Kärsämäen Kivimäessä

Aikoinaan Maariaan kuuluneessa Kärsämäessä on käyty ainakin tiilitehtaan raunioilla ja hiekkamontussa. Menneenä kesänä flaneur sai vinkin urban explorer -tuttavaltaan että kaupunginosasta löytyisi myös kivilouhimo, hautausmaan ja Tampereentien välissä. Sinnepä sitten, ja pian metsän siimekseen vievä polku löytyi.

 Jonkin aikaa sai tarpoa ennen kuin jälkiä aikaisemmasta louhinnasta alkoi näkyä.

 Muutama lohkare näytti jääneen kesken, jonkin talon kivijalkaan lienee tämäkin tarkoitettu.

Mikään syvä avolouhos tämä ei tosiaan ollut, louhittu oli vain muutaman metrin maanpinnan yläpuolelle ulottuneita kallioita.

Louhinnasta oli jäänyt tietysti kivimurskaa.

Kiviä perustuksiin on louhittu Turussa siellä täällä, yksi pienempi louhos löytyy melkein takapihaltamme Virnamäestä. Täällä toiminta on ollut laajempaa, ja paikalliset kutsuvatkin paikkaa Kivimäeksi. Sitä nimeä ei kartasta kuitenkaan löydy. Louhos sijoittuu kiilamaiseen metsikköön Tolpontien ja Tampereen valtatien välissä.

.

Kesäretki museojunalla Uuteenkaupunkiin

Museojunalla on käyty Uudessakaupungissa ainakin vuonna 2014, ja nyt taas kesäkuussa 2023. Lähtöasemana oli Logomon silta, jota muualla on naureskeltu siltana kalliiksi, vaan halpahan tuo rautatieasemaksi sentään on.

Kalustona oli puisia "Suomi-filmi-vaunuja"...

uudempi lättähattu...

ja letkan hännillä vielä postivaunu, joka tosin ei ollut yleisölle auki.

Ravintolavaunu oli uudempaa, joskaan ei uusinta 2-kerroksista mallia. Satamasta joukkoon liittyi vielä Ruotsinlaivalla tulleita rautatieharrastajia, ja sitten lähdettiin. Itse asetuimme puuvaunuun, jonka penkit tosin on uusittu jossain vaiheessa, eivätkä enää ole rillumarei-elokuvien aikakaudelta. 

Niin sitten köröteltiin lähes 100-vuotiasta Turku-Uusikaupunki-rataa, mm. Raisio-yhtymän tehtaiden ohitse, tai oikeammin lävitse ja alitse.

Radan varrella ovat mm. Raision...

Nousiaisten...

Mynämäen...

ja Vinkkilän rautatieasemat, kaikki jo vuosia sitten suljettuja ja yksityisille myytyjä.

Uudessakaupungissa oli vintageajoneuvojen päivä, muutama kuva niistä.

Kirkkomailla näkee harvemmin laivanmastojen raakapuita, vaan Uudenkaupungin vanhan kirkon luonapa sellainenkin on, nelimastoparkki Pekingin "ylämärsraaka".

Vapaus-, luokka- ja heimosotien harrastajana flaneur etsii aina mahdolliset vuoden 1918 sodan muistomerkit. Valkoisille kaatuneille omistettu on Ugin uuden kirkon luona.

Kaupunginlahden yli vievältä sillalta sai myös kuvan koko junasta. Veturit olivat jo siirtyneet toiseen päähän paluumatkaa varten.

Sittenpä enää vain loppuun video Uudenkaupungin loittonevasta ratapihasta.

Syyskuussa ajeltiin sitten oikealla museorautatiellä.

J.J. Reinbergin valokuvia 1800-luvun Turusta Aurajokimaisemassa kesällä 2023

Johan Jacob Reinbergin juhlavuosi kääntyy loppuaan kohden, luennot pääkirjastossakin ovat päättyneet, ja keskustan alueelle kesäksi pystytetyt valokuvasuurennokset ovat jo poissa, joten kierretään ne nyt yhden kesäisen päivän mittaan, ja aloitetaan aivan Aurajoen suusta, Telakkarannan asuinalueen rannasta.

Seuraava oli förin kohdalla. Kakolan keskusvankila oli peittynyt puiden ja rakennusten taakse.

Sitten vain förillä yli, ja ylös Kakolanmäelle. Reinbergin kuvaamasta näkymästä ei nähnyt täällä vilaustakaan.

Alas taas, ja Myllysillan yli toiselle rannalle. Ennen siltaa tässä oli ylinen föri, jonka näemme Reinbergin kuvassa.

Sitten taas kiipeämään, ylös Samppalinnanmäelle. Reinberg joutui sentään kantamaan paljon painavampia kuvausvälineitä, vai olikohan hänellä joku apunaan? Näkymä oli täälläkin puiden peitossa. Reinbergin ajan paljaat kalliot muutettiin myöhemmin puistoiksi kuskaamalla niille valtavat määrät maata.

Sittemmin museoiduissa Luostarinmäen taloissa asuttiin vielä täyttä päätä Reinbergin aikana.

Näkymä joelle Vartiovuorelta, tässä kohde sentään vähän näkyy puiden välistä.

Alas rinnettä ja Auransillalle. Silta on Turun vanhin, mutta Reinberg kuvasi näkymän sen vielä vanhemman version päältä.

Sillan yli kaupungintalon tai olikohan jo ns. rahatoimikamarin edustalle, josta näkymä Samppalinnan mäen ja silloisen ylisen höyrylaivasataman suuntaan. Saaristolaivat ovat sitten Reinbergin ajan korvautuneet ravintolalaivoilla.

Pitkin Aurakatua torin kulmalle, jossa Reinbergin kuvassa näkyi turkulaisten niin ikävöimä hotelli Phoenixin talo.

Muutama kortteli kävelyä rautatieasemalla, jossa Reinbergin kuva esitti sen varhaisempaa versiota.

Tässä vaiheessa flaneur hieman lintsasi ja hurautti bussilla Turun linna luokse. Täällä "kaikki päivässä" -projekti vaarantui koska puisto oli suljettu festarirakentamisen ajaksi, mutta hartaasti maanittelemalla sain luvan livahtaa kuvan ottamaan.

Takaisin keskustaan ja Vähätorille. Reinberg kuvasi toki myös tämän klassisen postikorttinäkymän.

Tuomiokirkkosillan kulman kuvassa näkyivät Gylichin pylväikkö, Katedralskolan ja Vartiovuoren tähtitorni, kaikki nämä jäljellä, mutta kesän vehreydessä lehtien peittäminä.

Ja vihdoin viimeinen kuva, näkymä tuomiokirkolle tällä kertaa yläjuoksun suunnasta. Joku oli jo ehtinyt tussata kylttiin ilmeisesti rakkaudenosoituksen Turulle.

Lopuksi vielä Citynomadin kartta, jonka avulla nä kaikki tuli etsittyä.

.