Tall Ships Races 2017

Turku on ollut Tall Ships Racen isäntänä vuosina 1996, 2003 ja 2009, lisäksi kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 järjestettiin The Culture 2011 Tall Ships -regatta, ja 2014 venäläislaivat vierailivat Aurajoessa Riilahden 300-vuotisregatan puitteissa. Tänä kesänä oli taas vuorossa "varsinainen" TSR, ja vierailijoita ennätysmäärä.

Mukana olivat tietysti vanhat tutut Sedov...

Mir...

ja Kruzenštern.

Usein Turussa nähty on myös puolalainen Dar Młodzieży.

Norjalaisen Sørlandetin...

pelastusveneet oli nimetty hauskasti kruununprinsessan mukaan.

Brittien koululaiva TS Royalist on laskettu vesille 2014 ja oli siten epäilemättä ensikertalainen Turussa.

Niin saattoi olla myös romanialainen Mircea, jonka keulakuvana oli samanniminen valakialainen ruhtinas keskiajalta.

Oma suosikkini oli Großherzogin Elisabeth, todellinen veteraani, jo 1909 vesille laskettu alus, haaksirikotkin kokenut.

Norjalainen Statsraad Lehmkuhl toi jotenkin mieleen Suomen Joutsenen (no joo, SL on parkki, ja SJ täystakiloitu, mutta silti)

Portugalilainen Santa Maria Manuela ja sen takana brasilialainen Cisne Branco.

Kumpikin näyttää jääneen vähälle kuvaamiselle. Edellinen ei ollut auki aikana jolloin sen luona kävimme, mutta "Valkoisesta joutsenesta" ostin matkamuistomukin. Brasilian lipusta näemmä kuva löytyy.

Yleisön vetonaulaksi muodostui omanilainen Shabab Oman II, ensikertalainen Turussa sekin.

Historiallisten kopioiden sarjassa olivat vanhastaan tuttu venäläinen Shtandart...

ja uutena tulokkaana tsekkiläinen La Grace, 1700-luvun kaapparilaivan mallin mukaan tehty.

 Ja sitten oli kokoo joukko pienempiä aluksia, tässä vierekkäin kolme puolalaista...

 ja vielä pienempiä: Tre Kronor af Stockholm laski vesille todella pienen purjealuksen.

Tapahtuman aikana yleisöä kuljetti rannalta toiselle Replot II.

Tall Ships Races seilataan Itämerellä joka neljäs vuosi, ja lehdissä olleiden tietojen mukaan Turku hakisi seuraavan kerran isännäksi vasta kaupungin 800-vuotisjuhlien aikaan 2029. Vaikea kuitenkaan uskoa ettei suuria purjelaivoja jollain kokoonpanolla Aurajoessa sitäkin ennen nähtäisi.

Museum Van Loon

Museum Van Loonin rakennus valmistui 1672 kanavanrannan kadulle, johon aikakauden varakkaat rakennuttivat kaupunkipalatsejaan. Van Loonin suvulle talo tuli 1884, ja yleisölle se avattiin 1973, mutta perhe asuu talossa edelleen, alunperin palvelijoille varatuissa ylemmissä kerroksissa. Koko sisustus uusittiin 1757 rokokoohenkiseksi, ja muokattu sitä on toki sen jälkeenkin.

Ruokasalin ikkunat avautuvat kadulle.

Posliinikaapissa komeili sopivasti tarjoiluaiheinen centerpiece.

Sininen sali/kamari ja sen mööpeleitä.

Punainen sali/kamari palveli aikoinaan myös tupakkahuoneena jonne herrat vetäytyivät tupruttelemaan ja puhumaan tärkeitä.

Puutarhahuoneesta katseltiin - puutarhaa, siitä kohta lisää.

Yläkerrassa ensimmäisenä vastaantuleva Drakensteyin huone on saanut nimensä kuvatapeteista jotka van Loonit pelastivat samannimisestä kuninkaallisesta linnasta 1960-luvulla.

"Piilotettuine" ovineen huoneessa tuli jotenkin louhisaarimainen tunnelma.

Punainen makuuhuone edustaa siirtymää rokokoosta uusklassismiin.

Lintuhuoneeksi kutsuttu tila on palvellut niin kirjastona kuin lastenhuoneena.

Tapettien koristeaiheen mukaan nimetty lammashuone on van Loonien aikana toiminut vierashuoneena.

Käyntimme sattui viikonlopuksi, jolloin monet kaupunkitalojen puutarhat olivat auki yleisölle, niin myös van Loomien. Sinne mentiin alakerran keittiön kautta.

Talon taakse kätkeytyi todellakin muotopuutarha.

Puutarhan takana oli "vaatimaton" tallirakennus hevosille, ajoneuvoille ja palvelijoille.

Tallissa oli esillä ajureiden pukuja sekä van Loonien heraldisiin väreihin maalatut gala-berline-vaunut vuodelta 1902.

Tallit avautuvat Kerskstraatelle. Nämä "takakadut" palvelivat siis samaa tarkoitusta kuin Lontoon mews-kadut.