tiistai 16. elokuuta 2011

Panssarisotaa Lähi-idässä

Israeli Defense Force (IDF) on peli, joka ennallistaa vuosien 1967 (kuuden päivän sota) ja 1973 (jom kippur -sota) taistelut Israelin ja sen arabinaapureiden välillä. Aiemmin esitellyn MBT:n tavoin peliyksiköinä ovat yksittäiset ajoneuvot ja jalkaväkiryhmät. Johdettavina ovat joukkueet ja komppaniat.

Israelilla on edellisessä sodassa vastassaan egyptiläisiä, jordanialaisia ja syyrialaisia joukkoja, jälkimmäisessä vain egyptiläisiä ja syyrialaisia. Israelin aseistus koostuu kirjavasta joukosta länsimaista kalustoa, arabien valtaosin neuvostoliittolaisesta mutta osin myös läntisestä kalustosta. Maasto karua hietikkoa ja kivikkoa, vain muutama appelsiinilehto tms. siellä täällä. Kartalla näkee siis parhaimmillaan/pahimmillaan kauas, mikä on etu tarkemmin ampuville israelilaisille.

Lyhyesti sanottuna vastakkain ovat israelilaisten laatu ja arabien määrä. Neuvostoperuja oleva arabien panssaridoktriini voi pakottaa koko joukkueen (3-5 vaunua) liikkumaan yhdessä ja ampumaan samaan maaliin siinä missä joustavammat israelilaiset voivat liikkua ja ampua yksittäisinä vaunuina.

Israelille eivät voittoon riitä 1:1-tappiot, tämä todettiin aikoinaan kun pelasimme koko joukon skenaarioita, kaikki (?) vuoden 1967 ja osan vuodelta 1973. Jälkimmäisistä Mutzav 111 -skenarion englanninkielinen replaymme löytyy täältä. Tuo näytti päättyneen Israelin rökälevoittoon, mutta oman muistikuvani mukaan useimmat eivät. Ehkäpä Israelia tuolloin pelannut nimimerkki Metsis muistaa nämä tulokset tarkemmin.

30 kommenttia:

Kari Hintsala kirjoitti...

Aloitimme eilen Chinese Farmin taistelua tai pikemminkin sen osaa kuvaavan skenarion. Ilta meni suurimmalta osin joukkojen sortteeraukseen ja asetteluun, joten ehdimme pelata vain ensimmäisen kierroksen taisteluvaiheeseen asti. Egyptiläisten ampuma sulkutuli osui valitun suuremman alansa vuoksi kaikkiaan viiteen israelilaisajoneuvoon, mutta samasta syystä se ei myöskään saanut tuhoja aikaan, vain hidasti osuma-alueen ajoneuvoja parin kierroksen ajaksi.

Egyptiläisten asemiin yöllä helikopterein toimitetut israelilaiset laskuvarjojääkärit aloittivat ammuskelun ja onnistuivat bazookallaan täräyttämään piipun mäsäksi yhdestä arabien T-54:stä! Kunhan tästä tokenemme, avaamme heitä vastaan tulen käsiasein, konekiväärein ja tykein, eivätköhän nuo siitä tokene, avomaastossa kun ovat...

Pitemmällä tähtäimellä näyttää kyllä huonolta, israelilaisilla on tässä melkoinen ylivoima, toisaalta arabien tarvitsee vain pitää 6 voittohexiä hallussaan loppuun asti, vaikka sitten vain lamaannutetun ryhmänpuolikkaan tai konekiväärimiehistön voimin.

Chinese Farm ei muuten nimestään huolimatta liittynyt mitenkään kiinalaisiin, israelilaiset vain luulivat löytämiensä maatalouskoneiden japanilaisia kirjoitusmerkkejä kiinalaisiksi.

metsis kirjoitti...

MBT:ssä ovat samoin vastakkain yhdysvaltalaisten ja länsisaksalaisten laatu ja neuvostojoukkojen määrä. Jostain syystä pelissä ei ole muiden NATO-maiden tai Varsovan liiton maiden joukkoja. Parissa harjoituspelissämme kävi hyvin selväksi, ettei kasvillisuudeltaan tiheämässä Keski-Euroopassa NATO-joukkojen laadullinen paremmuus riitä, kun tulitaistelut käydään enimmäkseen lyhyiltä, noin kilometrin etäisyyksiltä. Taistelut vaikuttaisi siis enimmäkseen voittavan osapuoli, jolla on enemmän kalustoa ts. Varsovan liitto.

Lähi-Idässa asiat ovat toisin. Appelsiinilehdon tai kivikon suojasta voi avata tulen jo kolmen kilometrin päähän lähestyvää vihollista kohti. Ei haittaa, jos ei heti osu, tähtäystä ehtii hyvin korjata ennen kuin vastapuoli pääsee hollille. Näin siksi, että vielä Jom Kippurin sodan aikoihinkaan vaunujen tykkien vakaimet eivät olleet kovin hyviä, ja hyökkääjähän ei voi pysähtyä joutumatta ihan maalitauluksi. Etulyöntiasemassa on siis osapuoli, jonka ei tarvitse liikkua.

metsis kirjoitti...

Siinain rintaman Ismailian solan kohtaamistaistelun (vuoden 1967 sota) skenaariossa sekä egyptiläisillä että israelilaisilla oli vielä toisen maailmansodan aikasta kalustoa, joka ei pysynyt uudempien vaunujen vauhdissa. Tästä muistaakseni oli seurauksena, että vahvistettu egyptiläinen panssaripataljoona hajosi kahtia. Kärjessä yksin tulleet egyptiläisten T-55 -vaunut roihahtivat israelilaisten Super Centurionien tulituksessa. Vauhdista jääneet vanhemmat egyptiläiset vaunut katsoivat tämän jälkeen parhaaksi paeta.

Um Katifin taistelusta Siinain rintamalla 6.6.1967 minulla ei muistikuvaa, mutta muistissa on skenaario samana päivänä käydystä Ranskalaisen kukkulan taistelusta Jerusalemin pohjoispuolella. Kaksinkertaisesta määrällisestä ylivoimastaan ja hienoisesta laadullisesta paremmuudestaankin huolimatta israelilaisten ei onnistunut murtamaan jordanialaisten asemia. Taistelu oli osoitus siitä, miten pienestä voitto tai tappio voi olla kiinni. Lehdossa kytännyttä yhtä vaivaista pst-tykkiä operoineet jordanialaiset olivat oikein kympintappajia, jotka pudottivat israelilaisen vaunun yhden toisensa jälkeen. Ei edes ovela oman kuorma-auton ampuminen tuleen savuverhon saamiseksi auttanut israelilaisia.

metsis kirjoitti...

Pelin viimeinen Kuuden päivän sodan taistelu Golanin rintamalta Zaouran kaupungin ulkopuolella oli säännön vahvistava poikkeus: kylätkään eivät tarjonneet riittävästi suojaa syyrialaisille, jotka jyrättiin täysin. Yllättäen israelilaisten parhaimmaksi vaunuksi pelissä osoittautui ranskalaisvalmisteinen kevyt AMX-13, jonka nopeus oli aivan liikaa syyrialaisille: nämä kun eivät ehtineet edes kääntää tykkiään ennen kuin nopeat AMX-13:t ampuivat näiden ohuista sivu- ja takapelleistä sisään.

Sellainen korjaus Karin mainitsemaan tietoon Jom Kippurin sodan osapuolista, että arabit haalivat Syyrian tueksi varsinaisen koalition, jossa oli mukana ainakin irakilaisia, jordanialaisia, marokkolaisia ja saudiarabialaisia joukkoja. Kaksi ensin mainittua esiintyy IDF:n Jom Kippurin sodan skenaarioissa.

Nina kirjoitti...

Tuli Kuuden päivän sotaan liittyen mieleen uskomaton kommentti yliopiston opettajan suusta. Jossakin vaiheessa kun tuli mahdolliseksi lukea teologiaa yliopistolla, kävin kuuntelemasa joitakin luentoja. Opettaja (en muista mikä luento oli kyseessä)kertoi että Israel voitti sodan koska jossakin ratkaisevassa taistelussa arabit näkivät näyn taivaallisista sotajoukoista, heittivät aseensa ja juoksivat karkuun.

Kari Hintsala kirjoitti...

@Nina: Onhan se vanha ja kunnianarvoisa topos, tuo taivaallinen näky. Se on sijoitettu taisteluun jos toiseenkin, mm. Viipurin pamaukseen.

Kun tappioiden selityksiin päästiin, niin keskiajan osalta on mainittava ylpeys. Se oli kuolemansynneistä pahin ja kaikki muut kuolemansynnit johtuivat siitä. Ja koska kronikoitsijoilla oli poikkeuksetta takanaan kirkollinen koulutus ja maailmankatsomus, ei ole ihme, että ristiretkien aikana kaikkien kristittyjen kärsimien tappioiden syyksi löytyi aina jonkin mukana olleen sotaherran ylpeys ja kunnianhimo.

Kari Hintsala kirjoitti...

Taistelu Chinese Farmista jatkui kahden viikon tauon jälkeen. Egyptiläisten asemien väliin sijoittuneita israelilaiskommandoja piiskattiin kaikilla mahdollisilla aseillaja ne ovatkin kärsineet jo 25 % tappiot. Jalkaväen tuhoaminen kokonaan on tässä pelissä kuitenkin vaikeaa.

Arabit menettivät yhden T-54/55:n ja israelilaisilta tuhoutui yksi M-113, jonka kyydissä ollut jalkaväkiryhmä onnistui kuitenkin pelastautumaan. Dramaattista käännettä ei siis ole tapahtunut suuntaan tai toiseen, toisaalta pelissä on alkamassa vasta kolmas kierros.

Kari Hintsala kirjoitti...

Ehdimme eilen pelata kolmannen kierroksen ja alun neljättä. Kolmas kierros tiesi etukäteen tilattua tykistökeskitystä, joka tuhosi israelilaisen miehistönkuljetusajoneuvon – mukana ollut jalkaväkiryhmä selvisi kuitenkin ehjänä ulos. Tankkimme tuhosivat vielä toisen samanlaisen ajoneuvon (jalkaväki pelastautui siitäkin) ja yhden M-60:nkin. Asemiimme soluttautuneet kommandot ovat erityisen sitkeähenkisiä ja olipa heillä neljännen kierroksen alun tulitaisteluissa aivan tavaton tuurikin. Heidän määrävahvuutensa on huvennut kumminkin puoleen. Tappioitta emme mekään ole selvinneet vaan arabitankkeja on ampumakunnossa enää vain kuutisen kappaletta.

metsis kirjoitti...

Kuten kirjoitin kommentissani Kaponieerin artikkeliin "Sota jota ei koskaan käyty" israelilaisten tässä taistelussa käyttämä yhdysvaltalainen M60 Patton -panssarivaunu suunniteltiin juuri vastatoimena egyptiläisten käyttämällä neuvostoliittolaiselle T-55 -vaunulle. Huonomman vaunun lisäksi egyptiläiset ovat huonommin koulutettuja kuin israelilaiset, mikä näkyy erityisesti ammuttaessa pitkiltä etäisyyksiltä. Kokonaan oma lukunsa on Egyptiä pelaavien Karin ja hänen kaverinsa tekemät taktiset hölmöydet...

metsis kirjoitti...

Reaalimaailman menojen sanelemana peli jatkui taas parin viikon tauon jälkeen. Kierros neljä meni myös israelilaisilta huonosti, en minäkään osunut juuri mihinkään. Vaikka kierroksen viisi alussa egyptiläisten ennalta suunniteltu tykistökeskitys (vastaa tässä tapauksessa suunnilleen NATO-termiä Counterpreparation fire) iski tyhjään kohtaan keskelle karttaa, tykistökeskityksen nostattama pölypilvi haittasi huomattavasti israelilaisia. Kun vielä loput panssarieni ampumat laukaukset tussahtivat egyptiläisten hiekkasäkkeihin, ja egyptiläiset onnistuivat ampumaan pari haamulaukausta, jotka tuhosivat yhden M60 Patton -panssarivaununi ja yhden M3-puolitelavaunun 81 mm kranaatinheitinversion, kalabaliikki oli valmis.

Ampumatta jäi israelilaisten vastatykistötuli, jonka soisi edes vähän tasoittavan tilannetta.

Kari Hintsala kirjoitti...

Eilisessä pelissä raivattiin pois viimeinenkin israelilaiskommando ja tuhottiin yksi vihollistankki. Arabeilla on kuitenkin enää neljä täysin ehjää tankkia ja yhden 100 mm kanuunankin onnistui vihollinen tuhoamaan yllytettyään meidät ensin lastaamaaan sen kuorma-auton perään.

metsis kirjoitti...

Pelissä on kolmentasoista suojautumista: full cover, hasty entrenchment ja improved position. Kaksi ensinmainittua ovat jalkaväen ja tykkien keinoja ottaa maaston tarjoama suoja käyttöönsä. Kolmas vastaa sitten kenttälinnoitetta, joka on valmisteltu ennen taistelua ja joita voidaan tehdä myös panssarivaunujen suojiksi.

Nyt taitaa käydä niin, että israelilaisilta loppuu aika kesken, sillä noiden linnoitteiden suojassa olevien egyptiläisten T-55 -vaunujen tuhoaminen käy erittäin hitaasti. Tänä aikana egyptiläisetkin ehtivät osua johonkin israelilaiseen, joten tappioita on alkanut kerääntyä...

Kari Hintsala kirjoitti...

Viikko on taas vierinyt, nyt pelattiin poikkeuksellisesti maanantaina. Taistelun kulutusvaihe jauhaa armottomasti ja miestä kaatuu oikealla ja vasemmalla. Panssareistamme enää yksi on täysin ehjä, mutta israelilaistenkin tappiot ovat 50 % luokkaa. Puolet pst-tykeistämme on menetetty, mutta jalkaväki tulee taistelemaan viimeiseen mieheen Nasserin nimi huulillaan.

Kari Hintsala kirjoitti...

Itse en päässyt tämän viikon peliin, valitettavasti, sillä Egyptin toisen pelaajan lähettämän raportin mukaan taistelu sai odottamattoman ja lopullisen käänteen voitoksemme. Tässä suora lainaus:

Egyptin Siinain joukkojen esikunta tiedottaa.

Siinaille tunkeutuneiden sionistien joukkojen hyökkäys on torjuttu ja jäljelle jääneet vihollisyksikköjen rippeet -- kolme panssarivaunua ja kourallinen jalkaväkeä -- pakenivat rajujen ja veristen lopputaistelujen jälkeen rajan yli. Taistelu vaati ankaran veronsa myös sankarillisilta puolustajiltamme -- mm. joukkojamme komentaneiden Hints'Allahin ja raj-Ullahin osaksi tuli sankarikuolema.

Ratkaisutaistelu alkoi kannaltamme hyvin. Raj-Ullahin ampuja onnistui hienolla laukauksellaan tuhoamaan parin kilometrin päässä asemissa olleen israelilaisvaunun, ja vasemmalla sivustallamme olleet panssarimme onnistuivat pääaseidensa tuhoutumisesta huolimatta rei'ittämään konekivääreillään israelilaisten miehistönkuljetusvaunun, jonka miehistö pääsi kuitenkin pakenemaan. Takaisku tuli tämän jälkeen, kun israelilaisten ennakolta tilaama, ankara tykistökeskitys osui vasemmalla selustassamme olleeseen pst-joukkueeseemme, kenttätykistöömme ja kuorma-autoihimme, tuhoten tieltään kaiken. Panssarimme kostivat välittömästi tuhoamalla keskityksen tulenjohdosta vastanneen israelilaisen jalkaväenosaston sekä tuhotusta kuljetusvaunusta paenneet israelilaissotilaat. Tämän jälkeen seurasi panssarivaunujen ankaraa tulitusta, ja menetimme loputkin vaunumme. Viimeisten uhrien joukossa komentaja raj-Ullah paloi vaununsa mukana. Ratkaisu tuli heti tämän jälkeen, kun jäljelle jäänyt pst-joukkueemme tuhosi ohjuksin kaksi israelilaista panssarivaunua, ja etuvartioasemiimme jäänyt jalkaväki tuhosi ristitulellaan toisen tuhotun israelilaispanssarin suojista rynnistämään lähteneen jalkaväen viimeiseen mieheen. Tämä riitti israelilaisille, jotka keskeyttivät hyökkäyksensä, ja harvat jäljelle jääneet taisteluyksiköt joutuivat vetäytymään häpeällisesti. Israelilaisia komentaneen ltn Khatanin ruumis tunnistettiin taistelukentälle jääneestä panssarivaunun hylystä. Allah olkoon kiitetty.

Egyptin Siinain esikunta

Kari Hintsala kirjoitti...

Aloitimme eilen uuden skenarion, vuodelta 1973, mutta tällä kertaa Golanin rintamalta: Kyynelten laakson taistelu. Arabipataljoona hyökkää israelilaiskomppaniaa vastaan, ylivoima siis on, mutta myös miinoitusten molemmin puolin suojelema panssarikaivanto. Alkuasetelmassa Israelin pelaaja katsoi parhaaksi puolustaa hanakasti tätä maastoestettä ja asetti tankkinsa heti ensimmäisille mahdollisille kukkuloille. Ja niinhän se vanhan periaatteen mukaan on, että miinoituksella on arvoa vain puolustettuna.

Kari Hintsala kirjoitti...

Arabien toinen pelaaja joutui työmatkalle kaukomaille, joten otin vastatakseni Syyrian alkuasetelmasta. Schwerpunktiksi valikoitui oikea sivusta, jossa valmiina oli panssariestekaivannon ylittävä penkka ja sille miinoista raivattu reitti.

Panssarit pääsivät esteiden yli tappioitta, mutta tulikosketuksessa israelilaisiin tuhoutui yksi T-54/55, ehkä siksi että unohdin hyödyntää venäläistankkien savuverhontekomahdollisuutta (pakokaasun avulla).

Myös kakki kolme etukäteen suunniteltua tykistökeskitystämme ovat menneet harakoille siksi, ettei Israelin pelaaja piileskellytkään väijyssä kukkuloiden takana, vaan itselleen epätavallisen miehekkäästi oli asettunut niiden eturinteille.

Mutta taistelu jatkuu ja omat tankkimme ovat pian kohtuullisen ampumamatkan päässä israelilaisten Centurioneista.

Kari Hintsala kirjoitti...

Viime viikko jäi väliin, mutta eilen jatkettiin. Yksi israelilaisvaunu tuhoutui panssareiden tulessa ja toinen joutui Saggerin saaliiksi. Arabit ovat kuitenkin menettäneet viisi vaunua eli tilanne ei ole järin valoisa, varsinkaan kun yksi arabivausuista räjähti kaikkien panssariyksiköidemme ollessa samassa hexissä. Tuloksena lamaannus (supression), josta toipuminen näyttää vievän törkeän kauan.

Kari Hintsala kirjoitti...

Israelilaisten 14:stä vaunusta on tuhottu vasta 4, arabien tappiot ovat vähintään kaksinkertaiset, mutta taistelu etenee täysin suunnitelmiemme mukaan ja voitto on oleva meidän!

metsis kirjoitti...

Eilen ei ollut israelilaisen tykistön päivä. Tällä kertaa tykistömme on ns. unattached eli ampuu tilaamamme tuliannokset, kunhan muilta tärkeimmiltä ammunnoilta ehtii. Tilasin kaksi keskitystä, jotka kyllä tulivat ajallansa, mutta sortuivat pahasti maalistansa. Eka tömähti 400 m päähän sieltä mihin piti ja korjattukin keskitys jäi 200 m päähän kohteesta.

Mitä tulee väitettyyn arabien hienoon suunnitelmaan, niin Israelin sotilastiedustelu, Aman on sen jo saanut selville.

Kari Hintsala kirjoitti...

Jouduin eilen lähtemään aikaisemmin, mutta peli jatkui muiden kesken. Siihen mennessä kumpikin osapuoli oli taas menettänyt yhden tankin, tilanne niiden osalta 5-9 Israelin eduksi. Lisäksi syyrialaisten helikopteri posautti nokkakookoollaan hajalle (tyhjän) israelilaiskuormurin. Saman hekon ampuma raketti meni harakoille.

metsis kirjoitti...

Vilkaisin syyrialaisten Mi-8 -helikopterin tietoja ja huomasin, että raketin ampuminen oli väärin. Skenaariossa on olevat helikopterit ovat Mi-8:n kuljetusversioita, joissa ei ole raketteja.

Kuljetukseen helikoptereita on käytettykin, sillä ne toivat kommandoja kahden israelilaisten hallussa olevan kukkulan juurelle. Israelin vasemmalla sivustalla oleva kukkula lienee valittu kohteeksi siksi, että siellä oleva Centurion-panssarivaunu on sivustan viimeinen vaunu ennen pistekukkulaa. Toinen kukkula on Israelin oikealla sivustalla oleva pistekukkula, josta arvatenkin käydään kohta vyörytystaistelu.

metsis kirjoitti...

Taustamateriaalina ryhdyin lukemaan Osprey-kustantamon julkaisemaan kirjaa The Six Day War 1967: Sinai, joka käsittelee nimensä mukaisesti Kuuden päivän sodan tapahtumia Siinain rintamalla. Kirjassa mainitaan, kuinka israelilaisiin Centurioneihin eli Sho't-vaunuihin asennetun brittiläistä alkuperää olevan L7 105 mm -panssarikanuunan ampuma vakauttamaton panssariammus (armour piercing discarding sabbot, APDS) oli tuhovoimaltaan aivan liikaa mille tahansa egyptiläislle vaunulle.

Kuuden päivän sodassa ei arabeilla vielä ollut käytössä T-62 -vaunuja (eihän Neuvostoliittokaan myynyt aivan viimeisintä kalustoaan liittolaisilleen), mutta nyt käymme vuoden 1973 sotaa. Pelin tietokorttien vertailu paljastaa, ettei mainittu ammus todellakaan läpäise monesta kohtaa T-62 -vaunuja, mutta ei se läpäise esim. sivuviistosta vanhempia T-54/55 -vaunujakaan. Olenkin ampunut ontelokranaatteja (high-explosive anti-tank, HEAT), jotka läpäisevät kaiken, mitä syyrialaisilla on tässä skenaariossa.

Miksi siis kirja puhuu panssariammuksista, kun pelissä ontelokranaatit ovat selkeästi parempia? Mahdollisia syitä keksin:
- panssariammuksia sattui olemaan runsaasti varastoissa, ontelokranaatteja ei
- ontelokranaatit olivat huomattavan paljon kalliimpia, joten niitä pyrittiin säästelemään
- panssariammukset eivät sytytä niin helposti maalia palamaan, joten niitä käytettiin, jottei taistelukenttä olisi peittynyt savuun
- panssariammus on helpompi käsitellä mahdollistaen suuremman tulinopeuden

Tässäpä pieni pähkinä joskus purtavaksi.

metsis kirjoitti...

Kari oli estynyt tänään, joten toinen syyrialainen komentaja johti kaikkia heidän joukkojaan. Syyrialaisten Mi-8 -helikopterit jatkoivat 2000-luvun tyylisiä pop-up -hyökkäyksiään, jossa maastoesteen takana leijuva helikopteri nousee ylös, ampuu ja painuu takaisin piiloon. Tulokseksi tuli puolitoista jalkaväkiryhmää israelilaisia sankarivainajia. Asemaansa vaihtanut Maljutka-panssarintorjuntapartio tuhosi onnenkantamoisella lehdossa hull-down -asemassa olleen Sho't (piiska) -panssarivaunun.

Panssarintorjuntapartion ilakointi jäi kuitenkin lyhyeen, kun se sai vastaansa puolenkymmenen panssarivaunun tulituksen. Vasemmalla sivustallani eteentyönnetyssä asemassa ollut vaununi katsoi parhaimmaksi vetäytyä, kun se kerran menetti jalkaväkisuojansa.

Olen jo parin kierroksen ajan epäillyt ääneen, että syyrialaisilta on aika loppumassa. Nyt heidän BTR-60 -miehistönkuljetusvaununsa lähtivät liikkeelle, mutta syyrialaisten miinakammosta johtuen heidän valitsemansa kukkulainen reitti on kovin hidas.

metsis kirjoitti...

Olen lukenut taustalukemisena paria kirjaa sekä Kuuden päivän että Jom Kippurin sodasta. Silminpistävää on ollut arabien komentoportaan hölmöily, minkä ennallistaminen on sujunut Karilta ja hänen apulaiseltansa varsin hyvin :-) Nyt he tosin ymmärsivät vihdoinkin, etteivät voi voittaa peliä kaukoammunnalla, joten suuri rynnistys alkoi. Valittu reitti ei kenties ollut optimaalisin, sillä heidän ristituleen joutunut panssarinyrkkinsä menetti kahdessa kierroksessa vähintään viisi vaunua, minä menetin vain yhden.

Kärjessä ajanut BTR-miehistökuljetusvaunuryhmä ajoi miinakenttään – joukot tosin onnistuivat pelastautumaan vaunuista. Toista kautta menneet pataljoonan komentaja, varakomentaja ja tasavaltalaiskaartin (pelissä lienee jokin käännösvirhe, sillä varsinainen tasavaltalaiskaarti perustettiin vasta 1976) komppanian komentaja siirtyivät kaikkine vaunuineen ajasta ikuisuuteen tultuaan Sho't-vaunujeni piipun eteen. Lisäksi minun oikealle sivustalle kommandot laskenut Mi-8 -helikopteri joutui paluumatkallaan jalkaväkeni Galil-rynnäkkökiväärien tuleen ja räjähti tulipallona. Tämän jälkeen jalkaväkeni niittasi puolet kommandoista. Vasemmalle sivustalle kommandot laskenut helikopteri pääsi Redeye-ilmatorjuntaohjukselta pakoon.

Moisten tappioiden jälkeen enpä ihmettelisi, jos syyrialaiset heittäisivät pyyhkeen kehään.

metsis kirjoitti...

Syyrialaisten uusi komentaja Jussuf il-Gimys on selkeästi edeltäjiään ovelampi, sillä hän käytti tykistönsä viimeiset tuliannokset nostattamaan valtaisan pölypilven, joka yhdessä panssarivaunujen pakokaasusavun tarjosi idioottivarman näkösuojan. Suojan turvin viimeiset vaunut pääsevät rynnäköimään oikean sivustani voittopistekukkulaa (koodinimeni sille on Tel Galilea) vastaan.

Sho't-vaununi ovat verottaneet kohti vasemman sivustani voittopistekukkulaa (Tel Jerusalem) rynnistävää erilaisten BTR-vaunujen rypästä jo parin vaunun verran. Matka vai taitaa olla liian pitkä, jotta ne edes teoriassa ehtisivät ajoissa. Syyrilaisetkin ovat huomanneet ajan käymisen vähiin, joten toivat helikopterilla joukkueellisen jalkaväkeä aivan kukkulan juurelle. Luvassa on siis loppumetreillä kiivas jalkaväen yhteenotto.

Kari Hintsala kirjoitti...

Pelasimme pitkästä aikaa taas täydellä miehityksellä ja israelilaisasemien vyörytys jatkui täydellä teholla. Oikealla siivellä olevaa tavoitekukkulaa vastaan rynnäköivät ilmakuljetuksella tuodut kommandot, vasemman tavoitekukkulan puolustajat taas jyrätään kohtsillään tankeilla.

Taistelun lähetessä loppuaan riehuu nyt raivokas mêlée, joka ansaitsisi ikuistajakseen P.T. Maltsevin arvoisen taistelumaalarin.

Kari Hintsala kirjoitti...

Eilen taistelu Kyynelten laaksosta viimein päättyi. Tavoitekukkulat jäivät valtaamatta joten israelilaiset saivat pistevoiton. Syyrian 30 tankista oli lopussa jäljellä enää 3, Israelin 14 Centurionista oli määrävahvuudessa enää 5. Silkka hurjuus ja tappioiden määrä tulee ikuistamaan tämän taistelun moraalisena voittona Syyrian armeijan aikakirjoihin!

Kari Hintsala kirjoitti...

Bloggerin kommentointi takkuaa taas, joten tässä Israelin pelaajan kommentit välikäden kautta:


Vaikka israelilaisesta vahvistetusta komppaniasta oli pelin lopussa jäljellä vain kolmannes, ei voittajasta ollut epäselvyyttä, sillä hyökännyt syyrialainen vahvistettu pataljoona lakkasi olemasta tyyten. Karin vaatimuksesta laskin voittopisteet, joihin lasketaan vihollisen tuhoutuneiden yksiköiden voittopistearvo ynnä vallatut tai pidetyt maantieteelliset tavoitteet. Koska molemmat osapuolet olivat menettäneet suurimman osan joukoistaan ja kalustostaan, oikaisin hieman voittopisteiden laskennassa siten, että laskin tuhoutumattomien osastojen ja kaluston pistearvot, joiden summan sitten vähensin joukkojen hankintaan käytetyistä pisteistä. Hankinta-arvo on annettu skenaarion yhteydessä. Virhe syntyy siitä, että hankittaessa joukkojen laatu ja mahdollinen doktriini vaikuttavat pisteisiin, tuhoutuessa kaikki ovat samanarvoisia, mutta piste-eroon tämä ei vaikuttane.

Israelilaisia oli 1610 hankintapisteen edestä, joista tuhoutumatta jäi 521 voittopisteen edestä eli syyrialaiset saivat noin 1061 - 521 = 1089 pistettä.
Syyrialaisia oli 3271 hankintapisteen edestä, joista tuhoutumatta jäi 859 voittopisteen edestä eli israelilaiset saivat noin 3271 - 859 = 2412 pistettä.

Hieman epäselvää on, kummalle lasketaan kartalla olleet kaksi voittopistekukkulaa (à 615 voittopistettä), sillä skenaarion sääntöjä voidaan lukea kahdella tavalla: joko ns. last to pass tai solely occupy at the end. Ensinmainittu tarkoittaa, että pisteet tulisivat sille, joka on viimeiseksi kokonaan hallinnut kukkuloita, jälkimmäinen sitä, että pisteet tulisivat sille, joka pelin lopussa yksin pitää kukkuloita hallussaan.
Ensimmäisen tulkinnan mukaan pisteet tulisivat Israelille, jälkimmäisen mukaan ne jäisivät kummaltakin saamatta, koska pelin päättyessä kukkuloilla oli menossa hirmuinen lähitaistelu.

Ensimmäisen tulkinnan mukaan Israel olisi saanut 2412 + 2 * 615 = 3642 pistettä, kun Syyrian olisi ollut tyytyminen 1089 pisteeseen, erotus 2553. Jälkimmäisessä tapauksessa Israel olisi saanut vain 2412 pistettä, Syyrian saadessa edelleen 1089, jolloin erotus olisi ollut 1323 pistettä. Niin tai näin, Israel voittí, koska tässä skenaariossa voittoon riittää 245 pisteen erotus.

Metsis

metsis kirjoitti...

Miten tänään telkkarista tuleva filmi nimeltään Olimme sotilaita liittyy juuri päättyneeseen Kyynelten laakso -peliimme? Elokuvassa Mel Gibson lähettää esikuntaan Yhdysvaltain armeijan koodin katkennut nuoli, joka viittaa tilanteeseen, jossa kokonainen joukko-osasto on vaarassa tuhoutua.

Minä olin varautunut vastaavaan tilanteeseen, joten olin ennalta maalittanut tykistölleni vasemman pistekukkulan. Tarvittaessa joku panssariupseereistani olisi siis huutanut radioon katkennut nuoli, jolloin kukkulalla olleiden vaunujeni luukut olisi läimäytetty kiinni ja ilmestyskirjamainen omiin asemiin tilattu tulimyrsky olisi pyyhkäissyt syyrialaiset luojansa luokse. Nyt tähän ei tarvinnut turvautua.

Kari Hintsala kirjoitti...

Ei jumalauta miten eeppistä, tulta omiin koordinaatteihin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...