Jokioisten museorautatien juna liikennöi kesäsunnuntaisin (muulloin sitä voi ajella omatoimisesti resiinalla), mutta 9.9. pidettiin syysajot, joihin pääsi Turusta junalla jäämällä pois Humppilan asemalla, ja kiirehtimällä samannimiselle museoasemalle (jossa myydään lippuja toisin kuin lakkautetulla VR:n asemalla)
Ajelun ensimmäinen osio vie Minkiön asemalle...
jossa oli tilaisuus tarkastella itse junaa, joka värikkyydessään toi mieleen villin lännen tai ainakin Lucky Luken, ja totta puhuen turisteille rakennettuine avoikkunaisine vaunuineen kyseessä toki onkin suosittu (ja hyvä niin) kesämatkailukohde.
Minkiö on museorautatien keskus, jossa on lisää liikkuvaa kalustoa ja muuta mielenkiintoista...
ja varsinkin veturihallin tapainen, jossa olisi juna-afficionadolle vaikka mitä hienoa.
Kohtuullisen pitkän tauon jälkeen jatkettiin taas matkaa...
ja pysähdyttiinpä ottamaan lisää matkustajia Raemäen seisakilta. (Henkilökunnnalla niin junassa kuin asemillakin oli asianmukaiset virkapuvut, mutta matkustajilla en havainnut vintagevaatetustaa, eipä kyllä ollut meillä itsellämmekään.)
Matka jatkui, ja aika ajoin tuli mieleen eksoottiset viidakkoradat, sen verran läheltä kasvillisuus hipoi junaa ja sen matkustajia.
Jokioisissa ei ollut niinkään paljon nähtävää, joten syötiin eväitä, juotiin eväskahveita ja poseerattiin.
Jokioisissa tosin rautahepo vaihdettiin junan toiseen päähän, ja juotettiin.
Maisemat olivat meno- ja paluumatkalla niin varsinais-suomalaisen-hämäläisiä kun olla ja voi, vainioineen ja (pohjois-suomalaisen silmään) mitättömine jokineen - ja osuusmeijereineen.
Jos Jokioisilla veturi oli saanut juotavaa, nyt Minkiössä se sai syötävää halkojen muodossa.
Minkiössä oli aikaa, paitsi syödä makkaraa ja kahvitella aseman penkeillä...
ja dokumentoida kulussa olevan junan matkustajista tyhjentyneitä vaunuja...
myös kurkistaa asemalla seisoneisiin restauroituihin vaunuihin.
Tähän väliin voinee esitellä yhden junan vaunuista hieman tarkemmin.
Museorautatien maksiminopeus on 50 km/h, enkä tiedä, saavutettiinko se, mutta aika hulvatonta oli matkustaa vaunujen silloilla (periaatteessa vaunusta toiseen ei junan ajaessa saanut liikkua), ja nauttia "vauhdin" hurmasta...
Takaisin Humppilassa oltiin juurikin niin että ehdittiin VR:n Turun junaan, ja kuvata meitä kuljettanut veturi kun se höyrysi takaisin junan etupäähän. Liikennöinti jatkui myöhään iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti