1920-luvun klassismia Turussa (13)

Tähän astiset postaukset ovat olleet asuintaloja, mutta 1920-luvun klassismia sovellettiin myös tehtaisiin, Turussa tunnetuimmin Hämeenkatu 19:ssä sijaitsevaan Rettigin tupakkitehtaaseen. 

Tehdas rakennettiin 1928-29, ja arkkitehtina oli Albert Richardtson, joka piirsi myös sittemmin Turun museokeskuksen käytössä olevan harja- ja sivellintehtaan Kalastajankatu 4:ään. Tupakkatehtaastakin löytyy portaali, hieman kapeammin pylväin, mutta sitäkin komeammin vaakunoin. Epäilen vain että Hämeenkadun liikennevirrassa tuo jää monilta huomaamatta, sulautuuhan se melkeinpä viereiseen taloon, jossa se on kiinni.

Päädystä, ja myös räystäiden alta, löytyy tyylille ominaista ornamentiikkaa, nyt jo restauroinnin tarpeessa olevaa.

Lähteiden mukaan talo ei saanut aikalaisilta kiitosta, vaan julkisivu oli Turun Sanomien mukaan "tyylitön ja ruma". Liekö tuomio johtunut suurista ikkunoista, tehdassalithan vaativat paljon päivänvaloa.

Tupakanvalmistus siirtyi talosta pois jo 1960-luvulla uuteen tehtaaseen, jonka senkin toiminta on jo lakannut. Kiinteistön omistaa nykyään Åbo akademin säätiö ja siinä toimii ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu Novia.

Lähteet:
Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013).
Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).

1920-luvun klassismia Turussa (12)

Poiketaan välillä Yliopistonmäen suuntaan. Senkin rinteiltä klassismia löytyy, aivan edesmenneen Juslenian vierestä nimittäin. As Oy Vilulinna (kyllä, se on todellakin sen niminen) osoitteessa Henrikinkatu 1 on Vestan yhteydessä tapaamamme Aarne Eklundin käsialaa, ja vuosilta 1928-29.

Rakennus on saanut askeettisen ulkomuodon, aina perin simppeliä portaalia myöten.

Kurkistus sisäpihalle. Aurajoelle päin tontti rajautuu puutalokortteleihin.

 

Yksityiskohta sivuseinästä.

Lähteet:

Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013). 

Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).

1920-luvun klassismia Turussa (11)

As Oy Kurki sijaitsee osoitteessa Vähä-Hämeenkatu 15, rakennettu vuosina 1927-28, ja suunnittelijana jälleen J.E. Arola.

Portaalin pilareiden paikalla ovat täällä graniittipallot. Alakerrren ikkunat ovat saaneet ympärilleen runsaammin koristelua, ja kun tarkasti katsoo, myös toisen kerroksen ikkonoiden kehykset poikkevat 3. ja 4. kerroksen vastaavista.

Ylimmän kerroksen ikkunat ovat kaikkien yksinkertaisimmat, mutta niiden väliin Arola on sijoittanut varsin näyttäviä medaljongeja. Räystään alapuolikin on saanut eräänlaisen koristelun.

Mutta mitä nämä ikkunasta toiseen johdetut piuhat mahtavat olla? Sähköä, antennijohtoa?

Tästä talosta on jo omiakin, tosin jo vuosikymmenien takaisia muistoja. Muuan opiskeluaikainen tuttava asui täällä, ja erinäiset etkot ja jatkot tuli hänen kämpässään vietettyä.

Lähteet:

Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013). 

Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).

1920-luvun klassismia Turussa (10)

Johtuiko sitten osin varjon puolelle jääneestä fasadista, mutta As Oy Itäinenkatu 46 antoi peräti synkän vaikutelman.

Rakennuksen suunnitteli J.E. Arola, jas evalmistui Turun rakentamisen huippuvuonna 1928. Portaalit ovat asiaankuuluvan robusteja. Kuvassa myös toisen kerroksen yläpuolella olevia kipsikoristeita.

Lähdeteokset tietävät kertoa, että vaikka keskustan kerrostaloihin jo 1920-luvulla asennettiin hissit, ei se täällä "laitakaupungilla" ollut tavallista - tässäkään talossa niitä ei ole. Mikä taas pistää miettimään miten monien tuttujne opiskelijaboksi ovat olleet näissä 1920-luvun taloissa. Jälkeen jääneen asumismukavuudet ovat pitäneet vuokrat alhaisina?

Lähteet:

Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013). 

Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).