Finlayson 200

Sitten viime käynnin oli Vapriikissa avautunut myös uusi perusnäyttely, Finlayson 200 - tehtaasta brändiksi. Sinne johdatti Pikku-Pässi, Tampereen ensimmäinen sähköveturi.

Kolonialismin ja orjuuden historia on ollut paljon tapetilla, ja orjaplantaaseiltahan se puuvilla Tampereellekin tuli.

Teollistuminen alkoi Tampereella kaksoiskotkan siipien suojassa.

James Finlayson perusti yrityksensä 1820, ja myi sen pois 1836, mutta nimi säilyi.

Aivan mahtava oli tämä "kuusivooninkisen" tehdasrakennuksen pienoismalli.

Kun ikkunoista kurkistaa...

näkee etualalla nukkeja koneiden ääressä, ja taustalla lasille heijastettuja ihmishahmoja samoissa puuhissa.

Kangasnäytekirjat olivat ilmeisen massiivisia.

Tehtaalla oli myös oma sairaala. Pyörätuoli on tuunattu biedermeierkeinutuolista, kenen toimetsa ja kenelle, tarinat vaihtelevat. 

Itse kiinnitin huomita sängynpeitteeseen. Se on Finlaysonin omaa tuotantoa, ja mallia jota tuotettiin väreiltään ainakin neljänä eri vesriona sairaaloihin ympäri Suomea (mm. Seiliin), ja Turun museokeskuksen kokoelmista sitä löytyy ainakin kolmea eri versiota.

Päällysmiehenä toimiminen oli ilmeisen vastuunalainen virka.

Kutomakoneita.

Finlaysonin tuotanto oli valtava, ja valtava oli myös kankaiden mallien kirjo. Tässä vaiheessa totean vain että tekstiilifriikeille nähtävää on paljon.

Kankaiden ja vaatteiden suunnittelu oli oma lukunsa, ja sehän jatkuu Suomessa edelleen, vaikka tuotanto onkin siirretty muualle.

Korona sai viimeisen sanan tässä näyttelyssä, ja tätä kirjoitettaessa vaikuttaa siltä että Tampereen museon ovat sulkeutumassa muutamaksi viikoksi.

.

 

Ostia, portti Roomaan

Vapriikin Ostia, portti Roomaan -näyttely avautui marraskuussa 2019, ja näyttelyaikaa jatkettiin tammikuulle 2021 museoiden jouduttua sulkemaan ovensa koronan vuoksi keväällä 2020.

Ostia on liki Pompeijin veroinen klassisen arkeologian kohde, esiin siitä on kaivettu 2/3.

Ostia sijaitsee Tiberin suulla, ja keisariaikana sen viereen rakennettiin suuret satama-altaat ottamaan vastaa Roomaan toimitettavaa valtavaa rahtimäärää, jossa vilja ja muut elintarvikkeet näyttelivät huomattavaa osaa.

Näyttelyssä onkin esillä antiikin ajan laivan hahmotelma (taustanaan satamamakasiineja)...

jonka kyydissä olevia amforoita voi opiskella näyttelyjulkaisusta. Kuvasta voi bongata ainakin Keski-Italiassa valmistetun Dressel 1 B -tyypin (keskellä), Kapitän II -tyypin itäiseltä Välimereltä (ensimmäinen vasemmalta) ja afrikkalaisen Africana II D -tyypin (enismmäisen oikealta). Kaksi ensimmäistä oli tarkoitettu viini, kolmas kalakastike garumin kuljetukseen

Vapriikin aiemmassa Birckala 1017 -näyttelyssä oli kuvattu ihmisiä rautakauden pukuennallistuksissa. Nyt he liikkuivat seinille heijastetuilla videoilla.

Valaistustekniikkaa oli hyödynnetty havainnollistamaan miten värikkäitä antiikin reliefit saattoivat olla. Näyttelyssä olikin paljon Ostiasta löytyneitä reliefejä, osa kopioita, suurin osa alkuperäisiä.

Kamelien valvojan (praepositus camellorum) Titus Flavius Stephanuksen hautakivi. Stephanuksen vastuulla lienevät olleet monet muutkin eksoottiset eläimet, joita Rooman areenoille Ostian kautta tuotiin: kiveen on kaiverrettu kahden kamelin lisäksi norsu.

Mosaiikeissa värit ovat säilyneet paremmin. Kala-aihe lattian keskuskuvasta.

Vesijohtoputkien liitos, liitin pronssia, putket lyijyä. Tunnetun teorian mukaan vesijohtojen lyijy myrkytti Rooman asukkaat ja johti valtakunnan tuhoon, mutta itse asiassa kalkkipitoinen vesi muodosti pian putken sisäpintaan eristävän kalvon.

Karkailemaan pyrkineen orjan kaulapanta, jossa kerrottiin tästä omistajalle harmillisesta taipumuksesta tiedoksi muille.

Kuten muuallakin Rooman valtakunnassa, varakkaammat asuivat omakotitaloissa (domus), ja vähemmän varakkaat kerrostaloissa (insula). ostialaisen kerrostalokorttelin pienoismalli.

Ostiassa on yksi säilyneistä Mithran pyhäköistä (mithraeum), mutta toisin kuin usein, se ei täällä näytä liittyneen armeijan läsnäoloon (veistos kopio).

Eroottisia aiheita amuleteissa ja öljylampuissa. Etualan amuletin kuva suurennoksena taustalla. Pornografian tuntijoita kiinnostanee tietää että roomalaiset tunsivat reverse cowgirl -asennon nimellä Venus pendula aversa.

Kaikenlaista muutakin hauskaa pienesineistöä näyttelyssä oli, kuten avaimia...

pelimerkkejä...

gladiaattori- ja eläinaiheisia veitsenkahvoja...

ja hautajaissängyn luisia koristeita.

Näyttelyn loppu käsitteli, kuten odotettua olikin, ostialaisten elämän loppua ja kaikkea kuolemaan liittyvää. Esillä oli n. 30-35-vuotiaana kuolleen suolakenttien työntekijän luuranko. Miehen leuat olivat syntyessä yhteenkasvaneet, joten etuhampaisiin oli tehty aukkko, josta nestemäisen ravinnon nauttiminen oli mahdollista.

Erittäin hieno antiikin ajan näyttely, ja muistaakseni ensimmäinen Suomessa sitten yli vuosikymmenen takaisen Amos Anderssonin museon Pompeiji-näyttelyn. Näyttelyyn oli tehty myös laaja julkaisu, josta ehkä lisää kunhan saan sen pimeinä talvi-iltoina luettua.

Tampereen Lenin-museo

Lenin-museo uudistui jo 4 vuotta sitten, mutta niinpä vain sinnekin ehdittiin vasta nyt, koronan varjossa. Melkeinpä kaikki postaukset paikasta alkavat tällä kuvalla, ja mikä ettei, museo on tilassa jossa Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäisen kerran (1905), ja Neuvostoliitto sai alkunsa, jos tamperelaisia on uskominen.

Näyttelyn alussa Lenin itse kertoo videolla suomeksi tapahtumien kulun vallankumouksesta Neuvostoliiton loppuun 1991 asti.

Vallankumousmelskeille 1905-1917 on omistettu näyttelystä huomattava osa, siinähän Leninin rooli keskeinen olikin, Neuvostoliiton johtajana hän ei kauan ehtinyt olla.

Erkki Vettenniemen kirjan lukeneena kiinnosti erityisesti Jan Tshokken Ukko-Mauser ja kahleet. Venäjän valtionpankin konttorin ryöstö Helsingissä 1906 johti myös murhiin, joista tuli elinkautinen tuomio Tampereen raastuvanoikeudessa.

Pikkuesineistöä ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Tuohon sotaanhan keisarikunta käytännössä sortui.

Maalaus on varmasti kaikille tuttu, Leninhän siinä julistaa neuvostovallan marraskuussa 1917. Sitä ennen, piileskellessään Suomessa saman vuoden kesällä, hän viimeisteli kirjaansa Valtio ja vallankumous töölöläisasunnossa tämän pöydän ääressä.

Seinällinen Neuvostoliiton alkuvuosikymmenien tapahtumia ja esineistöä.

Aito tsekistin takki? Ymmärtääkseni erinäisten salaisten poliisien kovanaamat omaksuivat brändiksi tulleet nahkatakkinsa ensimmäisen maailmansodan lentäjiltä, autonkuljettajilta ja panssarimiehiltä.

Suomessa kärsittiin kommunistisen vakaumuksen puolesta, niin naiset kuin miehetkin.

Vielä enemmän kärsittiin Neuvostoliitossa. Pakkotyöleirin pienoismalli, ratatyömaa näytti olevan.

Sodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton väleissä koittivat rauhallisemmat vuosikymmenet, suomettuneisuuden mutta myös tuottoisan idänkaupan ajat.

Vaikkei moni taida muistaa, keksittiin Tetris Neuvostoliitossa!

Neuvostoystävyyden muistoja kuvatallenteina.

Näyttelyn loppu tuli katsottua hieman kursorisesti. Lenin-museo perustettiin 1946, jolloin Lenin itse oli jo muuttunut kultiksi, kitschiksi tai miten sen haluaakaan määritellä.

Luukun aukaisemalla sai kuulla erinäisiä Lenin-kultin ilmentymiä.

Ja loppuhan tuli 1991.

Millainen pyhiinvaelluspaikka neuvostoturisteille Lenin-museo aikoinaaan olikaan, kertoo sen näyttely nyt puolueettomasti yhdestä Suomen ja Venäjän yhteisen historian vaiheesta. Tunnustuksena museo saikin kunniamaininan parin vuoden takaisessa European Museum of the Year Award -konferenssissa.