Nopista bitteihin Kansalliskirjastossa

Näyttely Nopista bitteihin - 200 vuotta suomalaista pelaamista aukesi helmikuun alussa Kansalliskirjastossa, joskin itse haeskelin sitä ensin läheisestä Kansallisarkistosta - tämä suotakoon anteeksi turkulaiselle joka hämmentyy kaikenlaisten kansallisrakennusten määrästä pääkaupungissa. Pelinäyttely sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa.

Matkustaminen oli aikoinaan harvojen herkkua, jos se nyt olosuhteista johtuen ylipäätään herkkua olikaan. Mielikuvitus ei aseta rajoitteita, joten niissä on voinut matkustaa pohjoisnavalle...

kerrassaan aurinkoon...

tai ylipäätään avaruuteen.

Sota on ollut suosittu aihe, saahan siitä helposti kilpailullisen asetelman.

Ensimmäisestä maailmansodastakin saatiin heti sen sytyttyä markkinoille "seurapeli nuorille ja vanhoille".

Mutta millaiseksi moderni sota oli muuttunut, sitä eivät alkuun ymmärtäneet sen enempää kenraalit kuin pelintekijätkään. Lentokoneiden ja jalkaväen seassa karauttelee vielä melkoinen joukko ratsuväkeä, joka pian paljastui aikansa eläneeksi aselajiksi.

Kotimaisia sotaretkiä.

Pelien maailmoissa saattoi myös sammutella tulipaloja...

tai ajaa taksia.

Radiopeli oli saanut oman vitriinin...

ja saattoipa sen pelaamista kuunnellakin.

Seinillä oli myös kuvia pelitilanteista kautta aikojen, taustana jokin aikakauden peli, tässä Turusta 1900-luvun alusta...

Kannakselta sota-aikana...

ja Nokialta 1988, mikä toi toki jo omatkin pelimuistot mieleen...

joten laitetaan tähän nyt aivan omakin kontribuutio, suomalaisen pelaamisen historiaa vuodelta 1993, kirjoittaja vasemmalla.

Bittiosuudesta kiinnostuneille on tuotettava se pettymys, etten itse jaksanut sitä kuin vilkaista. Tietokonepelaaminen ei vain ole koskaan ollut juttuni, mutta kaikki kunnia commodore kuusnepa -veteraaneille ja silleen. :-)

Kolmannessa huoneessa pyöri video pelistriimauksesta josta siitäkään en ymmärrä mitään, ja neljännessä oli monessa paikassa nykyään suosittu post-it-lappu-seinä kävijäpalautteelle.

Ja kun täällä arvorakennuksessa oltiin, kiipesin takaisin katutasoon ihastelemaan tätä niin monista kuvista tuttua kupolia.

Komeaa oli myös varsinaisen kirjaston puolella.

Tapasinkin siellä helsinkiläisbloggarin, jonka tutkimusten tuloksia voi seurata täällä.

Svenskt Historiskt Sällskap Spel

Toissapäiväisestä postauksesta jäi pois kilpajuoksupeli, joka ei tosin kuvaa mitään sotaa eikä taistelua, mutta jonka pysäkit suurimmalta osin ovat Ruotsin ja siten myös Suomen historiaan liittyviä taisteluja Itämereen rajautuvissa maissa. Svenskt Historiskt Sällskap Spelin aikajana ulottuu Sigtunasta 100 eKr (!) vuoteen 1905 jolloin Ruotsin ja Norjan Unioni purkautui (miksi Doria ilmoittaa pelin julkaisuvuodeksi 1895, en osaa sanoa).

Eri värein on merkitty kuka minkäkin kahakan voitti, ruotsalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, venäläiset vai puolalaiset. Etelässä kartta ulottuu Lützeniin, idässä Pultavaan, lännessä rökitetään Tanskaa, ja pohjoisimpiin taisteluihin kuuluu mm. Oravainen.

Jokainen historian tapahtuma on kerrootu värssyn muodossa, ja niinpä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalle on sijoitettu vuosi 1157, jolloin...

Sankt Erik, som aldrig var hedningarsvän
Vann Finland och Nylandoch döpte dess mäb.
Du ock en vinst av hans vinning får,
Ty ända till nittiosju du går.

Onnekasta oli siis osua ensimmäisen ristiretken ruutuun, siitä pääsi suoraan Länsipohjan Rataniin.

Sotapelien karttoja Kansalliskirjastossa

Eilen uutisoitiin Kansalliskirjaston Nopista bitteihin -pelinäyttelystä, ja samalla myös Doria-tietokantaan ladatuista kaikkiaan 60 lautapelistä.

Mukana on useita sotapelejä, monet tosin pelilaudaltaan "shakkilautamaisia", mutta poimin tähän muutamia maantiedettä jollain tapaa mukailevia.

Vanhin sodista kuvaa Suomen sotaa. Sveaborg (1886) löytyy myös meidän kokoelmistamme ja oli esillä vuoden 2012 pelinäyttelyssä Turun linnassa.

Urhoollinen Port Artur (1904) kuvasi Venäjän-Japanin sodan (1904-05) polttopisteeksi joutunutta sotasatamaa Liaotungin niemimaalla.

Ensimmäinen ja toinen Balkanin sota käytiin 1912-13. Sotapeli Balkan (1914) kuvasi tilannetta 1912, jolloin Turkin Euroopassa jäljelläolevia alueita alettiin jakamaan naapureiden kesken.

Pelin julkaisuvuonna alkoi suursota koko Euroopassa. Sitä saattoi jo samana vuonna pelata Läntisellä sotanäyttämöllä...

ja Itäisellä sotanäyttämöllä.

Maailmansodan tapahtumiin saattoi Suomessa eläytyä pelilaudan ääressä, mutta 1918 tuli sota Suomeenkin. Pelejä siitäkin silti heti tehtiin. Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 on varsin tunnettu, sehän on ollut esillä Vapriikin Tampere 1918 -näyttelyssä.

Suomen vapaussota 1918 oli kartaltaan tyylitellympi, mutta kaikki keskeiset tapahtumapaikat siitäkin löytyvät.

Toisessa maailmansodassa sodittiin taas niin idässä kuin lännessä. Itään sijoitettu peli on ajan henkeen saanut nimen Ristiretki bolsevismia vastaan (1943).

Kannaksen sodan (1942) kartan häkellyttävin piirre oli se, että mieleen tulee välittömästi Pahkasika-lehden legendaarinen Kannaksen halkijuoksu -peli! (Eräästä uudemmasta Kannas-pelistä lisää täällä.)

Mukana on myös joitakin rajatumpaan maastoon sijoittuvia taktisen tason pelejä. 1934 julkaistiin Taktillinen partiopeli.

Vuonna 1942 tuotettiin niin Asemasota...

kuin Partiokahakka, molemmat todellisuutta jatkosodan asemasotavaiheen vuosina.

Kuten näkyy, kartoilla liikutaan joko ruudusta toiseen, tai viivojen yhdistämistä pisteistä toiseen. Kuusikulmaiset heksit keksittiin amerikkalaisiin strategiapeleihin 1961, mutta niitä käytettiin jo 1900-luvun alun suomalaisessa kilpapurjehduspelissä.

Veli veljeä vastaan

Vuosisata sitten käyty Suomen sisällissota on poikinut muistovuoden alla ja aikana paljon kirjallisuutta, jota tässäkin blogissa on käyty läpi. Kirjoja tulvi paljon myös heti sodan jälkeen, tuolloin pääasiassa voittaneiden valkoisten näkökulmasta kirjoitettuja, ja myös ensimmäinen sotaa kuvaava peli julkaistiin tuolloin. Nyt on aiheesta jälleen tehty peli, 1918 - Veli veljeä vastaan, jonka on julkaissut Linden Lake Games. Lautapelien harrastajana ilahduin suuresti kun pelin suunnittelija Antti Lehmusjärvi otti kesällä kollegaani yhteyttä ja halusi lahjoittaa museollemme sitä tuoreeltaan yhden kappaleen!

Tänään viimein kuorimme pakkauksen muoveistaan luettelointia varten.

Valmistusmaaksi on merkitty Alankomaat, ja materiaali onkin korkeatasoistakin, karttakin tukevasti mounted kuten se englanniksi ilmaistaan. Säännöt, kortit jne. on painettu sekä suomeksi että englanniksi. Kahdesta nopasta toinen on punainen ja toinen valkoinen.

Pelin sydän ovat kortit joita on molemmille osapuolille omat pakkansa.

Kortteja on käytettävissä tammikuussa kolme, ja muilla kierroksilla (helmi-toukokuu) kahdeksan kummallakin pelaajalla. Valkoinen aloittaa, ja yksi kortti on siis aina yksi pelaajakohtainen pelivuoro. Kortin voi käyttää joko ylänurkkaan merkittyinä aktivointipisteinä, tai pelaamalla kortissa kuvatun tapahtuman, joka usein antaa lisäjoukkoja tai jonkinlaista etua itselle tai harmia vastustajalle. Koska osa pelatuista korteista palaa seuraavan kuun korttien joukkoon joista em. kahdeksan korttia arvotaan, jää kortteja aina yli mikä tekee jokaisesta pelistä aina hieman erilaisen.

Pelinappulat ovat erikseen irroitettavia, eivät riveinä kuten amerikkalaispeleissä. Tässä valkoisen puolen saksalais- ja jääkärijoukkoja. Suojeluskuntajoukot ovat tasoltaan samoja kuin punakaartilaiset. Punaisten parhaita osastoja kuvan panssarijunat. osuman saaneet joukot puolittuvat eli kääntyvät.

Osastoja saa samassa ruudussa olla korkeintaan kolme. Paikkakuntien lisäksi karttaan on merkitty rautateitä ja maanteitä. Jälkimmäisiä myöten liikkuminen on hitaampaa ja niitä myöten hyökkääminen vaikeampaa (ellei mukana ole jääkäri- tai saksalaisosastoa). Säännöt ohjaavat operaatioita kulkemaan pääasiassa rautateiden (kuten Savon radan) suunnassa niin kuin 1918 tapahtuikin.

Kartalla on viisi ns. strategista kaupunkia: Oulu, Vaasa, Tampere, Helsinki ja Viipuri. Valkoisen on voittaakseen vallattava huhtikuun loppuun mennessä niistä neljä, jolloin peli päättyy. Jos peli jatkuu toukokuulle, kaikki viisi on vallattava. Punaisten pelaajalle riittää voittoon tämän estäminen, joskin hän voi saavuttaa voiton myös valtaamalla milloin tahansa pelin aikana Vaasan.

Kiitokset Antti Lehmusjärvelle lahjoituksesta. Peli tulee musoen kokoelmiin eikä sitä pelata, mutta tuttavani hankkimaa peliä olemme pelanneet, ja siitä myöhemmin lisää kommenteissa.

Taisteluja Sisiliassa 1943

Sicily II on osa Multiman-Publishingin Operational Combat Series (OCS) -sarjaa, ja kuvaa liittoutuneiden maihinnousua Sisiliaan ja taisteluja saarella heinä-elokuussa 1943. Jo muutamista OCS-pelistä (Burma, Korea, Reluctant Enemies) on kokemusta, ja sanotaan vaikka niin että on näissä aika tavattomasti sääntöjä näin vanhalla iällä opeteltaviksi. Perussääntöjen lisäksi on hallittava pelikohtaiset erikoissäännöt, ja mm. tässä on tietysti maihinnousu- ja maaahanlaskuoperaatioita. Yleiseen OCS-tapaan tämä on varsinaista huoltopäällikön sotaa: koko ajan pitää olla laskemassa huoltolinjojen pituutta ja kuorma-autojen (tai muulien kuten tässä!) toimintasädettä jotta joukoille riittää muonaa ja ammuksia.

Mutta ei säännöistä sen enempää, tässä hieman usvainen (olisiko Välimeren ohutta yläpilveä) kuva koko Sisilian saaresta. Vasemmassa alakulmassa pitkä rivi akselin antautuneita tai tuhoutuneita joukkoja.

Kuten näkyy, tilanne on heinä-elokuun vaihteessa historiankirjoista tuttu: Montgomeryn britit pitelevät pihdeissään akselin pääjoukkoja, ja amerikkalaiset vilistävät ympäri saarta. Ns. counter clutter onkin brittien lohkolla melkoinen:

Catanian tasangon länsiosaan jo saarretut akselin joukkojen rippeet onnistuivat tuplavuoron saatuan raivaamaan itselleen huoltotien auki pian kuvan ottamisen jälkeen.

Länsipää, kuten suurin osa saaren sisäosastakin, on jo Pattonin amerikkalaisten hallussa. Akselin joukot sinnittelevät vielä Palermossa.

Tavoitteena on Messina jonne pitäisi ehtiä ennen pelin loppua, mieluusti jo paljon aikaisemminkin. Akselin tarvitsee vain viivyttää liittoutuneiden etenemistä, ja pelastaa lopussa mahdollisimman moni yksikkö manner-Italian puolelle.

Saaren länsipäässä olevissa Trapanin ja Marsalan satamakaupungeissa käytiin vuoden 2012 risteilyllä. Sen tutumpi ei Sisilia omakohtaisesti ole, mutta sotanäyttämöönhän voi aina eläytyä kirjallisuuden avulla. Sisilian taisteluista on totta kai oma Ospreyn Campaign-sarjan opus:

Perusteellisempi kuvaus taisteluista on Rick Atkinsonin The Day Of Battle: The War in Sicily and Italy 1943-44, keskimmäinen osa hänen Liberation Trilogystään.

Sisilian vanhempaan historiaan olisi voinut eläytyä viime kesänä British Museumin näyttelyssä Sicily: Culture and Conquest. Sinnepä asti ei tullut päästyä, mutta näyttelyjulkaisunhan aina saa tilattua:

Näyttely ja sen julkaisu keskittyivät kahteen Sisilian historian kultakauteen, antiikin kreikkalaisten valtakauteen, sekä keskiajan normannikuninkaiden aikaan. Blogissa on edellisestä ollut esimerkkinä Waltarin Turms kuolemattomastakin tuttu Erice, ja jälkimmäisestä kuningas Roger II:n viitta.