Carlo Bassi oli 1800-luvun alun Turulle sitä mitä Engel Helsingille. Esa Piironen on kirjoittanut tästä yleisten töiden intendentinkonttorin (myöhemmän Rakennushallituksen, nykyisen Senaatti-kiinteistöjen) ensimmäisestä johtajasta kirjan Carlo Bassi 1772-1840: Suomen ensimmäinen arkkitehti (2023).
Kirjan alussa on lyhyesti esitelty mm. Bassin elämänvaiheita, hänen asuntojaan Turussa, intendentinkonttorin työskentelyä ja kirkkojen rakentamista. Italialaissyntyisen Bassin varhaisista vaiheista ei paljon tiedetä, mutta hieman alkoi kiinnostamaan että hän palattuaan opiskelemaan Italiaan 1790-luvulla joutui Roomassa pidätetyksi paavin vartioston ja jakobiinimielenosoittajien välisessä kahakassa, "oltuaan sattumalta paikalla", mutta noinkohan myöhemmin areänä äijänä tunnetulla intendentillä olisi ollut kapinallinen nuoruutensa?
Suomeen Bassi päätyi 1802 valvomaan Turun uuden akatemiatalon rakentamista. Ruotsin vallan viimeisinä vuosina häneltä tilattiin piirustuksia varsinais-suomalaisiin kartanoihin, ja ovatpa Bassin kynästä mm. Maarian kirkon kaksi porttiholvia. Autonomian ajan alussa luodusta intendentinkonttorista lähti suuri joukko piirustuksia itä- ja pohjoissuomalaisiin puukirkkoihin. Ristikirkkojen ongelmana oli huono näkyvyys sivusakaroista alttarille, ja sitä pyrittiin parantamaan sisäkulmia eri tavoin loveamalla, ja erityisellä itäsuomalaisella kirkkotyypillä, kahtamoisella. Epäselvää ilmeisesti on, missä määrin konttorista lähteneet piirustuksen olivat Bassin vai hänen apulaisensa Anton Wilhem Arppen työtä.
Turun palon jälkeinen jälleenrakennus oli Bassille tilaisuus painaa leimansa Turun keskustan arkkitehtuuriin. Se käsitti suuren osan Läntisen Rantakadun "Varför Paris, vi har ju Åbo" -osuudesta seurahuoneelta (nyk. kaupungintalo) vanhan pääkirjaston kulmalle. Usein ei tule ajatelleeksi että kauppatorin kulman Teerenpeli-ravintolan rakennus on sekin Bassia. Joen toisella puolella jäljellä ovat akatemiatalon lisäksi Trappin talo (Åbo Akademin päärakennus) ja ns. maaherran makasiinit (nyk, ravintola- ja galleriatilana). Bassilta on myös Kupittaan lähdepaviljonki, ainoa säilynyt osa aikoinaan laajasta kylpyläkompleksista.
Suurin osa kirjasta käsittää valokuvin ja osin pohjapiirustuksin varustetun listauksen Bassin tuotannosta. Kirkoista useampikin on palanut, onnettomuuden tai sodan seurauksena. Turussa ehdittiin yksi taloista purkaakin Brahenkatu 2:ssa, mutta toisaalta läheinen Trappin talo (ei pidä sekoittaa em. Trappin taloon joen takana) Läntinen Rantakatu 5:ssä oli ensimmäinen muutoin kuin museoimalla suojeltu rakennus Turussa.
Mutta palataan vielä akatemiataloon. Piirosen kirjassa mainitaan asia, jonka muistan lukeneeni aiemmin Harri Kalpan kirjoista:
Rakennusalustaksi tuli hirsiristikko, jota jouduttiin jatkuvasti kastelemaan. Tätä varten rakennuksen länsipäähän rakennettiin kaivo. Meidän päiviimme saakka on tällä sivulla säilynyt kivi, jossa olevasta reiästä vesi laskettiin rakennuksen alla oleviin kanaviin.
Koska Kalpan kirjat ovat olleet Piiroisen lähteenä, epäilen että "meidän aikamme" tässä viittaa Kalpaan joka kirjoitti Muuttuva kaupunki -kirjasarjansa vuosikymmeniä sitten. Ainakaan itse en haeskelusta huolimatta ole moista kastelureikää löytänyt. Onkohan perustusten kastelun korvannut uudelleenpaalutus jossain vaiheessa?
EDIT: Ja näinhän se todella olikin, kuten tarkkaavainen lukija sai selville: "Puisten perustusrakenteiden pitäminen veden alla oli rakenteiden toimivuuden lähtökohta. Tästä johtuen kaikki puurakenteet täkättiin huolella savella ja lisäksi rakennuksen alle tehtiin kanavisto, johon saatettiin syöttää vettä rakennuksen länsipään edessä olevan katutasoon upotetun ”kaivon” kautta. Tämä kaivo oli nähtävissä katukiveyksessä aina vuoteen 1981 saakka, kun pohjavettä patoavien töiden yhteydessä kaivon kansi poistettiin. Savella suojatun puisen perustusrakenteen päälle ladottiin kerros ”harmaakiveä”, sen päällä sokkelikivet." (Rakennushistoriaselvitys 2009; Arkkitehtitoimisto OKULUS, s. 44).
