Painopiste oli kuitenkin idässä. Mongoliarmeijat valtasivat tanguuttien Xi Xian ja jürchenien Ch'inin kaupungit kerta toisensa jälkeen, mutta miehitysjoukkojen puutteessa mongolien vastainen liittokunta ("Kingdoms") pystyi pitkään saamaan ne aina uudelleen hallintaansa.
Myös Korea jäi mongolivallan alle, mutta hankiinalaisen Sung-dynastian (tai tarkemmin ottaen Eteläisen Sungin) alueella runous, kalligrafia ja keramikka jatkuivat hienostuneella tasollaan, joskin teekuppi saattoi ajoittain käsissä täristä Jangtsejoen takaisia uutisia kuunnellessa. Pelattujen 7-8 kierroksen aikana ei mongoliarmeija sen maaperälle ehtinyt, mutta veihän Kiinan valtaaminen aikoinaankin vuosikymmeniä (1 kierros on tässä pelissä 5 vuotta; kartta tuon ajan Kiinasta täällä).
Skenario käsitti vain pelin 5 ensimmäistä kierrosta ja liittoutuneet voittivat sen pisteissä kirkkaasti. Onnekkaat tapahtumaheitot toivat riveihin kristikunnan ja islamin maita, joiden verotulot kasvattivat rahamassin ja samalla voittopisteet melkoisiksi. Jatkoimme kuitenkin vielä 2-3 kierrosta, joiden aikana toimintaa nähtiin muuallakin, ja tapahtumana mm. rutto, joka pyyhkäisi yli koko tunnetun maailman hämmästyttävän vähin tuhoin, pahimmin kärsivät Japani ja Intian hinduruhtinaskunnat.
Euroopassa mongolit saivat diplomatian keinoin puolelleen Unkarin, joka kävi hävittämässä naapurimaansa "Balkanin" (Balkans, lähinnä Serbia ja Bulgaria). Kosto tuli keisari Fredrik II:n johtaman Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan armeijan muodossa. (Kristikunnan pettäneiden unkarilaisten counterit on käännetty raidalliselle "mongolipuolelleen".)
Islamin maissa olin jo vaihtanut counterit alkuperäisiin, mutta sitten mongolit saivat diplomatialla puolelleen merkittävän Khwarizmin valtakunnan... (Mongolien kontrolli merkitty mustalla muoviristillä, liittokunnan punaisella, puolueettomien valkoisella.)
...ja vaihdettuaan counterit takaisin uudempiin hyökkäsivät Ghuridien (lähinnä Afganistanin alueella sijainneille) maille. Delhin sulttaanikunta ryhmittyi nopeasti vastaiskuun (pino oikealla)...
... ja valtasikin Heratin takaisin ennen pelin loppua.
Etelä- ja Kaakois-Aasia eivät ehtineet mukaan ollenkaan, joten sotanorsuja ei taisteluissa nähty. Kuvassa pari kartan väritysvirhettä: Mienin (Burma) kuuluisi olla sinisellä ja Nan Chaun (Laos ja Yunnan) keltaisella. Countereiden värit ovat oikein.
Ainakin alkuun peli on liittokunnan kannalta melko pitkäveteistä. Mongoliarmeija on niin ylivoimainen etteivät sen vastustajat voi kuin kykkiä kaupungeissa odottamassa hyökkäystä ja toivoa että mongoli heittää tavallisesti saavuttamassaan maksimisarakkeessa ykkösen eli tuloksen BB (blood bath), jolloin hyökkääjä kärsii edes jotain tappioita. Kun tappioista usein menettää stratagemcounterin, käyvät nekin pian liittokunnalta vähiin, ja mongoli voi voittaessaan saada niitä kaksikin. Tosin pelaamassamme pelissä suurkaani kuoli tapahtumaheiton seurauksena ja mongoli menetti kaikki senhetkiset stratageminsa. Näitä sotajuonia eli metkuja käytetään lähinnä lisätehoina taisteluissa ja diplomaattisissa hankkeissa.
Edes hiukan mielenkiintoisemmaksia homma menee kun muiden kulttuuripiirien armeijat alkavat taistella keskenään, nimellisesti siis joko mongolien puolella tai näitä vastaan, mutta tosiasiallisesti kuvaten 1200-luvun eri puolilla maailmaa käytyjä sotia kuten ristiretkiä jne. Pelin erikoisuus on sekin että liittokunnan kassa on yhteinen eli Skandinaviasta kerätyillä veroilla voi tukea Japanin armeijaa ja päinvastoin.
Jos tämä nyt ei pelattavuudessaan kovin korkealle kohoa, niin opettavaisena katsauksena tuon ajan maailmanhistoriaan tällä on paikkansa. Huom. Olen käyttänyt 1200-luvun valtakunnista kartalla olevia nimityksiä. Kuten linkkejä klikanneet huomasivat, ne eivät välttämättä vastaa Wikipediasta löytyviä.
1 kommentti:
ConsimWorldin peliin liittyvässä keskustelussa on pelin grafiikan tehnyt Ty Bomba myöntänyt, että alkuperäiset nappulat jouduttiin aikoinaan tekemään todella nopeasti ja todella halvalla, mistä syystä nappuloihin päätyivät ns. NATO-symbolit. Sanomattakin on selvää, että 1900-luvun käyttöön tarkoitetut merkinnät istuvat erittäin huonosti 1200-luvun armeijoita kuvaamaan. Itse koin samanlaisia vatsanväänteitä kuin lukuisat consimworldiläiset.
Uusiseelantilainen vapaaehtoinen Nicholas Uloth kaivoi sen sijaan vaihtoehtoisiin nappuloihin kulttuurillisesti oikeanlaisia symboleita, joiden lähteet hän mainitsee
verkkosivullaan. Kieltämättä vaihtoehtoisten nappuloihin väritys olisi saanut olla hieman hillitympi (olisin kai itsekin voinut muokata niitä, jos osaisin tietokonegrafiikkaan paremmin), mutta kyllä ne pesevät alkuperäiset mennen tullen.
Nappuloiden lisäksi peli on muutenkin hutiloiden tehty. Kartassa on Karin mainitsemat pari isoa väritysvirhettä, vaikka jako sivilisaatioalueisiin on pelin keskeisiä ideoita. Säännöt ovat vaatineet lukuisia korjauksia ja täsmennyksiä, vaikka peli perustuu mekaniikkaan, jota on käytetty kahdessa pelissä aikaisemmin (muistaakseni toinen on nimeltään Belisarius ja käsittelee arvatenkin Itä-Roomaa). Valitettavasti julkaisijan verkkosivulleen laittamat korjatut säännöt ovat erittäin vajavaisesti toimitetut: korjauksia ei ole viety pykäliin, samoja korjauksia toistetaan, taulukkojen asemointi on tekemättä jne.
Lopullinen niitti ainakin minulle oli Karin mainitsema "erikoisuus" mongolien vastaisen liittokunnan yhteisestä kassasta. Vaikka pelien täytyykin yksinkertaistaa ja abstrahoida asioita, en sulata ajatusta, että esim. Frankkien valtakunnan lähettiläs toisi härkävankkureittain kultaa eteläkiinalaisille sotimiseksi Mongoleja vastaan. Jotain rotia!
Lähetä kommentti