maanantai 23. syyskuuta 2019

Turusta Tarttoon

THY:n syysmatka suuntautui tänä vuonna Valgamaalle ja Latgalliaan. Matkaan lähdettiin sateisesta Turusta keskiviikkoiltapäivällä Sirkkalan kasarmin edestä.


Myrskyisän sään vallitessa ajettiin Helsingin Länsisatamaan Katajanokalle, siellä Megastariin ja sillä yli Suomenlahden Tallinnaan Hestia Hotel Europaan. Hotellin aamiaishuoneen seinän takana aamu Tallinnan satamassa valkeni poutaisena.


Kun oli vielä leikitty hotellin aulan nähtävyyksein kanssa...


matka jatkui suoraan Tarttoon, tuttuun jo monesta kerrasta. Raatihuoneen edessä oli muistutus Tarton valinnasta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2024.


Paikallaan näytti olevan tämä yliopiston kulmilla oleva muraalikin.


Tartossa oli kahvitauon mittainen pysähdys, riittävä kipaisuun linnavuorelle kahville ja lasilliselle Vana Tallinn -likööriä, perinteiseen tapaan.


Tarton linnavuoresta (Toomemägi) ja sen nähtävyyksistä olen postannut täällä, täällä, täällä ja täällä, joten nyt vain vilkaisu goottilaisen tuomiokirkon päälaivaan, joka raunionakin kurottelee korkeuksiin.


Laivan itäpäässä oli informaatiota baltian katolisen ajan hiippakunnista. tarton piispa hallitsi osaa hiippakunnastaan maallisena ruhtinaspiispana puolta hiippakunnastaan (harmaa alue). Piispan entsisille maille Tartosta lounaaseen suuntautui meidänkin matkamme tästä eteenpäin.


Tuomiokirkon kuori on sen ainoa käytössä säilynyt osa. Kipaisin sen museokauppaan ostamaan reissun ensimmäisen matkamuistomukin museon kahvihuoneeseen vietäväksi.

.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Iltapäiväseminaari museoiden ja yliopistojen yhteistyöstä Helsingissä


Museovirastoin kokoelmat ja yliopistojen tutkimustavoitteet -seminaarin Kansallismuseon auditoriossa avasi Museoviraston vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä pääjohtaja Juhani Kostet, joka muisteli professoritapaamisia joissa olleiden professoreidenkin tiesi olevan jo eläkkeellä. Yhteistyön päivitys olisi tarpeen ja siksi oltiin nyt koolla vaikka puhujia olikin ollut vaikea löytää.

Esitykset aloitti Johanna Ilmakunnas kertomalla miten haasteellista esineiden äärelle pääseminen voi olla, esimerkkinä Turun linnan pohjoisen näyttelyhallin vetolaatikoissa säilytettävät esineet. Myönnetään, mutta toki näyttelyhalli on sentään hankalin kaikista ja muut kokoelmamme ovat  saavutettavampia.  Kansallismuseon arkustossa olisi myös kaikenlaista, mutta sen löytäminen on vaikeaa,  asia jonka asiaan myös perehtynyt helsinkiläisbloggari kahvitauolla vahvisti.  Muina eri kokoelmia yhdistävinä projekteina mainittiin Tiina Männistö-Funkin tutkimus naisten liikkumisesta 1900-luvun kaupungissa, lähteenä ajan katuelämää kuvaavat valokuvat.

Vesa-Pekka Herva kertoi arkeologisten kokoelmien massiivisten esinemäärien asettamista haasteista. Sitten hän mainitsi Oulun yliopiston (ilmeisen huonosti aikoinaan dokumentoidut) kaivaukset Keminmaan Valmarinniemessä, ja vaivuin muistelemaan miten ylioppilaaksi 1981 kirjoitettuani puhelinlaitoksen kesätöissä olimme laskemassa kaapelia tienvarteen Valmarinniemessä. Alueen haudoissa oli hiekkaisessa maassa ruumiista jäljellä vain musta jälki. Yksi arkeologeista hyppäsi lastoineen kaapelikaivantoomme havaitessaan siinä tumman kulttuurikerroksen jäljen joka jotenkin liittyi em. kalmistoon.

Pasi Enges kertoi etteivät folkloristiikan tutkijat juuri ole Musoeviraston aineistoja hyödyntäneet, monestakin syystä, joista yksi oli laajat "omat" kokoelmat mm. Turun molemmissa yliopistoissa. Erityistä kiitosta ansaistevana poikkeuksen mainittiin kuitenkin turkulaisen Sonja Hukantaipaleen väikkäri rakennusten suojelutaikuudesta, jossa oli yhdistetty Kansallismuseon taikaesineitä ja SKS:n taikakuvauksia.

Elina Räsänen puolestaan kertoi että taidehistorian tutkimuksessa Kansallismuseon kokoelmat ovat aina olleet keskeisenä aineistona. Tieteenalojen rajat ovat madaltuneet, ja ennen kansatieteelliseksi ajateltu aineisto voi nyt olla taidehistorian tutkimuskohteena. Räsänen itse oli tutkinut Kalannin alttaritaulua, josta vaikkapa kuvakokoelmien kuva vuodelta 1903 on voinut antaa lisätietoa. Vantaan kokoelmakeskuksessa on esinetutkimukselle nyt paremmat edellytykset, ja tätä korostettiin myös ennen kahvitaukoa käydyssä kommenttiosuudessa.

Tauon jälkeen oli peruutuksen vuoksi enää yksi esitys, joskin kolmen henkilön, Maunu Häyrysen, Sanna Saunaluoman ja Katrina Virtasen toimesta, aiheena historiallisen aineiston ja droonikuvauksen yhdistäminen paikkatietoon. Senaatin 1800-luvun kartastoa ja Googlen ilmakuvia yhdistelemällä oli jäljitetty mm. Ruissalon huviloiden ja Vanjärven ja ratulan kartanoinen vanhoja puutarhoja. Laserkeilausaineisto ja droonikuvaus olivat kehitteillä olevia maisematutkimuksen menetelmiä.

Lopuksi on nostettava häntää toteamalla että Turussa on yhteistyö museokeskuksen ja yliopiston välillä ollut vilkasta ja lisää on luvassa, mm. vaikkapa Turun linnan pohjoisen näyttelyhallin uudistamisen tiimoilta.

Tilaisuus tulee nauhoitteena verkkoon myöhemmin.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Baltian maiden vapaussodat

Odotin mielenkiinnolla tätä Toomas Boltowskyn ja Nigel Thomasin kirjoittamaa sekä Johnny Shumaten kuvittamaa kirjasta Armies of the Baltic Independence Wars 1918-20. Aihehan on mitä mielenkiintoisin: vapaussodissaan virolaiset joutuvat taistelemaan sekä puna-armeijaa että saksalaisia vastaan, latvialaiset saksalaisia sekä punaisia ja valkoisia venäläisiä vastaan, ja liettualaiset kaikkien edellämainittujen lisäksi vielä puolalaisiakin vastaan.

Kirjasessa on esitelty - puolalaisia lukuun ottamatta - kaikki em. armeijat. Johtuneeko toisen tekijän virolaisuudesta, mutta väripiirroskuvista Viron riveissä taistelleet joukot ovat saaneet huomattavan osan, mukaan lukien suomalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset vapaaehtoiset. Kahta viimeksi mainittua kansallisuutta oli tosin mukana vain komppanian verran kumpaakin, mutta suomalaisia lähemmäs 4000.

Kitinä koskeekin kuvasivujen suomalaissotulasta: Narvassa tammikuussa kuvattu "kapteeni" on mitä ilmeisimmin Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon Anto Eskola, joka kaupungin valtauksen jälkeen ylennettiin kapteeniksi. uniformu vastaa Tallinnassa otettua kuuluisaa valokuvaa, mutta hihaan on piirretty toisen suomalaisosaston, Pohjan Poikien, jääkarhunpäätunnus! Pieni fiba ehkä, mutta panee miettimään muiden kuvitusten tarkkuutta. Koska kuva julkaistiin jo aikaisemmin Opsreyn sivuilla, esitin asiasta reklamaation, joka tuli tosin liian myöhään, ja virhe luvattiin korjata vasta myöhempiin painoksiin.

Toinen harmituksen aihe koskee lähdeluettelon täydellistä puuttumista, mikä ei suinkaan ole tavallista Ospreyn julkaisuissa. Lähdeviitteitähän näissä ei koskaan olekaan. Joka tapauksessa mielenkiintoinen lisä aivan liian vähäiseen kirjallisuuteen lähialueiden sotahistoriasta ko. aikakaudelta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...