torstai 28. helmikuuta 2019

Sealife

Sealife Helsinki on Linnanmäellä, mutta toisin kuin huvipuisto, se on auki ympäri vuoden. Ja toisin kuin Talvipuutarha, maksullinen, mutta halvemman nettilipun sai äherrettyä kännykkään vielä sisäänkäynnin luona.

Veden lorina otti täällä vastaan kuten Talvipuutarhassakin.


Akvaarioissa on sitten kaikenlaisia mereneläviä, enimmäkseen turhan vilkkaita kuvattavaksi.





Sähköankerias oli saanut ikioman altaan...


jossa se sai aika-ajoin ympärillä olevat valot vilkkumaan tuottamallaan sähköllä.


Tunnelmaa oli luotu trooppisten kasvien lisäksi mm. olmeekkipäällä...


ja merirosvoromantiikalla.


Merirosvovainaan yläpuolella oli heiman modernimpi hylky.


Myrkkysammakko.


Rausku liihottaa.


Meritähti pysyi tiukasti paikallaan.


Oli siellä sitten kotoisempiakin kaloja.


Jos jonkinlaisen käytännön vinkin antaisi, niin haiden ruokintaa ns. valtamerialtaassa klo 15 kannattaa ehkä katsella tämän näkymän kautta. Se on ylempänä kuin altaan alta kulkeva tunneli (näkyy heikosti takana), johon yleisöä pyydetään tulemaan sitä seuraamaan, mutta käytännössä jotain näkee vain käytävän keskikohdasta.


Tuon minkä lie otuksen selkäranka jatkuu altaan ulkopuolella.


Täälläkin sai leikkiä arkeologia, tai ehkä ennemminkin paleontologia.

 .

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Helsingin Talvipuutarha

Talvilomaviikon Helsingin hotelli sijaitsi Kalliossa, joten ensimmäinen päivä käsitti pari "urbaania luontokohdetta" sillä suunnalla, niistä ensimmäisenä Talvipuutarha, joka avattiin yleisölle maksuttomana jo 1893.

Korkean keskisalin kasvillisuutta.


Salin perällä solisi vesi...


ja altaassa uiskenteli koikarppeja, kuten tapana on.


Vieressä oli lasikko jossa oli ilmeisesti lihansyöjäkasveja.


Paikka vaikutti olevan todella suosittu, ja varsinkin länsisiivessä oli paljon tuoleja, pöytiä ja penkkejä joissa kävijät söivät eväitään.


Taateleita olisi voinut napsia suoraan palmusta, joskin se tuskin on sallittua.


Itäsiivessä oli kuivakampaa meininkiä, vehreää toki sekin.





Lopuksi kauniita kukkia joiden nimiä en tiedä, eikä ne kauan humanistin päässä pysyisikään.




Summa summarum, ei sinänsä sen kummempi paikka kuin yliopiston kasvitieteellinen puutarha Turun  Ruissalossa, mutta pisteet siitä että kasvien keskelle ja alle pääsee istuskelemaan ja syömään eväitä.


tiistai 26. helmikuuta 2019

Heimosodat ja interventio Itä-Karjalassa

Olin tutustunut aiemmin jo kahteen Mirko Harjulan kirjaan Suomen lähialueiden historiasta 1900-luvun alussa, suomalaisten kohtaloista Venäjän sisällissodassa, sekä Viron itsenäistymisestä kertoviin. Kun vastaan tuli 2007 julkaistu Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914-1922, piti se tietysti hankkia. Enkä kyllä pettynytkään, luvassa oli taas sujuvaa kerrontaa jokseenkin sekavasta tapahtumavyyhdestä Suomen itärajan takana. Luvut ovat harjulamaisen lyhyitä ja helppolukuisia.

Alussa käsitellään lyhyesti maailmansodan alkuvuosia, ja itselleni tuli uutena tieto että saksalaisten sukellusveneiden toiminta ulottui Jäämerelle saakka, jonka rannikolla ne upottivat venäläisaluksia (ja muidenkin maiden) torpedoin ja miinoittamalla. Lähin satama mistä ne saattoivat toimia oli Saksan Pohjanmeren rannikolla. Sodan aikana valmistui myös Murmanskin rata, joka peruuttamattomasti muutti maankolkan strategisen maiseman.

Maissa tapahtumat alkoivat vyöryä, kun bolsevikit kaappasivat vallan loppuvuodesta 1917. Suomen valkoiset yrittivät valloittaa (tai vapauttaa, näkökulmasta riippuen) Karjalan lännestä käsin, ja Murmanskissa britit nousivat maihin suojatakseen satamaa saksalaisilta. 1918 suomalaiset vielä ottivat yhteen brittien kanssa, mutta seuraavana vuonna, maailmansodan loputtua, taisteltiin jos ei nyt yhdessä niin ainakin yhtä aikaa puna-armeijaa vastaan.

Maantieteellisen laajuutensa vuoksi kirja käsittelee useimmat ns. heimosodat, eli Petsamon 1918 ja 1920, Vienan 1918, Aunuksen 1919 sekä Itä-Karjana kansannousun 1921-22, pois ovat jääneet siten vain Inkerin ja Viron tapahtumat. Jatkosodan historian tuntevalle vastaan tulee lukuisa joukko tuttuja paikkoja, joissa taisteltiin taas parin vuosikymmenen kuluttua. Yksi vain puuttuu, Petroskoihin eivät päässeet sen enempää suomalaiset kuin brititkään, vaikka jälkimmäisillä oli Äänisellä käytössään ilma- ja merivoimiakin.

Murmanskista käsin operoivat myös valkoiset venäläiset, joiden rintama romahti vuoden 1920 alussa pian interventiojoukkojen lähdön jälkeen. Brittien, italialaisten, ranskalaisten ja amerikkalaisten lisäksi pohjoiseen oli päätynyt serbialainenkin joukko-osasto. Viimeksi mainittujen piikkiin on pantu mm. "punaisen heimosoturin" Iivo Ahavan surma. Sinänsä ei tavaton tapaus, sillä tapoihin usein kuului molemmin puolin vangiksi saatujen teloittaminen.

Kirjasta yli kolmannes on liitteitä, käsittäen mm. hyödyllisen henkilöhakemiston toimijoista - ja näiden myöhemmistä kohtaloista - rintaman molemmin puolin.

Kirja päättyy lukuun ns. läskikapinasta, Neuvosto-Venäjän yrityksestä siirtää sen valtaa uhmanneet kansannousut vastustajan alueelle.  Kirjan aikajakso, kuten sotasurmat-projektinkin, kattaa vuodet 1914-1922. Ehkä voisi tuon epookin Suomen ja lähiseutujen osalta katsoa alkaneen Sarajevon laukauksista ja päättyneen Jahvetti Moilasen silavalaatikon päältä pitämään palopuheeseen?

torstai 21. helmikuuta 2019

Svenskt Historiskt Sällskap Spel


Toissapäiväisestä postauksesta jäi pois kilpajuoksupeli, joka ei tosin kuvaa mitään sotaa eikä taistelua, mutta jonka pysäkit suurimmalta osin ovat Ruotsin ja siten myös Suomen historiaan liittyviä taisteluja Itämereen rajautuvissa maissa. Svenskt Historiskt Sällskap Spelin aikajana ulottuu Sigtunasta 100 eKr (!) vuoteen 1905 jolloin Ruotsin ja Norjan Unioni purkautui (miksi Doria ilmoittaa pelin julkaisuvuodeksi 1895, en osaa sanoa).

Eri värein on merkitty kuka minkäkin kahakan voitti, ruotsalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, venäläiset vai puolalaiset. Etelässä kartta ulottuu Lützeniin, idässä Pultavaan, lännessä rökitetään Tanskaa, ja pohjoisimpiin taisteluihin kuuluu mm. Oravainen.

Jokainen historian tapahtuma on kerrootu värssyn muodossa, ja niinpä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalle on sijoitettu vuosi 1157, jolloin...
Sankt Erik, som aldrig var hedningarsvän
Vann Finland och Nylandoch döpte dess mäb.
Du ock en vinst av hans vinning får,
Ty ända till nittiosju du går.
Onnekasta oli siis osua ensimmäisen ristiretken ruutuun, siitä pääsi suoraan Länsipohjan Rataniin.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pansion miinamuseo 2011

Pansion laivastoaseman merkittävä miinamuseo on uutisten mukaan varastoitu odottamaan tulevaisuutta eikä ole yleisön nähtävillä, joten nyt lienee paikallaan tehdä sinne pieni virtuaalimatka vuodelta 2011. Kuvatekstit perustuvat tuolloin esillä olleisiin esineteksteihin.


"Kalamiina", venäläinen virtaaviin esiin tarkoitettu luotisyvyytteinen mekaaninen sarvimiina vuodelta 1916. Miinaa käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa ja myös vuosina 1939-1944 itäisellä Suomenlahdella.


Moritz Herman Jacobin (1801-74) mukaan nimensä saanut sarvimiina vuodelta 1877. Jacobi oli Venäjän miina-aseen kehityksessä keskeinen henkilö. Miinaa on ilmeisesti käytetty Helsingin edustan maayhdysmiinoitteissa ensimmäisen maailmansodan aikana.


Venäläinen päärynänmuotoinen ankkuroitu sarvimiina, joka on jäänyt Suomeen 1918. Miina on "Jakobin miinan" aikalainen.



Maayhdysmiinoitteen suunnittelu- ja johtolaite eli "plansetti". Se on tietyssä mittakaavassa pienennetty kartta-taso miinoitettavasta merimaastosta.


Venäläinen kolmisarvinen luotisyvyytteinen raivauskalustoja katkaiseva miina vuodelta 1914.


Saksalainen päärynänmuotoinen hydrostaattisyvyytteinen ankkuroitu sarvimiina, joka on jäänyt Suomeen vuonna 1918.


Iso kartiomainen venäläinen maayhdysmiina, "linnoitusmiina", vuodelta 1904. Miinan rakenteeseen on tehty pieniä muutoksia vuosina 1905 ja 1906. Käytetty mm. Helsingin edustalla ensimmäisen maailmansodan aikana.


Venäläinen luotisyvyytteinen alkuperäinen vuodelta 1906 oleva sarvimiina. Miinaa on yleisesti käytetty ensimmäisen maailmansodan aikana Suomenlahdella, ja siitä on kehitetty ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa yleisesti käytetty S/08-sarvimiina.


Venäläinen S/08:n ankkurille sijoitettu luotisyvyytteinen saksalaisten käyttämä sarvimiina. Miinaa on käytetty vuosina 1942-44 suomenlahdella.


Venäläinen heilurimiina vuodelta 1926. Miinaa on käytetty vuosina 1939-1945 Suomenlahdella, ja on todennäköistä, että juuri tämä miinatyyppi aiheutti panssarilaiva Ilmarisen tuhon 13. syyskuuta 1941 Utön edustalla.


Venäläinen lentokonemiina, joka on laskuvarjolla varustettu M/12-mallinen hydrostaattisyvyytteinen mekaaninen heilurimiina. Miinaa on pudotettu pommikoneista vuosina 1939-1944 Suomen saaristoväylille. Ensimmäiset 12 miinaa pudotettiin talvisodan aikana 29.1.1940 Turun edustalle Airistolle.


EFA Mark 1, englantilainen luotisyvyytteinen magneettiherätemiina, joka toimi ELM-miinan tavoin induktiotankolaukaisimella. Miinaa ovat käyttäneet venäläiset jatkosodan aikana. Miina on pyritty tekemään vaarattomaksi räjäyttämällä, jolloin panos ei kuitenkaan oleräjäyttänyt miinaa.


Venäläinen sukellusveneestä laskettava heilurimiina. Lieriömäiseen ulkomuotoon on vaikuttanut mm. se, että miina lasketaan sukellusveneen rungon sisään rakennetusta miinakuilusta. Miinaa on käytetty 1939-1945 Suomenlahdella.


Ranskalainen luotisyvyytteinen mekaaninen miina. Ruotsalaiset ovat käyttäneet miinaa aluevesillään.


KMA, saksalainen rantavesimiina, joka laskettiin matalaan veteen niin, että maihinnousaluksen pohja kosketti betoniankkurin yläpuolelle rautarakentein tuettuun lyijysarveen. Syvempään laskettaessa sarveen kiinnitettiin köysi kohoineen, johon tarttunut aluksen potkuri tai peräsin mursi sarven. lataus oli sijoitettu betoniankkurin syvennyksiin. Saksalaiset tukivat v. 1944 suomalaisten taisteluja Viipurinlahden maihinnousurannalla laskien sinne KMA-miinoja.


Suomalainen jatkosodan lopulla valmistunut pieni sarvimiina K 3 eli "korvikemiina, ei ehtinyt käyttöön ennen sodan päättymistä. "Korvikemiina" nimityksen miina sai mm. kohosta, joka tehtiin auton "häkäpöntön" aihiosta.


RMA, saksalaisten ensimmäinen aluksesta laskettava magneettiherätesytyttimellä toimiva pohjamiina. Kalottimaisen ulkonäkönsä takia sitä kutsuttiin epävirallisesti myös "kilpikonnamiinaksi". Suomalaiset käyttivät miinaa v. 1941 Viron rannikolla ja Hankoniemen edustalla. Etualalla laukaisukoneiston havainto-opetuslaite.


Venäläinen luotisyvyytteinen sarvimiina vuodelta 1906. Miinoja jäi venäläisiltä Suomessa olleisiin varastoihin v. 1918. Miinaa ovat suomalaiset 1941-1943 laskeneet Tallinnan itäpuolelle Jumindan sulkuun sekä itäiselle Suomenlahdelle. Venäläiset käyttivät miinaa Suomenlahdella ensimmäisen maailmansodan aikana.


Englantilainen lentokoneesta pudotettava ja ohjausvarjolla varustettu magneettiherätteinen pohjamiina. Venäläiset pudottivat jatkosodan aikana yli 300 miinaa Suomen saaristoväylille. Ensimmäinen miinaanajo tapahtui 2.10.1943 Helsingin edustalla melkin väylällä, jolloin jäänsärkijä Sisu (myöh. Louhi) vaurioitui.


Saksalainen luotisyvyytteinen magneettiherätemiina. Saksalaiset ovat käyttäneet miinaa Porkkalan sekä Suursaaren suluissa vuosina 1943 ja 1944.


Saksalainen luotisyvyytteinen raivauseste. Kohon alla on ensin 50 metriä kettinkiä, jonka alapäässä on lisäksi leikkuri. Miinassa ei ole latausta. Miinaan on hämäystarkoituksessa kiinnitetty puiset sarvet. Saksalaiset käyttivät raivausestettä v. 1944 Suursaaren sulussa.


Venäläinen iso sarvimiina, jossa on S/08-miinan osia mm. varmistimessa ja syvyytinkoneistossa. Miinaa laskettiin talvisodan aikana mm. Petsamon edustalle, josta niitä raivattiin välirauhan aikana. Miinaa käytettiin vuosina 1941-1945 Suomenlahdella.


Venäläinen luotisyvyytteinen räjähtävä raivauseste vuodelta 1926, joka katkaisi räjähdyspanoksella miinaraivaajan raivauskaluston. Miinan tavoin syvyyttyvällä pesäkelevyllä on neljä kohoa, joista aina yksi kaksine räjähdyspanoksineen on toimintavalmiina pitäen seuraavat kohot panoksineen pesäkkeissään. Raivausestettä käytettiin vuosina 1941-1944 Suomenlahdella.


Näyttelyssä keskeinen rooli oli miinaraivauksella, olihan kokoelma 1920-luvulla perustettu juuri raivauksen havaintomateriaaliksi.



Miinamuseon esittely Forum Marinumin sivuilla.

Forum Marinumin tuottamia videoita kokoelman miinoista.

Toivotaan että uusi esittelytila tälle kokoelmalle löytyy.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...