Ylistaron Vittingin rautamalmiesiintymä tunnettiin jo 1563, ja 1600-luvulta lähtien sieltä on louhittu malmia. Maastoon on saatu aikaiseksi parikymmentä kuoppaa, jotka on kunnostettu talkoina ja avattu yleisölle pari kesää sitten, suhteellisen uusi matkailunähtävyys siis.
Jokaisen kuopan vieressä on kyltti kertomassa paljonko siitä on louhittu, milloin ja miten. Sinänsä ikivanhalta kuulostavaa nuotiolouhintaa (kuumennetun kallion särkeminen kaatamalla päälle vettä) on Suomessa tiettävästi käytetty tämän lisäksi vain Hyvinkään Hopeavuorella.
Kurkistimme katettuun kuoppaan...
ja jatkoimme kuopalle, jonne pääsi myös laskeutumaan kierreportaita.
Tästä kuopasta oli louhittu myös korukivenä käytettävää rodoniittia. Rodoniitti on Ylistaron kuntakivi, ja siitä valmistetaan ns. Ylistaro-koruja.
Henkilökohtaisesti tämä oli muistini mukaan syvin kaivoskuilu, jossa olen käynyt, ellei peräti ainoa.
Kuoppaan oli päätynyt sammakoita ja linnunpoikasia, joista jälkimmäiset kaiketi lentämään opittuaan pääsisivät poiskin.
Kuoppia riittää kummasteltavaksi kaikkiaan 1,7 kilometrin mittaisen ulkoilupolun varrella. Ilman pumppausta ne toki täyttyisivät vedellä. Paitsi arkaaisella nuotiolouhinnalla, on kallioon porauduttu myös räjäytyksin, ensin ruudilla - jota 1825 alkaen saatiin Östermyran ruutitehtaasta - ja sittemmin dynamiitilla. Östermyran ruukin perusti Vanhan Vaasan museosta tuttu Abraham wasastjerna, ruutitehtaan taas hänen poikansa.
Vähemmän malmipitoinen sivu- eli jätekiveä on jäänyt maastoon. Ainahan kaivostoiminta ympäristön turmelee, toki täällä vielä suht esiteollisessa mittakaavassa. Malmi jalostettiin raudaksi pääasiassa Orisbergin ruukissa Isossakyrössä.
Vieressä oli vielä uimapaikka saunoineen, tosin kai lähinnä Könnin kyläseuran jäsenille.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti