Avalon Hillin tapaan kartat ovat tukevaa pahvia ja koostuvat neljästä kaistaleesta, joita yhdistelemällä saa erilaisia saksalaisia maaseutumaisemia kylineen ja metsiköineen.
Joukko-osastot koostuvat yksittäisistä tankeista ja jalkaväkiryhmistä (squad), ja taisteluvaunuissa on vieläpä erikseen runko ja tornicounterit! Ei aivan Advanced Squad Leader, mutta melkoista nysväystä joka tapauksessa. Jokaiselle taisteluvälineelle on oma kortti, josta katsotaan aamusvalikoima, panssaroinnin paksuus ja myriadi muuta asiaa. Tulos heitetään kahdella 10-sivuisella nopalla.
Pelin sääntäjen oppiminen on suoraan sanottuna työlästä, tosin sitä voi pelata helpompana pelkillä ajoneuvoilla ilman jalkaväkeä, tykistöä, ilmavoimia jne. Palkintona on kuitenkin itse pelin immersiivisyys: kuka huomaa ensinnä kenet (panssariduellien keskeinen seikka), onko oma vaunu maaston suojassa, tuliko valittua oikea ammustyyppi? Tulikosketuksen alettua tapahtumat kehittyvät nopeasti ja noppien pyörähdykset saavat osakseen milloin kiitosta, milloin katkeraa kiroilua...
Pelasimme jo vuosia, vuosia sitten IDF-skeniksen, jonka englanninkielinen replay näyttää säilyneen internetin syövereissä ja löytyy täältä.
Peli on esillä Pelien maailmoissa -näyttelyssä Turun linnan isossa linnantuvassa 27.4.2012-24.3.2013.
8 kommenttia:
NATOn Euroopan maavoimien päämaja tiedottaa
Eilen iltapäivällä Fuldan aukossa Yhdysvaltain V AK:lle alisteisen 11 PsRvR:n
1. PsK komentajanaan kapteeni John Smith sai tulikasteensa. Kapteeni Smithin
komennossa olleet 8 Abrams M1A2 -vaunua yhyttivät Neuvostoliiton 8. KaartA:n 3.
PsD:n 1. PsP 1. PsK:n Einödenin (suom. Perähikiä) kylän itäpuolella.
Petollisella hyökkäyksellään neuvostopanssarit ehtivät vallata useita maatiloja,
joista väki oli tosin jo evakuoitu viime viikolla tilanteen kiristyttyä.
Tiedustelupartioiden tueksi olivat jääneet seudun hyvin tuntevat metsänhoitajat,
joista erityismaininnan tässä ansaitsee herra metsänhoitaja Karl Rummenicke.
Herra metsänhoitaja Rummenicken avulla saatu tieto neuvostojoukkojen
ryhmityksestä auttoi kapteeni Smithin panssareita sijoittumaan juuri ajoissa
taktisesti tärkeälle Ost-Einödenanhöhelle (Itä-Perähikiänmäki) suojaamaan itse
kylää. Valitettavasti vääpeli Harry Madsonin vaunu sai täysosuman noustessaan sivustan
Nordost-Einödenanhöhelle (Luoteis-Perähikiänmäelle). Vapaa Eurooppa on muistava
ensimmäiset sankarivainajansa.
Vihollisen hirvittävästä tulesta huolimatta kapteeni Smithin vaunut saavuttivat
asemansa ja avasivat tappavan tarkan tulensa. Niin tarkkaa oli tuli, että
parissa minuutissa neuvostojoukot menettivät neljänneksen vahvuudestaan ja
joutuivat tällä lohkolla vetäytymään välttyäkseen täydeltä tuholta.
Yhdysvaltain presidentti on ollut puhelinyhteydessä kapteeni Smithiin ja
kittänyt ansiokkaasti toiminnasta lisäten, että esimerkillään kapteeni Smith on
osoittanut, että Euroopan ja koko maailman ylle noussut varjo on väistyvä ja
vapaus on voittava.
Jumala meitä kaikkia siunatkoon!
Pelasimme eilen 10-kierroksisen harjoitusskeniksen 4 ensimmäistä kierrosta. Minulla ja peliä ennen pelaamattomalla PS:lla oli käytössämme 11 kpl neuvostoliittolaisia T-80 -vaunuja, vastassa oli JM kahdeksalla Abrams M1A2 -vaunulla. Kohtaamistaistelu alkoi Varsovan liiton kannalta onnekkaasti: yhden Abramsin pysäytti telaketjun rikkonut laukaus ja toinen kerrassaan räjähti (brew up) saatuaan osuman takalistoonsa. Sitten onni kääntyikin, kun Abramsit pyörähtivät kohti omia vaunujamme ja kävi ilmi ettei niiden keulapanssariin tehoa mikään käytössämme oleva ammus! Lopettaessamme pelin oli kolme T-80:a jo tuhoutunut.
Tänään pelattiin toinen skenaario, jossa vastakkain olivat 8 kpl T-72-vaunuja ja 4 kpl M-60-vaunuja kohtaamistaistelussa, edelliset tosin "doktriininsa" vuoksi vain kahtena counterina! Tällä kertaa ylivoima puri ja peli päättyi 1:1 -tappioihin eli kaikki amerikkalaiset ja puolet neukuista tuhoutuivat. Alkuperäisten voimasuhteitten vuoksi tulos oli kuitenkin neukkujen voitto, varsinkin kun poor-tason neukkujen tappiot laskettin 0.8-kertoimella ja crack-tason jenkkien 1.2-kertoimella.
Taistelupanssarivaunun M60A3:n historia alkaa toisesta maailmansodasta. Yhdysvaltain pääpanssarivaunu toisessa maailmansodassa oli M4 Sherman, joka pysyi käytössä sodan loppuun asti vaunun selkeistä heikkouksista huolimatta, joista mainittakoon esim. alitehoinen tykki, joka ei enää tepsinyt sodan myöhäisimpiin saksalaisiin vaunuihin (brittien tehokas 17-naulainen tykki ei kelvannut yhdysvaltalaisille). Yhdysvaltain Armeijan materiaalilaitos aloitti kyllä jo 1942 suunnitella Shermannille seuraajaa, mutta Armeijan maavoimien esikunnan nuivan asenteen johdosta T20-projektin lopputulos, M27-panssarivaunu ei päässyt sarjatuotantoon. Sen sijaan projektin sivutuotteena syntyneen vaunun jatkokehitelmä M26 Pershing ehti juuri ja juuri lopputaisteluihin. M26 Pershing oli epäonnistunut vaunu, jonka parannettu versio M46 Patton tuli käyttöön aivan Korean sodan alla. M46 Patton oli tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi, joten Korean sotaa varten sitä täytyi äkkiä parannella, syntyi M47 Patton.
Korean sodan loputtua palveluskäyttöön otettiin uudelleen suunniteltu M48 Patton. Uudesta suunnittelusta huolimatta ensimmäiset M48 Pattonit kärsivät lastentaudeista, mm. moottori oli yhä bensiinikäyttöinen (neukut oppivat jo ennen toista maailmansotaa, ettei helposti syttyvää bensiiniä saa käyttää panssarivaunujen polttoaineena!). Lisäksi käytetyn hydrauliikkaöljynkin syttymislämpötila oli aivan liian alhainen, minkä karvaasti totesivat mm. israelilaiset Suezin kriisissä ja jordanialaiset myöhemmin Kuuden päivän sodassa. Paranneltuna vaunu osoittautui varsin käyttökelpoiseksi Toisessa Indokiinan sodassa ("Vietnamin sota"), missä se oli ylivoimainen aina vuoteen 1972, jolloin Vietnamin kansanarmeijan Nguyễn Huệ -hyökkäyksessä käyttämät Maljutka-pst-ohjukset muuttivat tilanteen.
Tutkiessani hieman lisää nykyaikaisia panssarivaunuja löysin internetin loppumattomista nippelitiedon syövereistä pari toistamisen arvoista tietoa.
Kaikesta kehityksestä huolimatta junilla on edelleen keskeinen merkitys kaluston siirtelemisessä. Tästä syystä kaikkia NATO:n ajoneuvoja koskee määräys, jonka mukaan niiden leveys ei saa ylittää (länsi)saksalaisen avoimen junarahtivaunun sallimaa suurinta leveyttä.
Yhdysvallat oppi ex-Jugoslaviassa, että heidän uusimmassa Abrams-vaunussa on yksi paha vika: sen yli 60-tonninen paino. Alueen sillat eivät nimittäin kestäneet sellaisinaan vaunun painoa. Pioneerit pystyvät kyllä vahvistamaan siltoja riittävästi, mutta pioneerien ilmestyminen jonkin sillan luokse vähän syö tota yllätysmomenttia...
Panssarivaunujen torjuntaan on periaatteessa kahdenlaisia kranaatteja: panssariammuksia ja ontelokranaatteja. Kummankin perusidea on tehdä vaunun kylkeen reikä ja täyttää vaunun sisäosa kuumilla sirpaleilla, mutta siinä missä edelliset hyödyntävät liike-energiaa jälkimmäiset perustuvat räjähdysvaikutuksen suuntaamiseen.
Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat lyheenteellä HESH tunnetut ammukset, joiden toimintatapa on varsin erikoinen. HESH-ammus on periaatteessa muoviräjähde, joka osuman vaikutuksesta leviää lehmänlannan näköiseksi läjäksi panssarointia vasten ja syttyy millisekuntteja myöhemmin. Räjähdyksestä syntyvä paineaalto saa panssaroinnin värähtelemään, ja kun värähdysaallot kohtaavat vaunun toisella puolella, liike-energia irrottaa vaunun metallista sirpaleita, jotka silppuavat miehistön. Jos kohta, missä värähdysaallot irrottavat sirpaleita, on sileä, syntyy kukkaa muistuttava kuvio, kuoleman kukka.
Lähetä kommentti