Asehuoneen jatkeeksi oli rakennettu Kauppilan hautakappeli.
Länsipäädyssä oikealla on ns. ulkosaarnastuoli, josta ei toki saarnattu ole, vaan se palveli katolisella ajalla messua johon suurempina juhlapyhinä kuului kirkon kiertäminen.
Keskiaikainen porttihuonekin Rymättylässä on.
Sisään mentiin sakastin ovesta.
Sisällä olikin sitten huikea määrä keskiaikaista taidetta.
Aloitetaan vaikka seinämaalauksista, ja itäpäädyn seinästä, jossa ylinnä on viimeinen tuomio...
ja sen alla apostolien rivistöt ikkunan molemmin puolin.
Orjantappurakruunaus kuorin eteläseinällä.
Pohjoisseinällä Kristus pelastaa syntisen helvetin kidasta...
ja Pyhä Anna on itse kolmantena.
Ristiinnaulitun alla P. Katariina Aleksandrialainen ja P. Henrik.
Ristiltäotto. Jotenkin nuo tikapuille kiivenneen miehen piukeiden trikoiden sauma on jäänyt mieleen erinäisistä kirjoista.
Varsin tunnettu militariakirjallisuudessa on tämä pohjoisseinän ylösnousemuskohtaus, aikakauden haarniskaan pukeutuneen sotilaansa vuoksi.
Kuoriholvin maalauskoristelua.
Myös asehuoneen seinillä on maalauksia.
Veistoksia kirkossa on lukuisia, alkaen kotimaista työtä olevasta triumfikrusifiksista 1300-luvun jälkipuoliskolta.
Pyhä Jaakob vanhempi oli kirkon katolinen suojeluspyhä, hän esiintyy kirkossa pyhiinvaeltajan asussaan pariinkin kertaan: ns. Liedon mestarin työ n. 1350-75...
ja kotimainen työ 1500-luvun alkupuolelta.
Pyhä Anna itse kolmantena, pohjoismainen työ n. 1425-50.
Pyhä Yrjö talloo taas kerran lohikäärmettä, kotimainen työ n. vuodelta 1500.
Mahdollisesti Pyhä Olavi, lounaissuomalainen työ 1400-luvun loppupuolelta.
Tuntematon apostoli, pohjoismainen työ n. 1425-50.
Pietà, preussilainen työ n. 1425-50.
Alttarikaappi, lyypekkiläinen työ n. 1425-50.
Johannes Kastaja on saanut tehtäväkseen kannatella kastemaljaa.
Saarnatuoli on 1600-luvulta, kuten tapana on...
ja sen entisöinti 1853 oli asianmukaisesti dokumentoitu.
Kirkkolaivana oli sotalaiva täälläkin.
Ruokorauman ratsutilan kuorihauta.
Kirkkosalissa on vaikka mitä muinaismuistoa, kuten poltetusta savesta tehty keskiaikainen kynttilänjalka...
rippikellon teline 1700-luvulta...
saarnatuolin tiimalasi, jossa kadonneen kattokruunun koriste.
ja kaappikello, jossa turkulaisen O.E. Fockin 1853 valmistamakoneisto.
Kirkon erikoisuus on oven salpaamiseksi seinään upotettu palkki.
Takaisin asehuoneeseen, josta löytyy kalkkikivinen kastemalja, vakiokalustoa keskiaikaisissa kirkoissa sekin.
Ja asehuoneessa on myös heraldiikkaa eli hautajaisvaakunoita. Eerik Silfverspåre, Moison, Suutarlan ja Pornaisten herra, kuoli 1679.
"Hopeakannusten" suvulle on kuulunut myös tämä vaakuna.
Eläessään Viljaisten ja Poikon kartanot omistaneen ja 1668 kuolleen eversti Eerik Boijen vaakunassa oli nimensä mukaisesti poijuja...
ja 1705 kuolleen Ahvenanmaan kihlakunnan tuomarin Eerik Rosendahlin vaakunassa tietysti ruusuja.
Kirkkosalin lounaisnurkassa oli kapeanlainen ovi...
josta mukana olleet nuoremmat miehet kapusivat aina ns. ulkosaarnastuoliin asti. Ja niin paljon kuin oppineet miehet ja naiset ovat Suomen kirkkoja kolunneet, niin vain löytyi sen lattian puruista vielä fragmentti keskiajan taidetta, palanen pyhimyskaapin koristelistaa.
Tiedot veistosten alkuperästä ja ajoituksesta perustuvat julkaisuun Suomen kirkot ja voivat joiltain osin olla vanhentuneita.
