perjantai 27. helmikuuta 2015

Banqueting House

Banqueting House on osa historiallisten kuninkaallisten palatsien (Historic Royal Palaces) sarjaa, ja sijaitsee Whitehallissa. Se on ainoa jäänne kuninkaallisesta palatsista, jonka muu osa paloi 1698. Banquet tarkoitti renessanssiaikana jälkiruokien nauttimista, jota varten alettiin rakentaa omia rakennuksia. Talon ensimmäinen versio Elisabet I:n aikana oli vielä puuta, ja verhottu kankaalla joka oli maalattu muistuttamaan kiviseinää. Kiviseksi se rakennettiin Stuartien aikana ja tämän dynastiaan historiaan talon kohtalo onkin kietoutunut. Arkkitehtinä oli Inigo Jones, mutta rakennuksen ulkopinta oli käydessämme remontin kourissa. Sisällä on nähtävänä oikeastaan vain yksi suuri sali.


Varsinainen nähtävyys ovat kattomaalaukset, itsensä Rubensin tekemät, maalattu Alankomaissa kankaalle ja kiinnitetty kattoon. Ne tilasi Kaarle I 1630-luvulla isänsä Jaakko I:n kunniaksi.




Niska kenossahan niitä sai katsella, mutta saattoi myös asettua mukavasti säkkituoliin ja tarkkailla barokkiajan symboliikkaa sieltä käsin.


Toinen vaihtoehto oli katsella kattoa säädeltävien peilien kautta. Tämä kikka on ollut käytössä 1900-luvun alusta saakka.


Katon kultausten eri työvaiheet.


Hallitsijian valtaistuin.


Ennen Rubensin maalauksia hallia oli käytetty lähinnä teatraalisiin naamiaisjuhliin, sen jälkeen ulkovaltojen lähetiläiden vastaanottoon. Dramaattisin historian käänne koettiin 1649, jolloin Kaarle I vietti rakennuksessa vimeiset hetkensä ennen kuin hänet mestattiin sen vierellä. 1600-luvun jälkeen Banqueting House toimi kirkkona ja jopa sotamuseona. 1964 rakennus avautui nykymuotoisena suosittuna tapahtumatilana mmm. muotinäytöksille. Joka vuoden tammikuun 30. päivä on kuitenkin varattu Kaarle I:n mestauksen muistojumalanpalvelukselle.

torstai 26. helmikuuta 2015

Englannin pankin museo

The Bank of England Museum sijaitsee Englannin pankin yhteydessä, lähin metroasema on (tietysti) Bank, osoite on Threadneedle Street, mutta sisäänkäynti on Bartholomew Lanen  puolelta.



Ainoa museo Lontoossa, johon olen mennyt turvatarkastuksen kautta, mikä tietysti on hyvä muistutus siitä että pankki on aina ollut Lontoon tarkimmin vartioituja rakennuksia. Näyttely on pieni ja lähes kaikki on vitriineissä, joten paikka on omiaan koululaisille, joita siellä pyörikin tehtävälomake käsissään.



Pankin tavoitteena on 2 % inflaatio, ei yli eikä ali. Kävijän oli tehtävissä pyrittävä samaan.


Vanhinta setelikantaa. Pankki perustettiin 1694 rahoittamaaan Englannin käymiä sotia.


Näkymä pienoismallista 1700-luvun pankin edustalta.


Kultaa!


Aseita oli varsin paljon, olihan pankin turvana (yleensä kaartinrykmenteistä muodostettu) sotilasosasto 1780-luvulta vuoteen 1973...


...ja Napoleonin sotien aikana oli pankilla omakin joukko-osasto, Corps of Bank Volunteers.


Englannin rahajärjestelmä ennen vuotta 1971 oli oma maailmansa. 1 punta jakautui 20 shillinkiin, ja shillinki 12 pennyyn. Ja sitten oli kaikenlaisia välimuotoja, ja kultapunta 21 shillinkiä jne...


Käynnin kohokohta on päästä nostamaan 400 troy-unssin eli vajaan 12,5 kg painoista kultaharkkoa. Olin tiennyt sen jo ennen käyntiämme ja miettinyt miten harkon pysyminen osana näyttelyä oli järjestetty. No tällä tavoin, ja nostamaan pääsi vain yhdellä kädellä.


Meidän ollessamme nostovuorossa vieressä oli jo alkanut periodiasuun (1800-luku?) pukeutuneen hepun vetämä storytellingsessio. Pedatoimintaan on selvästi panostettu ja epäilemättä tarpeen olisikin saada nuoret ymmärtämään jotain rahan ja talouden päälle.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Sherlock Holmes -näyttelyssä

Museum of London oli tuttu entuudestaan, mutta nyt (ja vielä 12.4. asti) siellä oli erikoisnäyttely Sherlock Holmes - The Man Who Never Lived And Will Never Die. Se näkyi jo kauas museon ulkopuolelle.


Kyseessä on tietysti tarina Tanssivat kuviot, ja se oli julkaistu kokonaisuudessaan museon sisäpihan seinällä.



Museon perusnäyttelyyn on vapaa pääsy, mutta tähän oli pääsymaksu. Sisäänkäynti piti kävijän itsensä löytää painamalla kirjahyllyn oikeaa kohtaa.


Sisällä oli peilejä ja elävää kuvaa.





Elokuvajulisteita.


Kirjallisuusaiheinen näyttely oli väistämättä "paperinen" alkuperäisine käsikirjoituksineen ja ensipainoksineen. Arthur Conan Doylen käsiala oli uskomattoman pientä - henkilökohtainen ominaisuus vai ajan tapa?



Holmesin Lontoota kuvattin monin tavoin, olihan kyseessä Lontoon kaupunginmuseon näyttely. Kartalle kiinnitetyin langoin ja nopeutetuin videoin seurattiin eri tarinoiden kulkua, tässä Kuuden Napoleonin.


Lontoon "köyhyyskartta" vuodelta 1889, johon oli merkitty asukkaiden sosiaalinen asema varakkaasta (oranssi) "semi-kriminaaliin" (musta). Paddington tässä, koska hotellimme Mitre House sijaitsi Talbot Squaren ja Sussex Gardensin kulmassa. Entiset ylhäisötalot ovat nyt suurimmalta osin pieninä hotelleina.


Viktoriaanista Lontoota kuvaavia maalauksia ja grafiikkaa.



Ja tietysti kävijöille piti tarjota mahdollisuus poseerata hatun, piipun ja suurennuslasin kanssa, tai Baker Street 221B:n ovella.


Varsinaisen esinenäyttelyn puolella oli, paitsi 1800-luvun lopun moninaista esineistöä, myös roolipukuja Holmesin uusimmasta TV-sarjaversiosta, jonka pääosassa on Benedict Cumberbatch. Sivumennen sanoen rasittava sarja joka jäi kokonaan väliin (minulle ainoa oikea Holmes on Jeremy Brett), mutta jonka suosio lienee siivittänyt tämän näyttelyn syntyä.

Deerstalker, knalli ja hansom cab.


Montakos eri tupakantuhkaa se Holmes kykenikään tunnistamaan?


Rikostutkimusta: valoksia kengänjäljistä.


Mitä kaikkea risaisesta hatusta voikaan päätellä?


Persialaiset tohvelit, kuten tiedämme, kelpaavat hyvin piipputupakan säilytykseen.


Näyttely päättyi elävään kuvaan Reichenbachin putoukselta. Sinnehän Conan Doyle ehti jo sankarinsa hukuttaa, mutta joutui herättämään tämän myöhemmin yleisön pyynnöstä henkiin. Kirjailijaparka piti dekkareitaan vain riesana "vakavammalle tuotannolleen", joka tuotanto sittemmin on painunut unohduksiin. Baker Streetin consulting detective osoittautui kuitenkin mieheksi, joka vaikkei koskaan elänytkään ei ilmeisesti koskaan kuolekaan.


Muistoksi ostin näyttelyn nimellä varustetun mukin. Näyttelyjulkaisu oli sen verran paksu etten lähtenyt sitä raahaamaan vaan tilasin netistä kotona Suomessa, halvemmaksikin tuli.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Sherlock Holmesin pubissa


Tietysti Lontoosta löytyy myös kuuluisalle etsivälle nimetty pubi, The Sherlock Holmes, joka sijaitsee Charing Crossin rautatieaseman läheisyydessä aivan kaupungin sydämessä. Vuoden 1951 Britannia-juhlaan oli koottu Holmesin huoneen interiööri, ja vuonna 1957 se sijoitettiin ravintolan yläkertaan, samalla paikka sai nykyisen nimensä. Eilisen museon edeltäjänä se siis on vyosikymmeniä vanhempi, eräällä tapaa myös aidompi koska Conan Doylen perikunta oli hankkeessa mukana. Paikalla aiemmin ollut hotelli esintyy myös parissa Sherlock Holmes -tarinassa.

Me poikkesimme sinne tällä kertaa vain a half pint of alelle, mutta kesän 2011 työmatkalla Yorkiin ja Lontooseen söimme siellä illallisen, eli terveisiä tässä mukana olleille Päiville, Ninalle, Seijalle, Hilkalle ja Maaritille - onko siitä jo niin kauan?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Sherlock Holmesin kotona

The Sherlock Holmes Museum on paitsi fiktiivisen henkilön "kotimuseo", myös pyhiinvaelluskohde faneille ympäri maailman. Edellisellä Lontoon-matkalla 2013 olimme käyneet sen luona viimeisenä matkapäivänä, mutta tuolloin ei huvittanut jäädä jonottamaan kesähelteessä. Nyt olimme paikalla heti ensimmäisinä aamulla. Lippu ostetaan viereisestä matkamuistomyymälästä ja sisään mennään tästä ovesta, jolla "poliisi" tarkistaa liput.


Osoitetta Baker Street 221B ei Sir Arthur Conan Doylen aikana ollut, vaan tämä osa katua tunnettiin nimellä Upper Baker Street. Nyt tällainenkin osoite on (joskin museon varsinainen osoitenumero on 239), ja siihen on sijoitettu Conan  Doylen kertomuksiin ja niiden kuvituksiin perustuva asunto. Jos asukas onkin fiktiota, on talo itse aidosti viktoriaaninen: käytettävissä oleva siivu talosta kapea ja korkea, portaat kapeita...


ja huoneet pieniä. Ensimmäisessä (eli meikäläisittäin toisessa) kerroksessa on Holmesin huoneisto työtiloineen.


Takan ääreen (siinä palaa oikea tuli) voi istahtaa deerstalkerhattu päässään tutkimaan suurennuslasilla knallia ja yrittää selvittää mitä sen kantajasta saisi pääteltyä.


Ikkunan ääressä on laboratorio todisteiden tutkimiseen, ja tietysti se kuuluisa viulu.


Holmesin aamiaispöytä. Useinhan yhteinen aamiainen Watsonin kanssa jäi lyhyeksi kun piti kiirehtiä ratkaisemaan tapausta.


Holmesin makuuhuone, sisustus sielläkin viktoriaanisen runsasta.


Kerrosta ylempänä ovat tri Watsonin ja taloudenhoitaja rouva Hudsonin huoneet. Ne olivat täynnä kaikenlaista seikkailuihin viittaavaa esineistöä.


Lasikupissa on insinööri Hatherleyn peukalo, jos joku ihmettelee.


Pysti Kuudesta Napoleonista - itselläni on samanlainen, mutta ei kannattane sitä rikkoa koska Borgioiden musta helmi jo löytyi.


Kolmannessa kerroksessa oli vahanukkeina hahmoja kuuluisimmista tarinoista, tässä professori Moriarty sekä kiristäjä C.A. Milvertonin ansaittu loppu.


Baskervillen koira näytti jokseenkin alakuloiselta, mutta ketäpä ilahduttaisi joutua trofeeksi seinälle.


Naapurihuoneessa tohtori Grimesby Roylott on joutunut murha-aseena käyttämänsä käärmeen uhriksi. Vieressä kerjää Halkihuulinen kerjäläinen.


Aivan ylinnä, katon alla, oli vielä käymälä...


...ja tilaa matkalaukuille. Arvoituksia kierrettiin ratkomassa ympäri Etelä-Englantia joskin itse muistan mukaan otetun yleensä vain revolverin.


Matkamuistomyymälän kautta kadulle palattuamme oli museon edessä jo pitkä jono. Väkeä riittää ympäri vuoden, eikä kovin monta kävijää sisään kerralla mahdukaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...