Uutta Finnassa (kesäkuu 2020)

Kaikkiaan 396 uutta valokuvaa ja esinettä, joista tässä aurinkokello 1700-luvulta...

Turun harja- ja sivellintehtaan partasuti...

kisalippis...

tulitikkurasia...

suojeluskuntapuvun rekonstruktio...

kastemyssy...

ja tytön puku Turun linnan pohjoisen näyttelyhallin uudessa näyttelyssä.

.

Karjala & Keihässalmi

Forum Marinumin sotalaivat aukenivat taas yleisölle heinäkuun alusta. Tässä ollaan tykkivene Karjalan kannella, ja tuossa oikeallahan on miinalaiva Keihässalmi.

Karjalan aseistuksena tuon keulan 120 mm Boforsin lisäksi laivasta löytyy tämä sukellusveneiden torjuntaan käytetyt syvyysraketinheittimet, tässä paapuurin puolella aluksen sisään käännettynä (vasemmalla heittimen ammuksia, oikealla 120 mm kranaatti)...

ja tässä tyyrpuurin puolella taisteluasentoon käännettynä.

Laivasta löytyy myös kaksi 40 mm tykkiä...

ja 23 mm ilmatorjuntatykkejä.

Karjala oli viimeinen avonaisella komentosillalla varustettu merivoimissamme. Eihän merimies säätä säiky, mutta aika hyytävää on kyydin täytynyt syksyisellä merellä olla.

Komentosillan alapuolella on ruorihytti eli ohjaamo.

Vuonna 2001 museoidun laivan tietotekniikka on jo aika nostalgista.

Taistelukeskuksessa oli jo paljonkin teknologiaa. Merisotaa voi siis käydä mukavasti sisätiloistakin käsin.

Sukellusveneen torjuntakeskus.

Osastonjohtokeskus oli laivueen komentajan työpaikka.

Radiohytti.

Karjalassa oli 70 hengen miehisto, joten punkkaa riittää alemmilla kansilla.

Upseereilla oli toki väljempää...

kapteenista puhumattakaan.

Keittiö...

ja kanttiini, Karjala-henkisine sisustuksineen.

Perästä löytyy varaohjauspaikan komea ruori. Saaristoajon ja taisteluhälytyksen aikana oli se oli miehitetty siltä varalta että yhtyes ruorihytin ja peräsinkoneiston väliltä katkeaa.

Melkoisen moneen koloon Karjalassa pääsee sisään, mutta konehuoneeseen kurkistetaan tästä.

Jatketaanpa Keihässalmelle. Sen aseistuksena ovat tietysti pääasiassa miinat, joita voi laskea mereen kolmelta eri raiteelta  Miinojen molemmin puolin syvyyspommeja, oranssi lieriö on herätemiinojen raivausharjoituksessa käytetty rauvauksenilmaisin.

Miinateknologiaan liittyvää esineistöä.

Täällä kuten Karjalassakin maakrapuja valistettiin merisotilaiden elämästä tekstikylteillä.

Etukannen 30 mm kaksoistykki voi monelle tuoda mieleen dalekin.

Varsin ahdasta oli miehistöllä täälläkin, ja toki on sotalaivojen historiassa aina ollut.

Ja kapteenilla toki väljempää.

Jostain syystä olin ajatellut kapteenin hyllystä löytyvän Saattue Murmanskiin...

Komentosilta oli täälläkin avonainen. (Suoraan edessä laivahostelli S/S Bore, joka vinkiksi Turkuun tuleville majoituksen suhteen.)

Keihässalmen taistelukeskus...

ja radiohytti.

Kypäriä oli ympäri laivan taisteluasemiin menoa varten. Pyöreät levyt pantiin ikkuna-aukkojen eteen valojen pimentämiseksi yötaistelun aikana.

Mukavaa että laivat ovat taas auki. Moderneissa sotalaivoissa museokohteina ei oikeastaan olekaan tullut käytyä, muuta kuin näissä, ja Lontoon HMS Belfastissa.

Piispankadun museot (2) Sibelius-museo

Vuonna 1968 valmistunut Sibelius-museo edustaa aikakautensa betonibrutalismia.

Musiikkimuseon esineistössä ovat tietysti pääosassa soittimet. Epämusikaalisena ihmisenä en niistä paljoa ymmärrä, mutta hienoja käsityötaidon näytteitähän ne ovat.

Jousimonokordi oli jousi- ja kosketinsoittimen yhdistelmä. Ranskalaisen Joseph Poussotin 1880-luvulla keksimästä soittimesta ei tullut suosittua - miksiköhän... hienon näköinen kapistus se kyllä on.

Sibelius - the one and only on näyttelyn uusi osuus. Sibeliusten ja Järnefeltien suvut kietoutuivat toisiinsa, ja taisihan ne kulttuuripiirit Suomen taiteeen kultakaudella muutenkin aika pienet olla.

Finlandiaa saattoi kuunnella eri versioina, vaikkapa Apocalyptican.

Tuusulanjärven Ainolan puutarha leikkipisteenä.

Ida Ekman oli tunnettu Sibeliuksen yksinlaulujen esittäjä. Säveltäjä piti häntä ainoana suomalaisena laulajana, joka oli todella kyennyt sisäistämään hänen musiikkinsa.

Musiikkia sai kuunnella myös kuulokkeista mikä voi korona-aikana hirvittää monia, mutta käsidesiä oli helposti saatavilla.

Musiikkitallenteiden aikakausi.

 Fonografi vaharullille vieterikoneistolla.

Lasten soittimia. Itselläni oli melodica, mutta eipä tuo sävelkorvatonta paljon auttanut.

Kanteleille oli tietysti oma vitriini...

...kuin myös Ruisrockille, joka tänä vuonna täytti 50 vuotta vaikka pitämättä tältä kesältä jäikin.

Eric Adlercreutz - Arkkitehdin kynä kohtaa paperin esitteli arkkitehtuuripiirrosten lisäksi matkakuumetta herättäviä piirroksia mm. Italiasta...

ja vapaita abstrakteja harjoitelmia.

Näyttelytilan keskellä on konserttitila, vaikuttavaa betoniarkkitehtuuria sinällään. Nyt siellä soi klassinen musiikki nauhoitteena.

Kuten brutalismiin, kuuluu, betonin pinnassa näkyvät valussa käytetyn puumuotin syyt, mikä antaa sille kiehtovalla tavalla luonnonmuodon.

Jollakin tapaa japanilaisvaikutteinen sisäpiha Atrium avattiin yleisölle viime vuonna.

Turun museokeskuksen soitinkokoelmat eivät ole kummoisetkaan, ja ehkä tässä sopii tunnustaa että soittimia meille tarjottaessa pyydämme ensisijaisesti kääntymään Sibelius-museon puoleen.

Piispankadun museoista kolmas olisi ollut Ett Hem, mutta se on heinäkuun kiinni, joten palataan asiaan myöhemmin.