keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (12) Lemböten kappeli

Kahtena ensimmäisenä retkipäivänä oli suunnattu länteen, pohjoiseen ja itään. Kolmannen aamusta suunnattiin kaakkoon, Lemlandiin, ja siellä Lemböten kappelille.


Kappeli mainitaan jo 1200-luvulta, ja sieltä on keskiaikainen rahalöytö, mutta miltä ajalta nykyinen kivirakennus on, on vaikeampi kysymys, kenties vasta 1500-luvun alusta. Samalla vuosisadalla kappeli jäikin jo käytöstä kun käyttöön tulleet suuremmat alukset oikaisivat Ruotsin ja Suomen välin ilman tätä välisatamaa. Kustaa Vaasan voudit veivät kullatun ehtoolliskalkinkin.

Restauroinnin yhteydessä ei puuttuvia osia seinästä ole muurattu uudestaan, vaan ne on peitetty puurakenteella, kuten eri puolilta otetuista kuvista voi havaita.



Sisäänkäynti on länsipäädystä.


Lukitun ristikko-oven läpi avautui näkymä kappeliin, joka ymmärrettävistä syistä on käytössä vain kesäisin, kuten se tietysti aikoinaankin oli vain purjehduskaudella.


Kirkkoa ympäröi kiviaita, mutta miten sen sisälle jäävään kiviseen maahan ketään oli voitu haudata, jäi hieman auki.


Kirkon vieressä oli huomattavasti nuorempia, 1900-luvun alkupuolen, jatulintarhoja.


Takaisin tullessa huomasin tienviitan kertovan lähellä olevan myös sataman. Vikkelimmät ehtivät sinnekin ja kertoivat siellä olleen vanhan alustyypin ennallistuksen, kuvan siitä voi löytää mm. täältä.

 .

tiistai 21. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (11) Jettböle

Toisen retkipäivän viimeinen kohde oli Jettbölen kivikautinen asuinpaikka, joka on kuuluisa ihmissyöntiepäilyistään. Ainakin niin voitaisiin jälkiä paikalta löydetyissä luissa tulkita. Koska maan pinnalla ei täällä ollut senkään vertaan nähtävää, keskustelivat kaksi paikalle saatua ahvenanmaalaisarkeologia mm. ihmissyöntitulkinnasta (eivät olleet siitä vakuuttuneita), vastikään Suomen vanhimmiksi ajoitetuista ohranjyvälöydöistä (viljeltiinkö täällä vai tuotiinko vilja muualta?) sekä Ahvenanmaan muinaismuistohallinnosta ja -lainsäädännöstä.


Itse paikassa huomiota kiinnitti äskeisen lumimyräkän jäänteet muuten niin keväisenä päivänä...


 ja varsin näyttävä kallio jonka juurella löytöpaikka sijaitsi.


Jettböle tunnetaan myös ihmisiä esittävistä savi-idoleistaan. Näimme niitäkin myöhemmin Maarianhaminan museossa, tämä tosin oli kopio, alkuperäinen on Kansallismuseossa.


Ahvenanmaalla riehunut myrsky on jo pari kertaa mainittu. Täällä se oli paljastanut kaatuneen katajan juurista lisää kvartsi-iskoksia.

.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Ahvenanmaa (10) Jomalan kirkolla

Jomalan kirkon kerrotaan olevan Suomen vanhin (n. 1270-90) kivinen pitäjänkirkko ja vanhin muurattu kivirakennus.


Länsitornin sisäänkäynti.


Himskatin hankala kuvattava kirkko on mistään kulmasta, joten ei ihme että siitä näkee usein tämän itäpäädyn näkymä.


Kirkkomaalla oli mm. ahvenanmaalaisen suurmiehen Julius Sundbergin hauta...


ja rannikkopitäjälle tavanomainen merelle kadonneiden muistomerkki. Sankarihautojahan ei Ahvenanmaalla ole, väestö oli ja on vapautettu asevelvollisuudesta.


Kirkkkomaan reunalla oli kierrätettyjen hautojen entiset ristit koottu riveihin.


Kirkkomaan takana oli kyltti joka kertoi siellä olevan niin rautakautinen kalmisto kuin keskiaikaisen asutuksen jäänteitä.


Totta puhuen rautakautiset kumpuhaudat ovat usein niin matalia että eipä niitä ilman kyltitystä maallikko huomaisikaan. Tässä sellaisia on jäänyt myrskytuhojen alle. Kuten todettiin, kaatuneita puita oli Ahvenanmaalla joka puolella.


Tämä rakennelma käsittääkseni kattoi taulussa mainitun keskiaikaisen kellarin.


Kirkkomaan kautta bussille palatessa bongasin vielä muistomerkin heille jotka kotiseutunsa jätettyään saivat hautansa vierailla mailla.

.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...