maanantai 11. joulukuuta 2017

Skyyttejä Turussa ja Lontoossa


Turun taidemuseossa järjestettiin 1990 niin mieleenjäänyt skyyttien taidetta esittelevä näyttely, että kun nyt syksyllä British Museumissa avautui näyttely Scythians: warriors of ancient Siberia, piti sen näyttelyluettelo tilata oitis vertailtavaksi.

No, epäreiluhan asetelma oli jo lähtökohdiltaankin. BM on toteuttanut Thames&Hudsonin kustantamana niin järkälemäisen tietopaketin ettei turkulaisella läpyskällä paljon mahdollisuuksia ole. Lontoossa on sponsorina toiminut British Petroleum (nykyisin häveliäästi nimellä BP), Turussa tukijoina olivat olleet mm. Casagrande ja Kaarinan Tasopaino Oy.

Kokonaan erilaiset näyttelyt ovat kyseessä siinäkin mielessä että Turussa esillä oli Ukrainan (silloisen "sosialistisen neuvostotasavallan") museoiden esineistöä, Lontoossa taas Pietarin Eremitaasin. Jälkimmäinen käsittää, paitsi jo 1700-luvun alussa kootun ns. Pietari Suuren kokoelman, myös 1800-luvun lopulta lähtien Siperiassa suoritettujen kaivausten löytöjä. Varsinkin tämä käsittää Altaivuoriston kuuluisat Pasyrykin jäähaudat, jotka ryöstettyinäkin ovat säilyttäneet suuret määrät orgaanista materiaalia (tatuoitua ihmisnahkaa ja juustokimpaleita myöten), jonka avulla skyyttien elämään on päästy perehtymään huomattavasti paremmin kuin vain kultaisten kuppien avulla.

Paimentolaisten elämä vaikuttaa olleen "short, nasty and brutish" kuten kuuluisa sanonta kuuluu. Moni haudatuista on kohdannut loppunsa skyyttien (myöhempää sotavasaraa muistuttavasta) sotakirveestä, ja jo ennen sitä ruumis on ollut monenlaisten vaivojen kurittama. Syövätkään eivät ole nykyihmisen elintasosairauksia vaan niistä kärsittiin jo vuosituhansia sitten. Skyytit myös pössyttelivät kannabista kuumentamalla hampunsiemeniä telttamaisen rakennelman alla ja hengittämällä niistä nousevaa savua. Paha vain että siemenet heitettiin kupariseoksiseen astiaan mikä nosti metallipitoisuudet ruumiissa vaarallisen suuriksi.

Kaiken kaikkiaan BM:n julkaisu käsittelee laajan kirjon paimentolaiskulttuurin materiaalista jäämistöä, vaikkapa sellaista triviaa myöten kuin että jalkineiden pohjatkin oli mielekästä koristella, istuttiinhan teltassa niin että ne muille näkyivät. Itse ajattelin tyytyä tähän katalogiin, lähtemättä Lontooseen, mutta Kaisa Kyläkoski innostui niin että lähti, ja hänen raporttinsa näyttelystä voitte lukea täältä.

Joka tapauksessa Lontoossa ei näe skyyttikulttuurin ehkä kuuluisinta esinettä, Tolstaya Mogilan pektoraalia, joka oli päässyt Turun julkaisun kanteenkin. Monien skyyttien kultaesineiden tavoin se on todennäköisesti naapurikulttuurien kultaseppien valmistama, tässä tapauksessa Mustanmeren pohjoisrannan kreikkalaisten siirtokunnissa asuneiden.

torstai 7. joulukuuta 2017

Luminous Finland 100 Turun linna

Kari Kolan valotaideteokset ovat valaisseet mm. Näsinneulan, Olavinlinnan ja Saanatunturin. Itsenäisyyspäivänä ja sen aattona oli Turun linnan vuoro. Olimme paikalla heti tiistaina. Esilinnan etuseinälle heijastui eläimiä Suomen luonnosta.




Esilinnan pihalla loistivat erivriset valot linnan kaikista ikkunoista.


Niin myös päälinnan pihalla.



Käynti länsiipäädystä oli siinä vaiheessa estetty, joten palasimme puistoon ja lähdimme kiertämään linnaa.


Etelän- eli joenpuoleisella sivulla sopivasti alkanut lumisade heijastui hienosti valonheitinten valokaarista.




Päälinnan seinälle oli heijstettu jotain josta en oikein saanut selvää.


Länsipäädyn pohjoipuoli on remontissa ja muuria kuvaavan peiton suojassa. Täällä taas tunnisti linnut ym. luontoaiheet.


Olin jo aiemmin kiertänyt linnan sisältä ja ottanut muutaman kuvan tiloista jotka ulos suunnattujen valonheitinten ansiosta näyttäytyivä kirjaimellisesti uudessa valossa, kuten päälinnan Keskiaikainen kuninkaansali...


Nunnakappeli...


ja Kirjurintupa.


Esilinnan Brahensali.


Tällaisia lamppuja linnan ikkunoihin oli tuotu herra ties miten monta kappaletta.




Onneksi tuli käytyä jo tiistaina, sillä keskiviikkona tapahtuma sai aikaan Turun historian suurimman liikenneruuhkan.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 - blogisti 55


Niin ne vuodet vierii, kuten tavataan sanoa. Ilmeisesti pitäisi tuntea itsensä vanhaksi kun on syntynyt joskus noottikriisin jälkimainingeissa, ja museoduunissakin tullut oltua jo silloin kun nykyisistä työtovereista nuorimmat olivat vielä päiväkoti-iässä.

Vaan eipä tunneta vaan nostetaan malja 100-vuotiaalle Suomelle! Kuvituksena Turun museokeskuksen kokoelmista Suomen leijonalippu vuodelta 1917, sinivalkoisen lipunhan saimme vasta seuraavana vuonna.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...