Sitten viime käynnin oli Vapriikissa avautunut myös uusi perusnäyttely, Finlayson 200 - tehtaasta brändiksi. Sinne johdatti Pikku-Pässi, Tampereen ensimmäinen sähköveturi.
Kolonialismin ja orjuuden historia on ollut paljon tapetilla, ja orjaplantaaseiltahan se puuvilla Tampereellekin tuli.
Teollistuminen alkoi Tampereella kaksoiskotkan siipien suojassa.
James Finlayson perusti yrityksensä 1820, ja myi sen pois 1836, mutta nimi säilyi.
Aivan mahtava oli tämä "kuusivooninkisen" tehdasrakennuksen pienoismalli.
Kun ikkunoista kurkistaa...
näkee etualalla nukkeja koneiden ääressä, ja taustalla lasille heijastettuja ihmishahmoja samoissa puuhissa.
Kangasnäytekirjat olivat ilmeisen massiivisia.
Tehtaalla oli myös oma sairaala. Pyörätuoli on tuunattu biedermeierkeinutuolista, kenen toimetsa ja kenelle, tarinat vaihtelevat.
Itse kiinnitin huomita sängynpeitteeseen. Se on Finlaysonin omaa tuotantoa, ja mallia jota tuotettiin väreiltään ainakin neljänä eri vesriona sairaaloihin ympäri Suomea (mm. Seiliin), ja Turun museokeskuksen kokoelmista sitä löytyy ainakin kolmea eri versiota.
Päällysmiehenä toimiminen oli ilmeisen vastuunalainen virka.
Kutomakoneita.
Finlaysonin tuotanto oli valtava, ja valtava oli myös kankaiden mallien kirjo. Tässä vaiheessa totean vain että tekstiilifriikeille nähtävää on paljon.
Kankaiden ja vaatteiden suunnittelu oli oma lukunsa, ja sehän jatkuu Suomessa edelleen, vaikka tuotanto onkin siirretty muualle.
Korona sai viimeisen sanan tässä näyttelyssä, ja tätä kirjoitettaessa vaikuttaa siltä että Tampereen museon ovat sulkeutumassa muutamaksi viikoksi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti