Jatketaan tänäänkin Turun museokeskuksen esinekartunnan parissa. Asehistoriallisesta kokoelmasta on (yhtä huonosti säilynyttä kappaletta lukuun ottamatta) puuttunut ase, joka edustaisi 1500-luvun ja vielä suurelta osin 1600-luvunkin sotilasaseiden lukkotyyppiä, nimitääin lunttulukkoa. Asia korjaantui viime vuoden lopulla, kun kokoelmiin hankittiin lunttulukkoinen vallipyssy.
Liipaisimen (ei alkuperäinen) painaminen vei hanan leukojen väliin puristetun hehkuvan luntunpään sankkipannuun ja sytytti siihen ripotellun sankkiruudin. Sankkireiän kautta tuli tarttui varsinaiseen lataukseen, joka lähetti kuulan matkaan. Ennen lunttulukkoa käsiaseella ampumiseen tarvittin kaksi miestä: toinen tähtäsi ja toinen laukaisi.
Kuva sankkipannusta, hanasta ja takatähtäimestä ylhäältä päin.
Aseen kaliiperi on melkoinen, ja suustaan piippu laajenee (Roope Ankan väkipyssyn tapaan) vaikuttavaan lähemmäs 6 cm halkaisijaan.
Piipun alla olevan haan mukaan asetta voisi kutsua myös hakapyssyksi - haka oli ammuttaessa vasten muurin seinää ja otti vastaan rekyylin. Yhdessä suuren kaliiperin kanssa se kertoo että ase oli tarkoitettu linnan tai muun aseman lähipuolustukseen. Suusta ladattavan aseen saattoi ladata pienillä kuulilla tai milteipä millä metalliromulla tahansa, jolloin hajonnan laajuus korvasi kantaman lyhyyden.
Leimojen mukaan ase on valmistettu Saksassa 1500-luvun lopussa, joten ikänsä puolesta se olisi voinut olla vaikka Turun linnan valleilla ottamassa vastaan Kaarle-herttuan piirittäjiä vuosina 1597 ja 1599.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti