torstai 30. huhtikuuta 2015

Tulppaaneja kannen alla

Näin vappuna ja kevättä kohden mentäessä jatkoa kukkaisteemalle. Turun linnan historian päänäyttelyssä on tätä nykyä esillä puinen mutta runsaasti raudoitettu vinokantinen lipas, josta - valitettavasti - ei mitään alkuperätietoja ole museon kirjoihin ja kansiin kirjattu.


Kun kannen aukaisee, on edessä koristemaalauksen kukkaloistoa: tunnistettavia ovat ainakin tulppaanit, neilikat ja ruusu, ja oikeiksi kukiksi lienee maalari kaikki tarkoittanut. Kollegani arveli jättikokoisen "vadelman" olevan viinirypäleterttu, jollaista maalari ei liene koskaan vähnyt. Hän myös kiinnitti huomionsa tulppaanien raidallisuuteen joka tuo mieleen 1600-luvun alkupuoliskon Hollannin tulppaanimanian raidalliset, mosaiikkiviruksen "murtamat" lajikkeet! Seppeleen keskellä on nimikirjaimet S.P.


Yksityiskohta kannen raudoituksesta kertoo korkeasta käsityötaidosta. Lävisteisten metallilistojen alla on kiillekerros ja sen alla värillistä paperia.


Muotoiluinstituutti Evtekin (nyk. Metropolia) konservoinnin koulutusohjelmassa opiskellut Pia Toikka konservoi lippaan vuonna 2004, ja samassa yhteydessä sille tehtiin luonnontieteellisiä materiaalitutkimuksia. Mm. kiille paljastui muskoviitiksi, ja maalauskoristelun pigmentit 1600-1700-luvuilta peräisin oleviksi.

Tämä ja vertailu muihin vastaaviin esineisiin meidän ja muissa museokokoelmissa kertoivat yhdensuuntaisesti että lipas on valmistettu Venäjällä 1600-luvun lopulla tai 1700-luvun alussa, ja mitä todennäköisimmin kaupungissa nimeltä Veliki Ustjug. Maalauskoristelu on sen sijaan tehty lännessä, ei kuitenkaan Suomessa, joskaan perusteluja tähän ei anneta. Koristelu on tehty todennäköisesti esineen ollessa vielä melko uusi. Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluu lisäksi kolme samantyyppisin metallilyöttein koristeltua lipasta.

Pia Toikka: Vinokantisen lippaan tutkimus ja konservointi, opinnäytetyö huhtikuu 2004
Kuvat: TMK / Martti Puhakka

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tulppaaneja ja paloviinaa

Eilen pitämääni tulppaaniaiheista luentoa aasinsiltana käyttäen muutama ko. kukalla koristeltu astia Turun museokeskuksen kokoelmista.

Ensimmäisenä jo varhain kokoelmiin tullut pullo, "tavanomaista viinapullomallia" kuten tuolloin luetteloitiin. Toki nykyään monelle tulisi viinapullosta aivan toisennäköinen esine mieleen. Molemmin puolin kaiverrettu kukka on ajateltu tulppaaniksi. Pullo on peräisin Naantalin Luonnonmaalta ja nykyään se on Turun linnan historian aikajananäyttelyssä.


Tavanomaista viinapullomallia on seuraavakin, tällä kertaa maalauskoristelun mukaan ajoitettu. Toiselle puolen on maalattu sininen (!) tulppaani ja toiselle teksti Vacker flicka gådt brännvin Anno 1792. Miksi kaunis tyttö sai paloviinaa vuonna 1792? Emme tiedä. Pullon kerrotaan olevan Rymättylästä, ja onpa se siksi päässyt Rymättylän historiasta kertovaan kirjaan, tai ainakin kuvattu sitä varten.


Kolmas esine on lueteltu oikeastaan karahviksi, mutta viinaa voimme olettaa siinäkin säilytetyn. Kyljissä on 1700-luvun tyyliin tehtyä maalauskoristelua, mukaan lukien tulppaania pitelevä mies, sekä teksti SKÅP NUBBEN, mitä sitten tarkoittaneekaan. Pullo on osa suurta, vuonna 1976 tullutta testamenttilahjoitusta.

.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Varsovan liiton kalustoa (1)


Varsovan sotamuseon pihalla on, jokseenkin osuvasti, muinaisen Varsovan liiton armeijoiden kalustoa, joista saa jo suorastaan pienen sarjan. Aloitetaan tästä panssaroidusta miehistönkuljetusvaunusta nimeltä  OT-62 TOPAS-2AP. TOPAS suunniteltiin ja rakennettin Tsekkoslovakiassa maan oman ja Puolan armeijan tarpeisiin ja käyttöön se tuli 1962. 2AP oli puolalaisten oma variantti, jonka kehittämisessä oli ollut mukana Varsovan tekninen korkeakoulu.

Vaunua myytiin muuallekin, mm. arabimaihin joilta Israel sai niitä sotasaaliina. Puolassa vaunu oli amfibio-ominaisuutensa vuoksi 7. maihinnousudivisioonan käytössä. Kylmän sodan aikana, kolmannen maailmansodan syttyessä sen tehtävänä olisi ollut hyökkäys Itämeren yli Skandinavian maihin. Käytöstä malli jäi 1994.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Arma 2015 hankintoja


Perinteinen after action report yhdistää tällä kertaa kahden ruokakunnan hankinnat. Ylempänä pernolaisen keräilijän ostamat skotlantilainen tikari veitsi- ja haarukkavahvistuksineen sekä todennäköisesti 1800-luvulta oleva intialainen katar.

Viime vuoden messuilla aloitettu käsikranaattikokoelmamme täydentyi alla näkyvillä kahdella mallilla. Pienempi on saksalainen Eierhandgranate 17 ensimmäisestä maailmansodasta, suurempi neuvostoliittolainen RGD-33 irrotettavalla sirpalevaipalla toisen maailmansodan ajoilta.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Arma 2015 sunnuntaina


Näin perjantaiksipa ei muuta kuin muistutus siitä että Arma Aboa ry:n perinteiset asemessut ovat Turun Artukaisten messukeskuksessa sunnuntaina klo 10-16.

Kuvassa Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluva venäläinen nallilukkoinen sotilaspistooli, joka leimojen mukaan on valmistettu Iževskissä vuonna 1858.

Udmurtian pääkaupungissa Iževskissä on ollut rautavalimoita 1700-luvulta ja asetehdas vuodesta 1800 lähtien. Kaupunki on ollut merkittävä aseteollisuuden keskus siis jo parinsadan vuoden ajan, ja siellä olevassa Mihail Kalashnikovin elämäntyölle omistetussa museossa vieraili myös Ville Haapasalo matkailuohjelmassaan Suomenssukuiset 30 päivässä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ruopatessa noussutta

Vesistöjen pohjaan putoaa jos jonkinlaista, jota voidaan kaivaa esiin kehittynein meriarkeologisin menetelmin, mutta myös ronskisti ruoppaamalla. Aurajoen suussa olevaa ns. Linnanaukkoa ruopattiin vuosina 1961-62, ja mudan mukana nousseita ja talteen otettuja pikkuesineitä kirjattiin museon kokoelmiin heinäkuussa 1962 päänumeroille 16029 ja 16030. Tässä muutamia digitoituja objekteja.

2 äyrin kuparikolikko vuodelta 1664 (päänumero 16029 koostui kokonaan kolikoista, niitä oli kaikkiaan 39 kpl)


Päänumero 16030 käsitti muut löydöt, mm. 2 sormusta, joista tässä toinen, venäläinen kantasormus.


Nappeja oli kaikkiaan 8 kpl, niistä esimerkkkeinä tämä hauskoin koukeroin koristeltu...


..ja tämä lyyranappi, jonka takana merkintä Buch. St. Petersburg.

 Talteen oli otettu myös pieni taottu kuparinaula, vain 38 mm pituinen.


Tämän oli luetteloija arvioinut mahdollisesti veitsenkahvaksi. Materiaaliltaan ehkä tinainen esine on 75 mm pituinen.


Lyijyplombit todistavat kaupankäynnistä, niitä oli ruopatessa kertynyt 6 kpl. Parhaiten säilyneessä on numero 8260.


Näidenkin osalta on asiantunteva kommentointi tervetullutta. Mitä kaikkea on ihmisiltä mereen Turun linnan edustalla pudonnutkaan...

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Aseita Viron historiallisesta museosta

Vuoden 2007 työmatka Viroon tapahtui esi-blogiaanisena kautena, joten sen kuva-antia ei kauheasti ole hyödynnetty. Vuonna 2011 raportoin Viron historiallisen museon perusnäyttelyn uudistamisesta Tallinnassa. Nyt on sopiva hetki muistella millaisia aseita oli esillä vanhassa näyttelyssä.

Ensinnäkin oli vanha kunnon seinäasetelma (haarniska tosin kopio).


Varhaisen ampuma-aseen, hakapyssyn eli englanniksi handgonnen kopio.


Rataslukko (yllä) ja lunttulukko (alla) olivat ensimmäiset mekanismit käsiaseen laukaisun helpottamiseksi niin että yksi mies saattoi sen tehdä. Turun museokeskus hankki vastaavat mallit kokoelmiinsa 2013 ja 2014.


Edellisen kuvan rataslukko voisi olla sotilasase. Useimmiten säilyneet rataslukot ovat prameita metsästysaseita, kuten tämä Tschinkeksi valmistuspaikkansa (nyk. Czeszyn) mukaan nimetty malli.


Mörssäri kuulineen - pienoismalli vai merkinantotykki?


Tämä tykki ainakin on pienoismalli.


Meritaisteluissa ammuttiin ketju- ja piikkikuulia vastustajan takiloinnin tuhoamiseksi.


Metsästysveitsi 1500-luvulta.


Yksityiskohta pyövelinmiekan terästä.


Karoliini ja venäläinen vastakkain.


Upseerin arvomerkkinä toimineen pertuskan terä, venäläisen husaarin laukku, venäläisen krenatöörin päähine sekä ruotsalaisen upseerin kaulalevy.


Viron museoiden koelmat verkossa.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

British Museumin haniwa


Haniwat ovatovat japanilaisia terrakottaveistoksia, jotka saattavat esittää ihmisiä, eläimiä tai rakennuksia. Niitä sijoitettiin haudoille Kofun-kaudella n. 300-600 jKr. Veistosten perusteella on saatu ajankohdan vaatetuksesta ja varustuksesta tietoa jota muuten ei olisi ollut mahdollista saada artefaktien kadottua. Haniwat ovat yksi omista suosikeistani ei-erurooppalaisen taiteen osalta siksi että ne usein ovat aika lystikkään näköisiä, kuten tämä British Museumin "päällikkö" hattuineen n. vuodelta 500. Japanilaisessa populaarikulttuurissa hahmot ovat edelleen suosittuja.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Saksalainen haupitsi Varsovassa


Puolan sotamuseon pihalta Varsovasta löytyi myös saksalainen 105 mm kevyt kenttähaupitsi 18. Malli oli myös Suomen armeijan käytössä, mutta puolalaisten osalta lienee se edustamassa lähinnä viholliskalustoa toisen maailmansodan osalta. Miksi se on maalattu aavikkokamoon, en osaa selittää.

Suomelle Saksa toimitti 53 kpl vuoden 1935 mallia sekä 8 kpl modernisoitua vuoden 1940 mallia.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Perjantaipähkinä

Joukkoistetaan viisaiden viikonlopun viihdykkeeksi muutama merkki, jotka ovat tulleet museon kokoelmiin jo 1977, mutta jääneet identifioimatta.

Ensimmäinen on nimetty kaulusmerkiksi. Tummanharmaan kevytmetallisen merkin halkaisija on 15 mm. Mihin viittaa KV?


Rintaneulassa on kirjaimet I.L.R., vuosiluku 1909 ja luistimen kuva. Viirin pituus 29 mm.


"Kaulaketjumerkki tms." toteaa vuoden 1977 luettelointi. 17 x 13 mm kokoisessa riipuksessa on teksti MARIA SINE LABE CONCERTA ORA PRO N. 1830. Olisiko tälle epäilemättä katoliselle esineelle jokin oma nimityksensä?


.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Calaisin porvarit


Calaisin porvarit on Auguste Rodinin veistos, jonka alkuperäinen versio pystytettiin ko. kaupunkiin Ranskassa 1889. Se kuvaa tapausta 100-vuotisesta sodasta, vuodelta 1347, jolloin Calais antautui sitä piirittäneelle Englannin kuningas Edward III:lle. Froissartin kronikan mukaan kuningas lupasi säästää kaupungin asukkaat, jos kuusi kaupungin johtomiestä antautuisi hänen armoilleen, ilmeisesti teloitettaviksi. Kuusi vapaaehtoista ilmoittautui ja heidät määrättiin poistumaan kaupungista alusvaatteisillaan ja hirttoköysi kaulassa.

Edwardin puoliso, kuningatar Filippa pelasti vetoomuksellaan miesten hengen, mutta veistos kuvaa näitä ennen sitä, heidän lähtiessään kaupunginportista varmoina kuolemastaan. Taiteilija ei halunnut kuvata henkilöitään herooiseen tyyliin vaan ilmentää näiden tuskaa, ahdistusta, alistuneisuutta ja hiljaista uhrautumista yhteisön edestä. Rodin kuvasi hahmojen kädet ja jalat tavallista suurempina, jotta nämä näyttäisivät "raahaavan" niitä mukanaan. Miesten nimetkin tiedetään, he ovat Eustache de Saint-Pierre, Jean d’Aire, Jacques de Wiessant, Pierre de Wiessant, Jean de Fiennes ja Andrieu d’Andres.

Ranskan lain (!) mukaan Rodinin töistä saa tehdä vain 12 valosta ja ne on jo kaikki tehty. Lontoo sai omansa 1914 tänne parlamenttitalon eteläpuolelle, mutta niitä on eri puolilla maailmaa Japania ja Etelä-Koreaa myöten.

Veistoksesta tehtyä 3D-mallia voi zoomata ja pyöritellä täällä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Chinatown & Theatreland

Sohossa sijaitsevassa Lontoon Chinatownissa tuli poikettua aamuvarhaisella. Myöhemmin kävi ilmi että värikäs koristelu liittyi kiinalaiseen uudenvuodenjuhlaan eikä ole vakiotavaraa.





Heti etelään on Theatrelandin keskus Leicester Square ja sillä itseoikeutetusti William Shakespearen patsas ja suihkulähde (tosin näin talvisaikaan kuivana).


Vanhentuneen tiedon varassa etsiskelin myös Charlie Chaplinia esittävää veistosta, mutta se olikin siirretty toisaalle. Lippuja esityksiin saa joka puolella olevista lippumyymälöistä ja mekin kävimme Shaftesbury Theatressa katsomassa musikaalin Memphis.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Puolalaisten rynnäkkötykki


Neuvostoliittolaista moottoroitua haupitsia eli rynnäkkötykkiä SU-76 valmistettiin vuosina 1942-45 kaikkiaan 14292 kpl. Puna-armeijan puolella taistelleilla puolalaisjoukoilla sitä oli vuodesta 1945 lähtien kahdeksan jalkavakidivisioonan panssarintorjuntayksiköisen sekä 27. Sudeettien moottoroidun tykistörykmentin käytössä. Malli pysyi Puolan armeijan aseistuksena 1950-luvulle asti, ja muualla maailmassa sen kerrotaan möyrineen palveluskäytössä 1980-luvulle saakka.

Englanninkielinen wikiartikkeli listaa vaunun heikkouksia, mutta tietää kertoa sen huippuhetken olleen Valko-Venäjällä vuoden 1944 operaatio Bagrationin aikana, jolloin se tarpeeksi kevyenä pystyi kiertämään saksalaisten asemiin Pripetin soiden kautta. Museoissa ja sotamuistomerkkeinä vaunuja on säilynyt varsin paljon, tämä löytyy sotamuseon pihalta Varsovassa.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tate Britain ja muutakin taidetta

Thamesin rannalla, parlamenttitalosta jonkin verran etelään sijaitseva Tate Britain ei ennen matkaa kuulunut ollenkaan suunnitelmiin, mutta niin vain sinnekin tuli joen rantaa käveleskellessä poikettua.


Museo esittelee nimenomaan Brittein saarten taidetta uuden ajan alusta nykypäiviin. Lainakameralla kuvatessa menivät kuvat pipariksi, joten tässä vain yksi todisteena siitä että aika taidemuseomaista sisällä oli.


Porrasaulan vinhaa lattiaa.


Rumpali oli jo uudempaa taidetta.


Varsinkin pre-rafaeliiteilta oli todella komea valikoima teoksia, mutta itselleni ehkä tunnetuin museon teos oli modernin taiteen klassikko, David Hockneyn Mr and Mrs Clark and Percy. Museon sivuilla on tietokanta eli teoksia voi katsella senkin avulla.

Niukan postauksen täydennykseksi muutama uudempi ulkoveistos Lontoon kaduilta.  Hyppäävä pojannaskali Chelseassa.


Trafalgarin aukion itäpuolella sijaitsevan St Martin-in-the-Fieldsin oven edessä oli tällainen kivipaasi.


Lähempää katsoen siellähän oli vauva!


Katutaidetta. Leijuvien Yodien lisäksi National Galleryn edessä oli monenlaista esiintyjää, ja mm. nämä lippumaakarit.

.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Lemmentaika sulattaa sydämen


Eilen esitellyssä Malcolm Jonesin kirjassa on mukana myös Leipzigin taidemuseon kokoelmiin kuuluva 1400-luvun jälkipuoliskolta oleva teos Der Liebeszauber. Nimi tarkoittaa lemmentaikaa, ja sitä maalauksen nainen on tekemässä, alastomaksi riisuutuneena kuten taika vaati. Avonaisessa rasiassa on vahasta tehty sydän, johon nainen iskee tulusraudasta kipinöitä saadakseen rakastettunsa "sydämen sulamaan". Sympateettinen magia onkin toiminut: ovelle on ilmestynyt kaivattu kohde.

Jones kiinnittää huomiota myös pariin muuhun seikkaan. Ensinnäkin naisen rinnat ovat aikakauden kauneusihanteiden mukaiset, "omenan kokoiset tai vain hieman isommat" - vain rumat naiset tai noidat kuvattiin isorintaisina. Itse asiassa tämä näkemys voidaan johtaa antiikkiin saakka sekin. Toisekseen, nainen on myös jalat ristissä, mitä me ehkä pitäisimme häveliäisyyden osoituksena, mutta Jones argumentoi asennon olleen 1400-luvun lopun (mies)katsojien silmissä erityisen seksikäs. Mene ja tiedä, pitääkin vastedes katsella myöhäiskeskiajan taidetta tuostakin näkökulmasta.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Keskiajan vähemmän tunnettua taidetta

Kun kirjan nimi on kerrassaan The Secret Middle Ages: Discovering the Real Medieval World, alkaa lukija epäillä huuhaata, joka tunnetusti ilmoittaa aina paljastavansa "totuuden". Onneksi huoli on turha, sillä Malcolm Jonesin vuonna 2002 ilmestynyt kirja pohjautuu vaikuttavaan lähdeaineistoon, keskiajan "vähempään taiteeseen" (minor arts), jonka kuvamaailma poikkesi suuresti taidehistoriaa perinteisesti hallinneesta kirkkotaiteesta.

Aivan kirkkorakennuksen ulkopuolelle ei ole tarvinnut mennä, sillä mielenkiintoisia kuvauksia löytyy arkkitehtuurin yksityiskohdista kuin myös varsinkin englantilaiskirkkojen kuorituoleista (tai miten tuo misericord pitääkään kääntää). Arkeologia ja metallinetsintä ovat myös rikastuttaneet käytössä olevaa aineistoa, ja varsinkin maininnan arvoisia ovat Hollannista löytyneet pyhiinvaellusmerkkejä muodoltaan muistuttavat lyijyesineet, joiden aiheet ovat vähintäänkin ronskeja siivekkäine peniksineen. Todennäköisesti niiden funktio oli "pahan silmän" torjuminen, mutta malli on niin samankaltainen antiikin roomalaisten esikuvien kanssa, että jonkinlaisen jatkumon täytyy olla kyseessä.

Monien kuva-aiheiden taustalla ovat kansankulttuurin sananlaskut, kaskut ja tarinat, joiden selvittämisessä Jones on tehnyt aikamoisen urakan. Kaiken kaikkiaan tämä on aivan olennainen teos keskiajan niin henkisestä kuin materiaalisestakin kulttuurista kiinnostuneelle. Jälkimmäisen osalta on todettava se harmittava seikka, että vaikka Jones käy läpi suunnattoman määrän kuvallisia lähteitä, vain murto-osasta niistä on kirjassa valokuva, sekin usein vaatimattoman mustavalkoinen (kirjassa on toki erillisinä liitesivuina värikuviakin). Jokaisen artefaktin julkaiseminen olisi kasvattanut kirjasta melkoisen järkäleen, mutta mieleen tuli miten hienon verkkojulkaisun tästä olisi saanut.

Jonesin huomioista huomenna lisää, tähän vain linkki aiheeseen, josta mietin onkohan se muistettu Vapriikin parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä, nimittäin tinamerkki vulvasta pyhiinvaelluksella.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...