tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kirjoituslippaan salaisuuksia

Lupain jossain aiemmassa Finna-katsauksessa kertoa tarkemmin lippaista ja arkuista, joita kuluvana talvena on digitoitu. Sellainen on tämä nauvolaisen kunnallisneuvoksetar Lotten Fogelbergin (o.s. Finckenberg) vuonna 1922 lahjoittama kirjoituslipas.


Lippaassa on luonnollisesti kaikkea kirjoittamiseen ja piirtämiseen liittyvää pienesineistöä, mutta myös ompelutarvikkeita ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tarvikkeita. Kolikot ovat osittain mysteeri, niitä on mtös lahjoitusvuoden jälkeiseltä ajalta, museossa lisättyjä siis. Kynttilänjalat tarvittiin valaistuksen järjestämiseen iltapimeällä.



Mielenkiintoisia ovat myös monet lippaan uumenista löytyneet lippuset ja lappuset.





Digitoijamme ovat saaneet niitä jonkin verran tulkituksi, ja kirjanneet mm. seuraavia kirjoitelmia (suluissa digitoijan huomioita):
a = (-) b = ^ c = v d = n e = w f = ∩ g = U jne. (salakirjoituskoodi?)

"Min bästä Bror". Kirje, jossa kirjoitetaan taloudellisesta huolesta kuolemantapauksen jälkeen sekä pelätään mahdollisuutta tulla huijatuksi. (käsialan perusteella mahdollisesta 1800-luvun puolivälistä)

Kolme reseptiä. Mm. hulluuteen ja juopotteluun, hyttysten torjuntaan, aineina mainitaan mm. kamferi ja ammoniakki. (käsialan perusteella mahdollisesta 1800-luvun puolivälistä)

Henkilökohtaisen kirjeen toinen sivu, jossa mahdollisesti naisen vastaus kosijalle.(käsialan perusteella mahdollisesta 1800-luvun puolivälistä)


Mielenkiintoinen setti, jota voisi tarkemminkin tutkia.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 12/2017)

Uusia objekteja tuli 173 kpl, ja Turun museokeskuksen aineistojen määrä ylitti samalla 47000 rajan.

Viikon varrella kertynyttä on mm. Turun Kivipainon tuottama Tarmoke Oy:n mainos vuodelta 1956. Riihimäellä toimineesta yrityksestä enemmän täällä.


Majakka-savukkeita polteltiin 1949. Turun Kivipaino Oy.



Osa lehtori Fredrik "Fredu" Rauhan mineraalikokoelmaa, jota käytettin Turun lyseon opetuksessa 1910-luvulta lähtien. Rauha vastasi myös 30 vuotta Turun Biologisesta museon toiminnasta.


Koeputkiteline Apteekkimuseosta.


Keramiikasta tällä kertaa Turun Posliinitehtaan humoristinen (?) tuhkakuppi vuodelta 1923...


...sekä tietysti vastikään kokoelmiin hankittu Turun Kaakelitehtaan norsukorvainen maljakko, josta Eija Suna kertoo enemmän täällä.

.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Saartorenkaan sisällä

Ensimmäisen maailmansodan häviölle jäänyt osapuoli, keskusvallat, käsitti Saksan, Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Turkin. Alexander Watson keskittyy kirjassaan Ring of Steel: Germany and Austria-Hungary at War, 1914-1918 kahteen edellä mainittuun. Kirja ei niinkään käsittele sotatapahtumia kuin sitä miten yhteiskunnat mobilisoivat itsensä ennennäkemättömän valtavaan sotaan, ja miten ne sitä kestivät, jos kestivät.

Alkuun kumpikin maa onnistui saamaan väestönsä mukaan sotaponnisteluihin varsin hyvin. Syynä tähän oli että kumpikin, niin autoritaarisesti hallittuja kuin olivatkin, olivat jo orastavia kansalaisyhteiskuntia. Kirkko ja moninaiset yhdistykset kantoivat Eurooppaa huuhtoneen isänmaallisuuden aallossa kortensa kekoon, ja kotirintama tuki armeijaa kaikin tavoin. Näin jopa monikansaisessa Itävalta-Unkarissa, joskin kukin kansakunta tuki vain omia sotilaitaan.

Kotirintama kestikin talveen 1916/1917 saakka, jolloin Britannian laivaston ylläpitämän merisaarron aiheuttama kurjistuminen sai sen rakoilemaan. Puute ja kurjuus sai väestöryhmät kääntymään toisiaan vastaan, mikä Itävalta-Unkarin osalta johti verenvuodatukseen ja koko valtion hajoamiseen sodan lopussa.

Ensimmäisestä maailmansodasta tulee useimmiten mieleen länsirintaman staattinen asemasota ja rintamalinjaa hädin tuskin liikauttaneet valtaisat materiaalitaistelut. Siviiliväestön kohtaloa ei juuri käsitellä, mutta esim. Belgian läpi 1914 edetessään saksalaiset surmasivat suuren määrän siviilejä sissisodasta (useimmiten aihetta) epäiltynä. Vielä vähemmän on muistettu sitä että itärintamalla syyllistyttiin vielä suurempiin joukkomurhiin, Itävallan armeija Serbiassa ja Galitsiassa (epäluotettavana pidettyjä ukrainalaisia vastaan) ja Venäjän armeija Itä-Preussissa ja Galitsiassa (jossa kohteena puolestaan juutalaiset ja puolalaiset). Venäläisten joukkojen Saksan maaperällä tekemät murhat, raiskaukset ja väestönsiirrot ennakoivat jo vuoden 1945 tapahtumia samalla seudulla.

Vielä myöhempiä tapahtumia ennakoi sodan aiheuttama pakolaisuus. Itä-Preussin väestö toivotettiin muualla Saksassa tervetulleeksi, mutta Galitsian juutalais-, puolalais- ja ukrainalaisväestö ei Itävallan muissa osissa juuri myötätuntoa osakseen saanut.

Raskaahkon aiheen loppukevennys: sosialismin aikana vitsailtiin puolalaisesta hampurilaisesta jossa on lihan ostokortti kahden leipäkortin välissä, mutta vastaavankaltaisia "reseptejä" viljeltiin jo ensimmäisen maailmansodan aikaisen Saksan säännöstelytaloudessa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...