tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kirjoituslippaan salaisuuksia

Lupasin jossain aiemmassa Finna-katsauksessa kertoa tarkemmin Turun museokeskuksen lippaista ja arkuista, joita kuluvana talvena on digitoitu. Sellainen on tämä nauvolaisen kunnallisneuvoksetar Lotten Fogelbergin (o.s. Finckenberg) vuonna 1922 lahjoittama kirjoituslipas.


Lippaassa on luonnollisesti kaikkea kirjoittamiseen ja piirtämiseen liittyvää pienesineistöä, mutta myös ompelutarvikkeita ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tarvikkeita. Kolikot ovat osittain mysteeri, niitä on myös lahjoitusvuoden jälkeiseltä ajalta, museossa lisättyjä siis. Kynttilänjalat tarvittiin valaistuksen järjestämiseen iltapimeällä.



Mielenkiintoisia ovat myös monet lippaan uumenista löytyneet lippuset ja lappuset.





Digitoijamme ovat saaneet niitä jonkin verran tulkituksi, ja kirjanneet mm. seuraavia kirjoitelmia (suluissa digitoijan huomioita):
a = (-) b = ^ c = v d = n e = w f = ∩ g = U jne. (salakirjoituskoodi?)

"Min bästä Bror". Kirje, jossa kirjoitetaan taloudellisesta huolesta kuolemantapauksen jälkeen sekä pelätään mahdollisuutta tulla huijatuksi. (käsialan perusteella mahdollisesta 1800-luvun puolivälistä)

Kolme reseptiä. Mm. hulluuteen ja juopotteluun, hyttysten torjuntaan, aineina mainitaan mm. kamferi ja ammoniakki. (käsialan perusteella mahdollisesta 1800-luvun puolivälistä)

Henkilökohtaisen kirjeen toinen sivu, jossa mahdollisesti naisen vastaus kosijalle.(käsialan perusteella mahdollisesta 1800-luvun puolivälistä)
Mielenkiintoinen setti, jota voisi tarkemminkin tutkia.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 12/2017)

Uusia objekteja tuli 173 kpl, ja Turun museokeskuksen aineistojen määrä ylitti samalla 47000 rajan.

Viikon varrella kertynyttä on mm. Turun Kivipainon tuottama Tarmoke Oy:n mainos vuodelta 1956. Riihimäellä toimineesta yrityksestä enemmän täällä.


Majakka-savukkeita polteltiin 1949. Turun Kivipaino Oy.



Osa lehtori Fredrik "Fredu" Rauhan mineraalikokoelmaa, jota käytettin Turun lyseon opetuksessa 1910-luvulta lähtien. Rauha vastasi myös 30 vuotta Turun Biologisesta museon toiminnasta.


Koeputkiteline Apteekkimuseosta.


Keramiikasta tällä kertaa Turun Posliinitehtaan humoristinen (?) tuhkakuppi vuodelta 1923...


...sekä tietysti vastikään kokoelmiin hankittu Turun Kaakelitehtaan norsukorvainen maljakko, josta Eija Suna kertoo enemmän täällä.

.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Saartorenkaan sisällä

Ensimmäisen maailmansodan häviölle jäänyt osapuoli, keskusvallat, käsitti Saksan, Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Turkin. Alexander Watson keskittyy kirjassaan Ring of Steel: Germany and Austria-Hungary at War, 1914-1918 kahteen edellä mainittuun. Kirja ei niinkään käsittele sotatapahtumia kuin sitä miten yhteiskunnat mobilisoivat itsensä ennennäkemättömän valtavaan sotaan, ja miten ne sitä kestivät, jos kestivät.

Alkuun kumpikin maa onnistui saamaan väestönsä mukaan sotaponnisteluihin varsin hyvin. Syynä tähän oli että kumpikin, niin autoritaarisesti hallittuja kuin olivatkin, olivat jo orastavia kansalaisyhteiskuntia. Kirkko ja moninaiset yhdistykset kantoivat Eurooppaa huuhtoneen isänmaallisuuden aallossa kortensa kekoon, ja kotirintama tuki armeijaa kaikin tavoin. Näin jopa monikansaisessa Itävalta-Unkarissa, joskin kukin kansakunta tuki vain omia sotilaitaan.

Kotirintama kestikin talveen 1916/1917 saakka, jolloin Britannian laivaston ylläpitämän merisaarron aiheuttama kurjistuminen sai sen rakoilemaan. Puute ja kurjuus sai väestöryhmät kääntymään toisiaan vastaan, mikä Itävalta-Unkarin osalta johti verenvuodatukseen ja koko valtion hajoamiseen sodan lopussa.

Ensimmäisestä maailmansodasta tulee useimmiten mieleen länsirintaman staattinen asemasota ja rintamalinjaa hädin tuskin liikauttaneet valtaisat materiaalitaistelut. Siviiliväestön kohtaloa ei juuri käsitellä, mutta esim. Belgian läpi 1914 edetessään saksalaiset surmasivat suuren määrän siviilejä sissisodasta (useimmiten aihetta) epäiltynä. Vielä vähemmän on muistettu sitä että itärintamalla syyllistyttiin vielä suurempiin joukkomurhiin, Itävallan armeija Serbiassa ja Galitsiassa (epäluotettavana pidettyjä ukrainalaisia vastaan) ja Venäjän armeija Itä-Preussissa ja Galitsiassa (jossa kohteena puolestaan juutalaiset ja puolalaiset). Venäläisten joukkojen Saksan maaperällä tekemät murhat, raiskaukset ja väestönsiirrot ennakoivat jo vuoden 1945 tapahtumia samalla seudulla.

Vielä myöhempiä tapahtumia ennakoi sodan aiheuttama pakolaisuus. Itä-Preussin väestö toivotettiin muualla Saksassa tervetulleeksi, mutta Galitsian juutalais-, puolalais- ja ukrainalaisväestö ei Itävallan muissa osissa juuri myötätuntoa osakseen saanut.

Raskaahkon aiheen loppukevennys: sosialismin aikana vitsailtiin puolalaisesta hampurilaisesta jossa on lihan ostokortti kahden leipäkortin välissä, mutta vastaavankaltaisia "reseptejä" viljeltiin jo ensimmäisen maailmansodan aikaisen Saksan säännöstelytaloudessa.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Unissakulkijat

Jos ensimmäinen maailmansota olisi päättynyt nopeasti jomman kumman liittokunnan voittoon, ei sen syttymisestä olisi syntynyt kokonaista historiakirjallisuuden haaraa, joka englanniksi kutsutaan nimellä origins literature, ja jonka hyllymetrimäärää voi vain arvailla. Syyllisten etsintä alkoi jo sodan kestäessä, ja on jatkunut jo vuosisadan ajan.

Genren uusimpia julkaisuja on Christopher Clarkin The Sleepwalkers: How Europe Went to War in 1914. Enää ei etsitä syyllisiä, vaan yritetään hahmottaa kaikkia niitä voimia, jotka kesän 1914 tapahtumakulkuun vaikuttivat. Niitä olikin lukuisasti, ja niin toisiinsa kietoutuneina, ettei Balkanilla alkaneen kriisin laajenemiseen maailmansodaksi voida yhtä syyllistä osoittaa.

Sadan vuoden takainen kansakuntien tai pikemminkin toisiaan kyräilevien suurvaltojen Eurooppa vain toimi näin, vainoharhaisen "olemassaolon taistelun" vankina. Paradoksaalisesti kaikki uskoivat että sotaan oli kiire, ennen kuin vihollinen voimistuisi liikaa. Samasta syystä kaikki myös pystyivät uhriutumaan ja kokemaan sodan puolustuksellisena, riippumatta siitä kuka oli hyökännyt ja minne.

Kirja alkaa Serbian kuningasparin raa'asta murhasta 1903, ja käsittelee, kuten sanottu, sotaa edeltävien vuosien poliitista ja diplomaattista kehitystä. Varsinainen painopiste on kuitenkin kuukaudessa Sarajevon laukauksista 28.6. Itävallan sodanjulistukseen Serbialle 28.7., ns. July crisis. Pääosissa ovat hallitsijat, pää- ja ulkoministerit, päivittäin ja tunneittain päivittyvä draama ministeriöissä ja palatseissa, koko töyhtöhattuisten keisareiden ja silinteripäisten poliitikkojen ja diplomaattien maailma, joka heti sodan sytyttyä jäi syrjään asian jäädessä sotilaiden käsiin seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Englanninkielisen maailman historiankirjoitukselle ensimmäinen maailmansota on ollut yksiselitteisesti katastrofi, ja siltä kannalta Clarkkin sitä tarkastelee. Täältä Euroopan toiselta puolelta sota saa kovin toisenlaisen lopputuloksen. Suomi tuskin viettäisi 100-vuotisjuhliaan, ellei suorastaan apokalyptinen tuho olisi kohdannut keskisen ja itäisen Euroopan kolmea keisarikuntaa. Sama koskee virolaisia ja monia muita mainituista imperiumeista vapautuneita kansoja.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Eversti Flemingin pistoolit Suomen sodasta

Kaisa Kyläkoski on muutamassa bloginsa postauksessa käsitellyt 1800-luvun lopun sanomalehdissä mainittuja lahjoituksia Turun kaupungin historialliselle museolle, siis nykyiselle Turun museokeskukselle, ja etsinyt niitä Finnasta.

3.3. Kaisa kaipasi vapaaherra Carl Johan Carpelanin 1883 lahjoittamaa pistooliparia. Olivat ne toki jo silloin Finnassa, mutta tietokantamme ja Finnan välisen rajapinnan omituisuuksien vuoksi tieto niiden erikoisesta kontekstista ei näkynyt, mutta nyt näkyy. Pistoolien kerrotaan kuuluneen Turun läänin rykmentin everstille Herman Flemingille, jolla oli ne mukanaan kun hän haavoittui kuolettavasti Pyhäjoen taistelussa 16. huhtikuuta 1808.

Pistoolit eivät ole Ruotsin armeijan vakiomallia, vaan pienemmät ja sirommat. Ne löytyvät Finnasta numeroilla TMM4254 ja TMM4255.




Molemmissa pistooleissa on korjattuja vaurioita, ja hämärä muistikuvani kertoo perimätiedosta että ne olisivat tulleet juuri kohtalokkaassa taistelussa - vai onko tarinaa vain paranneltu?

Näinkin vaikuttavalla alkuperätiedolla, ja vaurioistaan huolimatta varsin hyväkuntoisina, pistoolipari on päässyt usein esille. Ne olivat mukana 2007 Aatelisto yhteiskunnassa - Carpelan-suvun 600 vuotta -näyttelyssä, ja 2009 Aleksanteri I - hurmuri ja hallitsija -näyttelyssä, edellisessä provenienssinsa vuoksi, jälkimmäisessä Suomen sotaan liittyen. Esillä ne ovat nytkin, Turun linnan historian uudessa perusnäyttelyssä ns. 1920-luvun museohuoneessa, siis siinä jossa museonjohtaja Walter von Konowin vahahahmo kauhistelee rikkomaansa lautasta.

Mutta miten Raahessa neljä päivää taistelun jälkeen menehtyneen vapaaherra Flemingin pistoolit päätyivät vapaaherra Carpelanille? Ehkäpä joku yllytyshullu sukututkija innostuu asiaa vielä ratkomaan.

Kuvat: TMK / Martti Puhakka

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 11/2017)

Pienen tauon jälkeen taas digitoinnin viikkokatsaus. Viime viikko tuotti verkkoon 279 objektia, joista tässä muutama.

Mukana on taas runsaasti Turun Kivipaino Oy:n tuotantoa. Muistaakohan joku vielä Samoa-täytesuklaan...


tai Zebra-monikerrossuklaan, molempia tehtiin ainakin 1960-luvun alussa.


Kivipaino painoi myös osakekirjoja, tässä Suomen Kukkatehdas ja Seppelesitomo Oy:n vuodelta 1942.


 Rasioista tällä kertaa kiinalaistyylinen posliinirasia...


...ja hauskanen koirarasia.


Apteekkimuseon digitoiduista tällä viikolla Mohr-Westphal -vaaka nesteiden ominaispainon mittaamiseen.


Edellämainittujen lisäksi on luetteloitu Turussa 1950-80-luvuilla toimineen polkupyöräkorjaamon korutonta ja proosallista esineistöä, siitä esimerkkinä hylsysarja "Hero".

.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Tulitikkutulivoimaa


Viisi vuotta sitten Turun antiikkimessuilta tuli hankittua tulitikkuja ampuva pienoispanssarivaunu. Tänään kokoelma karttui saman kaliiperin ammuksia käyttävillä tykeillä. Kuvassa vasemmanpuoleisen esikuvana on ollut brittiläinen 25-naulainen kenttätykki, ja oikeanpuoleisen saksalainen 50 mm panssarintorjuntatykki PAK 38. Molemmat on valmistanut perinteikäs englantilainen leikkikalufirma Britains.

Antiikkimessut jatkuvat vielä huomenna, ja myös Turun museokeskus on mukana omalla osastollaan aivan A-hallin esiintymislavan vieressä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...