perjantai 28. toukokuuta 2021

Arvoituksellisen merkin salaisuus paljastuu


Jo parisen kuukautta sitten kokoelmien digitoinnissa tuli vastaan esine, jonka identifiointi museon pääkirjassa oli varsin ristiriitainen. Maltanristin muotoinen merkki oli tullut kapteeni J.A. Frantzellilta Korppoosta museolle jo 1800-luvulla, jolloin nimeksi annettu "Ordensmärke". Myöhemmin merkintä oli pyyhitty yli ja korjattu muotoon "Petersburgs kejs. ryska brandkårsmärke".  

Tulkinta Pietarin keisarillisen venäläisen palokunnan merkistä ei ensinkään vakuuttanut, eihän siinä ollut minkäänlaista palokuntiin viittaavaa heraldiikka, ja mitä kieltä olivat merkilliset kirjaimet sen keskellä? Jaoinkin merkin somessa viisaampien arvioitavaksi. Tavalliseen tapaan vastaukseksi tuli erinäisiä humoristisia kommentteja, mutta myös vakavampia tulkintayrityksiä, ja melko pian todettiin kirjainten olevan riimuja. Mutta mitä siinä oikeastaan luki? Tulkinta ei ollut niinkään helppoa, mutta lopulta osuttiin oikeaan: merkin keskellä lukee SVEA, ja se johtikin heti oikeille jäljille.

Kyseessä on 1793 perustettu Svea Orden, sääntökunta, veljistö, seura tai salaseura, miten tuon sitten tulkitseekaan, ja perustamisaikanaan ehkä saman hengen innoittama kuin saman ajan turkulainen Aurora-seura. Lähetin kuvan myös itse seuralle, ja vastaus oli seuraava:

Märket har suttit på ett gradband och visar att bäraren av bandet tillhör Riddarklassen inom Svea Orden. Vi har två klasser: Väpnarklassen (grad I-V), Riddarklassen (grad VI-X). Graderna i Riddarklassen har olika färger i sina band, men de har alla detta märke gemensamt.
Ritariasteen merkki siis, ja harvinaisuus kokoelmissamme sikäli kuin tiedän.

torstai 27. toukokuuta 2021

1920-luvun klassismia Turussa (22)

As Oy Museomäki (Puolalanpuisto 1 a) valmistui Alexander Nyströmin piirtämänä 1924 Puolalanmäen rinteeseen. Näkymä kauppiaskadulta onkin jylhä.


Läntisen Pitkänkadun puolelta paljastuu että tämäkin talo on T-kirjaimen muotoinen.

Puolalanmäeltä päin katsoen jyrkkyyseroa ei niin huomaa.


Omiin silmiini talo on enemmän sukua jugendtyylille. Portaaliakaan ei varsinaisesti ole, vaan ovi on erkkerin alapuolella. Nimen kirjoitusasu on nykyään toinen, ja niin, itse näkyvä nimeäminenkin enemmän jugendia kuten muistamme.


Talo on rakennettu Juho Tapanin kehittämistä ns. Tapani-laatoista, eräänlaisista varhaisista betonielementeistä, joita käytettiin useissa muissakin turkulaistaloissa. Talon erikoisuus oli keskuskeittiö, jossa valmistettiin ateriat talon asukkaille.

Lähteet:

Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013).

Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).


keskiviikko 26. toukokuuta 2021

1920-luvun klassismia Turussa (21)

Turun Suomalainen Yhteiskoulu (TSYK) sai uuden koulurakennksen 1929, sen piirsi arkkitehti Toivo Salervo

Tuureporinkadun puoleinen alakerran kaari-ikkuna.

Sisäpihan puolta.

Lähteiden mukaan "koulurakennus edustaa 1920-luvun klassismia kauneimmillaan", ja hienoja yksityiskohtia löytyy sekä päädystä että sisäpihalta, joista jälkimmäisessä on varsinainen portaalikin.


Moni ei taida tietää että koulun katolla on yksi Turun tähtitorneista. Käytössä se ei enää ole, eikä sitä kaikista suunnista näekään, mutta esim. tästä kyllä.

Tässä arkkitehtuurin parissa oppii kaikenlaista, kuten sen että Salervo piirsi myös synnyinkaupunkini Kemin keskuskansakoulun (1936). Itse en sitä käynyt, mutta yläkoulun aikoina siellä oli poikien käsityön tunnit.

Parhaiten Salervo näyttää tunnetun siitä että hän tokaisi toimistossaan harjoittelijana olleelle nuorelle Alvar Aallolle ettei tästä olisi arkkitehdiksi, vaan tämän kannattaisi tähdätä mielummin lehtimiesuralle.

Kupolin alle kätkeytyy tähtikaukoputki vailla optiikkaa, Turun Sanomat 14.8.2005 (tilaajille).

Lähteet:

Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013).

Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).

tiistai 25. toukokuuta 2021

1920-luvun klassismia Turussa (20)

Liikepulaisten talon (Tuureporinkatu 13) rakennuttivat turkulaiset liikemiehet 1928-1929 palveluksessaan oleville liikeapulaisille. Suunnittelijana toimi arkkitehti Thor Lagerroos.

Osakkeita saivat ostaa vain "Turussa asuvat liikeapulaisluokkaan kuuluvat henkilöt". Talo rakennettiin juutalaisten purettujen myyntikojujen paikalle, ja kielsivätpä säännöt huoneistojen myynnin juutalaisille. Kielto kumottiin yhtiökokouksessa toisen maailmansodan päätyttyä. Tuskinpa talo enää on varattu vain liikeapulaisillekaan, mutta nimi Merkuriuksen sauvoineen komeilee edelleen fasadin yläosassa kun osaa katsoa.

Portaaleja on kaksi, kuvaaminen taas hankalaa koska autot. Suht vaatimattomia aikakauteensa nähden, mutta simpukat piristävät kivasti.

Porttikongi...


ja sen takana aukeava näkymä.

Lähteiden mukaan talo oli aikaansa edellä, siinä oli hissi ja lämminveriverkosto. Saunassa oli oma saunottaja ja talonmiehen vaimo toimi pyykkärinä. Liikeapulaisyhdistyksellä oli talossa toimitilat, iso juhlasali ja toimisto. Päivittäin oli myös tarjolla edullinen päivällinen liikeapulaisille. Juhlasali toimi myöhemmin kirjapainona ja nyttemmin tanssikouluna.

"Vain liikeapulaisluokkaan kuuluville", Turun Sanomat 25.8.2004 (tilaajille).

Lähteet:

Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013).

Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).


maanantai 24. toukokuuta 2021

1920-luvun klassismia Turussa (19)

As Oy Brahenkatu 9 valmistui 1924 ja on itsensä Erik Bryggmanin piirtämä. Bryggmanin oma toimisto ja koti sijaitsivat rakennuksen 3. kerroksessa vuoteen 1951, ja hänen tyttärensä Carin asui siinä kuolemaansa 1993 asti. Monille se taitaa olla tutumpi Brahen Antikvaritaatin sijaintipaikkana.

Lähteiden mukaan Brahenkadulle nousi "muhkea asuintalo, johon tulee kaikkiaan 88 huonetta". Komea oli myös portaali, jonka peltiset maljat ovat entisen mallin mukaan toteutettuja 1980-luvulla.

Alakerran ikkunoiden balustereita. Kadun jyrkkyys on todellakin huomattava.


Vilkaisu takapihalle osoittaa että tässäkin talossa on korttelin sisäosiin ulottuva siipi.

Talosta on omia kokemuksia (monien Brahen Antikvariaatissa käytyjen kertojen lisäksi) aivan museourani alkuajoilta. Carin Bryggmanin kuoltua hänen arkistonsa tuli silloisen Turun maakuntamuseon (nyk. museokeskus) omistukseen, ja sen siirtoon tuli tuolloin osallistuttua. 

Lähteet:

Mikko Laaksonen ja Juri Nummelin: Turun arkkitehtuuriopas (2013).

Rauno Lahtinen: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012).

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...