Kohtuullisen tuhti kirja on jaettu kolmeen osaan, joista yksi kolmannes käsittelee sotatoimia Murmanskista käsin, toinen kolmannes vastaavia Arkangelista käsin, ja viimeinen kolmannes kaikkia muita rintamia: Siperiaa, Itämerta, Etelä-Venäjää, Kaspian merta ja Turkestania. Lisäksi oman lukunsa ovat saaneet brittien mestarivakoilijat (Lockhart, Reilly, Cromie ym.) sekä sotavangeiksi joutuneiden olot Moskovassa.
Kiinnostavasta aiheestaan huolimatta kirja ei niitä lennokkaimpia sotahistorian kuvauksia ole, ja vielä raskaammaksi sen tekee seikka, joka voinee ilahduttaa vain innokkainta faleristiikan harrastajaa: tekstiin on ympätty joka ikinen kunniamerkki, jonka kansainyhteisön sotilaat Venäjällä ansaitsivat.
Huomattavan paljon kirja olisi tarvinnut toimittamista jo faktantarkistuksen osalta. Esim. Murmanskin suunnan sotatoimien osalta lähteenä on ollut Maynardin teos kaikkine virheineen. Ja saapa suomalaislukija kuulla miten Ruotsissa syntynyt paroni Mannerheim ei saanut apua kotimaastaan, vaan joutui pyytämään sitä Saksasta.
Obskuurien sotanäyttämöiden ystäville mielenkiintoisin osuus ovat kolmannen osan rintamat Kaukasiassa, Kaspianmerellä ja Turkestanissa, jossa päin taistelivat esim. Dunsterforce sekä Mallesonin retkikunta. Mutta taisteltiinpa missä päin tahansa, valkoisten venäläisten kelvottomuus ärsytti brittejä joka paikassa. Näille toimitettiin valtavasti materiaaliapua esim. Novorossijskin satamaan, mutta sinne ne enimmäkseen jäivätkin, päätyen mustan pörssin kauppaan ja lopulta puna-armeijan sotasaaliiksi. Eräs valkoisen armeijan sotilas sentään sai brittiläiset jalkineet, jotka toi mukanaan päätyessään opettajaksi Turkuun, ja lahjoitti ne aikanaan museolle.
