Taide, uskonto, valta

Wäinö Aaltosen museossa avautuu tänään yleisölle näyttely Taide, uskonto, valta. Esillä on yli 200 esinettä ja taideteosta pietarilaisesta Uskonnon historian museosta (joka neuvostoaikana tunnettiin Uskonnon historian ja ateismin museona).

Museon kokoelmissa ovat edustettuna kaikki suuret maailmanuskonnot ja laaja on myös WAM:n näyttelyyn saatu esineiden kirjo. Tässä islamilaisen suufimystikon viitta.

Kiinalainen lohikäärme oli näyttelyä rakentaneitten kollegoiden mukaan yksi sen painavimmista esineistä, mutta myös hauras pienine yksityiskohtineen.

Buddhasta lienee miljoonia veistoksia, tässä makaavana, kuoleman jälkeisen "parinirvanan" saavuttaneena.

Itä- ja Kaakkois-Asian rituaaliesineistö on ylipäätään näyttelyn värikkäintä ja näyttävintä.

Pietarilaismuseo ei ole unohtanut juuriaan. Mukana näyttelyssä on myös ateismi, neuvostovallan virallinen oppi, eräänlainen uskonnonvastustamisuskonto jos sen niin voisi ilmaista.

Tätä kirjoittaessani en ole vielä itsekään ehtinyt näyttelyyn kunnolla tutustua, mutta jo pikaisen silmäilyn perusteella, ja hävyttömästi oman museon tuotosta kehuen, on todettava että esillä on todella mielenkiintoista materiaalia. Nimekkäitä taiteilijoitakin on mukana Francisco Goyaa, Mikhail Nesterovia ja Viktor Vasnetsovia myöten.

Näyttely on esillä 11.12.2016 saakka.

Strategialautapeli Itä-Afrikan taisteluista

Saksan Itä-Afrikan taisteluista ensimmäisessä maailmansodassa ja niihin osallistuneista joukoista oli kolme vuotta sitten blogissa parikin postausta (täällä ja täällä). Palataanpa taas teemaan, tällä kertaa sodan tapahtumia 1914-1918 kuvaavan pelin Guns of the Askari kautta, joka ilmestyi Againts the Odds -lehden numerossa 38.

Ongelmana on ollut mallintaa se miten kenraali von Lettow-Vorbeck kykeni pitkittämään vastarintaansa sodan päättymiseen asti. Saksan Itä-Afrikka käsittää pelissä 35 paikkakuntaa, joista entente saa voittopisteen kustakin. Voittaakseen entente tarvitsee 34 pistettä. Kaikkiaan 44 kierrosta kestävän pelin 5. kierroksen lopussa lasketaan kuitenkin saksalaisten nettovoittopisteet (oman alueen ulkopuolelta vallatut miinus menetetyt omat) ja jos niitä on kaksikin, tulee ententen voitto mahdottomaksi. Kovin saksalaisten voitoksi pedatulta siis näyttää, ja tietyssä mielessä historiallisesti näin kävikin.

Counterit eivät järin ihmeellisiä ole, tässä esimerkkinä brittiarmeijaa. Arvot alareunassa ovat poikkeuksellisesti kaikki taisteluarvoja: vasemmalta lukien tykistöarvo, konekivääri/tykistön pikatuliarvo ja kiväärituliarvo (osuakseen pitää heittää nopalla niiden alle). Liikepisteet ovat vasemmassa reunassa.

Varsin karu on karttakin, vaikka karua oli toki savannikin taistelukenttänä kulku- ja huoltovaikeuksineen. Vain harvat ratalinjat tuovat vaihtelelua, ja joet ovat harvinaisen kökösti piirrettyjä.

Rintaman kulku Intian valtameren rannalla brittiläisen (Kenia) ja saksalaisen (Tansania) Itä-Afrikan rajalla, Kilimanjarovuoren tuntumasa.. Ihmishahmoiset counterit ovat "kantajia", jotka ovat välttämättömiä huoltoketjun luomiseski. Käytännössä tässä taistellaan melkein aina huollotta mikä heikentää taistelukykyä.

Sotatoimia nykyisen Tansanian, Kenian, Ugandan, Ruandan, Burundin ja Kongon alueella. Victoriajärvellä partioivat molempien puolten tykkiveneet joten molemmat myös pystyvät siirtämään joukkojaan vesitse.

Voittosäännöt eivät siis loppuun asti mietityiltä vaikuttaneet, mutta peli on vasta alussa ja katsotaan miten edistyy.

Saksan Itä-Afrikasta on toki muitakin pelejä, koko sodan käsittävät Strategy & Tacticsin Sideshow: The Campaign for German East Africa 1914-1918 ja Decision Gamesin Lettow-Vorbeck East Africa 1914-18, sekä yksittäisiä taisteluja kuvaavat The Battle of Tanga 1914 ja Jassin 1915. Jälkimmäisten skaalaa kuvannee se että mukana ovat joukkueenjohtajatkin omina countereinaan.

Unkarilaisella viinitilalla

Kolmen kaupungin kiertomatka päättyi paluupäivänä viininmaistajaisiin Hernyák Birtokin viinitilalla Etyekin kylässä. Se sijaitsee kukkuloilla jonkin matkaa Budapestista länteen. Tavan mukaan katseltiin viinitarha...

tuotantolaitos...

ja kellari.

Kahdeksan hehtaarin tilaa viljelee perhe, joka oli tullut Jugoslavian hajoamissotien pakolaisina Serbian unkarisalueelta Vojvodinasta. Etyekissä oli aloitettu tislaamalla kirkasta muiden tilojen mäskistä ja tienattu varat omaan maahan.

Sitten olikin aika istua pöytään terassille. Viininmaistajaiset ovat turistimatkojen rutiinia, mutta nyt oli hyvä tunnelma, porukka pieni ja opas jaksoi hauskuuttaa vitsailemalla viininmaistelun kliseistä.

Näkymä kukkuloille Budapestin suuntaan. Militariaentusiasti ei voinut unohtaa että täällä käytiin toisen maailmansodan viimeisiä taisteluja saksalaisten (ja unkarilaisten) yrittäessä vapauttaa Budapestia puna-armeijan piirityksestä (noista taisteluista kertovasta strategiapelistä lisää täällä).

Nytkin jyrisi, mutta eivät suinkaan tykit, vaan ukkonen joka oli tekemässä loppua +32 asteeseen nousseesta helteestä. Sade piiskasi bussin palattaessa hotellille, josta samana iltapäivänä jatkettiin lentokentälle ja Suomeen.