Kappeli mainitaan jo 1200-luvulta, ja sieltä on keskiaikainen rahalöytö, mutta miltä ajalta nykyinen kivirakennus on, on vaikeampi kysymys, kenties vasta 1500-luvun alusta. Samalla vuosisadalla kappeli jäikin jo käytöstä kun käyttöön tulleet suuremmat alukset oikaisivat Ruotsin ja Suomen välin ilman tätä välisatamaa. Kustaa Vaasan voudit veivät kullatun ehtoolliskalkinkin.
Restauroinnin yhteydessä ei puuttuvia osia seinästä ole muurattu uudestaan, vaan ne on peitetty puurakenteella, kuten eri puolilta otetuista kuvista voi havaita.
Sisäänkäynti on länsipäädystä.
Lukitun ristikko-oven läpi avautui näkymä kappeliin, joka ymmärrettävistä syistä on käytössä vain kesäisin, kuten se tietysti aikoinaankin oli vain purjehduskaudella.
Kirkkoa ympäröi kiviaita, mutta miten sen sisälle jäävään kiviseen maahan ketään oli voitu haudata, jäi hieman auki.
Kirkon vieressä oli huomattavasti nuorempia, 1900-luvun alkupuolen, jatulintarhoja.
Takaisin tullessa huomasin tienviitan kertovan lähellä olevan myös sataman. Vikkelimmät ehtivät sinnekin ja kertoivat siellä olleen vanhan alustyypin ennallistuksen, kuvan siitä voi löytää mm. täältä.
