaan kuolleiden määrä oli itse asiassa seitsemän miestä
ja haavoittuneiden 13. Tämä täytyy todennäköisesti tulkita niin, että
haavoittuneista kaksi menehtyi myöhemmin ja haudattiin jonnekin muualle, luultavasti
Turkuun. Asiakirjat osoittavat myös, että
kaikki seitsemän – joiden henkilötiedot on tarkoin merkitty – kuuluivat 5.
Sukellusvenelaivueeseen ja että heistä neljä oli sitä paitsi miehistön jäseniä
Svjatitel Nikolailta. Haudalla Maarianhaminassa oli vielä 1918 viisi
samanlaista valkoista puuristiä, jotka kuitenkin myöhemmin poistettiin.
Nykyinen muistomerkki on pystytetty 1996, jolloin Pietarissa toimiva Venäjän laivaston muistorahasto maksoi sen yhteistyössä Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin kanssa. Laatassa on kaikkiaan seitsemän nimeä.
Edellä mainitussa teoksessa on myös lista hyökkäyksessä kaatuneista (linkitetyt nimet löytyvät myös Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokannasta; huom. päivämäärät juliaanisen kalenterin mukaisia):
Frolov, Ivan Maksimovitš, synt. n. 1884, naimisissa, Sengilein volosti, reservinruoripursimies, Simbirskin kuvernementti, haudattu 14.7.1916 Maarianhaminaan.
Hruslov, Jakov Flegontovitš, synt. 20.10.1889, Durnoin kylä, Tsarevon volosti, Krapivnan ujezdi, Tulan kuvernementti, naimaton, torpedomies l. lk, haudattu 14.7.1916 Maarianhaminaan.
Nikulin, Ivan Aleksandrovitš, synt. 6.9.1890, Arkangelin kaupunki, naimaton, 1. lk torpedokonemies, todennäköisesti haudattu Turkuun.
Popov, Pjotr Timofevejevitš, synt. 1.3.1887, Nižni Korotšanin kylä, ylimääräisenä palveleva pursimies, (?) volosti, Novohopjorskin ujezdi, Voronežin kuvernementti,haudattu 14.7.1916 Maarianhaminaan.
Ševelev, Savvati Nikititš, synt. 23.9.1893, naimaton, Javkovlihan kylä, Šapgorodsko Gorodištšen volosti, Vetlugan ujezdi, Kostroman kuvernementti, l. lk matruusi, haudattu 14.7.1916 Maarianhaminaan.
Vasiljev, Nikolai Vasiljevitš, synt. n. 1888, naimisissa, yksi lapsi, Krasnaja Gorkan kylä, Slobodan volosti, Pihkovan ujezdi ja kuvernementti, 2. lk lämmittäjä, todennäköisesti haudattu Turkuun.
Vorošilov, Zinovi Grigorjevitš, synt. 26.10.1890, naimaton, Trišonkovon kylä, Kokšagan volosti, Jaranskin ujezdi, Vjatkan kuvernementti, sähkömies, haudattu 14.7.1916 Maarianhaminaan.
Sotasairaalassa myöhemmin kuollutta kahta merisotilasta ei löydy sotasurmat-tietokannasta, ja heidän hautaamisensa Turkuunkin on oletus. Olisikohan asia enää selvitettävissä?
Tarkalleen ottaen Maarianhaminaa ei pommittanut Zeppelin, vaikka kaikkia saksalaisia ilmalaivoja on sillä nimellä tullut tavaksi kutsua. Alus oli Schütte-Lanz -yhtiön rakentama (siksi tunnus SL 9). Yhtiön ilmalaivojen runko ei ollut alumiinia vaan laminoitua puuta. Maarianhaminan lisäksi SL 9 pommitti ainakin Saarenmaalla sijaitsevia Sõrve sääreä ja Kuressaarta. Alus tuhoutui meren yllä Danziginlahdella 30. maaliskuuta 1917, mahdollisesti salamaniskusta.
Ahvenanmaa oli ja on demilitarisoitu Krimin sodan seurauksena. Ensimmäisen maailmansodan aikana länsivallat ymmärrettävistä syistä myöntyivät siihen että Venäjä miehitti ja linnoitti saarimaakunnan. Sodan jälkeen linnoitukset tuhottiin, ja vuoden 2019 Ahvenanmaan retkellä kävimme yhdellä niistä, Kungsön patterilla.
Kuvat: Pasi Ahlroth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti