Merivoimat 100 vuotta

Myös itsenäisen Suomen laivasto täyttää tänä vuonna 100 vuotta, ja asiaa juhlistetaan kaksipäiväisellä laivastovierailulla Turussa. Sitten viime syksyn vierailun oli kuri entisestään tiukentunut. Kuvata ei saanut, ja kamerat (ei kuitenkaan kännykät) kerättiin joissain tapauksissa narikkaan. Tässä siis vain kuvia laitureilta käsin, mukana tuttuja aiemmilta vierailuilta. Suomen laivasto oli kiinnittynyt Aurajoen oikeaan rantaan, vieraat vastarannalle.

Virolainen Sakala.

Liettuan Skalvis ja Latvian Virsaitis.

Ruotsalaisten Visbyn muistaa kyllä jokainen sen nähnyt.

Suomen merivoimista oli edustaja jokaisesta alusluokasta. Tässä taustalla suurikokoiset öljyntorjunta-alukset Hylje ja Louhi. Niiden edessä Rauma-luokan ohjusveneitä, sekä vielä niiden edessä Katanpää-luokan miinantorjunta-aluksia.

Hämeenmaa-luokan miinalaivat.

Nähtävää oli myös maissa.

Oikealle rannalla oli myös ilmestynyt upouusi muistomerkki, omistettu vuosien 1945-50 miinanraivaukseen osallistuneille.

Muistomerkin miina oli tosin vanhempaa perua, jo 1900-luvun alusta.

Itselleni tuli aivan uutena tämä vasemman rannan monumentti, mitä ilmeisimmin paikalla olleen telakan rautakourille omistettu.

Tapahtuma jatkuu tänään. Laivat ovat auki yleisölle klo 12-19, ja paraatikatselmus järjestetään kello 10:30 Viking Linen alueella Forum Marinumin vieressä.

Aseita ja haarniskoja Pärnun Punaisessa tornissa

Pärnun Punainen torni on kaupungin vanhin säilynyt rakennus, keskiaikaisen kaupunginmuurin torni, jonka nimi tulee rakennusaineesta punatiilestä, mutta joka nyttemmin on valkoiseksi kalkittu. Torni on ollut pitkään tyhjillään, mutta tänä kesänä siellä on esillä suomalaisen keräilijän ase- ja haarniskakokoelma nimellä Kings & Guards.

Yläkerrassa esitelään eurooppalaisia aseita ja varusteita...

ja alakerrassa itämaisia: Turkki, Intia, Japani.

Huomattava lisäys kesänäyttelytarjontaan Virossa, jossa maan historiasta johtuen ei vanhempia julkisia militariakokoelmia ole juurikaan säilynyt. Näyttely on esillä 15. elokuuta asti, jonka jälkeen se siirtyy Kuressaaren linnaan Saarenmaalla.

Retkeilyä Etelä-Virossa

Virossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut käytyä joka vuosi, joten sitä suuremmalla syyllä siellä oli vierailtava nyt Viro 100 -juhlavuotena. Valitsin kohteeksi mielikaupunkini Pärnun jonne pääsee suoraan Turusta Ikaalisten matkatoimiston kyyditsemänä näin kesäisin päivittäin.

Pärnussa myös otettiin ensimmäinen askel itsenäisyyteen, kun helmikuun 23. päivän ilta 1918 Endla-teatterin parvekkeelta luettiin itsenäisyysjulistus eli manifesti Viron kansalle. Teatteri hävitettiin toisen maailmansodan jälkeen mutta sen muistoksi on pystytetty tämä monumentti jossa myös itse manifesti on luettavissa.

Endlan paikalla on nyt hotelli Pärnu. Sen kulmalla on malli teatterista sellaisena kuin se 1918 oli.

Yksityiskohtana erottuu tuo mainittu pääsisäänkäynnin yllä ollut parveke.

Pärnusta pääsi bussilla mukavasti päiväretkille Viljandiin ritarikuntalinnan raunioille...

sekä vielä sitäkin edemmäs Tarttoon, tutustumaan Viron uuteen kansallismuseoon.

Näistä ja muistakin kohteista myöhemmin lisää. Omatoimimatkailu Virossa linja-autolla oli huokeaa ja mukavaa. Ostin liput netistä, mutta suoraankin olisi mukaan mahtunut. Koko joukko virolaisia pikkupaikkakuntia tuli bussin ikkunasta nähtyä...

sillä sekä Viljandin että Tarton retkillä meno ja paluu ajettiin eri reittieä, jälkimmäisessä tapauksessa vieläpä eri puolilta Võrtsjärveä.

Matkalukemiseksi mukaan tuli Seppo Zetterbergin Uusi Viron historia, joskin jossain vaiheessa sain harmikseni selville että se on vain lyhennelmä huomattavasti laajemmasta "vanhasta" Viron historiasta.

Vaan kävipä tästäkin kirjasta jo ilmi, että juuri kun luulin Viljandin myötä koko Viron kolunneeni, löytyy mm. Keski-Virosta paikka nimeltä Paide, kaupunki jo keskiajalla - ja jossa sielläkin on ritarikuntalinna.